tiistai 27. kesäkuuta 2017

SADEPÄIVÄN LUKUVINKIT

Sadepäivät eivät ole koskaan vaivanneet minua sen kummemmin. Vaikka nautinkin lämpimistä ja aurinkoisista kesäsäistä hyvin paljon, sadepäivissä on omanlaistaan taikaa. Sateenropina kattopeltejä vasten on yksi ihanimmista äänistä ja sadesäällä luonto tuoksuu uskomattoman hyvältä. Sateella vallitseva hämäryyskään ei haittaa, koska silloin voi sytytellä kaikkein tunnelmallisimmat valot tai ripotella vaikka kynttilöitä sinne tänne. 

Sadesäällä lukeminen on ihan ehdoton juttu. Pehmoinen sohva tai nojatuoli, kuppi kuumaa kaakaota ja hyvä romaani: voiko sen enempää oikeastaan edes toivoa? Sadepäivien ratoksi tässä olisi pari kirjavinkkiä, jos kaipaat jotakin kevyttä ja nopealukuista mieltäsi piristämään.


Caraval: Stephanie Garberin nuorten/nuorten aikuisten romaani Caraval kertoo ihmeellisestä, maagisesta pelistä, johon sisarukset Scarlett ja Donatella ottavat osaa. He ovat jo vuosia toivoneet pääsevänsä näkemään Caravalin taiat ja vihdoin heidän toiveensa toteutuu, Scarlettin hääpäivän lähestyessä. Caravalissa kaikki on vain peliä, vai onko sittenkään? Scarlett huomaa tempautuneensa mukaan peliin, jossa todellisuuden ja näytelmän rajat sekoittuvat eikä kehenkään tai mihinkään voi luottaa. Joutuessaan eroon siskostaan Donatellasta Scarlettilla on vain yksi tavoite: löytää sisko ja selviytyä pelistä hengissä.

Caravalin kerronta on nopeatempoista ja tehokkaasti etenevää. Juoni sisältää mielestäni hyviä koukkuja, vaikkakin joiltain osin juoni on hivenen ennalta-arvattava. Toisaalta sekään ei haittaa järin paljoa, joskus on mukavaa lukea kepeitä kirjoja. Garberin kieli on miellyttävää eikä tarina junnaa paikoillaan. Voisin kuvitella nauttineeni kirjasta vielä enemmän, mikäli olisin lukenut sen muutamaa vuotta nuorempana, yläaste-lukioikäisenä. Hyvin tämä kuitenkin toimi nyt yli kaksikymppisenäkin, semmoisena kevyenä kirjallisena välipalana ;)

Tuhat kerrosta: Katharine McGeen Tuhat kerrosta aloittaa tulevaisuuden New Yorkiin sijoittuvan trilogian, joka keskittyy nimensä mukaisesti tuhat kerroksisessa pilvenpiirtäjässä asuvien nuorten elämään ja heidän ihmissuhdesotkuihinsa. Kerronta perustuu hyvin monen henkilön näkökulmiin, kunkin luvun edustaessa eri henkilön näkökulmaa. Luvassa on rikkaiden nuorten rakkaus- ja ystävyyssuhdesotkuja, ihmissuhdeskandaaleita ja muuta mukavaa. Kirjasarjasta suunnitellaan tv-sarjaa, ja siihen teos kyllä tuntuu hyvinkin sopivalta. 

Tuhat kerrosta on vinkeä, koska siinä kuvaillaan paljon esimerkiksi tulevaisuuden teknologiaa, jonka voisi kuvitella olevan hyvinkin mahdollisesti todellisuuttamme reilun sadan vuoden päästä. Kirja on hyvin viihteellinen keskittyessään nuorten ihmissuhdedraamaan, eli juuri sopivaa kesälukemista, kun ei jaksa mihinkään kovin vakavaan välttämättä keskittyäkään. Henkilöitä kirjassa on paljon, ja aluksi oli vähän vaikeaa muistaa kuka kukin on. En ole lukenut teosta vielä aivan loppuun saakka, joten kokonaiskuvaa en pysty vielä luonnehtimaan, mutta tällä erää voin sanoa, että kirja kyllä ihan tempaa mukaansa kaikessa nuortenhömppämäisyydessäänkin.

