ELÄMÄÄ POHJOIS-IRLANNISSA

Blogihiljaisuutta on nyt kestänyt riittämiin ja on aika palata sorvin ääreen! Mutta hiljaisuuteen on ollut kyllä hyvä syy: mennyt kuukausi on pitänyt sisällään niin paljon aitoa, upeaa, elämysrikasta elämää, että netti, blogi ja some eivät tosiaankaan ole olleet kiinnostuskohteita numero yksi.

Asustelen tämän syksyä siis Pohjois-Irlannissa vaihto-opiskelujen merkeissä. Nelisen viikkoa on nyt tullut kuulostelua haastavaa mutta ihanaa irlantilaista aksenttia, tutustuttua uuteen kotikaupunkiin ja tietenkin uusiin uskomattomiin ystäviin ympäri maailman. Tuntuu, että jo nyt olen ehtinyt luoda loppuelämän kestäviä ystävyyssuhteita ja kokea paljon paljon kauniita hetkiä.

Elämä täällä on asettunut mukaviin uomiin. Päivät kuluvat opiskellessa ja kavereiden kanssa hengaillessa. Suomeen verrattuna opiskelu on paljon intensiivisempää, luennoilla istutaan kuin tatit ellei poissaololle ole hyväksyttävää syytä ja oheisluettavaa on mielettömästi. Mutta oikeastaan työntäyteisyys ei haittaa minua lainkaan - ihanaa olla ihan vaan kokopäiväinen opiskelija edes tämän yhden syksyn ajan!

Olen aivan rakastunut uuteen kotikaupunkiini ja tällä hetkellä tuntuu, että voisin jäädä tänne vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Vielä kun omat rakkaat ihmiset koti-Suomesta saisi tänne, niin johan olisi kaikki mitä ihminen voi toivoa. Ainiin ja ruisleipä, se ois myös kiva lisä.

LUPA HIDASTAA

Alkusyksy on ehdottomasti yksi vuoden parhaista vaiheista. Tuskalliset helteet ovat toivottavasti jo takana ja saa vihdoin nauttia ihanasta viileydestä, tuulesta ja sateesta. On ihanaa päästä käyttämään syksyvaatteita jo tylsistymiseen asti kulutettujen kesärimpuloiden sijasta, litkiä litroittain teetä, liikkua luonnossa ja ihan vaan olla ja fiilistellä

Vaikka tänä syksynä fiilistelyä varjostaa, tai ainakin siihen oman teränsä luo se, että syksy tulee olemaan kaikkea muuta kuin tuttua ja turvallista kotihyggeilyä.

Syksy on monelle jollain tapaa kiireistä aikaa, vaikkei mitään sen suurempia elämänmuutoksia olisikaan luvassa: suurimmalta osalta on jo tähän mennessä kesälomat lusittu ja paluu arkeen voi olla rankka. Uudet projektit ja kurssit töissä ja opiskelujen parissa voivat lisätä kierroksia. Lisäksi olen huomannut ainakin omalla kohdallani, että syksyllä sosiaalisia rientoja on paljon enemmän, joten nekin syövät aikaa ja voimia.

Entäs jos tästä kaikesta tuleekin vähän ähky olo? Jos ei jaksaisikaan paahtaa menemään pysähtymättömän höyryjunan tavoin? Mutta kun erinäisille asioille EI:n sanominen synnyttää itsessä semmoisia tunteita kuin syyllisyys, saamattomuus ja mitä näitä nyt on. "No kun justhan sitä oli lomalla ja nyt pitäs sit jaksaa ja kun kaikki muutkin on menossa, niin pitäähän se minunkin..."

Nyt stop siihen paikkaan! Ei ole mitään syytä tuntea syyllisyyttä tai verrata itseä muihin. Ihmisillä on erilaiset voimavarat tehdä erilaisia asioita. Itse esimerkiksi koen isot sosiaaliset tapahtumat hyvin väsyttävinä, siispä osallistun niihin vain hyvin harvoin siitäkin huolimatta, että ystävät kyllä jaksavat juosta jokaiset pippalot läpi. 

Minä liputan rentouden puolesta. Mikään ei ole tärkeämpää, kuin kuunnella itseään ja kehoaan: miltä minusta nyt tuntuu? Tuntuuko hikitreeni tähän saumaan oikealta vai venyttelisinkö sittenkin hyvän tv-ohjelman äärellä? Mitä jos tänään olisinkin ihan vaan kotona, kun ei oikeastaan huvittaisi lähteä pyörimään kaupungille ystävän kanssa? Mitä jos kutsuisin hänet sittenkin teelle ja ihan vaan oltaisiin? Mitä jos kieltäytyisin parista projektista ja keskittyisin tekemään huolellisesti ja kaikessa rauhassa kesken olevat työtehtävät?

Elämä jatkaa kyllä rullaamistaan, vaikka sinä hidastaisit välillä. Tänä syksynä, kun olen itse joutunut juoksemaan pää kolmantena jalkana ja repeämään joka suuntaan, hidastaminen tuntuu suorastaan elintärkeältä. Ja hitaissa, rauhallisissa hetkissä huomaan myös olevani kaikista onnellisimmillani: kullan kainalossa, maha täynnä hyvää ruokaa, eikä hoppua mihinkään suuntaan.

Joten annathan armoa itsellesi ja hidastat, jos arki tuntuu liian stressaavalta ja kiire painaa päälle? Ei ne asiat tekemällä lopu, mutta pieni ihminen voi hyvinkin kulua puhki, jos ei pysähdy kuuntelemaan itseään. 

Rentouttavaa viikonalkua! ♥

PALUU LOMALTA ARKEEN

Loma on ihanaa. 

Saa huoletta unohtaa mikä viikonpäivä on, mennä ja tulla mielitekojen mukaan. On aikaa käydä reissaamassa, nähdä ystäviä ja perhettä, hölläillä ja tuulettaa aivoja oikein kunnolla. Jos vapaita on kestänyt riittävän pitkään, on yleensä oikeasti virkistynyt, stressitasot on laskeneet normaaleiksi ja virtaa riittää.

Tai niin sitä ainakin luulisi, että nyt sitä virtaa riittää.

Tosiasia ainakin omalla kohdallani on kuitenkin se, että arkeen palaaminen pitkän ihanan hitaan loman jälkeen on aina enemmän tai vähemmän tuskallinen prosessi. Aamulla aikaisin herääminen on vaikeaa, vaikken olisi edes sotkenut unirytmiäni valvomalla kaikkia lomaöitä ja nukkumalla sitten iltapäivään. Kahdeksan tunnin työpäivät (okei okei, jopa sitä lyhyemmät) tuntuvat kropassa ja pääkopassa ja uni tulee illalla nukutusnuijan tavoin. 

