LOMATUNNELMISSA

Kesälomaani on viikko takana ja vielä pari viikkoa edessä. Kulunut viikko on tuntunut tosi pitkältä mutta toisaalta aika on kyllä myös viilettänyt, kun on ollut kivaa.

 Viikon aikana olen muun muuassa...

...käynyt kolmessa kaupungissa.

...syönyt montamonituista jäätelöä, niin tuutteja kuin tikkujakin. Tällä hetkellä vahva ehdokas kesän ykkösjätskiksi on Omar -jäätelötikku!

...katsonut lukuisia jaksoja Gilmoren tyttöjä. Ja 13 syytä sarjan kakkoskausi on myös viimeistä jaksoa myöten tuijoteltu.


...ollut huomattavan vähän tietokoneella arkeen verrattuna. Myös joutavanpäiväinen fb:n selaaminen sai lopun kun poistin sovelluksen kännykästä. Mahdollisimman paljon mahdollisimman somevapaata aikaa minun kesääni kiitooos!

...käynyt nepalilaisessa ravintolassa ja todennut jälleen kerran että nepalilainen ruoka on vaan ihan törkeän hyvää!

...startannut kesän juoksulenkit. Tavoitteena olisi harjoittaa juoksukestävyyttä vähän pidemmillä matkoilla, mikä onkin minulle hyvä haaste, koska pisin tähän asti juoksemani lenkki on ollut varmaan noin 5 km. Onnistuiskohan kymppi kesän lopulla?

...nauttinut auringosta olemalla mahdollisimman paljon ulkosalla.

...pyörinyt kirppareilla ja kaupoilla melko paljon. Olen kuitenkin ollut mahdottoman tyytyväinen siihen, etten ole tästä huolimatta ostanut oikein mitään.

...viettänyt hotelliloman puolison kanssa ja yökyläviikonlopun pikkusiskon kanssa.

Viikkooni on siis mahtunut aivan ihana kattaus sekä joutenoloa, että aktiivisempaa lomailua. En voi uskoa, miten paljon viikossa oikeastaan kerkeääkään tekemään, kun ei tarvitse miettiä töitä ja opiskelua. Ja miten käsittämättömän ihanaa on, että lomaa on jäljellä vielä pari viikkoa!

Tänään myös koululaisilla on alkaneet kesälomat ja ylioppilaat ovat saaneet lakit päähänsä. Minua kyllä vähän harmittaa se, etten tänä vuonna päässyt kuulemaan enkä laulamaan suvivirttä kesän aloitukseksi. Se jos mikä on takuu varma kesän alkamisen merkki. Samoin kuin se hitusen sulahtanut jäätelötuutti, jonka sai aina todistustenjaon yhteydessä.

Voi tätä nostalgiaa, jonka todistustenjakopäivä minussa aina nostaa pintaan. Jo neljä vuotta kulunut omista ylppäreistänikin. Taidanpa lähteä ostamaan sen kesänaloitustuutin ihan itse itselleni. Ehkä lurittelen matkalla myös suvivirren linnut taustalaulajinani.

On se elämä vaan niin hyvää just nyt.

JA NIIN SAAPUU KESÄ

 
Kesä tekee tuloaan! Lämpö, aurinko ja ötökät, tervetuloa taas!

Monelle kesä on yhtä kuin hellekelit: tällä määritelmällä kesä on jo täällä. Itse kuitenkin miellän toukokuun vielä kevääksi. Ja miten ihana lämpöinen ja vehreä kevät meillä täällä onkaan! Vaikka täytyy myöntää, että siitepölyallergikoille tämä ei ehkä ole pelkkää onnea ja autuutta. Eikä sellaiselle, joka ajaa pitkiä matkoja autolla, jossa ei ole ilmastointia. Eikä sellaisille, jotka asuvat vanhan kerrostalon ylimmässä kerroksessa vailla toimivaa ilmastointia. Nimimerkillä kokemusta kaikesta tästä löytyyyy ja 29 asteen lämpötilassa on muuten aika hankalaa saada nukuttua! :D

Yhtä kaikki: en valita! Säästä valittaminenhan on yksi rasittavimmista asioista, joista nyt voi ihminen marmattaa. Minä aion niin nauttia tästä keväästä ja pian alkavasta kesästä. Ja LOMASTA. Kohta kohta kohta on lomani aika, enkä malttaisi enää odottaa sekuntiakaan.Voin jo kuvitella sen fiiliksen kun ensimmäisenä lomapäivänä nukun aamulla pitkään, heräilen laiskasti ja aloitan päivän lastaamalla aamiaistarjottimelle paljon hedelmiä ja ison mukin kahvia ja istahtamalla parvekkeelle nautiskelemaan elosta. Voi pojat, mikä mielikuva.

 



Näin kesän kynnyksellä tulee yleensä rustattua vähintäänkin pari listaa asioista, joita haluaisi kesän aikana tehdä. Tänä keväänä mielessä on kuitenkin pyörineet ihan muut jutut, ja ämpärilistat on jääneet pitkälti tekemättä.

Muutama muiden sanelema kesäsuunnitelma on kuitenkin jo rantautunut minunkin kalenteriini. Pikkusiskon rippijuhlat ja ystävän valmistujaiset nyt kivoimpina näistä aikataulutetuista jutuista. Muutoin vältän kyllä tekemästä liian tiukkarajaisia suunnitelmia. Tänä kesänä haluaisinkin tehdä enemmän spontaaneja juttuja, mennä sinne minne paljain jaloin kulkemisesta likaantuneet varpaat kulloinkin osoittavat. Fiilistellä enemmän, vaalia hitaita ja pitkiä hetkiä. Haluaisin niin kovasti tuntea vapauden tänä kesänä, vaikka varsinaista lomaa minulla onkin vain kolme viikkoa.  

Tuntea, se onkin kesän toivelistani kärjessä. Haluan tuntea enemmän. Haluan hemmotella kaikkia aisteja. Haistaa sateenjälkeisen vihreyden ja kostean mullan. Tuntea järviveden viileyden kuumaksi paahtuneella iholla. Maistaa makeat mansikat ja täyteläisen uutuusjäätelön. Huljutella jalkoja vedessä laiturin nokassa istuskellen. Kastua litimäräksi lämpimässä kesämyrskyssä. Antaa hiusten velloa valtoimenaan tuulessa, harjata vain kun on pakko. Kävellä paljain jaloin vastaleikatulla nurmella, antaa vihreyden pinttyä ihoon. Haluan kuunnella livemusiikkia ja tanssia jalat väsyksiin. Haistella aurinkorasvan lomaisaa tuoksua iholla. Antaa naurun kuplia sisällä ja purkautua ulos kovaäänisenä. Haluan rakastaa niin vietävästi kaikkea ja kaikkia ja antaa sen myös näkyä.