Pidemmittä puheitta taidankin tästä suunnata lukupuuhiin. Kivaa tiistaita kaikille!

KUVAT: PINTEREST

maanantai 26. kesäkuuta 2017

MATKAVINKKEJÄ RIIKAAN

 
Olen ehtinyt matkustaa pienen ikäni aikana melko paljon ja useassa maassa. Olen matkustanut niin perheeni kuin poikaystäväni kanssa ja reissut ovat olleet hyvin vaihtelevia. Asuntoautolla tehtyjä reissuja muistelen suurella lämmöllä, mutta myös hotellilomat ovat mieleeni. Oikeastaan tykkään vähän kaikenlaisesta matkailusta, eikä yöpymispaikalla tai tavalla ole kovin suurta väliä. Pääasia on, että matkalla pääsee näkemään ja kokemaan uutta.

Riikan matka toteutettiin ajatuksella, että yöpaikasta tingitään mutta ruuasta ei. Siispä yövyimme edullisessa hostellissa nimeltään Latberry. Vaikka jaettu vessa ja kylpyhuone eivät olleet luksusta, yöpaikkamme oli keskeisellä paikalla, perussiisti ja mikä tärkeintä, todella edullinen: kuudesta yöstä kahdelta henkilöltä pulitimme yhteensä vain hieman yli 100 euroa. 

Olimme molemmat ensimmäistä kertaa Riikassa, joten nähtävää ja koettavaa riitti. Tässä siis kurkistus parhaisiin paloihin reissultamme!

SÄÄ

Olimme matkalla kesäkuun alkupuolella, jolloin säät olivat enimmäkseen suotuisat. Aurinko paistoi lähes joka päivä ja lämmintä oli noin 20 astetta, joskus vähän alle, joskus vähän päälle. Vettä satoi kuuroluontoisesti parina päivänä ja yhtenä iltana rankemminkin. Riikaan matkaaville suosittelisin sateenvarjoa tai sadetakkia kassin pohjalle, koska sille voi tulla yllättäen tarvetta säätilan ollessa melko nopeasti muuttuva!


NÄHTÄVÄÄ

Vanhakaupunki 
Vietimme Riikassa viisi kokonaista päivää ja lisäksi yhden illan ja yhden aamun. Meillä oli siis rutkasti aikaa kierrellä tutustumassa kaupunkiin. Kiertelimme paljon vanhassakaupungissa, jossa riitti nähtävää Kissatalosta, Tuomiokirkosta ja Mustapäidentalosta lähtien. Vanhakaupunki on täynnä kauniita katuja ja herttaisia aukioita, ravintoloista, kahviloista ja baareista puhumattakaan. 

Puistot 
Vanhankaupungin liepeiltä ja muualtakin kaupungista löytyy monta ihanaa puistoa ja etenkin Bastionkukkulalle kannattaa askeleensa suunnata. Puistot toimivat monien piknikpaikkoina ja mekin kävimme useampaan otteeseen nauttimassa take away -kahvimme vehreissä puistoissa paikallisten menoa seuraillen. Puistot olivat ihanan suuria ja elämää täynnä, mutta silti ne olivat täydellisiä paikkoja rauhoittumiseen ja luonnosta nauttimiseen.


Jugend -korttelit 
Upean koreista rakennuksista ja hienosta arkkitehtuurista kiinnostuneille Riikan Jugend -korttelit ovat ehdoton juttu. Jugend -korttelin rakennukset olivat kyllä kerrassaan uskomattoman taidokkaasti koristeltuja kaikkine patsaineen ja kaiverruksineen. Alueelta löytyy myös hienojen rakennusten lisäksi paljon kahviloita ja ruokapaikkoja, joista iso osa tosin oli huomattavasti hintavampia kuin esimerkiksi vanhankaupungin kuppilat. 


Keskusmarkkinat
Jos tykkää markkinatunnelmasta, kannattaa suunnata Riikan keskusmarkkinoille, jotka koostuvat suurista kauppahalleista sekä niiden väliin nousevista lukuisista markkinakojuista. Markkinoilla on aivan mahdottoman paljon kojuja, joissa myydään kyllä ihan kaikkea turistikrääsästä ja vaatteista ruokaan. Etenkin kaikki syötävä tuntui markkinoilla olevan varsin edullista. Markkinoille mennessään kannattaa pitää laukustaan kiinni, koska ihmispaljous oli paikoitellen aika läpitunkematon!

