JUHLITAAN, KUN ON JUHLAN AIKA

 

Olen muutamana viime vuotena huomannut, että moni ystäväpiirissäni ei vietä pääsiäistä millään tavalla. Näille ihmisille pääsiäinen tuntuu olevan arkea, siinä missä mikä tahansa harmaa maanantai, eikä siihen kiinnitetä sen kummemmin huomiota.

Tämä ilmiö kummeksuttaa minua kovasti. Pääsiäinen liittyy toki vahvasti kristinuskoon ja moni kirkkoon kuulumaton voi sen vuoksi haluta olla viettämättä pääsiäistä. Itselleni pääsiäinen on tärkeä myös uskonnollisesta näkövinkkelistä, vaikka en mikään harras uskovainen olekaan. Joinakin vuosina olen käynyt pääsiäiskirkossa pitkäperjantaina tai pääsiäissunnuntaina, useimpina vuosina kuitenkaan en. Omaan pääsiäisenviettooni kuuluu kuitenkin aina tietynlainen hiljentyminen ja rauhoittuminen, minkä vuoksi karsastan esimerkiksi kauppojen aukioloa ja kuluttamiseen lietsovia  aleja pääsiäisen pyhinä.

Itselleni pääsiäinen ei ole kuitenkaan pelkästään uskonnollinen juhla vaan osaltaan se on myös kevään ylistys. Vaikka tällä hetkellä nietokset ovatkin vielä aika korkeat, pääsiäinen tuo aina lupauksen keväästä ja uudesta elämästä, luonnon heräämisestä jälleen kukkaan. Pääsiäisenä on ihanaa sisustaa kotia keltaisella, vihreällä ja vaaleanpunaisella, syödä pääsiäismunia ja asetella näkyville erinäisiä hassuja tipukoristeita. 

Koska vietän pääsiäistä kahdesta eri näkökulmasta, minun on vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka eivät vietä pääsiäistä lainkaan. Jos ei ole uskonnollinen, voisi pääsiäistä viettää vain ja ainoastaan ihanana kevätjuhlana. Minusta ainakin on ihanaa käyttää kaikki mahdollisuudet hyväksi, mitä juhlistamiseen tulee. Kaikki pienetkin juhlanaiheet, joiden avulla voi tehdä erontekoa arkeen, ovat ihania ja niistä kannattaa ottaa ilo irti!

Pääsiäistä saa viettää kukin tavallaan, ihan juuri sillä meiningillä, mikä itselle tuntuu sopivalta. Mutta sovitaanko, että ei tehdä kaikista juhlapäivistä pelkkää harmaata arkea? Muistetaan pitää juhlasta kiinni, koska juuri näiden hetkien avulla jaksaa taas arjen aherrusta!

Ihanaa pääsiäisen aikaa kaikille!!! ♥

TALVEN LUOTTOTUOTTEET

Kovat pakkaset on paukkuneet nurkissa jo jonkin aikaa. Tämä on aiheuttanut sen, että hiukseni ja ihoni suorastaan huutavat hoitoa. Viime aikoina luottotuotteiksi, jotka on siis päivästä toiseen kovalla käytöllä, on päätynyt ihania tuoksuja ja miellyttäviä koostumuksia.

Käytin vuosikausia huulirasvana vedetöntä Vitalista. Se oli täydellinen tuote minulle, riittoisa ja äärimmäisen hoitava. Valitettavasti joku aika sitten en enää löytänytkään Vitalista kaupoista. Kiersin ties miten monta eri paikkaa läpi, eikä mistään kyseistä tuotetta enää löytynyt. Kummallista, en vieläkään tiedä onko sen valmistus lopetettu vai mistä kiikastaa.

Huuleni ovat todella kuivuvaa ja helposti rohtuvaa sorttia, joten joudun turvautumaan melko paljon huulirasvoihin. Kevyemmät tuotteet kuten Labellon, Blistexin tai Babylipsin rasvat eivät kuitenkaan auta vaan usein pahentavat vain tilannetta. Siksi olenkin kokeillut kaikki mahdolliset rasvat läpi löytääkseni Vitalikselle korvaajan. Parhaaksi korvaajaksi on osoittautunut Classic Carmex, joka on ihanan viilentävä hoitotuote huulille ja todella kosteuttava. Tykkään! Ainut miinus on se, että purkki on hitusen pieni ja kuluu loppuun melko nopeasti tällaisella suurkuluttajalla kuin minä.

Talvipakkaset ovat suoranaista pahuutta hiuslaadulleni, joka on helposti sähköistyvä, sileä ja pehmoinen. Käytän aina shampoolla pesemisen jälkeen tukassani pois huuhdeltavaa hoitoainetta, mutta se yksin ei riitä vaan lisäksi joudun näin talvisaikaan turvautumaan myös suihkutettavaan hoitoaineeseen. XZ:n kosteuttava hoitosuihke on niin herkullisen tuoksuinen, että sitä tekisi mieli tuoksutella päivät läpeensä :D Ja on tuo myös mukavan tehokasta ainetta, pitää sähköisyyden ja "hattaraisuuden" hyvin aisoissa.