 

Jo nyt toukokuun lämmössä olen ehtinyt päästä hyvin kesäisiin fiiliksiin ja näissä tunnelmissa haluan myös jatkaa. Tällä hetkellä tuntuu, että tästä kesästä tulee hyvä, paras. Niitähän kaikki kesät tietysti ovat, niitä kaikista parhaita, rakkauden, vapauden ja onnen kesiä. Ja antaa niiden olla sitä. Mitäpä sitä paremmuusjärjestyksiä tehtailemaan. Eiköhän vaan nautita!

Ihanaa sunnuntaita tyypit!

PAKKASTA JA AURINKOA

Ulkona pakkaset paukkuu, eikä sisälämpötilakaan tahdo vetävän ulko-oven ja ikkunoiden vuoksi tuntua aina ihan riittävän lämpimältä. Tästä huolimatta täytyy sanoa, että kyllä minä rakastan talvea!

Tällä hetkellä pakkasta on -20.7 astetta. Siinä missä joku saattaisi harmitella ja kauhistella, meikä hymyilee oikein leveästi. Kovat pakkaset tarkoittavat yleensä myös auringonpaistetta, joten koko päivän sisällä pysyttely ei ole vaihtoehto. Eikun siis toppavaatetta päälle ja menoksi!

Täytyy tosin myöntää, että valokuvaus näissä asteissa on vähän haastavaa, sormet kun tuppaavat jäätymään kalikoiksi parissa minuutissa. Mutta sitten kun verenkierto sormenpäissä on täysin ehtynyt, voikin loppu ulkoilun ajan vain fiilistellä. Omilla silmillä maailman katselu ja ihmettely on sitä paitsi aina paljon parempaa, kuin jälkikäteen kuvien katselu. Vaikka kuvat olisivat kuinka kauniita, on todellinen hetki mitä suurimmalla todennäköisyydellä vielä kauniimpi.

Vuorotyötä tekevällä ulkoilu tippuu ihan liian usein pois päivistä. Iltavuoroon mennessä ehtisi toki ulkoilla aamupäivällä mikäli jaksaisi herätä, mutta jossain kohtaa täytyy nukkuakin, että jaksaa taas töissä. Mikäli taas on aamuvuorossa, kotiin tullessa onkin jo melko hämärää, eikä se aurinko ainakaan enää paista. Se tietysti ei ole mikään ulkoilun este, mutta kyllähän sitä mielellään auringosta vähän useammin nauttisi.

Siispä, kun aurinko ja vapaa-aika sattuvat samalle päivälle, on otettava kaikki ilo irti! Monesti tuntuu muutenkin, että suomalaiset surkuttelevat ihan liikaa säätä ja lämpötiloja. Meidänhän pitäisi olla onnellisia siitä, että asumme maassa, jossa on neljä ihanaa, kaunista, lumoavaa vuodenaikaa! Itse olen siitä ihan vaan sataprosenttisen kiitollinen. Ja koska onnellinen ja kiitollinen olo on takuulla parempi kuin mökötys ja valitus, miksei kaikki yhdessä tuumin päätettäisi olla tyytyväisiä siihen, mitä luonnolla on meille tarjota? ;) 

Ihanaa pakkaspäivää tyypit! ♥

JOULUNAIKAA

Uusi vuosi on jo pyörähtänyt käyntiin, mutta koska pidin joululoman verran lomaa myös tietokoneella kyhjöttämisestä, ajattelin jakaa parit joulukuvat!

Lomani meni erittäin ihanasti. Vietin joulun kotikotona perheeni parissa, ulkona riitti lunta ja tunnelma oli huipussa. Aatto sisälsi kaikki oman perheen perinteet ja eteni siis samoissa merkeissä kuin aiempinakin vuosina. Tuttua ja turvallista ja aina yhtä mukavaa.

Joskin sanottakoon, että aattopäivänä on vähän turhankin paljon tohinaa ja hyörinää, joten oikeastaan se rauhoittumisen aika alkaa vasta illasta ja jatkuu sitten loppuloman. Tämän syksyn jälkeen rauhoittuminen tuli kyllä tosiaan tarpeeseen, ja onneksi se toteutui erinomaisesti herkkujen, kirjojen, lautapelien ja hyvien elokuvien äärellä.

 

Kirjoista puheenollen, kevyttä hömppälukemista kaipaaville (vaikka sitten ensijouluun tai jälkijoulutunnelmoijille. Eihän se ole vielä edes loppiainen vai mitä? ;>) Jenny Colganin The Christmas Surprise on varmasti oivallista lomaluettavaa. Superkevyttä mutta ihan viihdyttävää. Kategoriana tämänkaltaiset kirjat ei ole se minun juttuni, mutta näitä voi lueskella aina vähän painavampien romskujen välissä, ettei käy liian raskaaksi.

 

Meillä perinteiset joulutortut on aina tehty sekä luumuhillola että vadelmahillolla, koska allekirjoittanut ei ole koskaan ollut pahemmin luumun  perään intoilevaa sorttia. Kyllä se vadelmaa olla pitää! Myös omenakanelihilloisia torttuja tulee tehtyä joulun alla runsaasti.

Pian alkavat taas työt ja opiskelut, mutta on ollut kyllä i-ha-naa saada nauttia pitkästä lomasta rakkaiden ihmisten parissa. Olo tuntuu vihdoin levänneeltä. Ah. Puolet joululomasta meni flunssaisena, mutta sekään ei oikeastaan haitannut, koska sairasteluhan takasi pakkolepäämisen :) Ihan kuin nyt muutenkaan olisin koskaan joululomalla kovin kovasti menossa mihinkään. Tälläkin lomalla näin muutamia ystäviä, kävin veljieni kanssa elokuvissa katsomassa uusimman Star Warsin ja sittenpä oikeastaan loppuaika meni ihan vaan oloillessa. Parhautta!

Mutta nyt on siis varmaan aika pikkuhiljaa kääntää katseet kohti tätä hiljattain alkanutta tammikuuta. Kovia pakkasia ja aurinkoisia päiviä odotellessa!

OI MAAMME SUOMI

Suomi100 on ollut vahvasti esillä koko vuoden. Tänään kaikki hype ja ne osin hassutkin Suomi100 jutut saavat huipennuksen, sillä tänään Suomi on todella ollut itsenäinen pyöreät sata vuotta.