Paluu arkeen on raju ja uuvuttava, siitäkin huolimatta, etten edes käy kokopäivätöissä! 20-30 tuntia töitä viikossa tuntuu kuitenkin melko raskaalta, varsinkin kun töissäkäyvän arkeni on sellaista, että vapaat on miten sattuu, päivä siellä päivä täällä. Työn luonteen vuoksi arkeni on katkonaista, eikä minulla ole selkeitä viikonloppuja, koska usein lauantait ja sunnuntait kuluvat töissä. Lisää soppaan vielä vuorotyön muut ilot kuten aamu- ja iltavuorojen vaihteleminen, niin voit kuvitella että arkeen on monesti ihan mahdotonta löytää minkäänlaista rytmiä, joka auttaisi jaksamaan.

Voisin kuvitella, että lomalta paluu on monille hankalaa. Ja ihan yleisestikin vaikkei lomasta olisi tietoakaan, kesäaikana työnteko muiden lomaillessa voi joskus olla nihkeää. Vai onko siellä semmoisia, jotka rientää innolla töihin suoraan kesälaitumilta? Ihanaa, jos sellaisiakin on! Voisin kuvitella, että jotta lomalta töihin palaaminen olisi oikeasti semmoinen jeejee-juttu, pitää työn olla melkoinen unelmaduuni. Ehkä vielä itsekin olen joskus sellaisessa tilanteessa, että työ ja arki tuntuu yhtä kivalta kuin loma. Tällä hetkellä yritän tehdä parhaani, jotta arki tuntuisi mahdollisimman lomaisalta.

Mitä keinoja minulla sitten on lomatunnelmien luomiseen, kun kesäpäivistä iso osa kuluu töissä? 

Priorisoi lähimmäisten kanssa vietetty aika

Tämä on minulle tosi tärkeä juttu, koska sillä välin kun minä olen töissä, suurin osa lähimmäisistäni viettää lomaa. Kun siis vapaa-aikanani olen heidän kanssaan mahdollisimman paljon, tuntuu melkein kuin olisi itsekin lomalla, kun muut ovat kesätunnelmissa.

Ripottele kivoja juttuja myös työpäiviin

Jos työvuoroni alkaa vasta iltapäivällä, en useinkaan anna itseni nukkua pitkään vaan nousen hyvissä ajoin aamulla. Teen näin, koska aamuntunteihin on ihanaa sijoittaa kivoja lomajuttuja. Miten olisi aamupala parvekkeella tai ehkä lähtisin puistoon loikoilemaan hyvän kirjan tai lehtikasan kera? Sadepäivinä voi viettää työvuorosta riippuen joko elokuva-aamua tai -iltaa. Tärkeintä on se, että järjestää päiviin kivoja, rentouttavia hetkiä, jolloin voi huijata aivoja lomafiiliksiin. Silloin työkään ei tunnu niin raskaalta, kun päivän aikana on ehtinyt tehdä jotain muutakin.

Tee jotain erityistä vapaapäivinä tai viikonloppuina

Jos minulla on yksi päivä vapaata työpäivien välissä, lähden usein viettämään kesäpäivää kaupungille. Minusta on ihanaa käydä kirjastossa, istua terassilla kahvilla, kirjoittaa ja kierrellä torilla. Kesäpäiville sijoittuu usein myös erilaisia päivätapahtumia, puistojumppia ynnä muuta mukavaa, joihin osallistuminen on hyvä tapa rikkoa arkea.

Jos onni potkaisee ja työpäivien väliin jää vaikkapa kolmen päivän vapaita, ovat ne jo vallan mainioita pienten kotimaanreissujen toteuttamiseen. Tällaisille vapaapätkille yritän järjestää esimerkiksi reissun ystävän luokse toiselle puolen Suomea, retkeilyä, ehkä festarointia tai vaikka pienen mökkireissun (vaikken kovin kova mökkeilijä olekaan). Kolmen vuorokauden irtiottokin tuntuu jo lomalta, jos sen aikana tekee jotain muutakin kuin siivoaa kotia.

Panosta hyvään ruokaan

Arjen ei tarvitse tarkoittaa kesäherkuista luopumista. Vaikka töiden jälkeen usein väsyttää, eikä ruoanlaitto ole ehkä kaikille se innostavin vaihtoehto, kannattaa kuitenkin panostaa hyvään ruokaan. Herkulliset ateriat auttavat luomaan myönteistä tunnelmaa ja takaavat leveän hymyn. Ja jos ei ruokaa jaksa laittaa itse, aina voi lähteä myös ravintolaan syömään tai vaikka tilata ruokaa kotiin Woltin kautta. Kannattaa myös muistaa, että myös arkipäivät ovat oivallisia ravintolapäiviä, kaikkea kivaa ei tarvitse säästää viikonloppuun ;)

Liiku ulkosalla aina kun voit

Ulkoilu on minulle ihan ykkösjuttuja kesällä. Olipa kyse kävelylenkistä, rullaluistelusta, pyöräilystä, frisbeegolffista tai mistä tahansa ulkoliikunnasta, saan siitä aina kesäisen olon. Mikäli työmatka ei ole yltiöpitkä, kannattaa harkita vaikka pyöräilemistä töihin. Hyvänmielenmusiikki tai kiinnostava podcast soimaan ja eikun baanalle! Kivan liikuntahetken päätteeksi työkin saattaa maistua paremmin.

Muista jättää kalenteriin myös ihan vaan tyhjää tilaa

Vaikka erilaisten loma-aktiviteettien ripotteleminen vapaapäiville auttaakin pitämään lomatunnelmia yllä myös arjessa, kannattaa muistaa myös lepo. Töissä jaksamisen edellytys on se, että mieli ja kroppa saavat välillä ihan vaan olla, tekemättä mitään sen kummempaa. Muista siis panostaa hyviin yöuniin ja siihen, ettei kalenteria ole buukattu täyteen vaan se sisältää myös suunnittelematonta vapaata.  

MUSIIKKIA JUURI TÄLLE PÄIVÄLLE

Tänään minulla ei ole paljoa sanoja.

Aina niitä ei onneksi tarvita.

Halusinkin vain istahtaa hetkeksi alas, hengittää syvään ennen kuin pitää taas juosta pää kolmantena jalkana ties minne.

Suosittelen seuraavaa sinullekin: keitä kuppi teetä tai kahvia, kliksauta alla oleva video käyntiin ja nauti hetki hyvästä musiikista ja videosta.

Ihanaa maanantaita tyypit! ♥

ONNEA ON...

 ... kun luulee edessä olevan hillittömän pitkä päivä alkaen kello kahdeksan tentillä ja jatkuen aina iltayhdeksään sakka, kunnes tajuat että ehei aikataulumuutoksista johtuen puolet päivän luento-ohjelmasta onkin peruttu ja yhtäkkiä päivään, jonka piti olla aivan kammottavan pitkä ja raskas, onkin ilmestynyt 6 tuntia silkkaa vapaa-aikaa. (!)