Lisäksi suosittelen käymään katsomassa ainakin Vapaudenpatsasta sekä tsekkaamaan mahdollisuuksien mukaan muutaman museon. Me kävimme Riikan taidemuseossa, joka oli kyllä suuri ja komea pytinki ja nähtävää riitti!  Myös juutalaismuseo oli mielenkiintoinen, vaikka holokaustin kauheuksista jääkin aina hieman surkea olo... Juutalaismuseo oli myös ilmainen sunnuntaisin, mikä sopi meille budjettimatkalaisille vallan hyvin!

RUOKA

Riikasta löytyy ihan mahdottoman paljon kahviloita, baareja ja ravintoloita, joista kaikista saa herkullista ruokaa ja juomaa. Kävimme monissa erilaisissa ravintoloissa valiten ruokapaikkamme aina fiiliksen mukaan. Suosittelen erityisesti Lido -ketjun ravintoliota, jotka tarjoavat perinteistä latvialaista ruokaa edulliseen hintaan. Myös majapaikkamme lähellä sijaitseva Villa Amor varasti sydämeni ihanalla terassillaan ja uskomattoman herkullisella ruoallaan!

OSTOKSET

Shoppailusta kiinnostuneille mieluisia ostospaikkoja ovat varmasti ostoskeskukset Gallerij Centrs, joka sijaitsee vanhassakaupungissa sekä rautatieaseman kyljessä sijaitseva Origo. Kävimme kiertelemässä näissä ostoskeskuksissa mutta pääasiassa ostoksemme sijoittuivat kuitenkin pienempiin putiikkeihin, kirjakauppoihin ja kirpputoreille. Vanhassakaupungissa löytyi näitä kaikkia. Erityisesti Suvenier -matkamuistomyymälä viehätti: siellä ei myyty pelkkää halpaa turistikrääsää vaan esimerkiksi latvialaisena käsityönä valmistettuja tuotteita. Kauppa oli melko hintava, mutta aivan ihana! Myös Kilo max -niminen kirppari oli vinkeä: siellä tuotteiden hinta määräytyi painon mukaan. Jokaiselle kuukauden päivälle oli määritelty oma kilohintansa, jonka mukaan kaikkien tuotteiden hinta laskettiin. Onneksi satuimme käymään kyseisessä paikassa päivänä, jolloin kilohinta oli suhteellisen matala. Lisäksi suosittelen ehdottomasti Laima -suklaakaupassa vierailemista, mikäli latvialainen suklaa houkuttelee!


LÄHIALUEET 

Olisi ollut mukavaa ehtiä kiertämään Riikan lähialueita enemmänkin, mutta koska pääkaupungissa itsessään oli niin valtavasti nähtävää ja koettavaa, kaupungin ulkopuolella vierailumme rajoittui Jurmalaan. Kävimme kahtena päivänä lomamme aikana Majorissa, joka on Jurmalan keskus. Majorissakin riitti nähtävää! Ostoskadulla oli paljon mahdollisuuksia shoppailuun ja ruokapaikkoja riitti. Myös Metsäpuisto oli käymisen arvoinen paikka ja siellä olisi ollut mahdollisuus esimerkiksi tasapainoskootterin tai rullaluistinten vuokraamiseen. Lisäksi puistosta löytyi huiman korkea näköalatorni sekä useampi skeittiparkki. Ja tokihan Jurmalassa vieraillessa kannattaa käydä ottamassa aurinkoa myös hulppean pitkällä hiekkarannalla! 25 kilometriä kaunista hiekkarantaa ja ihana meri (jonka vesi tosin oli pirun kylmää!), voiko sitä oikein muuta toivoa. Jurmalassa käymällä onkin Riikan lomasta helppo muokata paitsi kaupunkiloma, myös rantaloma.


Huuuuuh, siinäpä olisi vähän vinkkejä Riikan matkaa suunnittelevalle! Riika on ihana paikka ja Latvia kaunis maa: voisin hyvin vierailla siellä uudemmankin kerran :)

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

ONNEA ON


... Juoksulenkki sateen raikastamassa säässä täyteläistä vehreyttä tuoksutellen.