Vietän itse rakkaan maamme itsenäisyyspäivää kotisohvalta pahan flunssan kourissa. Mutta mikäs tässä omenakaneliteetä litkien ja joulutorttuja syöden. Kohta alkaa linnanjuhlatkin, joten kauniiden (ja ei niin kauniiden) mekkojen bongausta on vielä luvassa.

Vaikka en pysty tämän kummempiin juhlallisuuksiin tänään, ajattelin kuitenkin muistaa Suomea miettimällä, mitä Suomi minulle erityisesti merkitsee. Pidemmittä puheitta, Suomi tarkoittaa minulle...



Luontoa. Vaikka maailma on pullollaan toinen toistaan upeampia maisemia ja paikkoja, oma sieluni lepää Suomen maisemissa. Tiheät havumetsät, lapin tunturit ja lukuisat järvet, joet ja kosket. Ah.

Äidinkieltä. Minusta suomi on niin kaunis kieli ja sillä voi tehdä upeita asioita. Mikään muu kieli ei sykähdytä samalla tavalla kuin suomi, joka kaikessa tuttuudessaan yllättää minut yhä uudestaan ja uudestaan. Suomen kieleen en koskaan kyllästy.

Turvallisuutta. Mikään maa ei ole täysin turvallinen ja jokaisessa maassa riittää vaaroja ja pahoja ihmisiä. Siitäkin huolimatta koen, että Suomi on verrattain turvallinen maa. Meitä on täällä moniin maihin verrattuna niin vähän, että että jo pieni väkiluku riittää luomaan turvallisuutta.

Upeita ihmisiä. Suomalaisissa riittää asennetta! Niin omasta tuttavapiiristäni kuin myös yleisemmällä tasolla, Suomesta löytyy valtavasti kauniita, hauskoja, aitoja, empaattisia ja taitavia ihmisiä, jotka teoillaan parantavat maailmaa.

Kotia. On ihanaa käydä ulkomaanmatkoilla ja olisi varmasti valaisevaa elää jonkin aikaa jossain vieraassa maassa. Siitä huolimatta Suomi on koti, jonne on aina mukavaa palata. Täällä minä olen koko ikäni elänyt ja täällä minä haluan jatkossakin elää.



Ihanaa itsenäisyyspäivää Suomelle ja kaikille suomalaisille!

ILOSAARIROCK 2017

 

Olen ollut varsin monena vuotena Ilosaarirockissa vapaaehtoistöissä. Useimmiten niin, että työpäivät ovat ajoittuneet joko ennen tai jälkeen rokin, joten itse festaripäivistä on ehtinyt nauttia täysin siemauksin. Viime vuosi oli minulle sen sijaan välivuosi koko rokista: esiintyjissä ei ollut juuri mitään sellaista bändiä tai artistia, jota en olisi jo ennestään nähnyt tai jonka olisin jotekin palavasti halunnut nähdä. Niin jäi koko festarit väliin.

Tänä vuonna hinku kotifestareille rokkailemaan olikin sitten varsin suuri välivuoden takia! Päätin olla hakematta vapaaehtoiseksi, koska arvelin aikataulujen sumplimisen menevän liian hankalaksi töitteni vuoksi. Päädyimme poikaystäväni kanssa ostamaan liput vain perjantaille, koska muiden päivien kattaus ei vaikuttanut niin mielenkiintoiselta, emmekä halunneet maksaa festareista täyttä hintaa. 

Ja perjantai oli kyllä oivallinen valinta! Kävimme katsomassa monta keikkaa, joista erityisen mainioita olivat Poets of the Fall, Mew ja Imagine Dragons, joka oli illan pääesiintyjä. Illan päätteeksi ääni oli käheänä ja jalat turtana kaikesta seisomisesta, mutta oli hienoa saada kuulua taas iloiseen festarikansaan. 

Parasta keikoilla käymisessä on se mieletön elossaolemisentunne, minkä livemusiikista ja yhteishengestä parhaillaan saa. Silloin tuntuu kuin minkään maailman huolia ja murheita ei olisi olemassakaan, on vain liikettä, yhteenkuulumista ja ääntä, joka saa sydämen hakkaamaan niin, että tuntuu kuin musiikki virtaisi suonissa. Se on niin hieno tunne, että en voi ymmärtää ihmisiä, jotka viettävät festarinsa mieluummin alkoholia kitaten ja leirinnässä rymyten, kuin keikoilla fiilistellen. 

Vaikka ilta venyi pikkutunneille saakka ja seuraava päivä meni sängynpohjalla koomatessa, kaikki oli jälleen kerran sen arvoista. Lauantaina en tosiaankaan olisi enää jaksanut lähteä rokkailemaan, joten oli hyvä, ettei lippuja muille päiville ollutkaan. Perjantai jäi kuitenkin mieleeni onnentäyteisenä iltana. Iltana, jolloin olin enemmän elossa kuin pitkään aikaan.

Ilosaaressa paistaa aina aurinko: niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisestikin ♥

HITAIDEN AAMUJEN NAUTINTO

Hitaat aamut ovat luksusta.

Kukapa niistä ei tykkäisi. Tai no, ihmisillä on kyllä joskus aika outoja mieltymyksiä, joten mistäs tuon tietää. Mutta minä niin pidän hitaudesta aamulla.

Parasta on heräily kaikessa rauhassa, mieluiten lisääntyvään auringonvaloon, ei korvanjuuressa kilkattavaan herätyskelloon. Siinä köllötellessä voi olla vain, mietiskellä alkavaa päivää tai muistella juuri näkemäänsä unta. Ei kiirettä, ei huolia.

Entäs pitkä ja hidas aamupala sitten. Kun on saanut kammetuksi itsensä sängynpohjalta, voi tassutella unisin jaloin keittiöön (joka valitettavasti näin kesäisin on kuin sauna aamuauringon vuoksi, mutta ei anneta sen häiritä), keitellä kahvit ja kattaa kauniit astiat pöytään. Kun kasvot on sitten huuhdeltu kylmällä vedellä unihiekan karkottamiseksi, voi istahtaa kahvintuoksuiseen aamupalapöytään.

Monet tykkäävät puuhata samalla jotain syödessään aamupalaa, vähintäänkin selata puhelinta tai lukea lehteä. Itse tykkään ihan vain olla. Mahtavin juttu on, jos aamupalahetken saa jakaa jonkun kanssa. Jos seuraa ei kuitenkaan ole, saatan kuunnella vähän radiota, tai sitten ihan vaan hiljaisuutta. Aamupalalla on mukavaa olla läsnä, kaikessa rauhassa.