... suunnitella tulevaisuuden mahdollisia matkoja ja lueskella matkablogeista vinkkejä erinäisiin roadtrippeihin, vaellusreissuihin ja sen sellaisiin. Matkakuume tekee jälleen erittäin vahvasti tuloaan.

... muistaa yllättäen, että jääkaapissa on vielä jäljellä muutama päivä sitten tehtyä omenapiirakkaa, jonka olemassaolon oli unohtanut pariksi päiväksi. Mumsmums, onko parempaa kuin omppupiirakka oijoi!

... vaniljamaito, joka maistuu sulaneelta vaniljajäätelöltä. Ja sen omenapiirakan kanssa aika passeli muutes!

... tentaattori, joka tarkistaa sähköiset tentit noin tunnin sisällä tentin lähettämisestä. Kyllä se mieltä virkistää saada heti tietää, jos tentti on ollut nappisuoritus!

... aurinko. Oi aurinko, et kaipaa muita selittelyjä.

... tuulettaa villavaatteita parvekkeella. Oikeesti, onkohan minussa jotain vialla kun saan jotain outoa riemua tällaisista pienistä askareista :D Mutta tulleehan niistä vaan raikkaita ja ihania tuolla pakkasessa!

... Gilmoren tytöt ja kahvi. Lyömätön parivaljakko.

TAMMI-HELMIKUUN PARHAAT

Pitkästä aikaa blogin äärellä! Olen tietoisesti yrittänyt elellä taas vähän vähemmällä somen seuraamisella, minkä vuoksi myös tämä oma blogi on jäänyt hetkeksi vähän heitteille. Kaikki se aika pois kameran ja tietokoneen parista on kuitenkin tuottanut runsaasti ihania hetkiä rakkaiden ihmisten kanssa ja myös opinnot ja työjutut ovat edenneet mukavasti: elämä siis rullaa ja mieli on virkeä ja onnellinen näin helmikuun loppupuolella! :)

Ajattelin kuitenkin kääntää katseen vielä menneisiin viikkoisin ja muistella parhaita juttuja tammi- ja helmikuulta. 

♥ Minun synttärit tammikuussa. 23-vuotiaana olo on mainio! Parasta synttäreissäni oli se, että niitä sai viettää monta monituista päivää muahah. Poikaystäväni oli järjestänyt minulle ihanan synttäri-illallisen syntymäpäivääni edeltävänä iltana, joten juhlistaminen alkoi jo silloin. Perheeni kanssa puolestaan juhlittiin viikko varsinaisten syntymäpäivieni jälkeen. Ja kyllä kakku maittoi!

♥ Talvipäivien retket. Tammi-helmikuussa parasta on se, kun päivät valostuvat, aurinko näyttäytyy yhä useammin ja pakkanen paukkuu. Pakkasretkien tunnelmaa on vaikea sanoin kuvailla! Poskia nipistelee ja kahvi on kuumaa ja herkullista, eikä kohmeiset sormetkaan haittaa mitään. Myös laskiaisen pulkkamäkiretki oli ihan huippu!

♥ Ystävänpäivä. Ja ystävänpäivänä nautitut Arnoldsin herkkusydänmunkit uh! Pitkästä aikaa vietimme ystävänpäivää poikaystäväni kanssa ihan kahdestaan. Useina vuosina ystävänpäivä on jotenkin vaan hujahtanut ohi ja ollaan usein oltu eri kaupungeissa juuri tänä hattaraisena rakkauspäivänä. Tämä vuosi olikin sitten piristävä poikkeus ja sai söpöillä oikein kunnolla hehe.

♥ Pikkuveljen vanhojentanssit. Voin kertoa, että kylläpä ylpeää isosiskoa itketti! Milloin minun pikkuisesta velipojastani on tullut noin iso?! Ihanat tanssit oli, paljon kauniita tyttöjä ja kommeita poikia. Siinä valsseja ja tangoja katsellessa tuli kyllä myös muistoja mieleen, omista tansseista on jo viisi(kö?) vuotta, huh, niin se aika rientää.

♥ Opintojen edistyminen. Pitkästä aikaa tuntuu siltä, että kouluhommat etenee! Valmistuin yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi tammikuussa, maisterivaiheen kurssien opintopisteitä rapsahtelee rekisteriin kun saa vihdoin syksyltä rästiin jääneitä kirjatenttejä suoritettua ja graduseminaariinkin menin, vaikka olin kuvitellut sen olevan edessä vasta vuoden päästä. Hups, näin tässä kuitenkin kävi. 

♥ Vaihtojutut. Olen aina haaveillut vaihtoon lähdöstä ja päätin lukiossa aikovani toteuttaa unelmani yliopistoaikana. Joten tässä sitä vihdoin ollaan, askelta lähempänä suunnitelman toteutumista: motivaatiokirjeen kanssa tunteja tuskailtu, hakupaperit lähetetty ja nyt vaan jännätään kuinka käy.

HEMMOTTELUHETKI

Viimeiset viikot ovat olleet täynnä opiskelua ja töitä. Vapaa-aikani on kulunut pääasiassa nukkumiseen ja itsen psyykkaamiseen, jotta jaksaa vielä muutaman päivän. Liikunnalle, musiikille tai muille harrastuksille ei ole liiemmin ollut tilaa arjessani viime aikoina, mikä on kyllä ollut harmillista.

Kaiken kiireen keskellä naputeltiin kuitenkin yhtenä päivänä äitini kanssa Dermosil -tilaus. Kaipasimme molemmat pientä hemmottelua ja selasimme Dermosil -kauppaa kuin lapset lelulehteä. Vaikka erityisesti omalla kohdallani ajattelin ihanaa arjen hemmottelua tilauksen tekemisen motivaattorina, tulivat osa tuotteista kyllä ihan tarpeeseenkin, sillä ihoni ja hiukseni ovat talvisin rutikuivat ja kaipaavat tuhtia kosteutusta ja hoitoa.

Oli kyllä ihan kuin joulu olisi jo tullut, kun paketillinen kosmetiikkaa tuotiin kotiovelle ja pääsimme äidin kanssa hypistelemään ostoksiamme. Hassua miten voide-, hoitoaine- ja meikkiputelit voivatkin ilostuttaa niin kovasti. Jo pelkkä tuotteiden katsominenkin hymyilyttää, niin kauniisiin purkkeihin ja rasioihin aineet on pakattu.

Olen aina pitänyt Dermosil -tuotteista ulkonäön lisäksi ihan muutenkin: hinnat ovat inhimillisiä, tuotteet riittoisia ja voi veljet miten toimivia! Voin ihan rehellisesti sanoa, etten ole tainnut pettyä vielä tähän mennessä yhteenkään tilaamaani tuotteeseen, ja onhan noita vuosien varrella tullut testailtua useampia. Tuotteiden tuoksut ovat miellyttäviä ja koska tuotteita löytyy varsin runsaasti, luulisi niiden joukosta löytyvän jokaiselle jotakin.