Siinä missä hiukseni ja huuleni, myös ihoni on herkästi kuivuvaa sorttia. Lapsena käteni olivat aina ihan punaiset ja halkeilleet, kun eihän sitä silloin älynnyt paljoa rasvailla. Nykyään rasvaan ihoani ahkerasti, etenkin käsivoiteita kuluu. Tänä talvena olen tykästynyt erityisesti Lumenen klassikko sarjaan, jossa ehdotonta plussaa on se, että tuotteet ovat yli 80% luonnollisista ainesosista valmistettuja. Kuvissa näkyvä käsivoide on koostumukseltaan mukavan kevyt ja nopeasti imeytyvä voide, ei mikään supertuhti vaan semmoinen arkirasva. Käytän tätä tosi usein koska sen koostumus ja mieto tuoksu miellyttävät.

Myös Lumenen koivu suihkugeeli on osoittautunut ihan täydeksi kympiksi. Voiko olla parempaa kuin saunavastan tuoksuinen suihkugeeli?! Tästä tulee niin kesä mieleen!

Kaikista kuivimmille kohdille kropassani kuten jalkapohjille, kantapäille, kyynärpäille ja polville täytyy olla vielä super rasvainen tehotuote, jollaiseksi on osoittautunut Dermosilin Sensitive Extra Treatment. Tämä on kyllä oikeastaan ollut luottotuotteeni jo useamman vuoden. Tuo putilo on ihan mielettömän riittoisa ja voide ehkä tehokkaimmin kosteuttavaa mihin olen koskaan törmännyt. Erityisesti koppuraisille kantapäille tämä on tuonut helpotusta. Lisäksi hinta on erittäin kilpailukykyinen, siinä seitsemän euron paikkeilla.

Siinäpä ovat tämän hetken ehdottomat suosikkituotteeni! Onko teillä erityisiä talven lemppareita? :)

PAKKASTA JA AURINKOA

Ulkona pakkaset paukkuu, eikä sisälämpötilakaan tahdo vetävän ulko-oven ja ikkunoiden vuoksi tuntua aina ihan riittävän lämpimältä. Tästä huolimatta täytyy sanoa, että kyllä minä rakastan talvea!

Tällä hetkellä pakkasta on -20.7 astetta. Siinä missä joku saattaisi harmitella ja kauhistella, meikä hymyilee oikein leveästi. Kovat pakkaset tarkoittavat yleensä myös auringonpaistetta, joten koko päivän sisällä pysyttely ei ole vaihtoehto. Eikun siis toppavaatetta päälle ja menoksi!

Täytyy tosin myöntää, että valokuvaus näissä asteissa on vähän haastavaa, sormet kun tuppaavat jäätymään kalikoiksi parissa minuutissa. Mutta sitten kun verenkierto sormenpäissä on täysin ehtynyt, voikin loppu ulkoilun ajan vain fiilistellä. Omilla silmillä maailman katselu ja ihmettely on sitä paitsi aina paljon parempaa, kuin jälkikäteen kuvien katselu. Vaikka kuvat olisivat kuinka kauniita, on todellinen hetki mitä suurimmalla todennäköisyydellä vielä kauniimpi.

Vuorotyötä tekevällä ulkoilu tippuu ihan liian usein pois päivistä. Iltavuoroon mennessä ehtisi toki ulkoilla aamupäivällä mikäli jaksaisi herätä, mutta jossain kohtaa täytyy nukkuakin, että jaksaa taas töissä. Mikäli taas on aamuvuorossa, kotiin tullessa onkin jo melko hämärää, eikä se aurinko ainakaan enää paista. Se tietysti ei ole mikään ulkoilun este, mutta kyllähän sitä mielellään auringosta vähän useammin nauttisi.

Siispä, kun aurinko ja vapaa-aika sattuvat samalle päivälle, on otettava kaikki ilo irti! Monesti tuntuu muutenkin, että suomalaiset surkuttelevat ihan liikaa säätä ja lämpötiloja. Meidänhän pitäisi olla onnellisia siitä, että asumme maassa, jossa on neljä ihanaa, kaunista, lumoavaa vuodenaikaa! Itse olen siitä ihan vaan sataprosenttisen kiitollinen. Ja koska onnellinen ja kiitollinen olo on takuulla parempi kuin mökötys ja valitus, miksei kaikki yhdessä tuumin päätettäisi olla tyytyväisiä siihen, mitä luonnolla on meille tarjota? ;) 

Ihanaa pakkaspäivää tyypit! ♥

TAMMI-HELMIKUUN PARHAAT

Pitkästä aikaa blogin äärellä! Olen tietoisesti yrittänyt elellä taas vähän vähemmällä somen seuraamisella, minkä vuoksi myös tämä oma blogi on jäänyt hetkeksi vähän heitteille. Kaikki se aika pois kameran ja tietokoneen parista on kuitenkin tuottanut runsaasti ihania hetkiä rakkaiden ihmisten kanssa ja myös opinnot ja työjutut ovat edenneet mukavasti: elämä siis rullaa ja mieli on virkeä ja onnellinen näin helmikuun loppupuolella! :)

Ajattelin kuitenkin kääntää katseen vielä menneisiin viikkoisin ja muistella parhaita juttuja tammi- ja helmikuulta. 

