HELPOT EKOTEOT JOKAISEEN KOTITALOUTEEN

 

Muutamien viime vuosien aikana olen heräillyt ihan uudella tavalla siihen, miten ihmiset voisivat toimia paremmin edistääkseen luonnon ja ympäristön hyvinvointia, ja samalla ihan meidän ihmistenkin hyvinvointia. Meillä on vain yksi maapallo, jota me tuhotaan kovaa vauhtia ja se aiheuttaa minulle suurta surua ja huolta. Epätoivoon ei kuitenkaan ympäristöasioissa kannata vaipua, koska avain asioiden muuttamiseen on ihan meistä jokaisen taskussa! Siispä haluaisinkin kannustaa ihan jokaista siellä ruudun takana miettimään omia kulutustottumuksiaan ja elintapojaan, ja haastamaan vähän ajatteluaan: mitä juuri sinä voisit tehdä, jotta ympäristö voisi paremmin?

Tekojenhan ei tarvitse olla hillittömän suuria ollakseen valtavan tärkeitä ja merkityksellisiä. Ihan jokainen ostopäätös kaupassa on kuin äänestämistä: ostamalla vaikutat! Joka kerta kun jätät vaikka sen muovipussin ostamatta tai ostat vihannekset mieluummin ilman pakkausta kuin hillittömissä muovikääreissä, vaikutat asiaan. Esimerkiksi muovittomien tuotteiden valitseminen kaupassa antaa välitöntä palautetta siitä, että muovittomille tuotteille on kysyntää. Ja jos jollekin on runsaasti kysyntää, myös sen tarjonta yleensä lisääntyy. Lienee siis kenenkään turhaa väittää, ettei yksittäisten ihmisten toimilla ole muka merkitystä.

Tiedän, että joskus tuntuu tosi vaikealta löytää ne luonnolle parhaimmat toimintatavat varsinkin, jos on tottunut toimimaan vuodesta toiseen tietyllä tavalla. Itselleni kasvispitoisempaan ruokavalioon siirtyminen oli pitkän aikaa nou nou ja muutos tapahtui lopulta monen vuoden aikana. Edelleenkään en ole vegaani, enkä edes halua ryhtyä vegaaniksi. Se, että olen vähentänyt lihankulutustani selvästi, on kuitenkin jo itselleni (ja luonnolle!) merkittävä edistysaskel.

On paljon pieniä mutta merkityksellisiä asioita, joita jokainen meistä voi omassa arjessaan tehdä. Tässä muutama helppo juttu, joista voi lähteä liikkeelle:
 

1. Luovu niistä muovipusseista. Käytä kauppakassina kestokassia tai jos se nyt unohtui kotiin ja jollain tavalla ne ostokset pitäisi kotiin saada rahdattua, niin valitse sitten edes paperipussi. Muovipusseja on maailmassa jo ihan riittävästi.

2. Edelliseen liittyen, älä myöskään pakkaa hedelmiä tai vihanneksia kertakäyttöisiin muovipusseihin. Tätäkin varten on olemassa kestopusseja, tai kauniin kestopussin voi myös ommella helposti itse esim. vanhoista pitsiverhoista. Vaihtoehtoisesti hedelmät voi vain punnita, läiskäistä hintalapun kylkeen ja latoa kärryyn sellaisenaan. Esimerkiksi banaanit, appelsiinit, omenat... mihin niitä pusseja oikeastaan edes tarvitaan?

3. Osta take away -juomat aina jos mahdollista omaan kestomukiin tai keitä kahvit jo kotona ja nappaa mukaan termarissa. Jälkimmäinen tapa säästää luonnon lisäksi mukavasti rahaakin.



4. Käytä aina aina aina kestovesipulloa! Suomen hanavesi on erinomaista, miksi siis ostaa vettä kaupasta muovipulloissa? Jälleen: säästät sekä luontoa että rahaa, kun käytät omaa, uudelleen täytettävää vesipulloa.


5. Vaihda tiskiharjasi luonnonmateriaaleista valmistettuun, jonka voit polttaa tai mahdollisesti kompostoida sen mentyä huonoksi. Itse käytän nykyään puista harjaa, jossa olevat metalliosat voi tietysti kierrättää kun harja on käynyt käyttökelvottomaksi. Puinen harja on niin paljon kauniimpikin kuin muovinen!