Kahvia saatan juoda vielä aamiaisen syötyäni hitaasti vaikka puolitoista tuntia. Hidasta menoa, mutta kyllä se siitä, mikro on onneksi keksitty, ettei tarvitse kylmänä juomaansa nauttia.

Hitaat aamut vaativat onnistuakseen yleensä sen pari tuntia. Siinä ajassa ehtii olla vain, hötkyilemättä. Parasta on, jos sen jälkeenkään ei tarvitse lähteä minnekään. Useimmiten kuitenkin työt tai muu kutsuvat. Mutta päivän haasteetkin on mukavampaa kohdata, kun aamu on lähtenyt kaikessa rauhassa hyvällä mielellä käyntiin.

Taidan mennä lämmittämään kahvini vielä kertaalleen. Se kun pääsi taas jäähtymään. Aamiaisesta on aikaa jo parisen tuntia.

Millaisia fiiliksiä hitaat aamut teissä herättää?

ONNEA ON

... Juoksulenkki sateen raikastamassa säässä täyteläistä vehreyttä tuoksutellen.

... Kirjallisuutta käsitelleen elokuvan katsominen ja sen inspiroimana kirjoittamaan ryhtyminen.

... Nukkua pitkään ja mennä aikaisin nukkumaan, että saisi nukuttua entistäkin pidemmät yöunet. Lomalla parasta on nukkua, vaikka monet voisivatkin väittää valvomisesta samaa.

... Muistella onnistunutta lomamatkaa samalla kun järjestelee reissukuvia. Riika-postaus on kyllä tulossa, stay tuned!

... Venytellä ahkeran liikkumisen aiheuttamia jumeja pois.

... Aloittaa uuden romaanin lukeminen.

... Patonki. Suurta onnea on pehmeääkin pehmoisempi patonki iltapalaksi.


Mitkä asiat on tuottaneet teille onnea viime päivinä? :)

AURINKOA JA ELOSSA OLEMISTA

Aurinkoisina talvipäivinä tulee tunne, että on jotenkin tavallista enemmän elossa.

Kirkkaat säteet lämmittävät poskia ja ulkona tekee koko ajan mieli pysähtyä niille sijoilleen, kääntää kasvot kohti aurinkoa, sulkea silmät ja  h e n g i t t ä ä .

Hitaasti sisään ja vähintäänkin yhtä hitaasti ulos. Antaa hengityksen huuruta pakkasessa, antaa poskia nipistellä. Kävelisinkö kotiin sittenkin pidempää reittiä, hmm, ehkä keitän kahvit kun pääsen perille.

Jos aurinkoisena päivänä on vielä vapaapäivä, riemu saattaa suorastaan purskahdella ulos kuplivana nauruna ja hymyinä tuntemattomille. Vaikka ei se mitään, jos olisi töitäkin: jos on iltavuoro, voi käydä retkellä heti aamusta, juoda kaakaota termarista.

Vaatteet on mun aatteet, jalassa toppahousut ja muhkea huivi kaulan suojana. Talven tyttö ja talvirakkaus. Milloin lähdetään pulkkamäkeen?

Talvessa on kauneutta, toivottavasti useampi näkisi sen.

TAMMIHULINAT

Olen aina, siis ihan aina, ollut kotihiiri.

Parasta on, kun koko perhe on koolla, teemme hyvää ruokaa ja vietämme aikaa yhdessä. Myös poikaystävän kanssa kahdestaan vietetyt päivät ja illat ihan vaan kotosalla leppoisasti toistemme seurasta nauttien kuuluvat tähän paras-tapa-vietää-päivä -kategoriaan.

En keksi mitään, mikä kotona olemisessa olisi kurjaa: saa hipsutella menemään pehmoisissa vaatteissa villasukat jalassa, ei ole mitään tarvetta harjata tukkaa tai huiskia naamaan meikkiä, ei tarvitse valvoa myöhään illalla jos ei huvita eikä herätä aamulla aikaisin jos väsyttää.

Näin siis, jos ei ole pakollisia menoja. Ja jos minulla on päiviä jolloin niitä ei ole, vietän ne yleensä juurikin näin, kaikessa rauhassa, kuulostellen.

Tämä tammikuu on ollut kuitenkin vähän toisenlainen.

En tiedä missä on valtavan toimeliaisuuteni alkulähde, mutta minuun on nyt kuukauden päivät kummunnut jostakin niin paljon tarmoa, että pelkän kotoilun sijasta olen ehtinyt tehdä vaikka mitä.

Olen opiskellut, siis todella opiskellut ahkerasti. Kanditekstiä on suttaantunut jo vallan mukavasti ja muutkin opinnot etenevät hyvällä innolla. Olen jopa löytänyt tekniikoita, joiden avulla opiskelu on ollut mukavaa. Viimeisen vuoden aikaan se on ollut minulle melko vieras tunne, joten nyt olen toivottanut sen tervetulleeksi kuin vanhan ystävän.

Sosiaalinen elämäni on myös saanut piristeruiskeen tässä tammikuun aikana: olen käynyt kahviloissa, kyläillyt ystävien luona paljon tavallista enemmän, käynyt lounaalla kavereitten kanssa ja jopa iltaaistumassa isommalla porukalla(tämä on minulle melko harvinaista koska 1) olen armottoman iltauninen ihminen ja 2) minulla on usein iltavuoroja töissä, minkä jälkeen en jaksa enää lähteä minnekään).

Myös kulttuuria ja liikuntaa olen ehtinyt harrastaa aivan uudella innolla. Elokuvissa on tullut rullattua useammin kuin tavallisesti ja kävin myös pitkästä aikaa teatterissa. Lisäksi olen vihdoin löytänyt oman tapani harrastaa säännöllisesti liikuntaa, mikä on tuntunut tosi tosi hyvältä.

Osittain olen saanut lisätarmokkuutta liikunnasta mutta luulen että suurin syyllinen (tai pikemminkin kiitoksen ja ylistyksen kohde) on ollut se, että aktiivisuudestani huolimatta oloni on levännyt, pitkästä aikaa. Minulla ei ole ollut pakollisia menoja juurikaan koko kuussa, ja se on tuntunut tosi hyvältä. Olen pystynyt olemaan spontaani, keskittymään harrastuksiini ja opiskeluun. On ollut ihanaa voida elää hetki ilman jatkuvaa kalenterin tuijottelua ja sen varmistelua, että ehdin varmasti levätä riittävästi, jotta selviän taas seuraavasta viikosta.

