sunnuntai 17. joulukuuta 2017

JOULULUKEMISTA


En malta odottaa pian alkavaa joululomaa.

Malttamattomaan odotukseen on toki monta syytä. On ihanaa päästä viettämään joulua perheen pariin, syödä maha pullolleen jouluruokaa (odotan erityisesti omatekoisia pipareita ja karjalanpiirakoita!) ja ähöttää sohvalla onnellisena ja kiitollisena koko maailmankaikkeudelle kaikesta jouluun liittyvästä rauhasta ja rakkaudesta.

Mutta näin kiireisen syksyn jälkeen odotan lomalta erityisesti myös sitä, että minulla on vihdoin taas aikaa lukea enemmän kirjoja. Pystyn jo sieluni silmin näkemään kirjapinon, teemukin, äidin virkkaaman jouluisen viltin ja minut viltin alla autuas hymy huulillani ja avonainen kirja sylissäni. Onnea ovat kaikki ne maailmat ja seikkailut, joihin kirjat tulevat minut joululomalla kuljettamaan!

Ajattelin tulevissa postauksissa ehdottaa teosta jos toistakin mukavaksi lomalukemiseksi. Tässäpä siis ensimmäinen vinkkaus!

Cecelia Ahern 
 

Olen huomannut, että monet tykkäävät joulun aikaan lukea melko kepeitä ja huolettomia kirjoja. Sama taitaa päteä myös elokuviin, ainakin päätellen niin sanottujen "jouluelokuvien" sisällöstä. Kepeäksi joululukemiseksi sopivatkin mainiosti irlantilaisen Cecelia Ahernin teokset. Ne ovat mukaansa tempaavia, nopealukuisia ja kaikin puolin miellyttävää luettavaa. Ahernin teokset eivät ole pelkkää hömppää vaan niissä on hyviä juonenkäänteitä ja henkilöhahmoja ja kielenkäyttö on miellyttävää. Täytyy myöntää, että ennen Ahernin kirjojen lukemista suhtauduin näihin vähän skeptisesti, koska luulin teosten olevan pelkkää aivotonta romantiikkahöttöä. Mutta ennakkoluuloni osoittautuivat vääriksi, ja yllätyin positiivisesti! Tosin myönnettäköön, etten edelleenkään ole vakuuttunut Ahernin suositusta teoksesta P.S. Rakastan sinua, enkä siitä tehdystä elokuvasta. Jokin kyseisessä tarinassa ei vain iske.

Mutta takaisin kuvassa esiintyviin kirjoihin! Erityisesti Lahja, sopii mainiosti joululomalukemiseksi, koska se sijoittuu joulun aikaan. Pidin kirjasta kovasti lukiessani sen itse muutamia vuosia sitten ylioppilaskirjoituksiin valmistautumisen lomassa. Sanottakoon, että Lahja oli kovasti kaivattua vastapainoa kaikille lukiokirjoille!

Sadan nimen mittaisen matkan sen sijaan ajattelin itse lukea lomanaloittajaisiksi. Teos on julkaistu vuonna 2012, mutta jotenkin se on jäänyt minulta aiemmin lukematta. Nyt olkoon sen vuoro.

lauantai 16. joulukuuta 2017

HEMMOTTELUHETKI


Viimeiset viikot ovat olleet täynnä opiskelua ja töitä. Vapaa-aikani on kulunut pääasiassa nukkumiseen ja itsen psyykkaamiseen, jotta jaksaa vielä muutaman päivän. Liikunnalle, musiikille tai muille harrastuksille ei ole liiemmin ollut tilaa arjessani viime aikoina, mikä on kyllä ollut harmillista.

Kaiken kiireen keskellä naputeltiin kuitenkin yhtenä päivänä äitini kanssa Dermosil -tilaus. Kaipasimme molemmat pientä hemmottelua ja selasimme Dermosil -kauppaa kuin lapset lelulehteä. Vaikka erityisesti omalla kohdallani ajattelin ihanaa arjen hemmottelua tilauksen tekemisen motivaattorina, tulivat osa tuotteista kyllä ihan tarpeeseenkin, sillä ihoni ja hiukseni ovat talvisin rutikuivat ja kaipaavat tuhtia kosteutusta ja hoitoa.


Oli kyllä ihan kuin joulu olisi jo tullut, kun paketillinen kosmetiikkaa tuotiin kotiovelle ja pääsimme äidin kanssa hypistelemään ostoksiamme. Hassua miten voide-, hoitoaine- ja meikkiputelit voivatkin ilostuttaa niin kovasti. Jo pelkkä tuotteiden katsominenkin hymyilyttää, niin kauniisiin purkkeihin ja rasioihin aineet on pakattu.

Olen aina pitänyt Dermosil -tuotteista ulkonäön lisäksi ihan muutenkin: hinnat ovat inhimillisiä, tuotteet riittoisia ja voi veljet miten toimivia! Voin ihan rehellisesti sanoa, etten ole tainnut pettyä vielä tähän mennessä yhteenkään tilaamaani tuotteeseen, ja onhan noita vuosien varrella tullut testailtua useampia. Tuotteiden tuoksut ovat miellyttäviä ja koska tuotteita löytyy varsin runsaasti, luulisi niiden joukosta löytyvän jokaiselle jotakin.

Kuvissa näkyvistä tuotteista erityisesti Tulips -mattahuulipuna ja shampanjainen huulikiilto sekä Beauty Scent -tuoksut ilahduttivat ja toivat mukavaa luksusta arjen keskelle. Mattapuna päätyi heti liki päivittäiseen käyttöön ja kaikki kolme tuoksua olivat ihanan raikkaita ja keveitä, erilaisiin tilanteisiin sopivia. Suosittelen molempia tuotteita lämpimästi!


Jos joku pähkäilee joululahjojen suhteen, niin tässäpä oivallinen vaihtoehto! Dermosililta löytyy tuotteita niin miehille kuin naisille ja saaja varmasti ilostuu näistä kaunokaisista.

maanantai 11. joulukuuta 2017

TUNNELMAVALAISTUKSEN LOISTEESSA



Kuten olenkin jo kertonut, rakastan tunnelmallisia juttuja, joihin jouluvalot, kynttilät ja sen sellaiset vahvasti lukeutuvat.

Olen myös niitä ihmisiä, joilla jouluvaloilla tunnelmointi karkaa helposti lapasesta. En suinkaan ole niin paha tapaus kuin ne amerikkalaiset joulufanaatikot, jotka vuoraavat talonsa ulkoseinistä lähtien värikkäinä kirkuvien jouluvalojen alle. Ei, minun jouluvaloni pysyvät kyllä neljän seinän sisällä (parvekkeella kun ei ole pistoketta..) ja väritkin pysyttelevät hillityn lämpimän ja kylmän valkoisessa.

Mutta siinä mielessä homma lähtee lapasesta että valoja täytyy olla paljon. Ja joka huoneessa. Kun pimeä koputtelee ikkunoihin, en tykkää käyttää isoja kattovaloja, vaan sytyttelen mieluummin paljon pienempiä eri tunnelmiin sopivia valoja ja kynttilöitä. Tällä hetkellä olohuoneessani komeilevat kaksi valosarjaa, kasa kynttilöitä sekä jalkalamppu, jonka valoa saa himmennettyä tai kirkastettua mielialan mukaan. Täydellistä!

Keittiöstä puolestaan löytyy kynttelikkö ja lähes aina ruokapöydässä palavat ruokailun aikana myös kynttilät. Joko jalalliset tai tuikut, ei sen niin väliä. Aikaisemmin minulla oli myös yksi valosarja keittiössäkin, sen jouduin tänä vuonna siirtämään toiseen huoneeseen. Mutta ehkä ostan vielä yhden...

Makuuhuoneesta löytyvät peilin ympärille köytetyt pallovalot ja haaveilen myös valosarjasta sängynpäätyä tai vaaterekkiä koristamaan. Ikkunassa roikkuu lyhty, johon saa sytytettyä kynttilän lämpöä tuomaan.

Ainoastaan eteisestä ja vessasta ei vielä tunnelmavaloja löydy. Voi olla, että niidenkin aika koittaa.

Ja kuten voitte ehkä arvatakin, en todellakaan ymmärrä miksi jouluvalot saisi laittaa esille vasta joulun alla ja miksi ne pitäisi ottaa heti joulun jälkeen pois. Hölynpölyä sanon minä! Minun huushollissani valot saavat luoda lämpöistä talventunnelmaa koko pimeän ajanjakson ajan. Oi onnea!

Mites siellä ruudun toisella puolella, löytyykö teidän kotoa useammat jouluvalot tai oletteko intohimoisia kynttilöiden polttelijoita?

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

OI MAAMME SUOMI


Suomi100 on ollut vahvasti esillä koko vuoden. Tänään kaikki hype ja ne osin hassutkin Suomi100 jutut saavat huipennuksen, sillä tänään Suomi on todella ollut itsenäinen pyöreät sata vuotta.

Vietän itse rakkaan maamme itsenäisyyspäivää kotisohvalta pahan flunssan kourissa. Mutta mikäs tässä omenakaneliteetä litkien ja joulutorttuja syöden. Kohta alkaa linnanjuhlatkin, joten kauniiden (ja ei niin kauniiden) mekkojen bongausta on vielä luvassa.