♥ Minun synttärit tammikuussa. 23-vuotiaana olo on mainio! Parasta synttäreissäni oli se, että niitä sai viettää monta monituista päivää muahah. Poikaystäväni oli järjestänyt minulle ihanan synttäri-illallisen syntymäpäivääni edeltävänä iltana, joten juhlistaminen alkoi jo silloin. Perheeni kanssa puolestaan juhlittiin viikko varsinaisten syntymäpäivieni jälkeen. Ja kyllä kakku maittoi!

♥ Talvipäivien retket. Tammi-helmikuussa parasta on se, kun päivät valostuvat, aurinko näyttäytyy yhä useammin ja pakkanen paukkuu. Pakkasretkien tunnelmaa on vaikea sanoin kuvailla! Poskia nipistelee ja kahvi on kuumaa ja herkullista, eikä kohmeiset sormetkaan haittaa mitään. Myös laskiaisen pulkkamäkiretki oli ihan huippu!

♥ Ystävänpäivä. Ja ystävänpäivänä nautitut Arnoldsin herkkusydänmunkit uh! Pitkästä aikaa vietimme ystävänpäivää poikaystäväni kanssa ihan kahdestaan. Useina vuosina ystävänpäivä on jotenkin vaan hujahtanut ohi ja ollaan usein oltu eri kaupungeissa juuri tänä hattaraisena rakkauspäivänä. Tämä vuosi olikin sitten piristävä poikkeus ja sai söpöillä oikein kunnolla hehe.

♥ Pikkuveljen vanhojentanssit. Voin kertoa, että kylläpä ylpeää isosiskoa itketti! Milloin minun pikkuisesta velipojastani on tullut noin iso?! Ihanat tanssit oli, paljon kauniita tyttöjä ja kommeita poikia. Siinä valsseja ja tangoja katsellessa tuli kyllä myös muistoja mieleen, omista tansseista on jo viisi(kö?) vuotta, huh, niin se aika rientää.

♥ Opintojen edistyminen. Pitkästä aikaa tuntuu siltä, että kouluhommat etenee! Valmistuin yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi tammikuussa, maisterivaiheen kurssien opintopisteitä rapsahtelee rekisteriin kun saa vihdoin syksyltä rästiin jääneitä kirjatenttejä suoritettua ja graduseminaariinkin menin, vaikka olin kuvitellut sen olevan edessä vasta vuoden päästä. Hups, näin tässä kuitenkin kävi. 

♥ Vaihtojutut. Olen aina haaveillut vaihtoon lähdöstä ja päätin lukiossa aikovani toteuttaa unelmani yliopistoaikana. Joten tässä sitä vihdoin ollaan, askelta lähempänä suunnitelman toteutumista: motivaatiokirjeen kanssa tunteja tuskailtu, hakupaperit lähetetty ja nyt vaan jännätään kuinka käy.

TUNNELMAVALAISTUKSEN LOISTEESSA

Kuten olenkin jo kertonut, rakastan tunnelmallisia juttuja, joihin jouluvalot, kynttilät ja sen sellaiset vahvasti lukeutuvat.

Olen myös niitä ihmisiä, joilla jouluvaloilla tunnelmointi karkaa helposti lapasesta. En suinkaan ole niin paha tapaus kuin ne amerikkalaiset joulufanaatikot, jotka vuoraavat talonsa ulkoseinistä lähtien värikkäinä kirkuvien jouluvalojen alle. Ei, minun jouluvaloni pysyvät kyllä neljän seinän sisällä (parvekkeella kun ei ole pistoketta..) ja väritkin pysyttelevät hillityn lämpimän ja kylmän valkoisessa.

Mutta siinä mielessä homma lähtee lapasesta että valoja täytyy olla paljon. Ja joka huoneessa. Kun pimeä koputtelee ikkunoihin, en tykkää käyttää isoja kattovaloja, vaan sytyttelen mieluummin paljon pienempiä eri tunnelmiin sopivia valoja ja kynttilöitä. Tällä hetkellä olohuoneessani komeilevat kaksi valosarjaa, kasa kynttilöitä sekä jalkalamppu, jonka valoa saa himmennettyä tai kirkastettua mielialan mukaan. Täydellistä!

Keittiöstä puolestaan löytyy kynttelikkö ja lähes aina ruokapöydässä palavat ruokailun aikana myös kynttilät. Joko jalalliset tai tuikut, ei sen niin väliä. Aikaisemmin minulla oli myös yksi valosarja keittiössäkin, sen jouduin tänä vuonna siirtämään toiseen huoneeseen. Mutta ehkä ostan vielä yhden...

Makuuhuoneesta löytyvät peilin ympärille köytetyt pallovalot ja haaveilen myös valosarjasta sängynpäätyä tai vaaterekkiä koristamaan. Ikkunassa roikkuu lyhty, johon saa sytytettyä kynttilän lämpöä tuomaan.

Ainoastaan eteisestä ja vessasta ei vielä tunnelmavaloja löydy. Voi olla, että niidenkin aika koittaa.

Ja kuten voitte ehkä arvatakin, en todellakaan ymmärrä miksi jouluvalot saisi laittaa esille vasta joulun alla ja miksi ne pitäisi ottaa heti joulun jälkeen pois. Hölynpölyä sanon minä! Minun huushollissani valot saavat luoda lämpöistä talventunnelmaa koko pimeän ajanjakson ajan. Oi onnea!

Mites siellä ruudun toisella puolella, löytyykö teidän kotoa useammat jouluvalot tai oletteko intohimoisia kynttilöiden polttelijoita?

JOULUKUUN TOKA

Heippa hei taas pitkästä aikaa!

Hirviömarraskuu on ohi! Vihdoin! Voin kertoa, että olipahan raskas kuukausi, joka onneksi sujahti hetkessä. Tai onneksi ja onneksi: elin semmoisessa yliopistolle-töihin-kotiin-toista -sumussa, että koko kuukaudesta on hyvin vähän muistoja. Ehdin onneksi piipahtamaan poikaystävän kanssa Helsingissä, mikä tuntui irtiotolta arjesta vaikka todellisuudessa koko reissu olikin opintoihini liittyvä osasuoritus. Myös muutama raukea koti-ilta taisi kuukauteen mahtua. Muuta en sitten töiden ja koulun lisäksi muistakaan.

Mutta hei joulukuu! Aina yhtä ihana joulukuu on vihdoin täällä. Lukeudun aivan ehdottomasti niihin, jotka touhottaa jouluvalojen kimpussa heti kun illat alkaa pimentyä. Glögiä ja pipareita kuluu. Autossa soi tietysti jouluradio. Lista jouluelokuvista, jotka täytyy tänäkin vuonna katsoa on jo valmiina ja joulukalenterikirjat on aloitettu. Oi ihana joulu ja tunnelma ja rakkaus!

Ja jouluihmisen (ja talvi-ihmisen ylipäänsä) onneksi ulkona maa on lumen peitossa ja puiden oksillakin kimmeltää kauniisti. Pakkaslukemat ei päätä huimaa, mutta kunhan on lunta niin kaikki on hyvin.

Parasta on, että nyt joulukuun käynnistyttyä ja marraskuun deadlinejen jäätyä taakse, minulla on vihdoin aikaa somistaa koti joulukuntoon. Olen jo kaavaillut joulusiivouksen, kaivanut joulukoristeet esiin ja päättänyt ostaa vielä yhdet jouluvalot. On ihanaa huomata, että virtaa riittää pikkuhiljaa muuhunkin kuin nukkumiseen ja muihin pakollisiin toimintoihin.

Leivoin myös joulutorttuja. Joulu on virallisesti startattu!

Ihanaa joulukuun alkua tyypit!

AURINKOA JA ELOSSA OLEMISTA

Aurinkoisina talvipäivinä tulee tunne, että on jotenkin tavallista enemmän elossa.

Kirkkaat säteet lämmittävät poskia ja ulkona tekee koko ajan mieli pysähtyä niille sijoilleen, kääntää kasvot kohti aurinkoa, sulkea silmät ja  h e n g i t t ä ä .

Hitaasti sisään ja vähintäänkin yhtä hitaasti ulos. Antaa hengityksen huuruta pakkasessa, antaa poskia nipistellä. Kävelisinkö kotiin sittenkin pidempää reittiä, hmm, ehkä keitän kahvit kun pääsen perille.

Jos aurinkoisena päivänä on vielä vapaapäivä, riemu saattaa suorastaan purskahdella ulos kuplivana nauruna ja hymyinä tuntemattomille. Vaikka ei se mitään, jos olisi töitäkin: jos on iltavuoro, voi käydä retkellä heti aamusta, juoda kaakaota termarista.

Vaatteet on mun aatteet, jalassa toppahousut ja muhkea huivi kaulan suojana. Talven tyttö ja talvirakkaus. Milloin lähdetään pulkkamäkeen?

Talvessa on kauneutta, toivottavasti useampi näkisi sen.

BATAATTIPORKKANAKEITTO

Viime aikoina minusta on ollut hauskaa tehdä uusia aluevaltauksia mitä ruokiin ja keittiössäpuuhaamiseen tulee. En ole koskaan aikaisemmin ollut järin innostunut kasvissosekeitoista, sillä ne ovat aina aiheuttaneet minussa pahoja mielleyhtymiä vauvanruokaan. Vuosi 2017 on kuitenkin tuonut tullessaan sosekeitot minunkin lautaselleni ja voi sitä iloa, kun ensimmäistä kertaa elämässään onnistuu pyöräyttämään lautaselle herkullisen ja väriloistollaan sokaisevan annoksen! Siinä hetkessä on taikaa, joka nostattaa hymyn huulille.

