tiistai 14. marraskuuta 2017

NIIN PALJON KIIRETTÄ

Aamulla kun heräsin oli taas sellainen olo niin kuin niin monena muuna päivänä viime aikoina. Tunne siitä, että nouseminen on aivan mahdotonta, edessä oleva päivä kuin ylitsekiipeämätön vuori ja tekemistä niin paljon, että pelkkä ajatuskin saa sydämen käpertymään pieneksi tiukaksi ahdistuspalloksi.

Olen nimennyt tämän vuoden marraskuun uudestaan. Sen nimi on Hirviömarraskuu.

Vaikka olen kokenut stressiä opiskelun, töiden ja muun elämän yhteensovittamisesta ennenkin, tämä marraskuu vetää kyllä pisimmän tikun ihan kepeästi. Minulla on NIIN paljon opiskelua, NIIN paljon töitä eikä juuri yhtään vapaa-aikaa. En ehdi keskittyä mihinkään niin suurella tarmolla kuin haluaisin, mutta mitään en voi jättää poiskaan.

Odotan jo joulukuun puoliväliä, jolloin alkaa loma yliopistosta. Työt jatkuvat vielä siitä eteenpäin, mutta ainakin olen saanut kaikki esseeni ja luentopäiväkirjani palautettua.

Niin siis jos selviän tästä marraskuusta hengissä.

Jotenkin kummassa elämä meni niin, että lähestulkoon kaikki tälle lukuvuodelle kaavailemani kurssit sijoittuivat syksypuolelle, ja niiden kaikkien opintosuorituksien deadlinet marraskuulle. Lisäksi kävi niin, että marraskuulle sijoittui myös aimo annos projektiluonteista ylimääräistä työtä, joten teen varmaan tuplasti sen mitä normaalisti.

Pää ei tunnu nollautuvan millään. Yleensä tykkään marraskuusta, eikä minua ole koskaan häirinnyt pimeä ja kaamos ja kaikki se mistä niin monet jaksavat vuodesta toiseen valittaa. Tämä työmäärä vain on uuvuttanut minut.

Jaksan kuitenkin yrittää: juon päivittäin hirmuisia määriä teetä. Ulkoilen loskassa ja pidän minitaukoja opiskelusta. Tulin kotikotiin, missä minun ei tarvitse huolehtia kaupassakäynneistä, siivoamisesta ja ruoanlaitosta. Töistä vapaita iltojani en edelleenkään suostu uhraamaan opiskelulle, vaan keskityn katsomaan Peaky Blindersia, Olipa Kerran:ia tai Breaking Badia tai vaihtoehtoisesti luen romaaneja, ainakin sen muutaman sivun ennen kuin nukahdan silkasta uupumuksesta syyyyvään uneen.

Kyllä se tästä. Onneksi minulla on ihana perhe, joka jaksaa kannustaa jaksamaan raskaidenkin viikkojen läpi.

Mites teidän marraskuu? :)