Vaikka en pysty tämän kummempiin juhlallisuuksiin tänään, ajattelin kuitenkin muistaa Suomea miettimällä, mitä Suomi minulle erityisesti merkitsee. Pidemmittä puheitta, Suomi tarkoittaa minulle...



Luontoa. Vaikka maailma on pullollaan toinen toistaan upeampia maisemia ja paikkoja, oma sieluni lepää Suomen maisemissa. Tiheät havumetsät, lapin tunturit ja lukuisat järvet, joet ja kosket. Ah.

Äidinkieltä. Minusta suomi on niin kaunis kieli ja sillä voi tehdä upeita asioita. Mikään muu kieli ei sykähdytä samalla tavalla kuin suomi, joka kaikessa tuttuudessaan yllättää minut yhä uudestaan ja uudestaan. Suomen kieleen en koskaan kyllästy.

Turvallisuutta. Mikään maa ei ole täysin turvallinen ja jokaisessa maassa riittää vaaroja ja pahoja ihmisiä. Siitäkin huolimatta koen, että Suomi on verrattain turvallinen maa. Meitä on täällä moniin maihin verrattuna niin vähän, että että jo pieni väkiluku riittää luomaan turvallisuutta.

Upeita ihmisiä. Suomalaisissa riittää asennetta! Niin omasta tuttavapiiristäni kuin myös yleisemmällä tasolla, Suomesta löytyy valtavasti kauniita, hauskoja, aitoja, empaattisia ja taitavia ihmisiä, jotka teoillaan parantavat maailmaa.

Kotia. On ihanaa käydä ulkomaanmatkoilla ja olisi varmasti valaisevaa elää jonkin aikaa jossain vieraassa maassa. Siitä huolimatta Suomi on koti, jonne on aina mukavaa palata. Täällä minä olen koko ikäni elänyt ja täällä minä haluan jatkossakin elää.



Ihanaa itsenäisyyspäivää Suomelle ja kaikille suomalaisille!

lauantai 2. joulukuuta 2017

JOULUKUUN TOKA





Heippa hei taas pitkästä aikaa!

Hirviömarraskuu on ohi! Vihdoin! Voin kertoa, että olipahan raskas kuukausi, joka onneksi sujahti hetkessä. Tai onneksi ja onneksi: elin semmoisessa yliopistolle-töihin-kotiin-toista -sumussa, että koko kuukaudesta on hyvin vähän muistoja. Ehdin onneksi piipahtamaan poikaystävän kanssa Helsingissä, mikä tuntui irtiotolta arjesta vaikka todellisuudessa koko reissu olikin opintoihini liittyvä osasuoritus. Myös muutama raukea koti-ilta taisi kuukauteen mahtua. Muuta en sitten töiden ja koulun lisäksi muistakaan.

Mutta hei joulukuu! Aina yhtä ihana joulukuu on vihdoin täällä. Lukeudun aivan ehdottomasti niihin, jotka touhottaa jouluvalojen kimpussa heti kun illat alkaa pimentyä. Glögiä ja pipareita kuluu. Autossa soi tietysti jouluradio. Lista jouluelokuvista, jotka täytyy tänäkin vuonna katsoa on jo valmiina ja joulukalenterikirjat on aloitettu. Oi ihana joulu ja tunnelma ja rakkaus!

Ja jouluihmisen (ja talvi-ihmisen ylipäänsä) onneksi ulkona maa on lumen peitossa ja puiden oksillakin kimmeltää kauniisti. Pakkaslukemat ei päätä huimaa, mutta kunhan on lunta niin kaikki on hyvin.

Parasta on, että nyt joulukuun käynnistyttyä ja marraskuun deadlinejen jäätyä taakse, minulla on vihdoin aikaa somistaa koti joulukuntoon. Olen jo kaavaillut joulusiivouksen, kaivanut joulukoristeet esiin ja päättänyt ostaa vielä yhdet jouluvalot. On ihanaa huomata, että virtaa riittää pikkuhiljaa muuhunkin kuin nukkumiseen ja muihin pakollisiin toimintoihin.

Leivoin myös joulutorttuja. Joulu on virallisesti startattu!

Ihanaa joulukuun alkua tyypit!





tiistai 14. marraskuuta 2017

NIIN PALJON KIIRETTÄ

Aamulla kun heräsin oli taas sellainen olo niin kuin niin monena muuna päivänä viime aikoina. Tunne siitä, että nouseminen on aivan mahdotonta, edessä oleva päivä kuin ylitsekiipeämätön vuori ja tekemistä niin paljon, että pelkkä ajatuskin saa sydämen käpertymään pieneksi tiukaksi ahdistuspalloksi.

Olen nimennyt tämän vuoden marraskuun uudestaan. Sen nimi on Hirviömarraskuu.

Vaikka olen kokenut stressiä opiskelun, töiden ja muun elämän yhteensovittamisesta ennenkin, tämä marraskuu vetää kyllä pisimmän tikun ihan kepeästi. Minulla on NIIN paljon opiskelua, NIIN paljon töitä eikä juuri yhtään vapaa-aikaa. En ehdi keskittyä mihinkään niin suurella tarmolla kuin haluaisin, mutta mitään en voi jättää poiskaan.

Odotan jo joulukuun puoliväliä, jolloin alkaa loma yliopistosta. Työt jatkuvat vielä siitä eteenpäin, mutta ainakin olen saanut kaikki esseeni ja luentopäiväkirjani palautettua.

Niin siis jos selviän tästä marraskuusta hengissä.

Jotenkin kummassa elämä meni niin, että lähestulkoon kaikki tälle lukuvuodelle kaavailemani kurssit sijoittuivat syksypuolelle, ja niiden kaikkien opintosuorituksien deadlinet marraskuulle. Lisäksi kävi niin, että marraskuulle sijoittui myös aimo annos projektiluonteista ylimääräistä työtä, joten teen varmaan tuplasti sen mitä normaalisti.

Pää ei tunnu nollautuvan millään. Yleensä tykkään marraskuusta, eikä minua ole koskaan häirinnyt pimeä ja kaamos ja kaikki se mistä niin monet jaksavat vuodesta toiseen valittaa. Tämä työmäärä vain on uuvuttanut minut.

Jaksan kuitenkin yrittää: juon päivittäin hirmuisia määriä teetä. Ulkoilen loskassa ja pidän minitaukoja opiskelusta. Tulin kotikotiin, missä minun ei tarvitse huolehtia kaupassakäynneistä, siivoamisesta ja ruoanlaitosta. Töistä vapaita iltojani en edelleenkään suostu uhraamaan opiskelulle, vaan keskityn katsomaan Peaky Blindersia, Olipa Kerran:ia tai Breaking Badia tai vaihtoehtoisesti luen romaaneja, ainakin sen muutaman sivun ennen kuin nukahdan silkasta uupumuksesta syyyyvään uneen.

Kyllä se tästä. Onneksi minulla on ihana perhe, joka jaksaa kannustaa jaksamaan raskaidenkin viikkojen läpi.

Mites teidän marraskuu? :)

maanantai 30. lokakuuta 2017

KIRJOITUSKURSSI UPDATE

Kerroin aikaisemmin kuinka aloitin tänä syksynä ensimmäisen kirjoituskurssini ikinä. Kyseessä on kansalaisopiston kurssi, jolla perehdytään laajasti eri kirjallisuuden lajeihin. Tähän saakka olemme ehtineet jo perehtyä esimerkiksi henkilökuvan luomiseen, miljöökuvaukseen, runoihin, satuihin sekä novelleihin.

Kurssilla kirjoitetaan niin yksin, pareittain kuin ryhmissäkin. Viime kerralla kirjoitimme koko ryhmän kesken yhdessä runoja niin, että yksi henkilö kirjoitti säkeen, toinen toisen ja niin poispäin. Runoista tuli mielettömiä! En ole aikaisemmin nähnyt kirjoittamista kovin yhteisöllisenä touhuna, mutta kurssilla olen huomannut, että ei yhteisen tekstin tuottaminen hassumpaa ole.

Jokaisella kurssikerralla me sekä kirjoitamme, että luemme ja kommentoimme kirjoituksiamme. Päätin jo ennen kurssin alkamista, että minä tulen tekemään jokaisen kotitehtävän ja lukemaan jokaisen tekstini, jotta saisin mahdollisimman paljon palautetta. Omien kirjoitusten lukeminen oli aluksi ihan hirveää! Jännitti niin että lukiessa meinasi unohtaa hengittää ja kädet tärisi. Onneksi en ollut ainoa: moni totesi oman tekstin "julkisesti" lukemisen olevan kova jännäämisen paikka.

Joka kurssikerralta saamme kotitehtävän tai useamman vaihtoehtoisen tehtävän, joista valita. Tehtävää ei ole pakko tehdä, jos se ei innosta, mutta itse olen tehnyt kaikki läksyni kuin ahkera pieni koululainen. Vaikka tähän mennessä jokainen kotiläksy on jäänyt viimeiseen iltaan (okei, viimeksi paukutin näppäimistöä hullun lailla vain pari tuntia ennen kurssin alkua), aina on kuitenkin tullut valmista. Deadlinet ovat puolittain ahdistaneet, puolittain auttaneet, koska ne ovat pakottaneet minut töihin. Ja lopputulokset ovat olleet yleensä varsin kelvollisia!