6. Myös hammasharjoja löytyy nykyään bambuisina: Humble Brush on oiva vaihtoehto muoviselle.



7. Naiset: kuukautissuojana kannattaa suosia kuukuppia. Sen käyttö vähentää roskan määrää paljon ja lisäksi pitkällä aikavälillä myös rahaa säästyy runsaasti, koska yhden kuukupin käyttöikä voi olla jopa yli 10 vuotta.

8. Kierrätä. Mikäli asut kerros- tai rivitalossa, taloyhtiössäsi on mitä todennäköisemmin vähintäänkin kohtalaisen hyvät kierrätysmahdollisuudet, joten kierrätä kaikki minkä voit. Se ei ole niin vaivalloista, kunhan vain hankkii sopivat kierrätysastiat omaan asuntoon. Jos taas asut omakotitalossa: ei kierrättäminen sielläkään todennäköisesti kovin paljoa vaivalloisempaa ole, koska nykyään Rinki -kierrätyspisteitä tai muita ecopisteitä on todella monen lähikaupankin pihoilla. Kyse on vain viitseliäisyydestä :)

9. Valitse apostolin kyyti tai pyörä alle aina kun mahdollista! Kunto kasvaa ja luonto kiittää.

10. Mikä on sinun helppo niksisi toimia ympäristöystävällisemmin? :)

PAKKASTA JA AURINKOA

Ulkona pakkaset paukkuu, eikä sisälämpötilakaan tahdo vetävän ulko-oven ja ikkunoiden vuoksi tuntua aina ihan riittävän lämpimältä. Tästä huolimatta täytyy sanoa, että kyllä minä rakastan talvea!

Tällä hetkellä pakkasta on -20.7 astetta. Siinä missä joku saattaisi harmitella ja kauhistella, meikä hymyilee oikein leveästi. Kovat pakkaset tarkoittavat yleensä myös auringonpaistetta, joten koko päivän sisällä pysyttely ei ole vaihtoehto. Eikun siis toppavaatetta päälle ja menoksi!

Täytyy tosin myöntää, että valokuvaus näissä asteissa on vähän haastavaa, sormet kun tuppaavat jäätymään kalikoiksi parissa minuutissa. Mutta sitten kun verenkierto sormenpäissä on täysin ehtynyt, voikin loppu ulkoilun ajan vain fiilistellä. Omilla silmillä maailman katselu ja ihmettely on sitä paitsi aina paljon parempaa, kuin jälkikäteen kuvien katselu. Vaikka kuvat olisivat kuinka kauniita, on todellinen hetki mitä suurimmalla todennäköisyydellä vielä kauniimpi.

Vuorotyötä tekevällä ulkoilu tippuu ihan liian usein pois päivistä. Iltavuoroon mennessä ehtisi toki ulkoilla aamupäivällä mikäli jaksaisi herätä, mutta jossain kohtaa täytyy nukkuakin, että jaksaa taas töissä. Mikäli taas on aamuvuorossa, kotiin tullessa onkin jo melko hämärää, eikä se aurinko ainakaan enää paista. Se tietysti ei ole mikään ulkoilun este, mutta kyllähän sitä mielellään auringosta vähän useammin nauttisi.

Siispä, kun aurinko ja vapaa-aika sattuvat samalle päivälle, on otettava kaikki ilo irti! Monesti tuntuu muutenkin, että suomalaiset surkuttelevat ihan liikaa säätä ja lämpötiloja. Meidänhän pitäisi olla onnellisia siitä, että asumme maassa, jossa on neljä ihanaa, kaunista, lumoavaa vuodenaikaa! Itse olen siitä ihan vaan sataprosenttisen kiitollinen. Ja koska onnellinen ja kiitollinen olo on takuulla parempi kuin mökötys ja valitus, miksei kaikki yhdessä tuumin päätettäisi olla tyytyväisiä siihen, mitä luonnolla on meille tarjota? ;) 

Ihanaa pakkaspäivää tyypit! ♥

ARJEN ONNELLISUUS

Olen viime aikoina lukenut useammankin blogitekstin siitä, kuinka tärkeää on nähdä hyvää jokaisessa päivässä ja ymmärtää, kuinka elämä itsessään juuri näin on riittävän hyvää. Viime päivinä olen keskittynyt näihin ajatuksiin ja tuntenut syvää, hiljaista onnea, jota ei ole ollut tarve ikuistaa kameralla tai kuuluttaa koko maailmalle.