Olen saanut ihan uutta puhtia mikä on purkautunut aktiivisuutena. Ja kaiken hyvän lisäksi olen myös ehtinyt kotoilla ja viettää aikaa läheisteni kanssa aivan riittävästi, vaikka välillä olenkin ollut muuallakin menossa. Oikeastaan juuri silloin perheen kanssa vietetty rauhaisa yhdessäolo tuntuu entistä paremmalta.

Toivon tämän ilon ja aktiivisuuden jatkuvan koko kevään ajan. Voi veljet, minulla on niin paljon ideoita ja inspiraatiota, että välillä en malta olla hymyilemättä. Elämä maistuu hyvältä!

Kun maailman kauneus varasti huomioni

Niin siinä vain kävi, että vaikka minulla marraskuun lopussa oli pää kukkuroilleen täynnä ideoita, joista olisin voinut tänne raapustaa, en sitten ole toteuttanut yhtäkään. Sanotaanko vaikka niin, että tuli pari muuttujaa.

Yksi sellainen muuttuja on ollut ihan vaan yksinkertaisesti elämä. Oikeassa elämässä, joka ei koostu tietokoneen ruudusta ja virtuaalitodellisuudessa seikkailevista ihmisistä, on vaan ollut aika täyttä viime aikoina.

Hyvällä tavalla täyttä. Kaunista. Upeaa. Uskomattoman tunnelmallista.

(Okei, myönnetään, myös kouluhommat ja työt ovat toki syöneet osan ajastani. Mutta eivät nekään huonoja asioita ole olleet.)

Talvi on ollut tähän saakka niin valtaisan inspiroiva. Olen yrittänyt ulkoilla joka päivä, myös sellaisina, joina töihin mennessä ja sieltä lähtiessä on jo aivan pimeää.

Yhtenä päivänä ihastelin Kallaveden rannalla auringonnousua kylmillä rantakivillä istuen. Kylmyys ei haitannut, kun olin vuorautunut toppavaatteilla päästä varpaisiin. Toisena iltana tuijotin haltioituneena lähes täyttä kuuta, joka loisti niin kirkkaana. Pilvet lipuivat valtavana möllöttävän palleron ohi mahdottomalla nopeudella. Ilma oli raikasta hengittää, ajatukset selkeitä.

Tänään olen herännyt varhain, paljon tavallista aikaisemmin. Ulkona on vielä ihan pimeää, tulee olemaan vielä varmaan ainakin tunnin. Ajattelin lämmitellä aamuglögit ja syödä pari piparia. Ehkä luen hetken hyvää kirjaa. Ehkä olen vain hiljaa ja kuuntelen aamun rauhaa. Ehkä myös vähän Tom Odellia.

On tuntunut hyvältä olla kirjoittamatta hetkeen.

Samoin tuntuu hyvältä kirjoittaa tätä nyt.

Tuntuu hyvältä olla elossa ja lipua kohti joulua. Tai no, minun jouluni on ollut käynnissä jo tovin joululahjojen hankkimisen/tekemisen, joulukorttien, piparien, torttujen ja glögin muodossa.

Rauhallista joulukuun kahdettatoista kaikille. Muistakaa välillä pysähtyä ihmettelemään elämää ♥



     

Helsinki-räpsyt

Viikko takaperin olin viikonloppu vierailulla Helsingissä. Reisuun lähdettäessä minulla oli suuret suunnitelmat: ottaisin mahdollisimman paljon kivoja kuvia kun nyt kerrankin olisin jossain muualla kuin kotikulmilla. Muutamat asukuvat olisi kiva räpsäistä ja sitten vielä parit yhteiskuvat tuttujen kanssa. Mahdollisimman monta onnistunutta kuvaa, joita sitten voisi ehkä hyödyntää täällä bloginkin puolella, joojoojoo!

Totuus oli vähän toinen, mikä on oikeastaan vain ja ainoastaan positiivista. Koko reissun ajan oli nimittäin niin paljon tekemistä ja kokemista ja niin kivaa, etten vain kerennyt tai muistanut kaivaa kameraa laukusta esiin. Vaikka muistikortille tallentuneet kuvat muodostavatkin vain sekalaisen ja resuisen joukon räpsyjä, päähäni on tallentunut senkin edestä hauskoja kokemuksia, keskusteluja ja paljon naurua ja iloisia kasvoja. Ei lainkaan huono lopputulos, jos minulta kysytään.

Minulla oli reissulle vain kaksi must-do-juttua. Halusin ehdottomasti käydä Konepajan Brunossa kirpparilla ja juomassa kahvit useampienkin bloggaajien ylistämässä Pauligin kulmassa. Molemmat toiveeni toteutuivat eikä kumpikaan ollut pettymys! Kirpparilta löysin aivan uskomattoman ihanan mekon, jota käytinkin heti samana iltana hyvän ystäväni tupareissa liehuen onnellisena menemään. Pauligin kulmassa taas söin herkullisen mango-lohi-voileivän ja totesin, että hitsi, tämmöisiä leipiä pitää alkaa tehtailla kotonakin. Myös kahvi oli herrrrkullista ja ulkoiset puitteet tosi kivat.

Vaikka Helsingissä oli mukavaa käydä, sain sieltä kotiinviemisiksi kurjan flunssan. Liekkö ollut se kylmä mereltä puhaltava tuuli, joka päätti tehdä tuhojaan elimistössäni ja hämäytti myös vastustuskykyni. Ei sillä, vastustuskykyni on ollut heikonlainen jo pidemmän aikaa, nimimerkillä ehdin olla noin kuukauden terveenä edellisen kaksi kuukautta kestäneen flunssan jäljiltä... oh well, tällaista tämä elämä välillä on.

Näin flunssan kourissa villapaitaan ja villasukkiin pukeutuneena (ja vielä lisäksi mahdollisimman suuren huovan sisään kääriytyneenä) olikin siis hyvä palata niihin pariin hassuun kuvaan, jotka reissullani otin!

 

Kävin myös Ateneumissa ensimmäistä kertaa!

Huom huom taustalla näkyvät pojat orkesterisoittimineen. Ihanaa katusoitantaa, pysähdyttiin pitemmäksikin aikaa kuuntelemaan :)

Elämän pieniä saavutuksia

Listasin eilen päivän saavutuksia ja kiitollisuuden aiheita. Se tuntuu joskus kirkastavan mieltä ihan kummasti, että antaa itselleen hetken aikaa palata niihin hyviin juttuihin, joita päivän aikana on tapahtunut. Eikä niiden asioiden tarvitse olla mitenkään suureellisia tai ihmeellisiä. Ihan tavallisia juttuja vain.

Minun saavutuksieni ja kiitollisuuden kohteideni listalle kuuluivat eilen mm. pitkät ja sikeästi nukutut yöunet, koulujuttujen saaminen valmiiksi ja palauttaminen ajoissa, HIIT-treeneissä käyminen (liikkuminen noin niinkuin ylipäänsä) pitkästä aikaa sekä ruokaostosten tekeminen treenin jälkeen vaikka olin aivan poikki ja olisin vain halunnut lysähtää sohvalle. Myös kuuma suihku, iso mukillinen hedelmäteetä ja poikaystävän kanssa katsottu Napapiirin sankarit oli huippujuttuja eilisessä.

Ei elämän tarvitse olla sen kummempaa. Olin viikonlopun Helsingissä reissun päällä, joten nyt tavallinen perusarki maistuu taas varsin makoisalta. Tänään teen vähän koulutöitä, laitan hyvää ruokaa ja selvittelen työkuvioita. Ehkä katson myös pari(tai ehkä enemmän) jaksoa Frendejä (monettakohan kertaa...) ja teen herkkukaakaota. Arki on aika kivaa, vaikka ulkona onkin harmaampaa kuin osasin aavistaakaan kun aamulla heräsin. Ei se mitään. Sisällä loistavat kynttilät ja tunnelmavalot.

Ihanaa ihan tavallsta tiistaita kaikille !  ♥

Asiat, joita rakastan talvessa

 

Olen ollut viime päivinä aivan onneni kukkuloilla, pieni sydämeni on ollut aivan pakahtumaisillaan inspiraatiosta, riemusta ja leikkimielisyydestä. 

Vaikka minulla on ollut "tunnelmavalot" ikkunoissa jo syyskuusta saakka, nyt yhä useammat valosarjat ovat löytäneet paikkansa. Rakastan ikkunalaudoilla tuikkivia valoja, olohuoneen pöydällä loimottavia tuoksukynttilöitä ja keittiön ikkunasta pystyn seurailemaan parvekkeen lyhtyjen sisällä hiljalleen palavia tuikkuja.

Ensilumi ja syksyn (vai saako jo sanoa talven?) ensimmäiset lumiset päivät inspiroivat minua valtavasti. En tiedä mitään ihanampaa kuin käydä kävelyllä puuterisessa lumessa aurinkoisena ja kirpeänä pakkaspäivänä, tulla sen jälkeen sisään lämpimään ja keittää kuppi kuumaa juotavaa. Kirjojen lukeminen, rauhoittava musiikki ja leijailevat lumihiutaleet saavat unohtamaan kaikki arkiset ongelmat ja huolet ja stressitasotkin laskevat kuin itsestään.

Vaikka huolenaiheita minulla tällä hetkellä olisi, useampikin.

Aika ei tunnu riittävän mihinkään.

Tehtävää opiskelujen eteen olisi vaikka kuinka paljon ja deadlinet lähestyvät uhkaavasti.

Siihen kun lisää vielä työkiireet ja sosiaalisen elämän, kiirettä piisaa.

Jostain syystä en kuitenkaan osaa murehtia kaikesta tästä juuri nyt. Yksi parhaista ajoista vuodessa on ovella, tai oikeastaan jo saapunut. Suurin toiveeni olisi, että koko marraskuun ja joulukuun olisi pakkasta, jotteivat lumet enää sulaisi pois. En oikein luota toiveeni toteutumiseen, mutta pidän peukkuja pystyssä.

 

Talvessa on aivan hurjan paljon asioita, jotka tuottavat minulle hyvää mieltä ja saavat mielikuvitukseni laukkaamaan. Tykkään seistä lumituiskussa ja antaa tuulen hulmuttaa hiuksia. Pidän kerrospukeutumisesta, pipoista, lapasista ja suurista kaulahuiveista. Toivoisin kovasti, että minulla olisi takka, johon sytyttää tulet pimenevinä iltoina ja jonka lämpimässä valossa istuskella raukeana onnesta.  

Talviset nuotioretket ja pakkaskävelyt ovat ehkä yksi parhaista aktiviteeteistä, joita talvella voi keksiä. Samoin hiihto-, luistelu- ja lasketteluretket, kun niiden aika koittaa. Vielä en ole suksien päälle asettunut, vaikka jäädytettyjä latuja jo olisi. Odottelen niitä "oikeita" latuja vielä.

Kuumat juomat kuten tavan kahvi, erikoiskahvit, kuumat kaakaot, aromaattiset teet ja kaikki muut mitä nyt keksiä saattaa, ovat parhaimmillaan talvella. Voisin kävellä muki kädessä vaikka kaikki päivät läpeensä, siemaillen joka välissä annoksia idyllistä talvitunnelmaa. Voi sentään, pitäisiköhän käydä keittämässä lisää kahvia vai miten olisi omenakanelitee?

Ihmisenä, joka rakastaa kaikkea luovaa toimintaa ja tekemistä, alkutalvi on mainiota aikaa myös siinä mielessä, että inspiraatiota ja ideoita saa aivan kaikesta ympärillään. Minun tekee koko ajan mieli kirjoittaa, mieleni aivan pursuaa tarinoita. Myös värikynät ja siveltimet houkuttelevat jatkuvasti tarttumaan tuumasta toimeen ja ulkona kävellessäni suunnittelen nykytanssikoreografioita mielessäni. Ainut asia, mikä tuppaa jäämään näinä hetkinä, on valokuvaus: ympäröivä maailma on vain yksinkertaisesti aivan liian kaunis katseltavaksi linssin läpi, en halua menettää piiruakaan siitä. 

Siksi pidän silmät auki ja kameran kiinni. Elän, hengitän ja tunnen, joka solullani.

Nautin elämästä juuri nyt hyvin paljon.

 ♥

 

 KUVAT: PINTEREST

Pyhäinpäivästä sanottua

Tänään päivän avainsanoja ovat olleet rauha, lämpö, kynttilät ja rakkaus. Olen viettänyt pyhäinpäivää toisaalla kuin aiempina vuosina, mutta siitäkin huolimatta samojen asioiden ja ajatusten ympäröimänä. Olen onnekas voidessani viettää tätä päivää rakastamani ihmisen kanssa, hyvästä ruoasta ja elämästä kynttilän valossa nauttien ja samalla rakkaita, jo poismenneitä läheisiä muistellen. Tässä päivässä on aivan omanlaisensa tunnelma, jonka haluan vuodesta toiseen säilyttää. Pyhäinpäivä ei ole minulle vain arkea muiden päivien joukossa: sillä on aivan oma merkityksensä.