Olen oppinut kurssilla paljon itsestäni kirjoittajana. Kirjoitan paremmin paineen alla kuin silloin, kun aikaa hiomiselle on rajattomasti. Ideat teksteihin voivat syntyä mitä pienimmistä asioista. Runot ovat minulle hyvä tapa pitää kirjoittamista yllä silloin, kun aivot eivät kykene miettimään laajoja juonikuvioita. Ja jälleen kerran olen entistä vakuuttuneempi siitä, että kirjoittamista oppii parhaiten lukemalla (tai kuuntelemalla) muiden tekstejä.

Olen oppinut paljon ja paljon on vielä opittavaa! Kurssi jatkuu myös kevätkaudella, joten riemukkaat kirjoittamissessiot eivät onneksi lopu vielä tähän. Eikä kirjoittaminen nyt tule koskaan loppumaan - se on minulle liian rakasta puuhaa.

Kivaa maanantaita tyypit! ♥

HERKULLISET PANNUPERUNAT RUOHOSIPULIN JA PINAATIN KERA


Olen viime aikoina syönyt entistä enemmän kasvispainotteista ruokaa ja vähentänyt lihansyöntiäni huomattavasti. Uusien kasvisruokien kokeilu on ollut hauskaa mutta myös haastavaa: koko ikänsä lähinnä liharuokia syöneenä sitä on löytänyt itsensä jatkuvasti jääkaapin edestä tuijottamasta kaapin sisältöä tietämättä mitä sitä oikein keksisi. Eihän siinä ole sitten muu auttanut kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhtyä kokeilemaan.

Päätinkin siis pitkästä aikaa jakaa reseptejäni myös teille! Seuraava ohje on super helppo, herkullinen ja helposti varioitavissa, koska sen kanssa voi yhdistää oikeastaan mitä tahansa.

Peruna-ruohosipuli-paistos

Tarvitset: 
- Ruohosipulia 
- Perunoita (kesäperunoita tai muita melko kiinteitä perunoita)
- Voita
- Oliiviöljyä
- Grillimaustetta
- Mustapippuria ja suolaa
- Valkosipulijauhetta
- Pinaattia (babypinaattia tai ihan tavan) 
 

Valmistus:

1. Pese perunat ja paloittele ne pyöreiksi lätyiksi (paksuus kannattaa määritellä sen mukaan kuinka nopeasti toivot perunoiden kypsyvän. Kiireisenä kokkina suosin itse kohtalaisen ohuita viipaleita, jotka kypsyvät suhteellisen nopeasti). Mikäli perunoissa on paksut kuoret kannattaa ne myös kuoria, mutta jos käytät kesäperunoita, kuoret voi myös jättää.

2. Laita paistinpannu kuumenemaan ja pannulle reilu pala voita. Kun pannu on kuuma ja voi sulanut, lisää perunat.  Jos haluat valmistaa suuren määrän perunoita, kannattaa ne valmistaa pienemmissä erissä niin, että jokaisella perunalla olisi kuitenkin kosketuspintaa pannun kanssa. Tarkoitus on paistaa perunoita voissa niin, että ne kypsyvät läpikotaisin ja saavat kauniin kullanruskean pinnan. Pienennä lämpöä etteivät voi ja perunat pala.

3. Lisää joukkoon hieman oliiviöljyä (mikäli haluat) makua tuomaan. Kääntele perunoita jotteivat ne pala, älä päästä levyä liian kuumaksi. Mausta perunat esimerkiksi grillimausteella, mustapippurilla ja suolalla sekä ripauksella valkosipulijauhetta. Maustamiseen voit toki käyttää muitakin mausteita, mistä nyt eniten pidätkään! Itse olen kokenut, että erityisesti grillimauste tuo hyvän säväyksen näihin pannuperunoihin. 

4. Kun perunat alkavat olla lähes kypsiä, silppua joukkoon ruohosipulia haluamasi määrä. Suosittelen laittamaan ruohosipulia reilulla kädellä, koska se tuo kaunista väriä ja makua annokseen! Kypsyttele vielä hetki pannulla ja muista maistella: kaipaavatko perunat lisää mausteita?

5. Kun perunat ovat kypsiä ja maukkaita lastaa ne lautaselle, kasaa päälle aimo annos pinaattia ja voilá! lisuke on valmis! Ruohosipulilla ja pinaatilla höystetyt fondantperunat ovat toki maukkaita ihan sellaisinaankin, mutta voit myös yhdistää ne vaikkapa muihin kasviksiin ja vihanneksiin, pannulla paistettuun kalaan tai uunissa hiljaksiin haudutettuun lihaan. 

Kuvissa olen yhdistänyt perunat pannulla paistettuun perus tölkkitonnikalaan, jonka maustoin vielä grillimausteella. Myös ruohosipulin lisäsin tällä kertaa kokeilumielessä itseasiassa tonnikalaan enkä perunoiden joukkoon, mutta suosittelen ruohosipulin lisäämistä perunoihin! :)


maanantai 16. lokakuuta 2017

KAIKESSA RAUHASSA


Hei. Mitä kuuluu?

Onko olo rauhaisa vai vipattavatko levottomat jalat?

Onko syystuuli sotkenut hiukset harakanpesäksi ja puhaltanut poskiin punan? Ovatko puut huojuneet ja aurinko paistanut keltaisen, oranssin ja vihreän lehvistön läpi? Vai onko sade piiskannut maata ja loiskunut lätäköinä? Vai oletko edes ehtinyt vilkaista ulos ikkunasta tai hipsiä pihamaalla aistimassa säätä?

Onko ollut kiire? Oletko ehkä puskenut eteenpäin töissä tai koulutiellä? Onko nurkissa pölymakkaroita, keittiönpöytä muruarmeijan peitossa ja tiskit tiskaamatta? Mites ne pyykit ja entäs se juoksulenkki? Onko to-do -listalla miljoona ja yksi tekemätöntä juttua?

Mitä jos unohtaisit sen kaiken. Mitä jos istuisit lattialle, sulkisit silmät ja hengittelisit sisään ja ulos. Mitä jos antaisit ajatusten lopettaa alituisen mollaamisen, kun pitäis ja pitäis ja pitäis. Mitä jos tunnustelisit oloasi, kuuntelisit ikkunassa surisevaa kärpästä. Mitäpä jos antaisit valon tanssia iholla, hymyilisit onnea sisimpääsi.


Mitä jos oltaisiin ihan vaan tässä hetkessä? Ei vatvottaisi ikäviä juttuja eikä mietittäisi tulevaa. Mitä jos katseltaisiin ympärillemme avoimin silmin, valmiina vastaanottamaan kaikki hyvä ja kaunis, mitä nykyhetki haluaa meille tarjota. Mitäpä jos oltaisiin hetki yhtä kaiken olevaisen kanssa, oltaisiin hetki yhdessä, tunnettaisiin syvemmin ja oltaisiin enemmän.

Mitä jos oltaisiin hetki ihan kaikessa rauhassa?

maanantai 9. lokakuuta 2017

HYVINVOINTIKIRJOJA SAIRASLOMALLA

On kaksi kirjaa, joista olen ollut erityisen kiinnostunut jo pitemmän aikaa. Pitkällisen mietinnän ja ale -tarrojen odottelun jälkeen sain vihdoin ostettua toisen näistä mieltäni kutkuttaneista kirjoista ihan omaksi saakka ja toisen sain tovin odoteltuani kirjastosta lainaan. Näin sairaslomalla tuumin, että voisin jakaa teidänkin iloksi vähän hyvinvointia viikon alkuun, itsellänikin on sille juuri tällä hetkellä kova tilaus.


Yoga girl - löydä tasapaino ja elä täyttä elämää

 
Rachel Brathenin kirjan ahmin kertaistumalta. Kirja on ihan superinspiroiva! Rachelin tarina on todella mielenkiintoinen ja hän on kuvannut kirjassa elämäänsä hyvin aidosti sellaisena kuin se on. Minulla kirja antoi tonneittain intoa joogata sekä motivaatiota oppia olemaan paremmin läsnä tässä hetkessä, nauttimaan siitä mitä on nyt. Innostavien tekstien lisäksi kirjassa on myös runsaasti joogaohjeita, reseptejä, lempeitä oivalluksia sekä tietysti todella kauniit kuvat. Tämä kirja on ainakin itselleni muodostunut jo lyhyessä ajassa sellaiseksi, jonka sivujen pariin palaan aina, kun kaipaan jooga- tai liikuntainspiraatiota ylipäänsä tai kun elämä tuntuu olevan jotenkin epätasapainossa ja mieli on levoton. 

Rachel Brathen käsittelee läsnäoloa, hyvinvointia, liikuntaa, syömistä ja lempeyttä itseä kohtaan hyvin selkällä ja helppolukuisella tavalla. Kirjassa tiivistyy aika hyvin se, mitä itsekin edellä mainituista asioista ajattelen. Joogin filosofia iskee, suosittelen tätä kirjaa kyllä ihan kympillä, olit sitten kiinnostunut ihan vain saamaan vinkkejä omaan joogailuun tai hyvinvointiin syvemmälläkin tasolla!