Ajattelin siis jakaa tämän super helpon, herkullisen ja nopeatekoisen bataattiporkkanakeiton ohjeen. Tein koko keiton vähän summittaisilla aineksilla ilman reseptiä, joten määriä voi muokkailla itselleen sopivaksi. Näillä määrillä sain aikaiseksi noin 3-4 hyvän kokoista annosta. Kokeilkaa tai älkää, mutta suosittelen kuitenkin kokeilemaan! :)

Tarvitset:
- 1 bataatti
- 4 porkkanaa
- keitinvettä (niin että bataatti ja porkkanapalat juuri ja juuri peittyvät)
- loraus kevytmaitoa
- 1 kasvisfondue
- loraus soijakastiketta
- valkopippuria (+ hiven mustapippuria)
- valkosipulimaustetta
- sipulijauhetta
- suolaa
- kurpitsansiemeniä annoksen päälle ripoteltavaksi

1. Kuori, pese ja paloittele bataatti ja porkkanat ja keitä niitä kattilassa kunnes ne ovat pehmeitä. Mitä pienempiä paloja teet, sitä nopeammin ne kypsyvät ja pääset syömään.

2. Ota kattila pois liedeltä ja anna jäähtyä pieni hetki. Muussaa sitten bataatti ja porkkanat tehosekoittimella tasaiseksi mössöksi. Lisää maitoa sen verran, että keitto on mieleisesti paksuista.

3. Laita kattila takaisin liedelle, miedolle lämmölle. Keiton ei enää tarvitse kiehua mutta maidon lisäämisen jälkeen sitä voi olla tarpeen lämmittää. Seuraavaksi on maustamisen vuoro. En koskaan mittaa mausteita vaan viskon niitä ruokaan mututuntumalla. Muista maistella! Itse halusin keitosta talvisen lämmittävän herkun, joten lisäsin valkosipulia ja valkopippuria melko reilulla kädellä. Jos keitto maistuu maustamisesta huolimatta liian makealta, soijakastikkeella on helppo taittaa tätä makeutta suolaisempaan suuntaan.

4. Kun mausteet ovat mielestäsi kohdallaan, kata pöytä kauniisti ja tarjoile keitto silmää miellyttävistä astioista. Keiton päälle voi ripotella esimerkiksi kurpitsansiemeniä tuomaan rapeutta ja suutuntumaa.

5. HYVÄÄ RUOKAHALUA!

VINKKI: En käyttänyt tässä keitossa tuorejuustoa, mutta epäilemättä se kävisi tähänkin sosekeittoon vallanmainiosti, mikäli kaipaat hieman lisää kermaisuutta. Elä ujostele myöskään tehdä erilaisia maustekokeiluja, sillä ruoanlaiton kuuluu olla hauskaa ja innostavaa. Reseptejä voi ja kannattaakin soveltaa aina omaa makua miellyttäväksi! :)

TAMMIHULINAT

Olen aina, siis ihan aina, ollut kotihiiri.

Parasta on, kun koko perhe on koolla, teemme hyvää ruokaa ja vietämme aikaa yhdessä. Myös poikaystävän kanssa kahdestaan vietetyt päivät ja illat ihan vaan kotosalla leppoisasti toistemme seurasta nauttien kuuluvat tähän paras-tapa-vietää-päivä -kategoriaan.

En keksi mitään, mikä kotona olemisessa olisi kurjaa: saa hipsutella menemään pehmoisissa vaatteissa villasukat jalassa, ei ole mitään tarvetta harjata tukkaa tai huiskia naamaan meikkiä, ei tarvitse valvoa myöhään illalla jos ei huvita eikä herätä aamulla aikaisin jos väsyttää.

Näin siis, jos ei ole pakollisia menoja. Ja jos minulla on päiviä jolloin niitä ei ole, vietän ne yleensä juurikin näin, kaikessa rauhassa, kuulostellen.

Tämä tammikuu on ollut kuitenkin vähän toisenlainen.

En tiedä missä on valtavan toimeliaisuuteni alkulähde, mutta minuun on nyt kuukauden päivät kummunnut jostakin niin paljon tarmoa, että pelkän kotoilun sijasta olen ehtinyt tehdä vaikka mitä.

Olen opiskellut, siis todella opiskellut ahkerasti. Kanditekstiä on suttaantunut jo vallan mukavasti ja muutkin opinnot etenevät hyvällä innolla. Olen jopa löytänyt tekniikoita, joiden avulla opiskelu on ollut mukavaa. Viimeisen vuoden aikaan se on ollut minulle melko vieras tunne, joten nyt olen toivottanut sen tervetulleeksi kuin vanhan ystävän.