Rauhaisaa pyhäinpäiväniltaa kaikille ! ♥

Rauhaa ja hiljaisuutta luonnonhelmassa

Jokunen päivä sitten kävin retkellä perheeni kanssa. Luonnossa oli niin hiljaista, edes linnut eivät laulaneet syksyisessä metsässä eikä tuulikaan ulvonut puissa. Kuuntelin hiljaisuutta ja hengitin sisään rauhaa ja ulos kunnioitusta luontoa kohtaan.

Usein jään ihmettelemään, kuinka suuri merkitys luonnolla onkaan minulle. Se antaa minulle järjettömästi rauhallista voimaa jaksaa hektistä arkeani. Luonto palauttaa minut juurilleni, muistuttaa minua lempeästi elämän tärkeistä asioista. Metsä kertoo minulle, että kaikki on niin kuin kuuluukin. Luonnossa on oma järjestyksensä ja kun se saa olla sellainen kuin on, siellä vallitsee aina tasapaino. Elämä ja kuolema kulkevat ripirinnan, täysin sovussa.

Yritän muistaa viettää mahdollisimman paljon aikaa luonnon keskellä. Oli kyse sitten nopeasta piipahduksesta lähimetsään tai pitemmästä vaelluksesta lapin tuntureilla, tunnen aina oppivani jotain uutta luonnossa vietetyn hetken jälkeen. Aivoissa surisevat ajatukset hiljenevät ja mieleni täyttää harras tyhjä humina. Luonnosta nauttiminen ja metsissä samoilu on minulle ehdottomasti paljon parempi mielentyhjennyskeino kuin mikään meditaatio tai joogahetki.

Rauha ja hiljaisuus ovat asioita, joita kaipaan elämääni enemmän juuri tällä hetkellä. Onneksi tiedän, kuinka voin saada niitä lisää elämääni helposti. Ei tarvitse kuin laittaa vaelluskengät jalkaan, heittää tuulitakki niskaan ja ehkä joinain kertoina kameralaukku olalle. Sen jälkeen jalat tietävätkin jo minne mennä. Ne suuntaavat suoraan lähimpään metsään: toiseen kotiini.

Talven tuoksu

 

 Lukeudun heihin, jotka intoutuvat ensilumesta.

Joka vuosi, aina uudestaan ja uudestaan,

ikinä kyllästymättä,

koskaan lakkaamatta hämmästelemästä.

Siinä missä tuttavani eilen

puhisivat ärtymyksissään, 

kirosivat lumen ja rännän,

tuskailivat pyöriensä satuloissa,

liukastellen pitkin loskaksi muttuneita katuja.

Silloin minä hyrisin onnea,

en vahingoniloista heidän vuokseen

vaan puhtaasta raikkaasta ilosta.

Minä tanssin riemuntanssin olohuoneen lattialla,

kun näin hiutaleitten täyttävän taivaan.

Minä riemuitsin, minä iloitsin

kuin pieni lapsi, tänäkin vuonna.

Minä en aio päästää yhtä ainutta valitusta,

en yhtä ainutta talven kirousta suustani.

Pimeä saa tulla, 

ja lumi: tervetuloa!

Kohta sytytän kynttilät, kaadan teetä kuppiin.

Sitä ennen on kuitenkin vielä kerran

juostava ulos, napattava kylmä kostea hiutale kielelle.

Minä hengitän syvään ihanaa kylmää ilmaa

ja henkäisen ulos huurua:

täällä tuoksuu talvi.

Herkkuruokia Ehtassa

 

Heippa! Tähän väliin ajattelin jakaa ravintolavinkin. Vähän aikaa sitten vietimme poikaystäväni kanssa neljättä vuosipäiväämme, jonka kunniaksi suunnistimme ulos syömään. Ruokapaikaksi valikoitui Ehta, jossa olimme molemmat käyneet kerran aikaisemmin syömässä hamppareita (herkkua oli, nam!) minkä vuoksi tiesimme Ehtan miellyttäväksi paikaksi.

Ilta aikaan Ehtassa oli tunnelmallista: kynttilöitä pöydissä ja mukavan hämyisä tunnelma. Tuumaustuokion jälkeen päätimme tilata illan menun molemmille, ja se oli kyllä oikea päätös, voi pojat mitä ruokaa!  En ollut koskaan aikaisemmin tilannut ravintolassa alkuruokaa, pääruokaa ja jälkkäriäkin vielä. Ehkä pitäisi tehdä niin vähän useamminkin, koska kaikki mitä suuhunsa pisti oli puhdasta nautintoa ja tunnelma oli katossa koko illan. Henkilökunta kävi illan aikana useampaan kertaan kyselemässä mikä fiilis ja palvelu oli muutenkin kyllä tosi tosi ystävällistä.

 

Hämmästyin, kun tykkäsin alkupaloina tarjoillusta lammasrilletestä niinkin paljon, sillä olen yleensä melko tuttujen makujen ystävä ja lammasrillette oli jotain aivan uutta minulle. Se oli kuitenkin syntisen hyvää, poikaystäväni sanoikin, että olisi voinut syödä pelkästään noita koko illan!

Ainut miinus Ehtalle tulee musiikista. Illan aikana saimme kuulla Sannia ja JVG:tä useamman kappaleen verran: soittolistan laatija taisi olla fani :D Vaikka taustalla siis soi mikä soi, emme antaneet sen pilata tunnelmaamme. Ilta oli kaunis, maistuva ja romanttinen ja Ehtasta jäi hyvä mieli. Aitoa ruokaa suurella sydämellä ja kotiin mentiinkin sitten täysillä vatsoilla käytännössä katsoen vierimällä.

Kaikille Kuopiossa asustelevilla tai vieraileville suosittelen Ehtaa oikein lämpimästi!

MUSIC TO ME IS THE AIR THAT I BREATHE

Mietin pitkään mitä haluaisin suhteestani musiikkiin sanoa. Kirjoitin tekstin, pyyhin kaiken pois. Kirjoitin kaiken uudestaan, eivätkä sanat vieläkään asettuneet tahtomallani tavalla, eivät tuoneet oikeutta tunteilleni hyvää musiikkia ja soittamisen ja laulamisen riemua kohtaan.