Läsnäolon voima - tie henkiseen heräämiseen


Eckhart Tollen bestsellerin parissa olen viettänyt nyt viime päivät. Ennen lukemisen aloittamista tiesin Tollen ajatuksista jonkin verran, sillä olen lukenut Tollen ajatusten innoittamana kirjoitettuja blogitekstejä seuraamistani blogeista. Tiesin siis noin suurinpiirtein mihin olen ryhtymässä, joten osasin aloittaa lukemisen hyvin avoimin mielin.

Vaikka teoksen teemat ja ajatukset menevät aika syvälliselle tasolle, kirja on kirjoitettu helposti lähestyttävään muotoon kysymysten ja vastausten avulla. Sanomaa on siis helppo ymmärtää, mutta voisin kuvitella, ettei monen ole helppoa olla Tollen kanssa kaikesta samaa mieltä. Itse olen yrittänyt lukea kirjaa takertumatta liikaa Tollen käyttämään käsitteistöön tai yksittäisiin ajatuksiin. Lukemiseni taustalla on myös halu ymmärtää Tollen sanomaa, ei niinkään lukea teosta kriittisellä otteella.

Läsnäolon voima käsittelee valaistumista ja todellisen minuuden löytämistä, mielen hylkäämistä ja tietoisuuden syvemmälle tasolla pääsemistä. Olen lukiessani pitänyt paljon taukoja, koska vaikka teoksen voisi lukea yhdeltä istumalta, uskon sen antavan paljon enemmän, kun teemoja pysähtyy pohtimaan välillä.


Sekä Yoga girl, että Läsnäolon voima tarjoavat keinoja hyvinvoinnin ja onnellisuuden saavuttamiseen olemalla läsnä tässä hetkessä. Hektisessä nykymaailmassa tässä hetkessä oleminen ja sisäisen rauhan löytäminen on ehkä se tärkein asia. Menneisyyttä murehtimalla ja jatkuvasti tulevaa tähyilemällä ei voi saavuttaa onnea, vaan onni täytyy löytää siitä mitä tässä hetkessä on. Ja tässä hetkessä on kaikki, mitä voimme tarvita. Tässä hetkessä, kaikki on hyvin. 

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

OUTLANDER - MATKANTEKIJÄ SARJA

Onko täällä muita Outlander intoilijoita? Itsehän päädyin katsomaan sarjaa vähän vahingossa, mutta se imaisi kyllä minut täysin mukaansa. Kyseessä on siis Diana Gabaldonin kirjasarja, jonka pohjalta on tehty myös tv-sarja. Tv-sarjan kaksi ensimmäistä kautta pohjaavat kahteen ensimmäiseen kirjaan (Muukalainen ja Sudenkorento) ja ovat katsottavissa ainakin Netflixissä. Ja nyt on viimein koittanut odotettu päivä, koska TÄNÄÄN alkaa vihdoin sarjan kolmas kausi!

Yleensä tykkään lukea kirjoihin perustuvien elokuvien ja sarjojen kohdalla ensiksi ne kirjat. Näin siksi, että kirjat nyt vain useimmiten ovat loppujen lopuksi parempia ja nautin kirjojen lukemisesta niin paljon. Outlanderin kohdalla satuin kuitenkin toimimaan toisinpäin, lähinnä siksi, etten tiennyt ollenkaan millaisesta sarjasta on kyse.

KUVA: PINTEREST
Jäin täydellisesti koukkuun tv-sarjaan ja olen nyt sittemmin lukenut myös nuo pari ensimmäistä kirjaa. Sanoisin, että Outlanderin kohdalla filmatisointi ei kyllä missään nimessä kalpene kirjojen rinnalla, niin hienosti sarja on tehty! Ja lisäksi se on itseasiassa toteutettu varsin uskollisesti kirjan pohjalta, eikä suurempia vapauksia ole otettu. 

Matkantekijä -sarja alkaa, kun Claire siirtyy 1940-luvun lopun Skotlannista 1740-luvulle. Tapahtumat sijoittuvat pääsääntöisesti Skotlantiin, joskin sarjan toisessa osassa seikkaillaan paljon myös Ranskan maalla. Tarina pohjaa pitkälti Clairen ja Jamien rakkaustarinalle (ei tämä ole edes spoilaamista, niin ilmeisen selvää heidän rakastumisensa on alusta saakka) mutta käsittelee runsaasti myös historiallisia tapahtumia kuten jakobiittikapinaa ja Stuartien pyrkimyksiä valloittaa Englannin & Skotlannin kruunu jälleen itselleen.

Olit sitten ahkera lukija taikka enemmän tv-sarjojen ystävä, Outlanderista on iloa kaikille. Etenkin tv-sarjan ensimmäinen kausi oli paikoitellen varsin rankkaa katsottavaa, joten kaikkein herkimmille en kyllä tätä missään nimessä suosittelisi. Kirjat sen sijaan kuvaavat tapahtumat vähemmän ahdistavalla tavalla, joten lukukokemus on melko kepeä ja vaivaton, kaatumatta kuitenkaan hömpän puolelle. Pituutta ja pikkutarkkaa kuvailua kirjoissa piisaa, mutta itseäni se ei ole koskaan haitannut. Sarja tarjoilee aimoannoksen romantiikkaa vaativampaankin romantiikannälkään, mutta mukana on myös vaaroja ja vaarallisia tilanteita. Kuten sanottu, tarina sijoittuu 1700-luvulle, joten historiallisista romaaneista pitäville Outlander on varmasti mieluisaa luettavaa. Ja jos olet Skotlanti -fani niin kuin minä, vielä parempi!

Diana Gabaldon on jatkanut Matkantekijä -sarjaa ilmeisesti varsin pitkälle ja kirjoittanut päätarinan rinnalle myös monia itsenäisempiä kertomuksia, jotka avaavat tarkemmin esimerkiksi päähenkilöiden  ja muiden henkilöhahmojen menneisyyttä. Itse en ole vielä toistaiseksi lukenut kuin pari ensimmäistä osaa, joten en osaa tietysti arvioida näitä muita teoksia sen tarkemmin.

Mutta kyllä Gabaldon asiansa osaa, henkilöhahmot ovat kiehtovia ja historiallinen kuvaus innostavaa. Ja romantiikkaa tosiaan riittää, mikä tässä tapauksessa on ihan positiivinen juttu. Jotakuta saattaisi ärsyttää suomennoksessa käytetty murre, jolla kuvataan skottihenkilöiden puhetta, mutta itse en ole antanut asian häiritä. Eihän mikään kirja täydellinen ole, vaan Outlanderissä on paljon hyvää ja ainakin minua sarja on viihdyttänyt, sekä kirjoina että ohjelmana!

tiistai 26. syyskuuta 2017

ARJEN ONNELLISUUS


Olen viime aikoina lukenut useammankin blogitekstin siitä, kuinka tärkeää on nähdä hyvää jokaisessa päivässä ja ymmärtää, kuinka elämä itsessään juuri näin on riittävän hyvää. Viime päivinä olen keskittynyt näihin ajatuksiin ja tuntenut syvää, hiljaista onnea, jota ei ole ollut tarve ikuistaa kameralla tai kuuluttaa koko maailmalle.

Se on sitä sellaista onnea, jonka tuntee aamukävelyllä sumuisilla metsäpoluilla tai koirakaverin kosteaa turkkia silittäessä.

Onnea, joka oikein tihkuu metsäretkellä nautituista eväistä ja syysauringosta, joka hellii ihoa.

Se on vankkaa luottoa elämään ja siihen, että kaikki menee niinkuin kuuluukin mennä. 
 
Se on ymmärrys, että avain onneen ei ole materiassa tai tulevaisuuteen tai milloin minkäkin perään haikailussa: onni on itsestä kiinni.


Tänä aamuna heräsin uuteen päivään. Hengitin syvään, loikoilin sängyssä peiton alla, kipristin nenää jota viileä huoneilma kutitteli. En jaksanut heti nousta vaan kun nousin, söin aamupalan, venyttelin vähän ja kipaisin aamukävelylle koiruuden kanssa. Ihan tavallista arkea, ja kuinka minä siitä nautinkaan. 

Uskon vakaasti, että jokainen voi löytää onnellisuuden ihan kaikista päivistä, olivatpa ne arki tai juhlapäiviä, viikonloppuja tai loma-aikoja. Onnellisuus, tyytyväisyys ja kiitollisuus kun eivät seuraa almanakkaa. Jos elää arkeaan odottaen aina seuraavaa viikonloppua tai lomaa, ei voi olla kovin läsnä tässä hetkessä. Silloin myös niin monet asiat vilahtaa ohi silmien ja korvien, päivät sen kun viilettävät ohi ja kaikki ne potentiaaliset onnen hetket jäävät huomioimatta.  


Myöhemmin tänään aion opiskella, joogata ja lukea Sudenkorento -romaanin loppuun. Mutta aivan ensimmäiseksi keitän kahvia, sitä aivan tavallista Juhla mokkaa, ilman sen kummempia kommervenkkejä. Saatan myös istua sohvalla ja katsella ulos ikkunasta, tai ehkä vilkaisen mitä tv:stä tulee. Tässä hetkessä on hyvä olla, eikä siitä puutu mitään.

Läsnäoloa kaikkien tiistaihin!

maanantai 25. syyskuuta 2017

KIRJOITUSKURSSILAINEN

Toissa viikolla osallistuin läpi syksyn ja kevään jatkuvan kirjoituskurssin ensimmäiselle tapaamiskerralle. Ensimmäinen kirjoituskurssini koskaan. Voin kertoa, että olin todella innoissani.

Jonkin verran minua kyllä myös jännitti mennä paikalle. Tiesin ryhmän olevan pienehkö, mutta siitä huolimatta: minun pitäisi lukea kirjoituksiani ääneen vieraille ihmisille. 

Vaikka eihän se ole minulle uutta, että joku lukee tekstejäni. On kuitenkin eri asia julkaista blogiteksti kuin kirjoittaa fiktiivisiä tarinoita. Tarinoiden julkaiseminen hermostuttaa. Niiden ääneen lukeminen vasta hermostuttaakin. Tuntuu kuin muut arvostelisivat minun mielikuvitustani.

Vaan alusta saakka päätin, että otan kaiken hyödyn irti kurssista. Luen jokaisen tekstini ääneen, jos siinä vain on edes jonkinlaista järkeä. Olen liian pitkään kirjoittanut pääasiassa itselleni. Nyt on aika avata ovet ja ikkunat ja päästää tuuli sisään.

Niin minä menin kurssille. Me tutustuimme, kirjoitimme itsestämme, toisistamme ja ympäröivästä maailmasta, luimme kirjoituksia ääneen ja nauroimme yhdessä. Tuntui melkein kuin olisin tuntenut kaikki ne ihmiset, vaikken ollut tavannut ainuttakaan aikaisemmin. Meitä oli monen eri ikäistä, muttei sillä ollut väliä. Meillä oli yhteinen intohimo.

Kirjoitusharjoitukset olivat hyödyllisiä ja hauskoja mutta eniten nautin kuitenkin muiden kirjallisten haaveiden ja unelmien kuulemisesta. Tunsin olevani omieni parissa. Myös omat unelmani vahvistuivat, saivat aivan uudenlaista pontta siipiensä alle. 

Minä haluan kirjailijaksi. Minä haluan kirjoittaa kirjan. Minä aion kirjoittaa kirjan. Uskallan jo sanoa sen ääneen. Ja kun riittävän monesti toistan samaa lausetta ja työskentelen ahkerasti unelmani eteen, minä vielä saavutan sen. 

Sanomattakin lienee selvää, kuinka paljon odotan jo kirjoituskurssin seuraavaa tapaamiskertaa.

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

ON IHAN OOKOO...

... nukkua arkipäivänä puolille päivin, jos luennot alkavat vasta yhdeltä. 

... lämmittää aamukahvi mikrossa kolme kertaa, kun se nyt vaan aina pääsee jäähtymään, ennen viimeisiä kulauksia.

... vältellä siivoamista, jos sohvalla loikoilu houkuttaa enemmän.


 ... Katsoa koko aamupäivä lempisarjojen näyttelijöiden haastatteluja youtubesta.

... Herätä keskellä yötä ja tuntea tarvetta nousta ylös kirjoittamaan runoja. Ja toteuttaa tämä mieliteko.

... Olla menemättä kuntosalille, vaikka on maksanut kalliista salijäsenyydestä, jos ei kerta kaikkiaan huvita liikkua.


... Kirjoittaa blogiteksti ja unohtaa julkaista se.

... Ostaa pussi sipsejä. Ja maistettuaan pari sipsiä, mennä samantien takaisin samaan kauppaan, saman myyjän kassalle ja ostaa vielä pari pussia lisää noita kyseisiä sipsejä, koska ne on niin hyviä.

... Joogata olohuoneen lattialla opiskelun sijasta.

maanantai 18. syyskuuta 2017

NIRSOSTA SEIKKAILIJAKSI


Olin nuorempana melko nirso mitä ruokaan tulee. Lapsena kouluruoista varmaan puolet kuului inhokkilistalleni ja Kreikan matkalla muistan syöneeni ravintoloissa lähes pelkästään ranskalaisiaperunoita. Kuten monelle lapselle, minun oli vaikeaa pitää muusta kuin tutusta kotiruoasta. Onneksi meillä kotona on sentään aina syöty monipuolista ja herkullista ruokaa, joten en minä yksitoikkoista ruokaa ole joutunut syömään. Vieraat maut olivat kuitenkin aina kovin vaikeita.

Jäänteenä lapsuuden nirsoudesta olen ollut toisinaan vähän huono maistelemaan uusia makuja ja ruokalajeja. Jokunen vuosi sitten päätin, että maailmassa on aivan liian paljon upeita ruoka-aineita, kuinka voisinkaan pitäytyä aina vain vanhoissa tutuissa. Siitä lähtien olen testaillut uusia juttuja paljon aiempaa enemmän. Ja millaisia makujen maailmoja minulle onkaan paljastunut!


Toki olen maisteluissani törmännyt myös sellaisiin juttuihin, joita en ole voinut sietää. Lisäksi minulla on edelleen inhokkilistallani aineita, joita en ole edelleenkään oppinut syömään. Arkkiviholliseni juusto (siis kaikissa muodoissaan. Myös feta. Ja raejuusto. Tiedän, pidätte minua hulluna) saa luvan pysytellä kaukana minun lautasestani. Toisten ruokien kanssa käyn edelleen kamppailua, jotta vielä jonain päivänä voisin syödä niitä ilolla. Juuri niin puurot, tämä oli teille. 

Kesällä toteuttamani Riikan reissu oli minulle oikea makujen tutkimusmatka. Päätin heti matkan alussa, että nyt haluan kokeilla mahdollisimman paljon uusia ruokia. Ja minähän kokeilin! Söin ensimmäistä kertaa elämässäni katkarapuja, quacamolea, lehtikaalia, simpukoita ja kuvassakin näkyvää mustekalaa. Täytyy sanoa, että simpukat olivat hyviä, mustekalat eivät niinkään... En vaan päässyt millään yli siitä miten säälittävältä tuo pieni kokonainen mustekala näytti lautasellani, senhän olisi pitänyt uiskennella meren syvyyksissä! 
 

Ruokakokeilut ovat oivallinen tapa kokea maailma, etenkin reissuilla uusien juttujen kokeileminen on helppoa ja hauskaa! Aina annosvalinta ei ehkä osu nappiin, mutta kokemus on varmasti vähintäänkin mielenkiintoinen. Itse aion jatkaa seikkailuani ruoan parissa ja oppia laittamaan vielä aiempaakin monipuolisempaa ruokaa, hyödyntämään raaka-aineita mahdollisimman monin tavoin ja laajasti. Tänäänkin kokeilin itseasiassa jotakin itselleni uutta, kun tein fajitaskukkakaalipaistosta. Tällä kertaa kokeilu osui nappiin.

Mites siellä ruudun toisella puolella, tykkäättekö te kokeilla uusia juttuja, vai pitäydyttekö mieluummin tutuiksi todetuissa mauissa? :) Mikä on viimeisin uusi ruokalaji tai -aine, jota olette kokeilleet?

perjantai 15. syyskuuta 2017

TESTISSÄ: MIFUSUIKALEET


Päädyin tässä yhtenä päivänä testailemaan mifusuikaleita! Kuten jo aiemmin taisin mainitakin, olen pyrkinyt syömisissäni lisäämään entistä enemmän kasviksia ja vähentämään lihankulutustani. En kuitenkaan pidä itseni (tai kenenkään muunkaan) lokeroimisesta, joten en sano itseäni kasvissyöjäksi enkä miksikään muuksikaan, enkä noudata ehdottomasti minkäänlaista ruokavaliota. Minä olen minä, ja syön sitä mikä minusta hyvältä tuntuu. Tällä hetkellä parhaalta tuntuu syödä kasvispainotteisesti, koska tiedän maapallon ja ympäristön kiittävän.

Joka tapauksessa, ne mifut! En ollut koskaan aikaisemmin testannut tai maistanut mifua, en missään muodossa. Mifusuikaleet vaikuttivat kuitenkin testaamisen arvoisilta, joten olkaapa hyvä: helppo ja nopea "kanakastike" mifusuikaleista!


Tarvitset

- Maustamattomia mifusuikaleita
- Kukkakaalia
- Muutama porkkana
- Voita paistamiseen
- Ruokakermaa
- Soijakastiketta
- Grillimaustetta, sipulijauhetta, valkosipulijauhetta, mustapippuria (tai muita mausteita oman maun mukaan) 
- Kanafondue

- Lisäkkeeksi esim. spagettia tai riisiä, ja vihersalaatti niistä aineksista, joista satut pitämään. Omaan perus lisäkesalaattiini kuuluu kurkkua, ruustinnansalaattia, terttutomaattia sekä viinirypäleitä.

Valmistus:

1. Laita ensimmäiseksi vesi kiehumaan spagettia/riisiä tms. varten. Lisäke ehtii mukavasti kypsentyä samalla kun valmistat kastikkeen.