Se on sitä sellaista onnea, jonka tuntee aamukävelyllä sumuisilla metsäpoluilla tai koirakaverin kosteaa turkkia silittäessä.

Onnea, joka oikein tihkuu metsäretkellä nautituista eväistä ja syysauringosta, joka hellii ihoa.

Se on vankkaa luottoa elämään ja siihen, että kaikki menee niinkuin kuuluukin mennä. 

 

Se on ymmärrys, että avain onneen ei ole materiassa tai tulevaisuuteen tai milloin minkäkin perään haikailussa: onni on itsestä kiinni.

Tänä aamuna heräsin uuteen päivään. Hengitin syvään, loikoilin sängyssä peiton alla, kipristin nenää jota viileä huoneilma kutitteli. En jaksanut heti nousta vaan kun nousin, söin aamupalan, venyttelin vähän ja kipaisin aamukävelylle koiruuden kanssa. Ihan tavallista arkea, ja kuinka minä siitä nautinkaan. 

Uskon vakaasti, että jokainen voi löytää onnellisuuden ihan kaikista päivistä, olivatpa ne arki tai juhlapäiviä, viikonloppuja tai loma-aikoja. Onnellisuus, tyytyväisyys ja kiitollisuus kun eivät seuraa almanakkaa. Jos elää arkeaan odottaen aina seuraavaa viikonloppua tai lomaa, ei voi olla kovin läsnä tässä hetkessä. Silloin myös niin monet asiat vilahtaa ohi silmien ja korvien, päivät sen kun viilettävät ohi ja kaikki ne potentiaaliset onnen hetket jäävät huomioimatta.  

Myöhemmin tänään aion opiskella, joogata ja lukea Sudenkorento -romaanin loppuun. Mutta aivan ensimmäiseksi keitän kahvia, sitä aivan tavallista Juhla mokkaa, ilman sen kummempia kommervenkkejä. Saatan myös istua sohvalla ja katsella ulos ikkunasta, tai ehkä vilkaisen mitä tv:stä tulee. Tässä hetkessä on hyvä olla, eikä siitä puutu mitään.

Läsnäoloa kaikkien tiistaihin!

KEVÄTPÄIVÄN AKTIVITEETTEJA

 
Sunnuntaipäivä valkeni kohtuullisen lämpimänä vaikkakin varsin pilvisenä. Köllittyäni kiitettävän pitkään sängyssä hidasta aamua viettäen tuumimme poikaystäväni kanssa, että voisihan sitä vapaapäivän ja viikonlopun kunniaksi vaikka tehdäkin jotain. Kun sitten iltapäivällä aurinkokin alkoi pilviverhon takaa ujosti pilkahdella päätös oli tehty: nyt lähdettäisiin fresbeegolffaamaan!

Olen kokeillut kyseistä lajia aikaisemmin muutamia kertoja. En ole järin hyvä heittäjä, useimmiten kynnän fresbeeni perässä kaikki mahdolliset pusikot ja mutaiset ojanpohjat. En myöskään tunne kehittyväni lajissa lainkaan, vaikka kuinka yritän ottaa opikseni neuvoista, joita olen eri tahoilta saanut. Tämän päiväinen rata ei ollut myöskään ihan helpoimmasta päästä ja lisäksi ihmisiä oli liikkeellä varsin runsaasti, mikä aiheutta minussa epämieluisia tunteita: ei ole kovin kivaa heitellä päin puita (tai muita) kun niskassa hengittää kopla taitavia heittäjiä arvioivine katseineen.

Vaikka itse heittäminen ei minun osaltani sujunutkaan siis järin mallikkaasti, päivä oli varsin mukava! Olin onneksi ottanut kameran matkaan, ja siinä missä poikaystäväni viskoi menemään, minä kyyhötin milloin minkäkin leskenlehden äärellä kuvaa nappaamassa.

 

Metsässä myös tuoksui ihanalta, puissa vihersi kauniisti ja linnut lauloivat keväistä sävelmäänsä. Metsä on aina ollut minulle rakas paikka, joten olin varsin tyytyväinen olooni saadessani lompsia puunjuurakoissa ja kiipeillä kaatuneiden runkojen ja sammalpeitteisten kivien ylitse. Hengittelin raikasta ilmaa ja suljin välillä silmät antaen auringon hyväillä kasvojani. Metsässä on niin helppoa olla onnellinen.

Ja mitä olisi fresbeegolf retki ilman retkieväitä! Termarissa kuumana pysynyt kahvi nautittiin isolla kivellä metsän keskellä istuskellen, muiden ulkoilijoiden menoa katsellen ja ehkä myös vähän itikoiden hyökkäyksiä väistellen. Niinpä niin, itikat ovat saapuneet jälleen. Mutta öttiäisistä huolimatta kahvi, keksit ja suklaa maistuivat suloisilta ja olomme oli mainio.

Vaikka fresbeegolf ei minun juttuni olekaan, aion silti lähteä mukaan seuraavankin kerran, kun joku heittelyä ehdottaa. Ehkä minusta vielä joskus kehittyy oivallinen fresbeen heittäjä, kukas sen tietää. Vaan siihen saakka aion nauttia metsässä samoilusta ja orastavasta keväästä.

Onko täällä muita fresbeegolffin parissa viihtyviä, tai muuten ulkoilusta ja keväisessä luonnossa liikkumisesta innostuvia tyyppejä? :)

Kun maailman kauneus varasti huomioni

Niin siinä vain kävi, että vaikka minulla marraskuun lopussa oli pää kukkuroilleen täynnä ideoita, joista olisin voinut tänne raapustaa, en sitten ole toteuttanut yhtäkään. Sanotaanko vaikka niin, että tuli pari muuttujaa.

Yksi sellainen muuttuja on ollut ihan vaan yksinkertaisesti elämä. Oikeassa elämässä, joka ei koostu tietokoneen ruudusta ja virtuaalitodellisuudessa seikkailevista ihmisistä, on vaan ollut aika täyttä viime aikoina.

Hyvällä tavalla täyttä. Kaunista. Upeaa. Uskomattoman tunnelmallista.

(Okei, myönnetään, myös kouluhommat ja työt ovat toki syöneet osan ajastani. Mutta eivät nekään huonoja asioita ole olleet.)

Talvi on ollut tähän saakka niin valtaisan inspiroiva. Olen yrittänyt ulkoilla joka päivä, myös sellaisina, joina töihin mennessä ja sieltä lähtiessä on jo aivan pimeää.

Yhtenä päivänä ihastelin Kallaveden rannalla auringonnousua kylmillä rantakivillä istuen. Kylmyys ei haitannut, kun olin vuorautunut toppavaatteilla päästä varpaisiin. Toisena iltana tuijotin haltioituneena lähes täyttä kuuta, joka loisti niin kirkkaana. Pilvet lipuivat valtavana möllöttävän palleron ohi mahdottomalla nopeudella. Ilma oli raikasta hengittää, ajatukset selkeitä.

Tänään olen herännyt varhain, paljon tavallista aikaisemmin. Ulkona on vielä ihan pimeää, tulee olemaan vielä varmaan ainakin tunnin. Ajattelin lämmitellä aamuglögit ja syödä pari piparia. Ehkä luen hetken hyvää kirjaa. Ehkä olen vain hiljaa ja kuuntelen aamun rauhaa. Ehkä myös vähän Tom Odellia.

On tuntunut hyvältä olla kirjoittamatta hetkeen.

Samoin tuntuu hyvältä kirjoittaa tätä nyt.

Tuntuu hyvältä olla elossa ja lipua kohti joulua. Tai no, minun jouluni on ollut käynnissä jo tovin joululahjojen hankkimisen/tekemisen, joulukorttien, piparien, torttujen ja glögin muodossa.