Sosiaalinen elämäni on myös saanut piristeruiskeen tässä tammikuun aikana: olen käynyt kahviloissa, kyläillyt ystävien luona paljon tavallista enemmän, käynyt lounaalla kavereitten kanssa ja jopa iltaaistumassa isommalla porukalla(tämä on minulle melko harvinaista koska 1) olen armottoman iltauninen ihminen ja 2) minulla on usein iltavuoroja töissä, minkä jälkeen en jaksa enää lähteä minnekään).

Myös kulttuuria ja liikuntaa olen ehtinyt harrastaa aivan uudella innolla. Elokuvissa on tullut rullattua useammin kuin tavallisesti ja kävin myös pitkästä aikaa teatterissa. Lisäksi olen vihdoin löytänyt oman tapani harrastaa säännöllisesti liikuntaa, mikä on tuntunut tosi tosi hyvältä.

Osittain olen saanut lisätarmokkuutta liikunnasta mutta luulen että suurin syyllinen (tai pikemminkin kiitoksen ja ylistyksen kohde) on ollut se, että aktiivisuudestani huolimatta oloni on levännyt, pitkästä aikaa. Minulla ei ole ollut pakollisia menoja juurikaan koko kuussa, ja se on tuntunut tosi hyvältä. Olen pystynyt olemaan spontaani, keskittymään harrastuksiini ja opiskeluun. On ollut ihanaa voida elää hetki ilman jatkuvaa kalenterin tuijottelua ja sen varmistelua, että ehdin varmasti levätä riittävästi, jotta selviän taas seuraavasta viikosta.

Olen saanut ihan uutta puhtia mikä on purkautunut aktiivisuutena. Ja kaiken hyvän lisäksi olen myös ehtinyt kotoilla ja viettää aikaa läheisteni kanssa aivan riittävästi, vaikka välillä olenkin ollut muuallakin menossa. Oikeastaan juuri silloin perheen kanssa vietetty rauhaisa yhdessäolo tuntuu entistä paremmalta.

Toivon tämän ilon ja aktiivisuuden jatkuvan koko kevään ajan. Voi veljet, minulla on niin paljon ideoita ja inspiraatiota, että välillä en malta olla hymyilemättä. Elämä maistuu hyvältä!

Tammikuu on toivoa täynnä

Oi joulukuu ja itse joulu! Olit minulle jälleen niin hyvä, täytit mieleni ja sieluni rauhalla ja rakkaudella. Joulukuusi meillä kotikotona on vielä voimissaan, joten en aio sanoa joulun täysin vielä loppuneen (eihän ihan vielä ole loppiainenkaan!), mutta pikkuhiljaa on aika siirtää katse tammikuun puoleen.

Olen aina pitänyt tammikuusta. Lapsena tällä viehtymyksellä oli varmasti jotain tekemistä sen kanssa, että syntymäpäiväni sattuu napottamaan keskellä kyseistä kuukautta, mutta olen huomannut, että tammikuussa on hyvin paljon sellaista, mikä saa sydämmeni läikähtelemään. Kylmyys ja pimeys eivät ole koskaan minua vaivanneet, joten en oikeastaan osaa nostaa yhtäkään ikävää asiaa esiin koko kuukaudesta.

Lumi ja pakkanen ovat aina olleet minulle sydäntä lähellä. Kirjoittaessani tätä ulkona rapsahtelee 20 asteen pakkanen, auton ikkunat ovat umpijäässä ja ulos mennessä poskia alkaa nipistellä muutamassa minuutissa. Taivas on kirkas. Aurinko kurkottaa säteillään läheisten kerrostalojen ylimpiä kerroksia kohti. Olisinpa siellä, missä aamuaurinko paistaa. Täyttäisipä kylmä mutta samalla lämpöinen valo minunkin keittiöni.

Kun tammikuuta 2017 on nyt eletty jo pari päivää, olen havainnoinut olevani aivan uudella tavalla toivoa täynnä. Tunnen oloni tavoitteelliseksi, ainakin enemmässä määrin kuin syksyllä. Minulla on energiaa liikkua, halua kokeilla valmistaa uusia ruokia, toteuttaa itseäni. Ehkä kaikki tämä johtuu siitä, että nyt minulla on enemmän aikaa, vaikka kandin kirjoittaminen tosin syökin tästä aikakakusta melko suuren palan. Minulla ei myöskään ole pakotteita olla tietyssä paikassa tiettynä aikana, vaan voin itse laatia omat aikatauluni. Se tuntuu ihanalta, ja aion ottaa siitä kaiken irti nyt tämän yhden kuukauden verran, kun se on mahdollista.

Joskus vielä haluan elämääni enemmän tätä: vapautta ja aikaa. En haluaisi olla liian sidottu aikatauluihin tai paikkoihin. Haluaisin voida tehdä vapaasti töitä. Nykyisen kaltainen elämäntilanteeni (tätä kuukautta lukuunottamatta) ei kuitenkaan ole omiaan mahdollistamaan tällaista elämää. Mutta se onkin haave. Pitäähän ihmisellä unelmia olla.