2. Laita paistinpannu kuumenemaan ja pannulle nokare voita. Pilko kukkakaali (itse pilkoin noin nyrkin kokoisen palan kukkakaalia ja se oli varsin sopiva määrä) miellyttäviksi suupaloiksi. Pilko porkkanat (näitäkin se määrä mikä hyvältä tuntuu, itsellä taisi mennä noin 4-5 pienehköä porkkanaa) ohuiksi lätyiksi, jotta ne kypsyvät nopeammin. Lisää kukkakaalit ja porkkanat pannulle. 

3. Paista kukkakaaleja ja porkkanoita pannulla, jotta ne saavat vähän väriä. Mausta esimerkiksi grillimausteella, sipuli/valkosipulijauheella ja mustapippurilla. Voit myös lorauttaa juokkoon hieman soijakastiketta. 

4. Lisää pannulle hieman vettä, jolloin kasvikset kypsyvät nopeammin. Pienennä lämpöä. Anna kukkakaalien ja porkkanoiden kypsyä välillä sekoitellen, ja siirry mifusuikaleisiin.

5. Ruskista mifusuikaleet voissa toisella pannulla. Ohjeen mukaan ruskistamiseen riittää ajaksi n. 2-4 minuuttia, mutta koska en itse kokkaillessa katso kelloa juuri koskaan, paistan niitä kunnes ne näyttävät hyvältä. Mausta suikaleet esim. soijakastikkeella ja grillimausteella. Suikaleet itsessään eivät maistu juuri miltään, joten mausteita saa ja pitää olla!

6. Kippaa mifusuikaleet kukkakaalien & porkkanoiden seuraan, sekoita, ja lisää purkillinen ruokakermaa. Anna kiehahtaa. Lisää sekaan kanafondue ja mausta tämän jälkeen tarpeen mukaan. Sekoittele kastiketta ja muista maistella. Kun maku on kohdillaan ja kerma saanut hetken hiljaksiin kiehua, kastike on valmis!

7. Tarjoile spagetin/riisin ja salaatin kanssa ja nauti!

Tätä ohjettahan voikin sitten varioida ihan loputtomiin! Kokeile eri kasvisten kanssa ja eri lisäkkeiden kanssa. Kokeile myös eri makuyhditelmiä: sopisivatko intialaiset tai ehkä meksikolaiset mausteet? Entäs tomaattinen mifukastike? Kuten jo mainitsinkin mifut itsessään eivät maistu oikein miltään, joten ne tarjoavat valtavat sovellusmahdollisuudet. Mifujen koostumus on hyvin pehmeä ja sileä, mitä ehkä itse ensin karsastin, mutta loppujenlopuksi kastikkeessa ne menevät oikein mukavasti. Ja tästä kastikkeesta tuli kyllä sen verran makoisa, että taidanpa tehdä toistekin!

torstai 14. syyskuuta 2017

LUKEMINEN ON ARKEA

Heräsin tänä aamuna hieman flunssaisena, enkä kovin virkeänä. Hipsuttelin paljain jaloin keittiöön ja kurkistin verhojen raosta ulos: syksyisen harmaa ja sateinen päivä tiedossa. Annoin verhojen pysyä kiinni, kaadoin itselleni Nipsu-mukin täydeltä kahvia ja istahdin aamupalalle pohtien kuinka hyvin minulla olisi aikaa tänä aamupäivänä paeta synkkää säätä romaanin sivuille.

Siinä aamukahvista nauttiessani päädyin kuitenkin lukemaan Parnasso -lehden vanhempaa numeroa. Kyseessä on siis kirjallisuutta käsittelevä aikakauslehti, johon vasta hiljattain itsekin tutustuin, ja lainasin muutaman kappaleen kirjastosta luettavaksi. Innostuin lehdestä heti alkusilmäyksellä, ja kyseisen numeron pääkirjoitus sai minut nyökyttelemään päätäni samanmielisyyden kunniaksi. 


Pääkirjoituksen kirjoittanut Karo Hämäläinen pohti sitä, kuinka lukeminen on ollut tärkeä osa suomalaisten elämää aiemmin, mutta nykyään kirjallisuus on tuntunut siirtyneen arjen kiinteästä osasta enemmän juhlaksi. Kirjamyynti laskee ja ihmiset lukevat entistä useammin vain erityisinä hetkinä, juhlana. Kuten Hämäläinen myös minäkin pidän kuitenkin lukemista, kirjoja, kirjallisuutta ehdottomasti arkisena asiana.  Upeana, mutta jokaiseen päivääni kuuluvana asiana.

Minä, toisin kuin monet nykylapset ja nuoret, olen kasvanut lukemisen kulttuuriin. Kotonani luettiin aina hyvin paljon, luetaan edelleen. Meille lapsille luettiin joka ilta iltasatuja ja isommat sisarukset ovat aina lukeneet kirjoja nuoremmille. Sisaruskatraastamme jokainen on myös oppinut lukemaan varhain itse, mutta iltasadut ja toisillemme ääneen lukeminen eivät päättyneet siihen. Nuo hetket olivat aina erityisiä, koska silloin kaikki kuuntelivat samaa tarinaa, eläytyivät ja tunsivat yhteenkuuluvuutta toinen toistensa kanssa.


Lukeminen on minulle joka päiväinen teko. Kirjat ovat olennainen osa päiviäni. Olipa teksti sitten tieteellistä kirjallisuutta opintojani varten, aikakauslehdistä lukemiani artikkeleita tai romaaneja, minä luen päivittäin. Mieluiten luen painettua sanaa, vaikka nykyään olisi toki saatavilla myös digikirjoja ja digilehtiä. 

Toivoisin ihmisten ymmärtävän lukemisen ilot uudelleen. On toki paljon lukijaihmisiäkin, mutta minusta on sääli, että niin monet lapset kasvavat irrallaan lukemisen kulttuurista. Omille tulevaisuuden lapsilleni haluan välittää tarinoiden ja sanojen salat jo varhain. Minun taloudessani tablettien ja kännyköitten räplääminen jääköön vähemmälle huomiolle, lukeminen kun on niin paljon mielenkiintoisempaa puuhaa. 

Kirjat ja lukeminen kuuluvat arkipäiviin, eivät ainoastaan juhlaan. Mitä sinä aiot tänään lukea?

Lukuiloa kaikkien torstaihin! 

tiistai 12. syyskuuta 2017

RAVINTOA RUUMIILLE JA SIELULLE


Näin viekkaan kuvan saattelemana olen päättänyt, että tänä syksynä pyrin keskittymään täällä blogin puolella erityisesti kahteen asiaan: ruokaan ja kirjallisuuteen. Koska olen rönsyilevä luonne en aio kuitenkaan tehdä sataprosenttista lupausta ettenkö kirjoittelisi muistakina asioista, mutta saahan ihmisellä tavoitteita olla, hehe! Olen viime aikoina joutunut (tai oikeastaan saanut!) opetella paljon uusia ruokalajeja sen takia, että olen muuttanut syömisiäni entistä enemmän kasvispainotteiseksi. Lihaa syön edelleen silloin tällöin, mutta tavoitteeni on pitää liha enemmänkin "juhlaruokana" ja vähentää sen käyttö minimiin arkiruokailussani. Siispä tulen varmasti jakamaan täälläkin syksyn mittaa myös monta hyvää ja helppoa kasvisruokareseptiä, ja testailemaan erilaisia kasvisruokailijan vaihtoehtoja lihalle: tällä hetkellä kokeilemista odottavat muun muassa mifusuikaleet ja quorn-kuutiot.

Miltäs kuulostaa? Onko teillä toiveita sen suhteen, millaisia reseptejä haluaisitte lukea? Ovatko teidän intohimonne makeissa jälkkäreissä ja leipomuksissa vai enemmän suolaisten ruoka-annosten puolella?  Sen lupaan, että minun reseptini eivät tule olemaan vaikeita ja monimutkaisia eivätkä ne sisällä liiaksi outoja ainesosia. Siksipä kaikkien on helppoa lähteä kokeilemaan reseptejäni, kun kynnys ei nouse liian korkeaksi. :)  

tiistai 5. syyskuuta 2017

HYGGE - HYVÄN ELÄMÄN KIRJA


Olen aina pitänyt erilaisia elämäntapaoppaita varsin viihdyttävinä. Siispä ei liene ihme, että pidän kovasti myös Hyggestä, joka tarjoaa kaikkea sitä mitä kyseiseen kategoriaan kuuluvalta kirjalta voi kaivata.

"Hyggeä on selitetty läheisyyden luomisen taiteeksi, sielun viihtyisyydeksi, rauhoittavista asioista nauttimiseksi ja kaikeksi näiden väliltä. Oma suosikkini on kupillinen kaakaota kynttilänvalossa."

Näin hyggeä kuvaillaan kirjan takakannessa, ja kun sukeltaa opuksen sivuille, saa tietää hyggestä vielä paljon perusteellisemmin. Hygge syntyy kynttilöistä, rakkaista ihmisistä, hyvistä kirjoista ja herkullisesta ruoasta ja juomasta. Suoraan sanottua hygge on juuri sitä, jota haluan elämääni aina vain lisää ja josta nautin enemmän kuin mistään muusta.
Hyggen on kirjoittanut Meik Wiking, The Happiness Research Instituten johtaja, joka on tehnyt onnellisuustutkimusta pitkän kaavan mukaan. Hyggeä lukiessani en voinut olla miettimättä, että onnellisuustutkijan työn täytyy olla metkaa. Mikä voisi olla sen mukavampaa, kuin selvittää, mikä tekee ihmiset onnelliseksi?