Kuvissa näkyvistä tuotteista erityisesti Tulips -mattahuulipuna ja shampanjainen huulikiilto sekä Beauty Scent -tuoksut ilahduttivat ja toivat mukavaa luksusta arjen keskelle. Mattapuna päätyi heti liki päivittäiseen käyttöön ja kaikki kolme tuoksua olivat ihanan raikkaita ja keveitä, erilaisiin tilanteisiin sopivia. Suosittelen molempia tuotteita lämpimästi!

Jos joku pähkäilee joululahjojen suhteen, niin tässäpä oivallinen vaihtoehto! Dermosililta löytyy tuotteita niin miehille kuin naisille ja saaja varmasti ilostuu näistä kaunokaisista.

JOULUKUUN TOKA

Heippa hei taas pitkästä aikaa!

Hirviömarraskuu on ohi! Vihdoin! Voin kertoa, että olipahan raskas kuukausi, joka onneksi sujahti hetkessä. Tai onneksi ja onneksi: elin semmoisessa yliopistolle-töihin-kotiin-toista -sumussa, että koko kuukaudesta on hyvin vähän muistoja. Ehdin onneksi piipahtamaan poikaystävän kanssa Helsingissä, mikä tuntui irtiotolta arjesta vaikka todellisuudessa koko reissu olikin opintoihini liittyvä osasuoritus. Myös muutama raukea koti-ilta taisi kuukauteen mahtua. Muuta en sitten töiden ja koulun lisäksi muistakaan.

Mutta hei joulukuu! Aina yhtä ihana joulukuu on vihdoin täällä. Lukeudun aivan ehdottomasti niihin, jotka touhottaa jouluvalojen kimpussa heti kun illat alkaa pimentyä. Glögiä ja pipareita kuluu. Autossa soi tietysti jouluradio. Lista jouluelokuvista, jotka täytyy tänäkin vuonna katsoa on jo valmiina ja joulukalenterikirjat on aloitettu. Oi ihana joulu ja tunnelma ja rakkaus!

Ja jouluihmisen (ja talvi-ihmisen ylipäänsä) onneksi ulkona maa on lumen peitossa ja puiden oksillakin kimmeltää kauniisti. Pakkaslukemat ei päätä huimaa, mutta kunhan on lunta niin kaikki on hyvin.

Parasta on, että nyt joulukuun käynnistyttyä ja marraskuun deadlinejen jäätyä taakse, minulla on vihdoin aikaa somistaa koti joulukuntoon. Olen jo kaavaillut joulusiivouksen, kaivanut joulukoristeet esiin ja päättänyt ostaa vielä yhdet jouluvalot. On ihanaa huomata, että virtaa riittää pikkuhiljaa muuhunkin kuin nukkumiseen ja muihin pakollisiin toimintoihin.

Leivoin myös joulutorttuja. Joulu on virallisesti startattu!

Ihanaa joulukuun alkua tyypit!

NIIN PALJON KIIRETTÄ

Aamulla kun heräsin oli taas sellainen olo niin kuin niin monena muuna päivänä viime aikoina. Tunne siitä, että nouseminen on aivan mahdotonta, edessä oleva päivä kuin ylitsekiipeämätön vuori ja tekemistä niin paljon, että pelkkä ajatuskin saa sydämen käpertymään pieneksi tiukaksi ahdistuspalloksi.

Olen nimennyt tämän vuoden marraskuun uudestaan. Sen nimi on Hirviömarraskuu.

Vaikka olen kokenut stressiä opiskelun, töiden ja muun elämän yhteensovittamisesta ennenkin, tämä marraskuu vetää kyllä pisimmän tikun ihan kepeästi. Minulla on NIIN paljon opiskelua, NIIN paljon töitä eikä juuri yhtään vapaa-aikaa. En ehdi keskittyä mihinkään niin suurella tarmolla kuin haluaisin, mutta mitään en voi jättää poiskaan.

Odotan jo joulukuun puoliväliä, jolloin alkaa loma yliopistosta. Työt jatkuvat vielä siitä eteenpäin, mutta ainakin olen saanut kaikki esseeni ja luentopäiväkirjani palautettua.

Niin siis jos selviän tästä marraskuusta hengissä.

Jotenkin kummassa elämä meni niin, että lähestulkoon kaikki tälle lukuvuodelle kaavailemani kurssit sijoittuivat syksypuolelle, ja niiden kaikkien opintosuorituksien deadlinet marraskuulle. Lisäksi kävi niin, että marraskuulle sijoittui myös aimo annos projektiluonteista ylimääräistä työtä, joten teen varmaan tuplasti sen mitä normaalisti.

Pää ei tunnu nollautuvan millään. Yleensä tykkään marraskuusta, eikä minua ole koskaan häirinnyt pimeä ja kaamos ja kaikki se mistä niin monet jaksavat vuodesta toiseen valittaa. Tämä työmäärä vain on uuvuttanut minut.

Jaksan kuitenkin yrittää: juon päivittäin hirmuisia määriä teetä. Ulkoilen loskassa ja pidän minitaukoja opiskelusta. Tulin kotikotiin, missä minun ei tarvitse huolehtia kaupassakäynneistä, siivoamisesta ja ruoanlaitosta. Töistä vapaita iltojani en edelleenkään suostu uhraamaan opiskelulle, vaan keskityn katsomaan Peaky Blindersia, Olipa Kerran:ia tai Breaking Badia tai vaihtoehtoisesti luen romaaneja, ainakin sen muutaman sivun ennen kuin nukahdan silkasta uupumuksesta syyyyvään uneen.

Kyllä se tästä. Onneksi minulla on ihana perhe, joka jaksaa kannustaa jaksamaan raskaidenkin viikkojen läpi.

Mites teidän marraskuu? :)

ARJEN ONNELLISUUS

Olen viime aikoina lukenut useammankin blogitekstin siitä, kuinka tärkeää on nähdä hyvää jokaisessa päivässä ja ymmärtää, kuinka elämä itsessään juuri näin on riittävän hyvää. Viime päivinä olen keskittynyt näihin ajatuksiin ja tuntenut syvää, hiljaista onnea, jota ei ole ollut tarve ikuistaa kameralla tai kuuluttaa koko maailmalle.

Se on sitä sellaista onnea, jonka tuntee aamukävelyllä sumuisilla metsäpoluilla tai koirakaverin kosteaa turkkia silittäessä.

Onnea, joka oikein tihkuu metsäretkellä nautituista eväistä ja syysauringosta, joka hellii ihoa.

Se on vankkaa luottoa elämään ja siihen, että kaikki menee niinkuin kuuluukin mennä. 

 

Se on ymmärrys, että avain onneen ei ole materiassa tai tulevaisuuteen tai milloin minkäkin perään haikailussa: onni on itsestä kiinni.

