torstai 14. syyskuuta 2017

LUKEMINEN ON ARKEA

Heräsin tänä aamuna hieman flunssaisena, enkä kovin virkeänä. Hipsuttelin paljain jaloin keittiöön ja kurkistin verhojen raosta ulos: syksyisen harmaa ja sateinen päivä tiedossa. Annoin verhojen pysyä kiinni, kaadoin itselleni Nipsu-mukin täydeltä kahvia ja istahdin aamupalalle pohtien kuinka hyvin minulla olisi aikaa tänä aamupäivänä paeta synkkää säätä romaanin sivuille.

Siinä aamukahvista nauttiessani päädyin kuitenkin lukemaan Parnasso -lehden vanhempaa numeroa. Kyseessä on siis kirjallisuutta käsittelevä aikakauslehti, johon vasta hiljattain itsekin tutustuin, ja lainasin muutaman kappaleen kirjastosta luettavaksi. Innostuin lehdestä heti alkusilmäyksellä, ja kyseisen numeron pääkirjoitus sai minut nyökyttelemään päätäni samanmielisyyden kunniaksi. 


Pääkirjoituksen kirjoittanut Karo Hämäläinen pohti sitä, kuinka lukeminen on ollut tärkeä osa suomalaisten elämää aiemmin, mutta nykyään kirjallisuus on tuntunut siirtyneen arjen kiinteästä osasta enemmän juhlaksi. Kirjamyynti laskee ja ihmiset lukevat entistä useammin vain erityisinä hetkinä, juhlana. Kuten Hämäläinen myös minäkin pidän kuitenkin lukemista, kirjoja, kirjallisuutta ehdottomasti arkisena asiana.  Upeana, mutta jokaiseen päivääni kuuluvana asiana.

Minä, toisin kuin monet nykylapset ja nuoret, olen kasvanut lukemisen kulttuuriin. Kotonani luettiin aina hyvin paljon, luetaan edelleen. Meille lapsille luettiin joka ilta iltasatuja ja isommat sisarukset ovat aina lukeneet kirjoja nuoremmille. Sisaruskatraastamme jokainen on myös oppinut lukemaan varhain itse, mutta iltasadut ja toisillemme ääneen lukeminen eivät päättyneet siihen. Nuo hetket olivat aina erityisiä, koska silloin kaikki kuuntelivat samaa tarinaa, eläytyivät ja tunsivat yhteenkuuluvuutta toinen toistensa kanssa.


Lukeminen on minulle joka päiväinen teko. Kirjat ovat olennainen osa päiviäni. Olipa teksti sitten tieteellistä kirjallisuutta opintojani varten, aikakauslehdistä lukemiani artikkeleita tai romaaneja, minä luen päivittäin. Mieluiten luen painettua sanaa, vaikka nykyään olisi toki saatavilla myös digikirjoja ja digilehtiä. 

Toivoisin ihmisten ymmärtävän lukemisen ilot uudelleen. On toki paljon lukijaihmisiäkin, mutta minusta on sääli, että niin monet lapset kasvavat irrallaan lukemisen kulttuurista. Omille tulevaisuuden lapsilleni haluan välittää tarinoiden ja sanojen salat jo varhain. Minun taloudessani tablettien ja kännyköitten räplääminen jääköön vähemmälle huomiolle, lukeminen kun on niin paljon mielenkiintoisempaa puuhaa. 

Kirjat ja lukeminen kuuluvat arkipäiviin, eivät ainoastaan juhlaan. Mitä sinä aiot tänään lukea?

Lukuiloa kaikkien torstaihin! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti