perjantai 17. helmikuuta 2017

HAAVEENA TYÖHUONE

Viime aikoina olen alkanut haaveilla omasta yksityisestä työhuoneesta aivan uudella intensiteetillä. Minulla on melko selkeä visio siitä, minkälaisen tunnelman haluaisin työhuoneessani vallitsevan. Yksittäisistä esineistä tai huonekaluista minulle ei vielä ole niin tarkkaa näkemystä vaan olen avoin monenlaisille ratkaisuille.



 
 

Tällä hetkellä minulla ei ole erillistä työhuonetta, ainoastaan työpöytä. Eikä työpöytänikään ole yksin minun: jaan sen yhdessä poikaystäväni kanssa. Näin ollen pöytä peittyy vuoron perään hänen opiskelutarvikkeistaan ja sitten taas minun kirjoistani, enkä ole pystynyt tekemään työpisteestä omannäköistäni, nättiä ja rauhaisaa, jo yksin tämän vuoksi. Tilanpuutteen vuoksi ei kahden työpöydän omistaminen ole kuitenkaan mahdollista, puhumattakaan erillisestä työhuoneesta.

Onneksi voin aina haaveilla, ja sitä olenkin tehnyt ja ahkerasti! Kun minulla sitten joskus tulevaisuudessa on oma työpisteeni (mieluiten huoneessa mahdollistuisivat töiden teon ja kirjoittamisen lisäksi myös muut harrastukseni kuten kitaransoitto, maalaaminen ym., ja voisin kutsua työhuonettani oikeammin harrastushuoneeksi tai ehkä ateljeeksi ;>) sen sisustaminen ja mieleiseksi laittaminen on sitäkin ihanampaa, kun siitä unelmointiin on vierähtänyt tovi jos toinenkin!

Kuvat: PINTEREST

torstai 16. helmikuuta 2017

AURINKOA JA ELOSSA OLEMISTA


Aurinkoisina talvipäivinä tulee tunne, että on jotenkin tavallista enemmän elossa.

Kirkkaat säteet lämmittävät poskia ja ulkona tekee koko ajan mieli pysähtyä niille sijoilleen, kääntää kasvot kohti aurinkoa, sulkea silmät ja  h e n g i t t ä ä .

Hitaasti sisään ja vähintäänkin yhtä hitaasti ulos. Antaa hengityksen huuruta pakkasessa, antaa poskia nipistellä. Kävelisinkö kotiin sittenkin pidempää reittiä, hmm, ehkä keitän kahvit kun pääsen perille.

Jos aurinkoisena päivänä on vielä vapaapäivä, riemu saattaa suorastaan purskahdella ulos kuplivana nauruna ja hymyinä tuntemattomille. Vaikka ei se mitään, jos olisi töitäkin: jos on iltavuoro, voi käydä retkellä heti aamusta, juoda kaakaota termarista.

Vaatteet on mun aatteet, jalassa toppahousut ja muhkea huivi kaulan suojana. Talven tyttö ja talvirakkaus. Milloin lähdetään pulkkamäkeen?

Talvessa on kauneutta, toivottavasti useampi näkisi sen.






tiistai 14. helmikuuta 2017

KIRJOITTAMISESTA



Olen aina ollut kirjoittaja, tai ainakin olen aina uskonut vahvasti omaan kirjoittajuuteeni.

Aloitin tarinoiden sepittämisen varhain, heti kun kynä pysyi kädessä ja kirjoittaminen luonnistui. Sittemmin kirjoitin lapsuudessani paljon myös tietokoneella. Ala-asteikäisenä naputtelin yli sata sivuisen tarinan tytöstä ja hänen koirastaan. Voisin väittää, että innoitukseni Helena Meripaasin kirjasarjasta näkyi tarinassani jopa yhtenevinä tapahtumina, mutta minä kirjoitin ja hehkuin ylpeyttä niin tehdessäni.

Koulussa rakastin ainekirjoitusta. Kerran kirjoitin 24 sivua pitkän kertomuksen, jonka henkilöinä täytyi toimia Matka maailman ympäri -tarinasta tutut veijarit. Passepartoutin nimi tuotti ärtymyksen huokauksia vaikeudessaan, mutta minä kirjoitin, enkä olisi halunnut lopettaa.

Yläasteella ainekirjoitus alkoi muuttua tarinamuotoisesta asiapitoisempaan. Minua harmitti niin vietävästi. Olisin vain halunnut maalailla paperille korulauseita, kuvitella kuvittelemasta päästyäni ja seikkailla keksimissäni maailmoissa mielikuvitusihmisten parissa. Lopulta totesin, että olihan mielipidetekstien ja omien ajatusten ylösrustaaminenkin ihan mukiinmenevää puuhaa, kynä suihki menemään ja niin minä jälleen kirjoitin, innostuneena, sanoja ruutupaperille.

Opiskelujen edetessä olen kirjoittanut runsaasti esseitä ja tieteellistä tekstiä. Äidinkielen ällä ylioppilaskirjoituksista on ylpeyden aiheeni.  Yliopistossa olen saanut kirjoittaa asiatekstiä enemmän kuin ehkä haluaisinkaan.

Vapaa-ajallani olen pitäytynyt pääsääntöisesti tarinoissa, lyhyissä ja joskus pitemmissäkin. Harmillisen moni on jäänyt kesken, mutta toisaalta ajattelen, että kaikille yrityksilleni voi vielä joskus tulla käyttöä. Kirjoitan päiväkirjaa, kirjoitan unelmistani. Bussimatkoilla, kahviloissa ja luennoilla kirjoitan runoja ja jokunen kuukausi sitten aloitin myös tämän blogin.

Kaikki tämä, koska haluan kirjoittaa, haluan harjoitusta, haluan leikitellä sanoilla ja oppia. Haluan kehittyä paremmaksi, haluan julkaista tekstiä, haluan, että joku lukee mitä minulla on sanottavana.

Kirjoitan, koska en tiedä mitä muutakaan tekisin. Kirjoitan, koska tunnen olevani siinä hyvä ja koska se tuottaa minulle iloa.

torstai 9. helmikuuta 2017

PARHAAT TREENI&HYVINVOINTIKIRJAT


Jos nykypäivänä suuntaa kirjakaupan hyvinvointi- ja treenikirjahyllyille löytää itsensä keskeltä kirjaviidakkoa, jossa kirja toisensa perään toitottaa urheilun ja terveellisen ravinnon sanomaa. Vaikka valikoima on suuri ja olen lukenut useampiakin tämän kategorian opuksia, vain kahdesta olen oikeasti pitänyt.

Sofi Fahrmanin ja Julia Forsin hyvinvointikirjat Bodylicious ja Superlicious ovat aitoja, iloa tuottavia ja miellyttäviä kirjoja. Niissä ei kannusteta dieetteihin tai tarkasti rajattuun ruokavalioon eikä niissä vaadita lukijalta päätä huimaavia liikuntamääriä. Teoksissa pääpointtina on hyvän olon saavuttaminen, itsensä rakastaminen sellaisena kuin on ja terveellinen, aktiivinen elämäntapa. Himoliikuntaa tai tiukkaa kuria keittiön puolella ei näissä kirjoissa liputeta.

Niin Bodylicious kuin Superliciouskin esittelevät kuitenkin lukijalleen tehokkaita treenejä, mitkä voi (mikä parasta) tehdä kotona ilman sen kummempia välineitä. Koska itse rakastan kehonpainolla tehtäviä nopeita treenejä, kirjan harjoitukset ovat olleet minulle aivan täydellisiä. Niistä voi helposti muokata omaa kuntotasoaan vastaavat tai toteuttaa sellaisinaan. Ja nämä treenit todella toimivat, kokeile vaikka!

Varsinaisten lihaskuntoharjoituksien lisäksi kirjoista löytyy esimerkiksi ruokaohjeita ja muita syömiseen liittyviä vinkkejä, pidempiä treeniohjelmia, niksejä juoksuharrastuksen aloittamiseen, raskauden aikaiseen liikuntaan ja niin edelleen. Itse tykkään tosi paljon kumpaisestakin opuksesta juurikin niiden lempeän ja elämänmyönteisen asenteen vuoksi. Ei kenenkään tarvitse lopettaa herkkujen syöntiä kokonaan tai käydä salilla viittä kertaa viikossa, jotta voisi elää terveellistä elämää ja voida hyvin. Pääasia hyvinvoinnissa on nimenomaan tasapaino, aktiivisuus ja hyvä olo, EI itsensä rääkkääminen, syömisten jatkuva kyttääminen/kalorien laskeminen ja alituinen suorittaminen.

Kun minulla on vaikeuksia löytää motivaatiota liikuntaan, ei tarvitse muuta kuin napata Sofin ja Julian teokset hyllystä, selailla hetki, ja heti on parempi mieli. Ja vaikkei hikitreeni innostaisikaan, löytyy kirjoista harjoitteita myös kevyempään joogaan ja venyttelyyn. Väsyneenä kevyt kehonhuolto voikin olla sitä, mitä kroppa eniten kaipaa. Täytyy vain  muistaa olla lempeä itselleen huomatakseen sen.