Tänä aamuna heräsin uuteen päivään. Hengitin syvään, loikoilin sängyssä peiton alla, kipristin nenää jota viileä huoneilma kutitteli. En jaksanut heti nousta vaan kun nousin, söin aamupalan, venyttelin vähän ja kipaisin aamukävelylle koiruuden kanssa. Ihan tavallista arkea, ja kuinka minä siitä nautinkaan. 

Uskon vakaasti, että jokainen voi löytää onnellisuuden ihan kaikista päivistä, olivatpa ne arki tai juhlapäiviä, viikonloppuja tai loma-aikoja. Onnellisuus, tyytyväisyys ja kiitollisuus kun eivät seuraa almanakkaa. Jos elää arkeaan odottaen aina seuraavaa viikonloppua tai lomaa, ei voi olla kovin läsnä tässä hetkessä. Silloin myös niin monet asiat vilahtaa ohi silmien ja korvien, päivät sen kun viilettävät ohi ja kaikki ne potentiaaliset onnen hetket jäävät huomioimatta.  

Myöhemmin tänään aion opiskella, joogata ja lukea Sudenkorento -romaanin loppuun. Mutta aivan ensimmäiseksi keitän kahvia, sitä aivan tavallista Juhla mokkaa, ilman sen kummempia kommervenkkejä. Saatan myös istua sohvalla ja katsella ulos ikkunasta, tai ehkä vilkaisen mitä tv:stä tulee. Tässä hetkessä on hyvä olla, eikä siitä puutu mitään.

Läsnäoloa kaikkien tiistaihin!

ON IHAN OOKOO...

... nukkua arkipäivänä puolille päivin, jos luennot alkavat vasta yhdeltä. 

... lämmittää aamukahvi mikrossa kolme kertaa, kun se nyt vaan aina pääsee jäähtymään, ennen viimeisiä kulauksia.

... vältellä siivoamista, jos sohvalla loikoilu houkuttaa enemmän.

 ... Katsoa koko aamupäivä lempisarjojen näyttelijöiden haastatteluja youtubesta.

... Herätä keskellä yötä ja tuntea tarvetta nousta ylös kirjoittamaan runoja. Ja toteuttaa tämä mieliteko.

... Olla menemättä kuntosalille, vaikka on maksanut kalliista salijäsenyydestä, jos ei kerta kaikkiaan huvita liikkua.

... Kirjoittaa blogiteksti ja unohtaa julkaista se.

... Ostaa pussi sipsejä. Ja maistettuaan pari sipsiä, mennä samantien takaisin samaan kauppaan, saman myyjän kassalle ja ostaa vielä pari pussia lisää noita kyseisiä sipsejä, koska ne on niin hyviä.

... Joogata olohuoneen lattialla opiskelun sijasta.

LUKEMINEN ON ARKEA

Heräsin tänä aamuna hieman flunssaisena, enkä kovin virkeänä. Hipsuttelin paljain jaloin keittiöön ja kurkistin verhojen raosta ulos: syksyisen harmaa ja sateinen päivä tiedossa. Annoin verhojen pysyä kiinni, kaadoin itselleni Nipsu-mukin täydeltä kahvia ja istahdin aamupalalle pohtien kuinka hyvin minulla olisi aikaa tänä aamupäivänä paeta synkkää säätä romaanin sivuille.

Siinä aamukahvista nauttiessani päädyin kuitenkin lukemaan Parnasso -lehden vanhempaa numeroa. Kyseessä on siis kirjallisuutta käsittelevä aikakauslehti, johon vasta hiljattain itsekin tutustuin, ja lainasin muutaman kappaleen kirjastosta luettavaksi. Innostuin lehdestä heti alkusilmäyksellä, ja kyseisen numeron pääkirjoitus sai minut nyökyttelemään päätäni samanmielisyyden kunniaksi. 

Pääkirjoituksen kirjoittanut Karo Hämäläinen pohti sitä, kuinka lukeminen on ollut tärkeä osa suomalaisten elämää aiemmin, mutta nykyään kirjallisuus on tuntunut siirtyneen arjen kiinteästä osasta enemmän juhlaksi. Kirjamyynti laskee ja ihmiset lukevat entistä useammin vain erityisinä hetkinä, juhlana. Kuten Hämäläinen myös minäkin pidän kuitenkin lukemista, kirjoja, kirjallisuutta ehdottomasti arkisena asiana.  Upeana, mutta jokaiseen päivääni kuuluvana asiana.

Minä, toisin kuin monet nykylapset ja nuoret, olen kasvanut lukemisen kulttuuriin. Kotonani luettiin aina hyvin paljon, luetaan edelleen. Meille lapsille luettiin joka ilta iltasatuja ja isommat sisarukset ovat aina lukeneet kirjoja nuoremmille. Sisaruskatraastamme jokainen on myös oppinut lukemaan varhain itse, mutta iltasadut ja toisillemme ääneen lukeminen eivät päättyneet siihen. Nuo hetket olivat aina erityisiä, koska silloin kaikki kuuntelivat samaa tarinaa, eläytyivät ja tunsivat yhteenkuuluvuutta toinen toistensa kanssa.

Lukeminen on minulle joka päiväinen teko. Kirjat ovat olennainen osa päiviäni. Olipa teksti sitten tieteellistä kirjallisuutta opintojani varten, aikakauslehdistä lukemiani artikkeleita tai romaaneja, minä luen päivittäin. Mieluiten luen painettua sanaa, vaikka nykyään olisi toki saatavilla myös digikirjoja ja digilehtiä. 

Toivoisin ihmisten ymmärtävän lukemisen ilot uudelleen. On toki paljon lukijaihmisiäkin, mutta minusta on sääli, että niin monet lapset kasvavat irrallaan lukemisen kulttuurista. Omille tulevaisuuden lapsilleni haluan välittää tarinoiden ja sanojen salat jo varhain. Minun taloudessani tablettien ja kännyköitten räplääminen jääköön vähemmälle huomiolle, lukeminen kun on niin paljon mielenkiintoisempaa puuhaa. 

Kirjat ja lukeminen kuuluvat arkipäiviin, eivät ainoastaan juhlaan. Mitä sinä aiot tänään lukea?

Lukuiloa kaikkien torstaihin! 

YHÄ HENGISSÄ

Hiljaiseloa. Sitä olen elänyt viimeiset pari viikkoa.

Kävi nimittäin niin kurjasti, että sairastuin sitkeään kesäflunssaan. Eikä riittänyt tällä kertaa pelkkä nuhakuume, vaan seurakseni sain myös ärhäkän korvatulehduksen, jota ei edes viikonmittainen antibioottikuuri saanut taltutettua. Uutta kuuria putkeen ja takaisin sohvalle peiton alle mötköttämään!