... Kirjallisuutta käsitelleen elokuvan katsominen ja sen inspiroimana kirjoittamaan ryhtyminen.

... Nukkua pitkään ja mennä aikaisin nukkumaan, että saisi nukuttua entistäkin pidemmät yöunet. Lomalla parasta on nukkua, vaikka monet voisivatkin väittää valvomisesta samaa.

... Muistella onnistunutta lomamatkaa samalla kun järjestelee reissukuvia. Riika-postaus on kyllä tulossa, stay tuned!

... Venytellä ahkeran liikkumisen aiheuttamia jumeja pois.

... Aloittaa uuden romaanin lukeminen.

... Patonki. Suurta onnea on pehmeääkin pehmoisempi patonki iltapalaksi.


Mitkä asiat on tuottaneet teille onnea viime päivinä? :)

torstai 15. kesäkuuta 2017

EMBRACE YOUR BODY

Katsoin pari päivää sitten dokumentin nimeltä Embrace. Dokumentti on Taryn Brumfittin käsialaa, ja se sykähdytti minua todella paljon. Dokumentti kuvaa erittäin osuvasti sitä, kuinka suuri osa naisista (ja varmasti miehistäkin) on tyytymättömiä omaan vartaloonsa ja haluaisi kroppansa olevan jotain muuta kuin se tällä hetkellä on. Yhteiskunta ja media luo kaikille meille ihan valtavia paineita näyttää tietynlaisilta, jotta voisimme olla "kauniita".  Tosiasiahan on, että me olemme jo kauniita, omina itsenämme.

Olen pohtinut paljon itsensä hyväksymistä sellaisena kuin on, ja itsensä rakastamista kaikista "vioistaan" huolimatta. Varmaan jokainen tyttö ja nainen on ollut joskus epävarma kropastaan ja toivonut jonkun kohdan itsestään olevan toisenlainen. Miksi? Koska olemme oppineet tietynlaisen kropan olevan kauniimpi kuin toisen. Koska yhteiskunta on saanut meidät ajattelemaan, että meidän pitäisi näyttää samalta kuin mainosten tytöt ja että meidän pitäisi ylipäänsä keskittyä siihen, miltä me näytämme. Vaikka totuus on, että elämässä on niin niin niin moninverroin tärkeämpiä asioita, kuin meidän ulkonäkömme.

Embrace on dokumentti, joka pitäisi mielestäni näyttää jokaiselle tytölle ja naiselle. Se kuvaa hienosti sitä, mistä meidän epävarmuutemme omaa ulkonäköämme kohtaan kumpuaa. Kun oman ankaruutensa kroppaansa kohtaan tunnistaa, ja ymmärtää sen alkuperän, on mielestäni myös helpompaa lähteä purkamaan negatiivisia tuntemuksia. Jokaisen ihmisen kroppa on kaunis. Ei ole yhtä vartalonmuotoa, jolla olisi yksinoikeus tulla kutsutuksi kauniiksi ja täydelliseksi. Kaikki ihmiset ovat kauniita. Kaiken muotoiset, pituiset ja malliset vartalot ovat kauniita. Elämänjäljet kuten arvet, rypyt tai muut vastaavat eivät tee ihmisestä vähäisempää eivätkä rumenna ketään.

Niin monet ihmiset haluavat muokata vartalostaan toisenlaisen, koska luulevat tulevansa onnellisemmiksi sitä kautta. Mutta ei ulkonäkö tuo onnea, ei ainakaan mikäli minulta kysytään. Se, painatko muutaman kilon enemmän tai vähemmän tai ovatko reitesi tämän vai tuon muotoiset ei tee elämästäsi täydempää tai onnellisempaa. Jos ihminen onnistuukin "korjaamaan" jonkin kohdan itsestään, hän yleensä löytää pian seuraavan kohdan, joka täytyy laittaa kuntoon. Kierre on loputon. Sen takia on niin kovin tärkeää olla tyytyväinen itseensä sellaisena kuin on ja hyväksyä itsensä. Samoin äärimmäisen tärkeää on ylistää sitä, mihin kaikkeen kehosi pystyy juuri tuollaisena. Paljon ulkonäköä tärkeämpää on se, että keho on terve ja kuljettaa sinua eteenpäin joka päivä. 