Rauhallista joulukuun kahdettatoista kaikille. Muistakaa välillä pysähtyä ihmettelemään elämää ♥



     

Rauhaa ja hiljaisuutta luonnonhelmassa

Jokunen päivä sitten kävin retkellä perheeni kanssa. Luonnossa oli niin hiljaista, edes linnut eivät laulaneet syksyisessä metsässä eikä tuulikaan ulvonut puissa. Kuuntelin hiljaisuutta ja hengitin sisään rauhaa ja ulos kunnioitusta luontoa kohtaan.

Usein jään ihmettelemään, kuinka suuri merkitys luonnolla onkaan minulle. Se antaa minulle järjettömästi rauhallista voimaa jaksaa hektistä arkeani. Luonto palauttaa minut juurilleni, muistuttaa minua lempeästi elämän tärkeistä asioista. Metsä kertoo minulle, että kaikki on niin kuin kuuluukin. Luonnossa on oma järjestyksensä ja kun se saa olla sellainen kuin on, siellä vallitsee aina tasapaino. Elämä ja kuolema kulkevat ripirinnan, täysin sovussa.

Yritän muistaa viettää mahdollisimman paljon aikaa luonnon keskellä. Oli kyse sitten nopeasta piipahduksesta lähimetsään tai pitemmästä vaelluksesta lapin tuntureilla, tunnen aina oppivani jotain uutta luonnossa vietetyn hetken jälkeen. Aivoissa surisevat ajatukset hiljenevät ja mieleni täyttää harras tyhjä humina. Luonnosta nauttiminen ja metsissä samoilu on minulle ehdottomasti paljon parempi mielentyhjennyskeino kuin mikään meditaatio tai joogahetki.

Rauha ja hiljaisuus ovat asioita, joita kaipaan elämääni enemmän juuri tällä hetkellä. Onneksi tiedän, kuinka voin saada niitä lisää elämääni helposti. Ei tarvitse kuin laittaa vaelluskengät jalkaan, heittää tuulitakki niskaan ja ehkä joinain kertoina kameralaukku olalle. Sen jälkeen jalat tietävätkin jo minne mennä. Ne suuntaavat suoraan lähimpään metsään: toiseen kotiini.

Haaveilua ja syksyn inspiroivimpia juttuja

  

Viime päivinä mieleeni on syöpynyt valloittava mielikuva, enkä millään malttaisi päästä toteuttamaan sitä. Mielikuvassani talvi on tuloillaan: ulkona on kirpeän kylmä, pakkasta useampia asteita kuin yksi tai kaksi. Lunta on maassa tai ainakin ensi hiutaleet satelevat hiljalleen maahan, pyörteilevät vienossa tuulessa. Olen pukeutunut vihreään parkatakkiini, siihen, jonka lämpimiin syövereihin on ihana upota. Suuntaa askeleni poskia nipistelevästä raikkaasta ulkoilmasta lämpimillä väreillä sisustettuun kahvilaan, tilaan kahvin tai ehkä herkullisen teen tai kuuman kaakaon. Istahdan pöytään lämpöisen juomani kanssa, otan kirjan laukustani. Katselen ympärilläni olevia ihmisiä ja tunnen suurta onnea tuosta hetkestä.

Sellaisesta olen haaveillut tämän viikkoa. Mutta vielä ei ole juurikaan pakkasia ollut, mitä nyt parina viime yönä pari hassua astetta miinusta. Ensilumesta ei ole vielä tietoa, suurimmassa osassa puistakin on vielä osa lehdistä tallella. Mutta ei se mitään, syksyssä on taikaa, ja vaikka en malttaisikaan odottaa talvea, nautin täysillä myös syksystä, kuten useammistakin viime kirjoituksista on voinut päätellä (sanokaa vaan jos alkaa tämä syksyhehkutus kyllästyttää;D)

Ajattelin jakaa tänään haaveilujeni lisäksi muutamat kuvat tämän hetken parhaista jutuista, olkaa hyvät!

 

Ostin parveketta koristamaan pallokrysanteemini rinnalle vähän callunoita! Ihastuin niihin jotenkin ihan valtavasti, kauniit värit ja voi mikä syksyn tuntu näissä onkaan. Lisäksi sopivan helppohoitoisia, ei tarvitse koko ajan olla huolehtimassa kuoleeko nämä kaverit parvekkeella vaikka kastelu unohtuisikin välillä.