Joten täältä sohvanpohjalta moi. Päiväni koostuvat tällä hetkellä lähinnä tabujen syömisestä, monen tunnin yhtäjaksoisista Gilmoren tytöt maratoneista, nukkumisesta ja teen litkimisestä. Tänään on vähän helpompaa sairastaa, kun ei tarvitse haikailla hellekelien ajamana rantaan kirmaamista - tänään sataa vettä.

Minulla oli paljon suunnitelmia, jotka menivät sairastamisen takia myttyyn. Olo on ollut niin voimaton ja kipuinen, etten ole jaksanut tehdä yhtään mitään. Tervemenoa ompeluinspiraatio, kahviloissa notkuminen, opintojen edistäminen ja torilta ruokaostosten tekeminen!

Vaan on tässä sairastamisessa jotain hyvääkin: voin hyvällä omalla tunnolla siirtää siivoamisen, tiskaamisen ja kaupassa käymisen hamaan tulevaisuuteen. 

Elossa ollaan kuitenkin edelleen, taudista huolimatta. Enkä anna tämän itseäni lannistaa, jospa huomenna olo olisi jo vähän virkeämpi ja jaksaisin vaikka lukea kirjaa... :D

Hei ja elokuukin hiipi luoksemme ihan huomaamatta! Tietyllä tapaa olenkin jo alkanut kaivata syksyn tunnelmaa... Vaikka ei minua haittaisi vielä jonkin aikaa jatkuvat kesäsäät, kunhan tästä paranisin ja pääsisin niistä nauttimaankin.

Nyt teetä kitusiin. Kivaa tiistaita tyypit!

KUN KESÄLLÄ PITÄISI JAKSAA OPISKELLA

Olen ensimmäistä kertaa elämässäni tilanteessa, kun minun pitäisi jaksaa opiskella kesäkuukausina. 

Aina tähän vuoteen saakka olen saanut suoritettua tarvittavat opinnot toukokuun loppuun mennessä tai aivan viimeistään kesäkuun parilla ensimmäisellä viikolla. Sen jälkeen onkin saanut unohtaa opiskelut koko loppukesäksi ja nauttia lomasta (ja työnteosta) vailla painetta koulujuttujen edistämisestä.

Vaan tämä kesä on erilainen. Huomaan olevani tilanteessa, jossa deadlinet painavat päälle. Heinäkuun aikana pitäisi saada suoritettua itseopiskeluna psykologiaa ja kandikin pitäisi puskea valmiiksi, johan siihen on aikaa tuhrautunutkin.

Mutta mistä löytää motivaatiota opiskeluihin kesällä? Eri juttu olisi, jos en olisi töissä ja suorittaisin aktiivisesti vain kesäopintoja. Silloin sitä olisi jo alunperin omaksunut opiskelumoodin, ajatuksen kesästä opiskelujen parissa. Nyt aikaa ja intoa koulukirjojen pänttäämiselle ja esseiden kirjoittamiselle tuntuu olevan ihan mahdotonta löytää.

Olen kuitenkin löytänyt tavan, jolla saan puristettua itsestäni irti ainakin hippusen opiskelijan ahkeruutta. Niin paljon kuin pitkään aamulla nukkumista rakastankin, olen viime aikoina ottanut tavaksi herätä samaan aikaan kuin poikaystäväni, joka lähtee joka arkiaamu kahdeksaksi töihin. Kun heräämme yhdessä jo ennen seitsemää, ehdimme syödä rauhallisen aamupalan ja silti olen valmis päivän askareisiin siinä kahdeksan maissa. Kun jään asuntoomme yksin eikä kello ole vielä paljon mitään, on sama uhrata aamusta pari tuntia opiskeluun. Tavallisesti nukkuisin kymppiin asti, mutta tällä menetelmällä olen siihen mennessä ehtinyt jo opiskella tehokkaasti pari tuntia kahvia samalla isosta mukista litkien. Miinuspuolena tässä on toki se, että omina työpäivinäni tämä ei oikein onnistu, ja silloin opiskelut jäävät helposti välistä. Mutta eihän sitä liian ahkera pidäkään olla, eheh.

Aikaisin heräämisen lisäksi yritän keksiä tapoja tehdä opiskelusta kesällä vähän siedettävämpää. Hyvällä säällä voi linnoittautua parvekkeelle auringonottotamineissa koulukirjan seurassa, tai lähteä vaikka puistoon tai rannalle lukemaan. Lisäksi huomaan jaksavani opiskella paremmin, jos minulla on jotain pientä hyvää naposteltavaa tekemisen ohessa: pähkinöitä, mansikoita, mitä nyt ikinä tekeekään mieli. Minitaukojen pitäminen on myös ihan must juttu, samoin kuin itsensä palkitseminen: jos jaksan opiskella kaksi tuntia, saan katsoa tunnin mittaisen jakson lemppari tv-sarjaani.

Tärkeää kesällä opiskelussa ainakin itselleni on myös se, ettei vaadi itseltään liikaa. Sen vuoksi en pakerra koko päivää koulun parissa vaan yritän pureskella pienen palan kerrallaan. Kun päivän koulurupeaman tekee jo aamulla, loppupäivän voi hölläillä ja olla stressaamatta. En myöskään yritä saada aikaan täydellistä: joskus riittävän hyvä on aivan riittävän hyvä suoritus. 

Tsemppiä kaikille muille kesäopintoja suorittaville ja aivan ihanaa perjantaita jokaiselle! ♥

HITAIDEN AAMUJEN NAUTINTO

Hitaat aamut ovat luksusta.

Kukapa niistä ei tykkäisi. Tai no, ihmisillä on kyllä joskus aika outoja mieltymyksiä, joten mistäs tuon tietää. Mutta minä niin pidän hitaudesta aamulla.

Parasta on heräily kaikessa rauhassa, mieluiten lisääntyvään auringonvaloon, ei korvanjuuressa kilkattavaan herätyskelloon. Siinä köllötellessä voi olla vain, mietiskellä alkavaa päivää tai muistella juuri näkemäänsä unta. Ei kiirettä, ei huolia.

Entäs pitkä ja hidas aamupala sitten. Kun on saanut kammetuksi itsensä sängynpohjalta, voi tassutella unisin jaloin keittiöön (joka valitettavasti näin kesäisin on kuin sauna aamuauringon vuoksi, mutta ei anneta sen häiritä), keitellä kahvit ja kattaa kauniit astiat pöytään. Kun kasvot on sitten huuhdeltu kylmällä vedellä unihiekan karkottamiseksi, voi istahtaa kahvintuoksuiseen aamupalapöytään.

Monet tykkäävät puuhata samalla jotain syödessään aamupalaa, vähintäänkin selata puhelinta tai lukea lehteä. Itse tykkään ihan vain olla. Mahtavin juttu on, jos aamupalahetken saa jakaa jonkun kanssa. Jos seuraa ei kuitenkaan ole, saatan kuunnella vähän radiota, tai sitten ihan vaan hiljaisuutta. Aamupalalla on mukavaa olla läsnä, kaikessa rauhassa.