Kirkasta ja kaunista tammikuun alkua kaikille!  ♥

Minun joulukuuni

Joulukuu on ollut toimintaa täynnä.

Olen tehnyt töitä ja koulutöitä. 

Olen lukenut tieteellistä tekstiä aivan riittämiin, kaunokirjallisuutta liian vähän.

Autolla hurruuteltuja kilometrejä on kertynyt useampia satoja.

Liukkaat ovat olleet tiet, mutta luonto niin kaunis niin kaunis.

Adventit ovat viilettäneet ohi vauhdilla, nyt ovat takana jo kaikki neljä.

Olen ollut kiireinen, mutta myös onnellinen.

Olen tavannut sukulaisia, juhlinut 80-vuotista.

Syönyt mahani äärimmilleen useammin kuin kerran, eikä vielä ole edes aatto.

Joulutorttuja ja pipareita olen leiponut, hymyillyt paljon niistä nauttiessani.

Jouluradio on ollut kuuntelussa hyvin paljon.

Ja vastapainoksi toki vähän punkkia ja rokkiakin.

Olen viettänyt aikaa läheisteni kanssa, rakastanut jokaista lämmintä, yhdessä vietettyä hetkeä.

Olen kertonut ystävilleni välittäväni, muistanut joulukortilla, soitolla tai vierailulla. 

Olen ostanut ja valmistanut lahjoja rakkaudella, miettinyt ja punninnut tarkkaan.

Olen ollut läsnä.

En ehkä internetissä tai sosiaalisessa mediassa,

mutta siinä oikeassa elämässä.

Ja vain sillähän on oikeasti merkitystä.

Kun maailman kauneus varasti huomioni

Niin siinä vain kävi, että vaikka minulla marraskuun lopussa oli pää kukkuroilleen täynnä ideoita, joista olisin voinut tänne raapustaa, en sitten ole toteuttanut yhtäkään. Sanotaanko vaikka niin, että tuli pari muuttujaa.

Yksi sellainen muuttuja on ollut ihan vaan yksinkertaisesti elämä. Oikeassa elämässä, joka ei koostu tietokoneen ruudusta ja virtuaalitodellisuudessa seikkailevista ihmisistä, on vaan ollut aika täyttä viime aikoina.

Hyvällä tavalla täyttä. Kaunista. Upeaa. Uskomattoman tunnelmallista.

(Okei, myönnetään, myös kouluhommat ja työt ovat toki syöneet osan ajastani. Mutta eivät nekään huonoja asioita ole olleet.)

Talvi on ollut tähän saakka niin valtaisan inspiroiva. Olen yrittänyt ulkoilla joka päivä, myös sellaisina, joina töihin mennessä ja sieltä lähtiessä on jo aivan pimeää.

Yhtenä päivänä ihastelin Kallaveden rannalla auringonnousua kylmillä rantakivillä istuen. Kylmyys ei haitannut, kun olin vuorautunut toppavaatteilla päästä varpaisiin. Toisena iltana tuijotin haltioituneena lähes täyttä kuuta, joka loisti niin kirkkaana. Pilvet lipuivat valtavana möllöttävän palleron ohi mahdottomalla nopeudella. Ilma oli raikasta hengittää, ajatukset selkeitä.

Tänään olen herännyt varhain, paljon tavallista aikaisemmin. Ulkona on vielä ihan pimeää, tulee olemaan vielä varmaan ainakin tunnin. Ajattelin lämmitellä aamuglögit ja syödä pari piparia. Ehkä luen hetken hyvää kirjaa. Ehkä olen vain hiljaa ja kuuntelen aamun rauhaa. Ehkä myös vähän Tom Odellia.

On tuntunut hyvältä olla kirjoittamatta hetkeen.

Samoin tuntuu hyvältä kirjoittaa tätä nyt.

Tuntuu hyvältä olla elossa ja lipua kohti joulua. Tai no, minun jouluni on ollut käynnissä jo tovin joululahjojen hankkimisen/tekemisen, joulukorttien, piparien, torttujen ja glögin muodossa.

Rauhallista joulukuun kahdettatoista kaikille. Muistakaa välillä pysähtyä ihmettelemään elämää ♥



     

Asiat, joita rakastan talvessa

 

Olen ollut viime päivinä aivan onneni kukkuloilla, pieni sydämeni on ollut aivan pakahtumaisillaan inspiraatiosta, riemusta ja leikkimielisyydestä. 

Vaikka minulla on ollut "tunnelmavalot" ikkunoissa jo syyskuusta saakka, nyt yhä useammat valosarjat ovat löytäneet paikkansa. Rakastan ikkunalaudoilla tuikkivia valoja, olohuoneen pöydällä loimottavia tuoksukynttilöitä ja keittiön ikkunasta pystyn seurailemaan parvekkeen lyhtyjen sisällä hiljalleen palavia tuikkuja.