Minä ajattelen, että kehoni on kotini. Haluan olla sille hellä ja rakastava, en osoitella syyttävällä sormella tai rajoittaa. En halua elää kurissa, nuhteessa ja epätyytyväisyydessä. Haluan antaa elämän näkyä kropastani, haluan että olen terve ja jaksan tavoitella unelmiani. Haluan, että elämäni tärkein asia ei koskaan tule olemaan ulkonäkö, sillä se ei johda mihinkään. Perhe, ystävät, rakkaus, terveenä oleminen, ilo ja elämästä nauttiminen sen kaikessa loistossaan on niin paljon parempaa ja merkityksellisempää, kuin itsensä jatkuva kyttääminen ja vartalonmuokkaukseen keskittyminen.

Kuten Embrace -dokumentin lopussa sanotaan: Minä hyväksyn itseni. Hyväksytkö sinä?

Rakastakaa kehoanne ja olkaa sille helliä <3 Ja katsokaa Embrace! Se löytyy ainakin Netflixistä :)




tiistai 13. kesäkuuta 2017

PARASTA MATKALUKEMISTA

Tulipahan tuossa heitettyä poikaystävän kanssa kuuden yön mittainen reissu Riikaan, Latviaan! Palailtiin kotiin eilen, joten vielä en ole ehtinyt käymään kaikkia reissukuvia läpi, mutta reissupostaus Riikan mahtavimmista jutuista on varmasti tulossa tässä kesäkuun mittaan jahka olen vähän ehtinyt järjestellä kuvia koneellani ja ajatuksia päässäni. Tällä hetkellä voin sanoa vain sen verran, että matka oli aivan ihana, säät enimmäkseen suosivat ja käveltyä tuli ihan överipaljon! Ja myös sen tiedän, että on ihanaa olla jälleen koti-Suomessa. ♥

Reissusta luvassa lisää siis myöhemmin, mutta nyt olisi aika vähän pohtia sitä, millainen kirja on hyvää matkaluettavaa. Itsehän olen ihminen, jolla täytyy aina olla luettavaa mukana melkeinpä minne tahansa menenkin ja olipa matka miten lyhyt tahansa. Mikä tahansa lukeminen ei tietenkään kelpaa vaan matkalukemiston varalle minulle on kehittynyt aivan oma kriteeristö! (haha, voiko sanoa kriteeristö? :D)
 
 
Ensinnäkin matkalukemisen tulee olla riittävän kevyt. Ja tällä kertaa tarkoitan siis ihan kirjaimellisesti kevyt, sillä järkälemäistä romaania tuskin on kovin kivaa kanneskella ympäriinsä, kun matkatavarat todennäköisesti ilmankin sitä painavat jo aivan riittävästi. Siispä matkalle mukaani tarttuu yleensä pienikokoinen pokkari, joka ei ole myöskään aivan ylettömän paksu. 

Yleensä tykkään myös siitä, että matkalukeminen on suhteellisen kevyttä sisällöltään. Raskaaseen ja esimerkiksi hyvin paljon kuvailua sisältävään tekstiin voi olla vaikeaa keskittyä, jos lukee esimerkiksi lentokentällä, junassa tai muussa julkisessa paikassa, missä hälinää riittää. Tämän vuoksi jouhevasti etenevät romaanit, joissa on esimerkiksi lyhyet luvut ja paljon vuoropuhelua, toimivat tien päällä mainiosti.


Näppärää matkalukemista ovat myös sellaiset kirjat, jotka olet jo ennestään lukenut, mutta jotka ovat niin hyviä, että luet niitä uudestaan ja uudestaan. Tällaiseen kirjaan on helppo paneutua, koska tarina on ennestään tuttu (ja selvästi koukuttava), eikä vaadi kovin suurta keskittymiskykyä.