Kahvia saatan juoda vielä aamiaisen syötyäni hitaasti vaikka puolitoista tuntia. Hidasta menoa, mutta kyllä se siitä, mikro on onneksi keksitty, ettei tarvitse kylmänä juomaansa nauttia.

Hitaat aamut vaativat onnistuakseen yleensä sen pari tuntia. Siinä ajassa ehtii olla vain, hötkyilemättä. Parasta on, jos sen jälkeenkään ei tarvitse lähteä minnekään. Useimmiten kuitenkin työt tai muu kutsuvat. Mutta päivän haasteetkin on mukavampaa kohdata, kun aamu on lähtenyt kaikessa rauhassa hyvällä mielellä käyntiin.

Taidan mennä lämmittämään kahvini vielä kertaalleen. Se kun pääsi taas jäähtymään. Aamiaisesta on aikaa jo parisen tuntia.

Millaisia fiiliksiä hitaat aamut teissä herättää?

ELÄMÄ VOITTAA

Tänään on ollut ensimmäistä kertaa koko keväänä niin lämmin, että olen pärjännyt ulkona t-paidassa. Aurinko ei ole pahemmin paistanut, mutta lämpö on saanut mielen hyrisemään onnesta. Tälläkin hetkellä parvekkeen ovi on auki ja kuuntelen ulkoa kantautuvia elämän ääniä. Kohta ehkä sataa, pilvet näyttää sen verran uhkaavilta, mutta ei se mitään, koska sateen jälkeen tuoksuu varmasti taivaalliselta.

On minulla muutakin syytä iloon kuin lämmin sää. Eilen suoritin viimeisen tentin tälle keväälle ja se meni varsin kunniakkaasti. Lisäksi illalla aion tehdä herrrrrrrrkullista ruokaa: grillitomaatteja, parsaa, perunamuusia ja herkkupihvejä. Namnam, kyllä kelpaa. Lisäksi alkoi viikonloppu!! Ja siis ihan todella, minulla on koko viikonloppu vapaata! Käsittämättömän ihana tunne tietää, että periaatteessa ei tarvitse tehdä mitään, jos ei halua.

Tänään minulla ei kyllä ole sen kummempaa sanottavaa, kuin että kyllä se elämä maistuu hyvältä. Etenkin kun vietän kaikki liikenevät hetket skotlannin mailla, eli siis Diana Gabaldonin Muukalainen -kirjan parissa. Kyseessähän on siis kirjasarja, johon Outlander tv-sarja perustuu. Voin kertoa, että pienimuotoinen pakkomielle kyseistä sarjaa kohtaan on muotoutumassa hyvää vauhtia ;D En millään malttais odottaa syksyyn, jolloin sarjan kolmas kausi alkaaaaa telkkarissa!

Ei muuta kuin ihanaa ihanaa ihanaa viikonloppua kaikille! Muistakaa nauttia elämästä!

SYDÄMELLISTÄ KAHVIA

Kylläpä mieltäni piristi kun yhtenä päivänä kaupassa koriini suorastaan hypähti Juhla Mokan sydämillä koristettu paketti! Olin vallan ihastuksissani sydänkuosista, joten eihän tuota pakettia nyt vaan voinut jättää hankkimatta. Kaupassa mietin ääneen poikaystävälle että onkohan tämä joku kausi juttu, sydämellistä kevättä kaikille ja niin pois päin. Kotona vasta huomasin paketin kyljessä tekstin "onnea rakas". Ööö, ostin itselleni siis jonkinlaisen lahjapaketin? Mietin vaan kuinkahan moni ostaa Juhla Mokka paketin vaikka synttärilahjaksi rakkaalleen? :D

Rakkaalle tai ei, paketti ilahdutti minua suuresti. Ilo myös jatkuu, koska aina kun näen söpöt sydämet alan hymyillä ihan höpsönä. Minkäs teet kun ei paljon tarvi ollakseen onnellinen.

Tänään tuota hymyn-herättelijä-kahvia on kyllä todella tarvittu, koska koko aamupäivän olen lähinnä hampaitani saanut kiristellä. Tulevaan tenttiin lukeminen on yhtä tuskaa, enkä tunnu edistyvän yhtään vaikka vietän kirjan parissa kuinka paljon aikaa. Tänä keväänä olen suorittanut suurimman osan kursseistani erilaisilla luentopäiväkirjoilla, joten järkälemäisen ja hyvin teoreettisen kirjan lukeminen tuntuu järjettömän vaivalloiselta puuhalta. Etenkin kun vieressä kuiskuttelee kassillinen eilen kirjastosta kotiin raahaamiani mehukkaita romaaneja!!!

Oh well, ei kai se auta kuin palata hommiin. Onko täällä muita, jotka tuskailee tämän kevään viimeisten tenttien/kouluhommien parissa? Jos on niin tsemppiä hurjasti, kyllä se loma sieltä kohta tulee!

RÄNTÄSADETTA JA KAHVIA

Ulkona rätkii räntää jo ties monettako päivää. Tällä viikolla olen kuullut laittoman paljon valitusta säästä ja siitä, miten kevät ei koskaan tule. Minun mieleni vetää alemmaksi pikemminkin tuo ainainen valitus kuin säätila. Olisihan se ihanaa jos välillä aurinko pilkahtelisi, mutta eihän sade maata kaada. Sitä paitsi sadesäällä voi tehdä niin monia kivoja juttuja sisätiloissa, että mitäpä sitä valittamaan.

Säästä ruikuttaminen on muutenkin aika raskasta. Vaikka kuinka hokisit sateen kurjuutta ja tanssisit aurinkotanssia pilvien väistymiseksi, ei sillä juuri ole vaikutusta. Parempi keskittyä muihin asioihin. Itse olen löytänyt intoa ja iloa kaiken tämän kevätharmauden keskellä esimerkiksi seuraavista asioista:

Äänikirjat

Pidän lukemisesta (olikohan jollekulle vielä epäselvää:D) todella paljon, mutta olen myös kiinnostuneena kuikuillut äänikirjojen perään. Niissä on jotain kiinnostavaa, niiden avulla kun voisin "lukea" kirjoja silloinkin, kun en varsinaisesti voi lukea. Tarkoittaen siis vaikkapa silloin, kun ajan autoa tai pyöräilen. Niinpä päätin aloittaa kokeilujakson BookBeat palvelussa. Olen vasta kokeilujaksoni alussa, joten paljon en voi vielä tuntemuksiani äänikirjoja kohtaan avata, mutta hauskaltahan tuo tarinoiden kuunteleminen kuulostaa!