Lopulta ajattelin että jaa, ei tämä nyt oikein lähde, sana ei ole tänään hallussa. Päätin heittää rukkaset tiskiin ja pistää sen sijaan stereot laulamaan. Ilmoille särähti Green Dayn uusi albumi Revolution Radio, jonka kävin lunastamassa itselleni pari päivää sitten (kyllä, minä ostan etenkin kaikista tärkeimmät albumit konkreettisina levyinä. Se on vähän sama asia kuin se, että tykkään lukea kirjat mieluummin oikeina kirjoina kuin sähköisinä läppäriltä tai tabletilta). Ja tiedättekö, silloin minä tajusin, miten asia todella on ja minun oli pakko aloittaa kirjoittaminen jälleen kerran alusta alkaen, puhtaalta pöydältä:

Musiikki on minulle puhdasta tunnetta. Se on iloa ja onnea, se on surua ja vihaa, se on turhautumista, epävarmuutta ja itsevarmuutta, se on itseilmaisua, se on hunajaa korville, se saa minut itkemään, nauramaan, tanssimaan ja makaamaan lamaantuneena lattialla. Musiikki voimaannuttaa minua tavoilla, joilla en voi monen muun asian sanoa voimaannuttavan. Musiikki puhaltaa minuun elämää, se saa aistit terävöitymään ja sydämen hakkaamaan. Musiikki saa mielikuvitukseni lentämään, se vie minut toisiin maailmoihin, toisiin tarinoihin ja elämiin, se saa minut unelmoimaan kovemmin ja kaipaamaan enemmän, mutta se saa minut myös tosi tosi tyytyväiseksi siihen mitä on nyt.

 

Kuten innoittajani Billie Joe Armstrongkin sanoo: "music to me is the air that i breathe, it's the blood that pumps through my veins that keeps me alive". Se jos mikä on hyvin sanottu.

Mitä musiikki teille merkitsee?

Haaveilua ja syksyn inspiroivimpia juttuja

  

Viime päivinä mieleeni on syöpynyt valloittava mielikuva, enkä millään malttaisi päästä toteuttamaan sitä. Mielikuvassani talvi on tuloillaan: ulkona on kirpeän kylmä, pakkasta useampia asteita kuin yksi tai kaksi. Lunta on maassa tai ainakin ensi hiutaleet satelevat hiljalleen maahan, pyörteilevät vienossa tuulessa. Olen pukeutunut vihreään parkatakkiini, siihen, jonka lämpimiin syövereihin on ihana upota. Suuntaa askeleni poskia nipistelevästä raikkaasta ulkoilmasta lämpimillä väreillä sisustettuun kahvilaan, tilaan kahvin tai ehkä herkullisen teen tai kuuman kaakaon. Istahdan pöytään lämpöisen juomani kanssa, otan kirjan laukustani. Katselen ympärilläni olevia ihmisiä ja tunnen suurta onnea tuosta hetkestä.

Sellaisesta olen haaveillut tämän viikkoa. Mutta vielä ei ole juurikaan pakkasia ollut, mitä nyt parina viime yönä pari hassua astetta miinusta. Ensilumesta ei ole vielä tietoa, suurimmassa osassa puistakin on vielä osa lehdistä tallella. Mutta ei se mitään, syksyssä on taikaa, ja vaikka en malttaisikaan odottaa talvea, nautin täysillä myös syksystä, kuten useammistakin viime kirjoituksista on voinut päätellä (sanokaa vaan jos alkaa tämä syksyhehkutus kyllästyttää;D)

Ajattelin jakaa tänään haaveilujeni lisäksi muutamat kuvat tämän hetken parhaista jutuista, olkaa hyvät!

 

Ostin parveketta koristamaan pallokrysanteemini rinnalle vähän callunoita! Ihastuin niihin jotenkin ihan valtavasti, kauniit värit ja voi mikä syksyn tuntu näissä onkaan. Lisäksi sopivan helppohoitoisia, ei tarvitse koko ajan olla huolehtimassa kuoleeko nämä kaverit parvekkeella vaikka kastelu unohtuisikin välillä.

Syksyn bucket listilläni on kohta: leivo mahdollisimman paljon omenaherkkuja. Ja niitä olen todella leiponut! Olen tehnyt omenavoileipiä, omenanyyttejä voitaikinasta sekä tätä herkullista omenapiirakkaa, jonka reseptin ajattelin jakaa ihan omana postauksenaan tässä lähiaikoina, joten kannattaa pysytellä linjoilla!

  

 

Ehkä parasta: ihanat kiiltäväpintaiset uuden uutukaiset lehdet. Niin siis ja vaahteranlehdet myös! Niitä tuli keräiltyä maasta oikein urakalla kun pikkusiskoni oli kyläilemässä luonani, niin kauniita värejä (jotka tosin valitettavasti aina vähän kulahtavat kuivatuksen jälkeen). Unelmien talo & koti kahvin kera nautittuna herätteli kyllä taas sisustusinnon ja aloin jo kuumeisesti miettiä mitä uutta tällä kertaa kotiini keksisin. Tänä syksynä olen tosin jo ehtinyt ainakin pari uutta sisustuselementtiä hankkia, esimerkiksi ihanat valko-harmaa-mustat valopallot sängynpäätyäni koristamaan. Mikä olisikaan sen ihanampi tapa sisustaa syksyisin kuin valaistukseen panostaminen?!

Katsokaa nyt tuota väriloistoa! Ihan uskomatonta. Mie olen tänä syksynä jotenkin vielä tavallista enemmän kiinnittänyt huomiota siihen, miten tavattoman kaunista Suomessa syksyisin onkaan. Ehkä se johtuu siitä, että nykyään tulee valokuvattua niin paljon enemmän kuin ennen, niin siinä sitä oikeastaan sitten koko ajan katselee ympärilleen etsien potentiaalisia kuvauskohteita. Kiinnitän valtavan paljon enemmän huomiota pieniin yksityiskohtiin, väreihin ja valoihin kuin ennen, mikä on upea juttu, koska sillä tavalla löydän aina ulos lähtiessäni mielinmäärin ihasteltavaa ja asioita joista haltioitua.

Melkoinen kuvapläjäyshän tästä kirjoituksesta tulikin! Huomasin muuten juuri, että kaikki kuvat (lukuunottamatta alimmaista, johon lisäsin ihan vähän kirkkautta) ovat myös muokkaamattomia, mikä on ainakin omasta mielestäni aina plussaa, sillä silloin asiat näyttäytyvät juuri sellaisina kuin ne ovat, kaikessa kauneudessaan ilman turhaa manipulointia.

Viettäkäähän ihana lokakuinen viikonloppu, koska tänäänhän on perjantai! ♥