Kuten voi päätellä, kirjan mukaan hygge on yksi selkeimmistä onnellisuuteen vaikuttavista tekijöistä, ja etenkin tanskalaiset tuntuvat osaavan hyggeilyn salat varsin hyvin: onhan Tanska sentään ollut kärkimaita lukuisissa onnellisuustutkimuksissa vuosien varrella.

Wikingin teoksen ansiosta myös me muualla kuin Tanskassa asuvat saamme nyt vinkkejä siihen, kuinka tuoda elämäämme vähän enemmän hyggeä. Kirja neuvoo hygge-hätäpakkauksen tekemisessä ja kertoo täsmävinkkejä siihen, kuinka kunakin kuukautena voi hyggeillä. Kirja sisältää myös paljon hauskaa nippelitietoa onnellisuudesta, herkullisen kuuloisia ruokaohjeita ja vinkkejä hyggempään kotiin.

Niin ja tämän kaiken lisäksi Hyggessä on ihanat kuvat, joita katsellessa sielu lepää! Teos on myös aivan täydellisen kokoinen napattavaksi laukkuun mukaan vaikkapa matkalukemiseksi. Näin syksyn pimeneviin iltoihin Hygge on täydellinen valinta!

sunnuntai 27. elokuuta 2017

SYKSYN ENSIHENKÄYKSIÄ, LOPPUKESÄN HAVINOITA



Elokuu on kerrassaan mainiota aikaa. 
Viikot täyttyvät loppukesän lämpimistä päiviä mutta myös saapuvan syksyn kirpeydestä. 
Elokuussa voi vielä liihotella menemään t-paidoissa ja kesämekoissa, mutta illan tullen vetää päälleen lämpimämpää. Ja oikeastaan mieli jo halajaakin villapaitojen ja -sukkien pariin.

Kesän viimeinen ja syksyn ensimmäinen kuukausi on sadonkorjuun aikaa. Tänä vuonna olen venkoillut vattupuskissa, kyykkinyt selkäni kipeäksi mustikkametsässä ja poiminut talteen meheviä punaviinimarjoja kotipihalta. Kyllä tyytyäinen herkuttelijan mieli kiittää sitten talvella omatekoisen marjapiirakan äärellä.

Jos tunnistaisin sieniä, menisin keräämään myös niitä. Vaan näillä tunnistustaidoilla taitaisin saada saaliikseni ainoastaan myrkyllisiä tapauksia.

Sen mitä en itse ole voinut maasta tai pensaista poimia, olen pyrkinyt ostamaan torilta. Vasta viime aikoina olen todella päässyt sisälle torilta ja kauppahallista ostamisen tunnelmaan. Lähiruoan ostamisesta ja syömisestä tulee hyvä mieli. Viime aikoina myös lihansyönti on jäänyt vähälle, mihin olen todella tyytyväinen.

Saapuva syksy on mitä inspiroivinta aikaa! Haaveilen uudesta kattolampusta ja muutoinkin valaistuksen uusimisesta, jotta minulla olisi enemmän mahdollisuuksia erilaisiin tunnelmavalaistuksiin kotona loikoillessani. Pian sytytän tunnelmalliset valosarjat myös ikkunalaudalle koska hei: ulkona on jo tosi pimeää iltaisin! Aika ihanaa!

Vaikka puiden lehdet ovat vielä pääasiallisesti vihreitä, olen aloittanut syksyn fiilistelyn hyvissä ajoin. Mikä olisikaan parempaa kuin hyggeily teemukillisen, kynttilöiden ja hyvien kirjojen parissa.

Hiljaiseloni bloginkin puolella tulee toivottavasti muuttumaan aktiivisemmaksi sanojen naputteluksi. Pimenevät illat kirvoittavat myös kirjoitushaluni aivan uudella tavalla, joten aikaa rakastamalleni harrastukselle luulisi olevan helpompaa löytää.

Tunnelmaa elokuisiin iltoihin!

keskiviikko 2. elokuuta 2017

YHÄ HENGISSÄ


Hiljaiseloa. Sitä olen elänyt viimeiset pari viikkoa.

Kävi nimittäin niin kurjasti, että sairastuin sitkeään kesäflunssaan. Eikä riittänyt tällä kertaa pelkkä nuhakuume, vaan seurakseni sain myös ärhäkän korvatulehduksen, jota ei edes viikonmittainen antibioottikuuri saanut taltutettua. Uutta kuuria putkeen ja takaisin sohvalle peiton alle mötköttämään!

Joten täältä sohvanpohjalta moi. Päiväni koostuvat tällä hetkellä lähinnä tabujen syömisestä, monen tunnin yhtäjaksoisista Gilmoren tytöt maratoneista, nukkumisesta ja teen litkimisestä. Tänään on vähän helpompaa sairastaa, kun ei tarvitse haikailla hellekelien ajamana rantaan kirmaamista - tänään sataa vettä.

Minulla oli paljon suunnitelmia, jotka menivät sairastamisen takia myttyyn. Olo on ollut niin voimaton ja kipuinen, etten ole jaksanut tehdä yhtään mitään. Tervemenoa ompeluinspiraatio, kahviloissa notkuminen, opintojen edistäminen ja torilta ruokaostosten tekeminen!

Vaan on tässä sairastamisessa jotain hyvääkin: voin hyvällä omalla tunnolla siirtää siivoamisen, tiskaamisen ja kaupassa käymisen hamaan tulevaisuuteen. 

Elossa ollaan kuitenkin edelleen, taudista huolimatta. Enkä anna tämän itseäni lannistaa, jospa huomenna olo olisi jo vähän virkeämpi ja jaksaisin vaikka lukea kirjaa... :D

Hei ja elokuukin hiipi luoksemme ihan huomaamatta! Tietyllä tapaa olenkin jo alkanut kaivata syksyn tunnelmaa... Vaikka ei minua haittaisi vielä jonkin aikaa jatkuvat kesäsäät, kunhan tästä paranisin ja pääsisin niistä nauttimaankin.

Nyt teetä kitusiin. Kivaa tiistaita tyypit!

maanantai 17. heinäkuuta 2017

ILOSAARIROCK 2017

 

Olen ollut varsin monena vuotena Ilosaarirockissa vapaaehtoistöissä. Useimmiten niin, että työpäivät ovat ajoittuneet joko ennen tai jälkeen rokin, joten itse festaripäivistä on ehtinyt nauttia täysin siemauksin. Viime vuosi oli minulle sen sijaan välivuosi koko rokista: esiintyjissä ei ollut juuri mitään sellaista bändiä tai artistia, jota en olisi jo ennestään nähnyt tai jonka olisin jotekin palavasti halunnut nähdä. Niin jäi koko festarit väliin.

Tänä vuonna hinku kotifestareille rokkailemaan olikin sitten varsin suuri välivuoden takia! Päätin olla hakematta vapaaehtoiseksi, koska arvelin aikataulujen sumplimisen menevän liian hankalaksi töitteni vuoksi. Päädyimme poikaystäväni kanssa ostamaan liput vain perjantaille, koska muiden päivien kattaus ei vaikuttanut niin mielenkiintoiselta, emmekä halunneet maksaa festareista täyttä hintaa. 

Ja perjantai oli kyllä oivallinen valinta! Kävimme katsomassa monta keikkaa, joista erityisen mainioita olivat Poets of the Fall, Mew ja Imagine Dragons, joka oli illan pääesiintyjä. Illan päätteeksi ääni oli käheänä ja jalat turtana kaikesta seisomisesta, mutta oli hienoa saada kuulua taas iloiseen festarikansaan. 

Parasta keikoilla käymisessä on se mieletön elossaolemisentunne, minkä livemusiikista ja yhteishengestä parhaillaan saa. Silloin tuntuu kuin minkään maailman huolia ja murheita ei olisi olemassakaan, on vain liikettä, yhteenkuulumista ja ääntä, joka saa sydämen hakkaamaan niin, että tuntuu kuin musiikki virtaisi suonissa. Se on niin hieno tunne, että en voi ymmärtää ihmisiä, jotka viettävät festarinsa mieluummin alkoholia kitaten ja leirinnässä rymyten, kuin keikoilla fiilistellen. 

Vaikka ilta venyi pikkutunneille saakka ja seuraava päivä meni sängynpohjalla koomatessa, kaikki oli jälleen kerran sen arvoista. Lauantaina en tosiaankaan olisi enää jaksanut lähteä rokkailemaan, joten oli hyvä, ettei lippuja muille päiville ollutkaan. Perjantai jäi kuitenkin mieleeni onnentäyteisenä iltana. Iltana, jolloin olin enemmän elossa kuin pitkään aikaan.