Sykemittarilla leikkiminen

Ostin vastattain itselleni urheilukellon, jonka myötä omistan nyt ensimmäistä kertaa elämässäni myös sykemittarin. Kello, jonka hankin on Polarin A300, johon on sisäänrakennettu myös aktiivisuusmittari. Erityisen veikeää on ollut se, kuinka kello alkaa väristä ja patistaa liikkeelle, jos on istunut liian kauan. On myös hauskaa, kun omaa aktiivisuutta voi seurata pitkin päivää ja treeneihin saa ihan uutta intoa sykkeen seuraamisesta ja kannustavista palautteista joita kello antaa. Lisäksi päivän aktiivisuustavoitteen saavuttamisesta tulee helposti päähänpinttymä, hyvässä mielessä tässä tapauksessa!

Siivoaminen

Onko täällä muita himosiivoajia mitä sadepäiviin tulee? En koe olevani loppujen lopuksi mitenkään ultimaattisen siisti ihminen, mutta kun alan siivota niin silloin kanssa siivotaan! Parasta on nähdä oma kättensä jälki kun päivän päätteeksi lattiat kiiltävät, kaapit ovat ojennuksessa, tiskit tiskattuina ja pyykit pestynä ja viikattuna. Tällä hetkellä luen myös KonMaria, saa nähdä mullistaako teos minunkin eläväni, niin kuin sen väitetään mullistaneen niin kovin monen elämän (suoraan sanoen epäilen tätä omalla kohdallani, mutta never say never).

Kahvi

Mikä maistuisikaan niin hyvältä kuin kahvi, kun ulkona on koiranilma ja sisällä lämmintä (siistiä) ja miellyttävää.Oletteko muuten koskaan miettineet, että kahvi maistuu monesti jotenkin paremmalta, kun sen saa nautiskella kaikessa rauhassa ihan yksinään? Ehkä yksin ollessa makuun tulee keskityttyä enemmän, kun ei tarvitse jutella kenenkään kanssa. Yhtä kaikki kahvi on hyvä keino piristää mieltä tällaisina räntäsade päivinä. Eikä palan painikkeena pulla tai pari ainakaan haittaa tee! ;)

Oh well. Tästä kirjoituksesta innostuneena tajusin, että voisin yhdistää kaikki nämä kivat jutut yhdeksi isoksi tekemispalloksi. Seuraavaksi taidankin laittaa sykemittarin päälle, äänikirjan pauhaamaan kuulokkeista ja aloittaa siivoamisen. Voin kuunnella, siivota ja seurata aktiivisuuttani siivoamisen aikana ja tämän päätteeksi palkita itseni kupposella kahvia (ja sillä pullalla). Tästä tulee hyvä päivä!

Ihanaa räntäsade perjantaita kaikille! ♥

KEHON- JA MIELENHUOLTOA

 

Helmikuu näyttäytyy minulle kiireellisenä mutta jännittävänä kuukautena. Töitä on paljon samoin opiskelua ja tapahtumia ja levätäkin pitäisi ehtiä jossain välissä. Kalenteri pullistelee ja mieli kiskoo minua milloin mihinkin suuntaan aivan suuna päänä.

Olenkin päättänyt huolehtia itsestäni entistäkin paremmin nyt, kun kiirettä pitää ja elämä on vauhdikasta. Aion ravita niin kehoani kuin mieltäkin ja keskittyä hyvinvoimiseen ja stressittömyyteen.

Siispä viime päivinä olen hemmotellut kroppaani muun muassa kunnon kosmetiikkakylvyllä! Joskus paras rentoutumiskeino on yksinkertaisesti kuuma suihku ja kaiken maailman kosmetiikalla läträäminen. Kasvot raikastuvat misellivedellä ja ihon saa tuoksuvaksi herkullisilla suihkugeeleillä. Vannotin myös itseäni muistamaan koko kropan rasvauksen, mikä näin talvella olisi ehdottoman tärkeää kaltaiselleni kuivaihoiselle.

Vaikka en ole kovinkaan tunnollinen tai ahkera meikkaaja olen huomannut, että toisinaan huolella tehty meikki piristää kummasti. Olen myös vihdoin löytänyt itselleni sopivan helpot ja nopeat meikit, joilla syntyy täydellisen kevyt mutta raikas nassu! Voi että, vaikka nautin myös meikittömyydestä, joskus sitä itsekukin kaipaa vähän freesausta :)

Siinä missä keho nauttii kosmetiikkakylvystä ja päivittäisestä venyttelystä, herkkusmoothieista, joita olen taas alkanut tehtailla ahkerammin sekä pari kertaa viikossa repäistystä hikitreenistä, myös mieli kaipaa hoitoa ja rentoutumista. Siinä minua on auttanut Unelmakarttakirja, jonka sain syntymäpäivälahjaksi. Mikä olisikaan sen ihanampaa kuin uppoutua unelmiin ja värittää, piirtää ja kirjoittaa omaan unelmakarttakirjaan. Kirjan neuvojen avulla myös hetkeen tarttuminen ja läsnäolo ovat tulleet osaksi arkea entistä konkreettisemmin.

Ai että, helmikuu on alkanut aika loistokkaasti näissä merkeissä. Aurinko paistaa ja maanantaipäiväni on ollut mitä ihanin. Muistakaa tekin ravita sekä mieltänne että kehoanne niin elämä hymyilee! Olkaa armollisia itsellenne ja nauttikaa elämästä :)

ONNELLINEN KOVANONNENPÄIVÄ

Tänään on ollut taas sellainen päivä, jolloin kaikki tuppaa menemään pikkuisen nurinkurin ja pieleen. Tavarat on hukassa, polvi kipuilee, opiskelu takkuaa, kahvit onnistuin loiskauttamaan keittiön verhoihin ja kakun unohdin liian pitkäksi aikaa uuniin. Pahus sentään.

Siitä huolimatta tässä päivässä on jotain kumman hyvää, kommelluksista huolimatta sisimmässä hyrisee lempeästi. Aamulla poikaystävä oli keittänyt minulle kahvit valmiiksi, keittiönpöytää koristavat neilikat ja porkkanakakku maistuu aina makoisalta, vaikka vähän turhan pitkään paistettunakin. Hetkisen aikaan päivällä paistanut aurinko sai suupielet kohoamaan ihan tahtomattaankin ja sisällä tuoksuu kotoisasti kanelilta.

Kun päivä kääntyy jo illaksi huomaan tuumivani, että kai tämä tämmöinen on sitä yleistä elämään tyytyväisyyttä. Että vaikka kaikki mitä yrität tehdä menee penkin alle, on elämä silti aika hyvää. On hieno tunne olla onnellinen arjessa, kovanonnenpäivänäkin. Ehkä huomenna olen vähemmän sotkuinen ja saan enemmän aikaan. Tässä hetkessä tuntuu, että tämän kirjoituksen jälkeen on hyvä sulkea tietokone, lukea kirjaa ja syödä pari pasteijaa.

Nautin elämästä tällä hetkellä aika kovasti, nautithan sinäkin? 

(ps. onko se kovan onnen päivä vai kovanonnenpäivä?! ;D)