Ja juuri lempeyttä itseä kohtaan nämä hyvinvointi/treenikirjat opettavat.

tiistai 7. helmikuuta 2017

PÄIVÄN AJATUS



Ajatus päivääsi. 
Tommy Tabermannia, totta kai.
Hieno mies ja niin viisaita sanoja. 
Tämän ajatuksen voimalla eteenpäin.
Kaunista päivää juuri Sinulle!
♥ ♥ ♥

maanantai 6. helmikuuta 2017

KEHON- JA MIELENHUOLTOA

 

Helmikuu näyttäytyy minulle kiireellisenä mutta jännittävänä kuukautena. Töitä on paljon samoin opiskelua ja tapahtumia ja levätäkin pitäisi ehtiä jossain välissä. Kalenteri pullistelee ja mieli kiskoo minua milloin mihinkin suuntaan aivan suuna päänä.

Olenkin päättänyt huolehtia itsestäni entistäkin paremmin nyt, kun kiirettä pitää ja elämä on vauhdikasta. Aion ravita niin kehoani kuin mieltäkin ja keskittyä hyvinvoimiseen ja stressittömyyteen.

Siispä viime päivinä olen hemmotellut kroppaani muun muassa kunnon kosmetiikkakylvyllä! Joskus paras rentoutumiskeino on yksinkertaisesti kuuma suihku ja kaiken maailman kosmetiikalla läträäminen. Kasvot raikastuvat misellivedellä ja ihon saa tuoksuvaksi herkullisilla suihkugeeleillä. Vannotin myös itseäni muistamaan koko kropan rasvauksen, mikä näin talvella olisi ehdottoman tärkeää kaltaiselleni kuivaihoiselle.

Vaikka en ole kovinkaan tunnollinen tai ahkera meikkaaja olen huomannut, että toisinaan huolella tehty meikki piristää kummasti. Olen myös vihdoin löytänyt itselleni sopivan helpot ja nopeat meikit, joilla syntyy täydellisen kevyt mutta raikas nassu! Voi että, vaikka nautin myös meikittömyydestä, joskus sitä itsekukin kaipaa vähän freesausta :)

Siinä missä keho nauttii kosmetiikkakylvystä ja päivittäisestä venyttelystä, herkkusmoothieista, joita olen taas alkanut tehtailla ahkerammin sekä pari kertaa viikossa repäistystä hikitreenistä, myös mieli kaipaa hoitoa ja rentoutumista. Siinä minua on auttanut Unelmakarttakirja, jonka sain syntymäpäivälahjaksi. Mikä olisikaan sen ihanampaa kuin uppoutua unelmiin ja värittää, piirtää ja kirjoittaa omaan unelmakarttakirjaan. Kirjan neuvojen avulla myös hetkeen tarttuminen ja läsnäolo ovat tulleet osaksi arkea entistä konkreettisemmin.

Ai että, helmikuu on alkanut aika loistokkaasti näissä merkeissä. Aurinko paistaa ja maanantaipäiväni on ollut mitä ihanin. Muistakaa tekin ravita sekä mieltänne että kehoanne niin elämä hymyilee! Olkaa armollisia itsellenne ja nauttikaa elämästä :)


keskiviikko 1. helmikuuta 2017

ONNELLINEN KOVANONNENPÄIVÄ



Tänään on ollut taas sellainen päivä, jolloin kaikki tuppaa menemään pikkuisen nurinkurin ja pieleen. Tavarat on hukassa, polvi kipuilee, opiskelu takkuaa, kahvit onnistuin loiskauttamaan keittiön verhoihin ja kakun unohdin liian pitkäksi aikaa uuniin. Pahus sentään.

Siitä huolimatta tässä päivässä on jotain kumman hyvää, kommelluksista huolimatta sisimmässä hyrisee lempeästi. Aamulla poikaystävä oli keittänyt minulle kahvit valmiiksi, keittiönpöytää koristavat neilikat ja porkkanakakku maistuu aina makoisalta, vaikka vähän turhan pitkään paistettunakin. Hetkisen aikaan päivällä paistanut aurinko sai suupielet kohoamaan ihan tahtomattaankin ja sisällä tuoksuu kotoisasti kanelilta.

Kun päivä kääntyy jo illaksi huomaan tuumivani, että kai tämä tämmöinen on sitä yleistä elämään tyytyväisyyttä. Että vaikka kaikki mitä yrität tehdä menee penkin alle, on elämä silti aika hyvää. On hieno tunne olla onnellinen arjessa, kovanonnenpäivänäkin. Ehkä huomenna olen vähemmän sotkuinen ja saan enemmän aikaan. Tässä hetkessä tuntuu, että tämän kirjoituksen jälkeen on hyvä sulkea tietokone, lukea kirjaa ja syödä pari pasteijaa.

Nautin elämästä tällä hetkellä aika kovasti, nautithan sinäkin? 

(ps. onko se kovan onnen päivä vai kovanonnenpäivä?! ;D)