Ensilumi ja syksyn (vai saako jo sanoa talven?) ensimmäiset lumiset päivät inspiroivat minua valtavasti. En tiedä mitään ihanampaa kuin käydä kävelyllä puuterisessa lumessa aurinkoisena ja kirpeänä pakkaspäivänä, tulla sen jälkeen sisään lämpimään ja keittää kuppi kuumaa juotavaa. Kirjojen lukeminen, rauhoittava musiikki ja leijailevat lumihiutaleet saavat unohtamaan kaikki arkiset ongelmat ja huolet ja stressitasotkin laskevat kuin itsestään.

Vaikka huolenaiheita minulla tällä hetkellä olisi, useampikin.

Aika ei tunnu riittävän mihinkään.

Tehtävää opiskelujen eteen olisi vaikka kuinka paljon ja deadlinet lähestyvät uhkaavasti.

Siihen kun lisää vielä työkiireet ja sosiaalisen elämän, kiirettä piisaa.

Jostain syystä en kuitenkaan osaa murehtia kaikesta tästä juuri nyt. Yksi parhaista ajoista vuodessa on ovella, tai oikeastaan jo saapunut. Suurin toiveeni olisi, että koko marraskuun ja joulukuun olisi pakkasta, jotteivat lumet enää sulaisi pois. En oikein luota toiveeni toteutumiseen, mutta pidän peukkuja pystyssä.

 

Talvessa on aivan hurjan paljon asioita, jotka tuottavat minulle hyvää mieltä ja saavat mielikuvitukseni laukkaamaan. Tykkään seistä lumituiskussa ja antaa tuulen hulmuttaa hiuksia. Pidän kerrospukeutumisesta, pipoista, lapasista ja suurista kaulahuiveista. Toivoisin kovasti, että minulla olisi takka, johon sytyttää tulet pimenevinä iltoina ja jonka lämpimässä valossa istuskella raukeana onnesta.  

Talviset nuotioretket ja pakkaskävelyt ovat ehkä yksi parhaista aktiviteeteistä, joita talvella voi keksiä. Samoin hiihto-, luistelu- ja lasketteluretket, kun niiden aika koittaa. Vielä en ole suksien päälle asettunut, vaikka jäädytettyjä latuja jo olisi. Odottelen niitä "oikeita" latuja vielä.

Kuumat juomat kuten tavan kahvi, erikoiskahvit, kuumat kaakaot, aromaattiset teet ja kaikki muut mitä nyt keksiä saattaa, ovat parhaimmillaan talvella. Voisin kävellä muki kädessä vaikka kaikki päivät läpeensä, siemaillen joka välissä annoksia idyllistä talvitunnelmaa. Voi sentään, pitäisiköhän käydä keittämässä lisää kahvia vai miten olisi omenakanelitee?

Ihmisenä, joka rakastaa kaikkea luovaa toimintaa ja tekemistä, alkutalvi on mainiota aikaa myös siinä mielessä, että inspiraatiota ja ideoita saa aivan kaikesta ympärillään. Minun tekee koko ajan mieli kirjoittaa, mieleni aivan pursuaa tarinoita. Myös värikynät ja siveltimet houkuttelevat jatkuvasti tarttumaan tuumasta toimeen ja ulkona kävellessäni suunnittelen nykytanssikoreografioita mielessäni. Ainut asia, mikä tuppaa jäämään näinä hetkinä, on valokuvaus: ympäröivä maailma on vain yksinkertaisesti aivan liian kaunis katseltavaksi linssin läpi, en halua menettää piiruakaan siitä. 

Siksi pidän silmät auki ja kameran kiinni. Elän, hengitän ja tunnen, joka solullani.

Nautin elämästä juuri nyt hyvin paljon.

 ♥

 

 KUVAT: PINTEREST

Talven tuoksu

 

 Lukeudun heihin, jotka intoutuvat ensilumesta.

Joka vuosi, aina uudestaan ja uudestaan,

ikinä kyllästymättä,

koskaan lakkaamatta hämmästelemästä.

Siinä missä tuttavani eilen

puhisivat ärtymyksissään, 

kirosivat lumen ja rännän,

tuskailivat pyöriensä satuloissa,

liukastellen pitkin loskaksi muttuneita katuja.

Silloin minä hyrisin onnea,

en vahingoniloista heidän vuokseen

vaan puhtaasta raikkaasta ilosta.

Minä tanssin riemuntanssin olohuoneen lattialla,

kun näin hiutaleitten täyttävän taivaan.

Minä riemuitsin, minä iloitsin

kuin pieni lapsi, tänäkin vuonna.

Minä en aio päästää yhtä ainutta valitusta,

en yhtä ainutta talven kirousta suustani.

Pimeä saa tulla, 

ja lumi: tervetuloa!

Kohta sytytän kynttilät, kaadan teetä kuppiin.

Sitä ennen on kuitenkin vielä kerran

juostava ulos, napattava kylmä kostea hiutale kielelle.

Minä hengitän syvään ihanaa kylmää ilmaa

ja henkäisen ulos huurua:

täällä tuoksuu talvi.