Ilosaaressa paistaa aina aurinko: niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisestikin

perjantai 14. heinäkuuta 2017

SUUNNITELMIA LOPPUKESÄLLE

Vaikka minulla ei olekaan enää kesälomaa jäljellä, se ei tarkoita ettenkö voisi nauttia kesäjutuista työn ja opiskelujen ohessa. Täyspäiväinen opiskelu jatkuu vasta syyskuun alussa, joten vielähän tässä on puolitoista kuukautta aikaa nauttia elämästä ilman aamusta-iltaan-kalenteri-täpösentäynnä -päiviä. Tajuttuani jälleen ilokseni kuinka paljon kesää on vielä jäljellä, aloin miettiä asioita, joita haluaisin vielä näinä pitkinä valoisina päivinä tehdä. Suunnitelmissa ainakin seuraavaa:


Ilosaarirock. Suomen ykkösfestarit! Paitsi että ne ovat minulle kotifestarit, ovat ne muutoinkin parhaiten järjestetyt festarit, joilla olen käynyt. Tänä vuonna menen fiilistelemään bändejä vain yhdeksi päiväksi (TÄNÄÄN!) ja odotan jo innolla etenkin Poets of the Fallin, Mewin ja Imagine Dragonsin keikkoja. Vähän harmittaa että lauantaina/sunnuntaina esiintyvät Ultra Bra, Pixies ja Mø jäävät tällä erää näkemättä, mutta uskon tämän päivän kattauksen korvaavan menetyksen :)

Turistipäivä kotikaupungissa. Tähän kuuluu ehdottomasti kaikkien somien pikkuputiikkien kiertelyä, jätskiä torilla tai satamassa, päiväkahvit jollain söpöllä pikkuterassilla tai piknikinomaisesti puistossa... Lisäksi voisi vierailla pitkästä aikaa jossakin kaupungin museoista!

Mikkelin asuntomessut. En ole koskaan käynyt asuntomessuilla, vaikka hirmuisesti on jo jonkin aikaa kiinnostanut semmoisilla vierailu! Tänä vuonna ajattelin, että jos suinkin työajat antavat myöten, voisin lähteä päiväretkelle Mikkeliin. Mikäs sen ihanampaa kesätekemistä kuin fiilistellä kauniita asuntoja ja hakea inspiraatiota oman kämpän sisustukseen!

Lukea mahdollisimman paljon oman kirjahyllyn toistaiseksi lukemattomiksi jääneitä romaaneja. Olen ahkera ostamaan kirjoja ja taitava tekemään huimanhyviä kirjalöytöjä kirppareilta. Tämän vuoksi hyllyyni on kertynyt yksi jos toinenkin kiinnostava kirja, joita en kuitenkaan ole vielä toistaiseksi ehtinyt lukea. Tulevina sadepäivinä haluan hautautua näihin kirjoihin (sen minkä koulukirjojen pänttäämiseltä ehdin)!

Retkeily. Haluan käydä mahdollisimman monesti retkellä. Lähellä, kaukana, metsässä, rannassa, missä tahansa. Kunhan on hyvät eväät ja iloinen mieli!


Veneily. Joka kesä pitää päästä ainakin parille veneretkelle saareen. Mukaan kahvit termarissa ja jotain hyvää pientä syötävää: ah ja täydellinen kesäpäivä on siinä!

Yksi mökkipäivä. En ole koskaan ollut ahkera mökkeilijä, eikä perheelläni ole koskaan ollut kesämökkiä, koska kukaan meistä ei oikein välitä mökkeilynkonseptista. Kivempaa on aina ollut telttailla, matkustaa asuntoautolla tai jotain muuta vastaavaa. Toisaalta yksi mökkipäivä kesässä on ihan tunnelmallinen juttu (ainaisista itikoista huolimatta) ja tänä vuonna haluaisin toteuttaa mökkipäivän poikaystäväni kanssa hänen perheensä mökillä. Saunomista, järvessä uintia, hyvää ruokaa... Sounds good!


Mansikoiden syönti. Yhdet kotimaiset mansikat olen jo raskinut ostaa ja voi veljet miten makeita ja täydellisiä ne olivat! Lisäksi syynäsin rasian ennen ostoa niin tarkkaan, ettei siinä ollut yhtä ainutta huonoa yksilöä :D

Jalkapalloilu, frisbeegolffaus, puistojumpat. Kesällä on ihanaa liikkua ulkona, joten aina kun intoa vaan riittää, haluan sporttailla ulkona. Yksin, yhdessä, kaikki käy!


Siinäpä muutamia suunnitelmia loppukesälle! Onko teillä jotain, mitä ehdottomasti haluaisitte vielä ehtiä tekemään tänä kesänä? Kamala, kuulostaa ihan siltä kuin kesä olisi jo jotenkin loppumaisillaan, mutta eihän se niin ole. Vielä on kesää jäljellä, hurraa!  

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

SOLMUKOHTIA SISUSTAMISESSA

Minulla on melko selkeä mielikuva, millaisia huonekaluja ja tunnelmaa haen kotiini. Tykkään valoisasta, raikkaasta ja ilmavasta, uuden ja vanhan sekoittamisesta. Inhoan steriilimäistä kokovalkoista sisustamista mutta myös päävoittoisesti hyvin tumma sisustus herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Tyylini on loppujenlopuksi kuitenkin hyvin moneen muotoutuva ja silmääni miellyttävät milloin mitkäkin jutut. Sisustaminen on minulle tapa käyttää luovuutta, ja luovuushan ei tunne rajoja ;) 


 
Ääripäiden sijasta tykkään väreistä ja niiden oivaltavasta yhdistämisestä niin, että lopputulos on raikas ja harmoninen. Mielestäni tämä harmonisuuden toive ei kuitenkaan sulje pois hyvin kirkkaitakin värejä, kunhan ne istuvat muihin sisustuksen väreihin ja elementteihin hyvin.

Entäs ne otsikossakin mainitut sisustamisen solmukohdat sitten? Missä on ongelma? Tiedän mitä haluan ja olen jopa löytänytkin aivan ihania, juuri minun tyylisiäni huonekaluja - ja jättänyt ne silti kauppaan.

Asia on vähän niin että... minulla on sisustamiseen liittyen parikin ongelmaa.


 
Ongelma numero yksi on tämänhetkinen asuntomme, joka on sattumoisin opiskelijakämppä. Tämä tarkoittaa, että asunnossa ei ole luvallista esimerkiksi maalata tai tapetoida seiniä (itseasiassa jopa reikien tekeminen seinään on kielletty, vaikka olen kyllä ruuvannut pari hyllyä kiinni seinään tästä huolimatta). Opiskelija-asuntojen haittapuoli on myös sisustamisen kannalta se, ettei asuminen ole pysyvää. Tiedän, ettemme tule asumaan tässä kämpässä enää kuin aivan korkeintaan kolme vuotta. Jos siis ostaisin vartavasten tähän asuntoon sopivia huonekaluja, ne eivät ehkä olisikaan sopivia sitten parin kolmen vuoden päästä, kun olemme muuttaneet uuteen (toivottavasti isompaan) asuntoon.

Tämänhetkisessä kämpässämme on myös se ongelma, että huoneet ovat kummallisen muotoisia, tai ainakin yksi huoneistamme on. Makuuhuone ja keittiö vielä menettelevät, mutta olohuone/työhuone yhdistelmänä toimiva huone on hankala: se on kapea ja pitkulainen valon päästessä sisään vain huoneen yhdessä nurkassa olevasta ikkunasta. Paitsi hankalanmuotoinen, huone on siis myös melko pimeä toisesta päästä. Nämä seikat aiheuttavat monia haasteita nykyisillä huonekaluillamme, sillä esimerkiksi isompaa sohvaa kuin kahden hengen pienenpieni sohvamme olisi mahdotonta saada istumaan olkkariimme.


Mistä pääsemmekin seuraavaan sisustusongelmaani: nykyiset huonekalut. Minulla on ihan kivoja huonekaluja tällä hetkellä: pieni punainen sohva, vanha kirjoituspöytä (joka tosin kaipaisi pintakäsittelyä), nostalginen vanha nojatuoli lapsuudenkodistani, hiljattain uusittu tv-taso, tilanjakaja... Ongelmana on se, että tämän kokoiseen asuntoon huonekaluja on ehkä vähän liikaakin, tai ainakin ne ovat hankalan kokoisia ja muotoisia. Todellinen ongelmani on kuitenkin se, etten osaa luopua vanhoista huonekaluistani. Pidän niistä, vaikka toisaalta haaveilenkin erilaisista. Toistaiseksi olen siis jumissa.
 
Oh well, on tämä elo vaikeaa. :D Pää pursuilisi sisustusideoita, mutta suurempia hankintoja tuntuu olevan tämänhetkisessä tilanteessani mahdotonta tehdä. Samoin kaikki remppaus/maalaus/tapetointi jutut on asuntomme takia no-no. Ehkä pitäisi alkaa katsella uutta isompaa asuntoa jo nyt. Sinne voisin sitten mahduttaa kaikki vanhat huonekaluni ettei niistä tarvitsisi luopua, ja silti tilaa olisi uusillekin hehe! Joo, tiedän, olen toivoton tapaus.


KUVAT: PINTEREST

Millainen sisustus teitä sykähdyttää? Tai painiskeleeko joku samanlaisten ongelmien kanssa kuin minä? :)