Minulla on usein reissuillanikin mukana romaani, mutta yhtä hyvin (joissain tapauksissa jopa paremmin) toimivat myös novellikokoelmat, self-help-tyyliset kirjat ja kevyet elämäkerrat. Lyhyet tekstit ja pitkien juonikulkujen puuttuminen voivat helpottaa pätkittäistä lukemista, jota matkalla usein joutuu toteuttamaan. Ostin itse Riikasta Michael Acton Smithin Calm - mindfullnesia käsittelevän kirjan (tsekkaa eka ja vika kuva!), joka paljastui täydelliseksi matkalukemiseksi. Kirja on sivuiltaan uskomattoman kaunis ja sisältää paljon lyhyitä tekstejä ja harjoituksia. Sanoisin, että täysi kymppi!


Eikä toki sovi unohtaa lehtiä! Mikäli kirjaa ei tule luettua reissussa, lehdet ovat oivallinen valinta tekstinnälkäiselle. Ne ovat kevyitä kantaa, selattavaa riittää, eikä keskittymiskykyä tarvita tässäkään kovin runsaasti.
 
Kaiken kaikkiaan reissulukemista valittaessa tärkeintä on se, että kirja tai lehti on sellainen, jota tulee reissussa oikeasti luettua. Mitä järkeä olisi raahata mukana opusta, jota ei halua avata koko matkan aikana kertaakaan? Ja jos tällainen olo on jokaisen varteenotettavan kirjan kohdalla laukkua pakattaessa, on ehkä parempi jättää lukemisto kotiin. Ja jos tämän jälkeen reissussa iskee kuitenkin kirjojen himo, voihan hyvän teoksen ostaa tien päältäkin.

Millaisia kirjoja te muut tykkäätte reissussa lukea? Vai oletteko enemmän lehtien ystäviä?

lauantai 3. kesäkuuta 2017

ONNEA YLIOPPILAILLE



Taas on päivä, jolloin on aika juhlistaa ylioppilaita. Ylioppilaskirjoituket ovat kyllä sellainen urakka, että kyllä niiden päihittämistä sietää vähän juhliakin. Juhlapäivän sää on perinteisesti kylmä ja räntääkin on vihmonut, mutta tällaistahan se Suomen suvi monesti kesäkuun alussa on.

Tänä vuonna pääsin yhden vuoden juhlahiljaisuuden jälkeen onnittelemaan uutta ylioppilasta, poikaystäväni siskoa. Juhlissa on kyllä jotain taikaa. Kaikki ovat iloisia ja hymyileväisiä, kahvia juodaan ja kakkua syödään. Juhlavieraat ovat ylpeitä juhlittavan puolesta ja tunnelma on lämmin (usein sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti). 

Tämän päiväiset juhlat olivat yhtä onnelliset kuin muutkin ylioppilasjuhlat, joihin olen elämäni aikana saanut osallistua. Paljon naurua. Paljon iloa. Samalla ilmassa leijui jännittävä tulevaisuudenodotus: mitä nyt tapahtuu, mitä ylioppilas seuraavaksi aikoo. Elämä alussa ja maailma avoinna.

Siitä on kolme vuotta, kun painoin itse valkolakin päähäni. Minulla oli kultaiset korkokengät jalassa ja tunsin oloni voittamattomaksi, mutta samaan aikaan oudon heiveröiseksi. Pelkäsin tulevaa. En tiennyt mitä haluan tulevaisuudelta ja silti minusta tuntui, että kohtaloni oli kuitenkin vääjäämätön, ennalta päätetty. Jälkeenpäin ajatellen olisin suonut itselleni huolettomamman juhlapäivän. En kuitenkaan kadu sitä, kuinka elämä on minua kuljettanut, koska loppupeleissä tieni ei ole ollut ennalta päätetty, vaikka minusta joskus siltä tuntui. Minä itse olen antanut asioiden tapahtua ja elämän viedä minut sinne missä nyt olen. Ja vaikka ensin pelotti, olen oppinut ainakin sen, että kaikesta selviää. Kaikesta mitä tulevaisuus tuo tullessaan selviää, ja usein myös tulee oppineeksi matkan varrella kaikenlaista hyödyllistä itsestään ja elämästä.

Vaikka katse kurottelisikin jo tulevaisuuteen, on juhlapäivänä hyvä pitää ajatukset kuitenkin tässä hetkessä. Näiden sanojen voimin haluankin toivottaa kaikille tänään lakin päähänsä painaneille suuresti onnea. Te pystytte mihin vain ja voitte saavuttaa elämässänne mitä ikinä vain haluatte.