Syksyn bucket listilläni on kohta: leivo mahdollisimman paljon omenaherkkuja. Ja niitä olen todella leiponut! Olen tehnyt omenavoileipiä, omenanyyttejä voitaikinasta sekä tätä herkullista omenapiirakkaa, jonka reseptin ajattelin jakaa ihan omana postauksenaan tässä lähiaikoina, joten kannattaa pysytellä linjoilla!

  

 

Ehkä parasta: ihanat kiiltäväpintaiset uuden uutukaiset lehdet. Niin siis ja vaahteranlehdet myös! Niitä tuli keräiltyä maasta oikein urakalla kun pikkusiskoni oli kyläilemässä luonani, niin kauniita värejä (jotka tosin valitettavasti aina vähän kulahtavat kuivatuksen jälkeen). Unelmien talo & koti kahvin kera nautittuna herätteli kyllä taas sisustusinnon ja aloin jo kuumeisesti miettiä mitä uutta tällä kertaa kotiini keksisin. Tänä syksynä olen tosin jo ehtinyt ainakin pari uutta sisustuselementtiä hankkia, esimerkiksi ihanat valko-harmaa-mustat valopallot sängynpäätyäni koristamaan. Mikä olisikaan sen ihanampi tapa sisustaa syksyisin kuin valaistukseen panostaminen?!

Katsokaa nyt tuota väriloistoa! Ihan uskomatonta. Mie olen tänä syksynä jotenkin vielä tavallista enemmän kiinnittänyt huomiota siihen, miten tavattoman kaunista Suomessa syksyisin onkaan. Ehkä se johtuu siitä, että nykyään tulee valokuvattua niin paljon enemmän kuin ennen, niin siinä sitä oikeastaan sitten koko ajan katselee ympärilleen etsien potentiaalisia kuvauskohteita. Kiinnitän valtavan paljon enemmän huomiota pieniin yksityiskohtiin, väreihin ja valoihin kuin ennen, mikä on upea juttu, koska sillä tavalla löydän aina ulos lähtiessäni mielinmäärin ihasteltavaa ja asioita joista haltioitua.

Melkoinen kuvapläjäyshän tästä kirjoituksesta tulikin! Huomasin muuten juuri, että kaikki kuvat (lukuunottamatta alimmaista, johon lisäsin ihan vähän kirkkautta) ovat myös muokkaamattomia, mikä on ainakin omasta mielestäni aina plussaa, sillä silloin asiat näyttäytyvät juuri sellaisina kuin ne ovat, kaikessa kauneudessaan ilman turhaa manipulointia.

Viettäkäähän ihana lokakuinen viikonloppu, koska tänäänhän on perjantai! ♥

Vapaapäivän aktiviteetteja

Tämänhetkisessä elämässäni minulla on harvoin aivan vapaita vapaapäiviä, jolloin minun ei tarvitse a) käydä töissä, b) istua luennoilla yliopistossa tai c) lukea tenttiin, tehdä ryhmätöitä tai muita kouluhommia. Kesälomani oli ja meni kesäkuussa niin että huiskis vaan, joten nyt elämäni on jälleen enemmän tai vähemmän työntäyteistä ja melko hektistäkin.

Silloin tällöin jopa minunkin kohdalleni kuitenkin sattuu niitä ihmeellisiä onnenpotkaisuja, joita vapaapäiviksikin kutsutaan. Sellaisina päivinä minuun yleensä iskee tarve tehdä jotain sellaista, mitä en muulloin tekisi, yleisimmin ajanpuutteen vuoksi.

Taannoisena vapaapäivänäni heti aamulla herättyäni ja kurkistettuani verhojen raosta täydeltä terältä paistavaa aurinkoa päähäni pälkähti ajatus, josta en osannut millään enää päästää irti: tänään on juuri se päivä, jolloin minun täytyy päästä puistoon lukemaan kirjaa, mieluiten take away -kahvi kädessäni. Minun vain täytyy täytyy nyt päästä puistoon lukemaan!

Sain houkutelluksi poikaystävän mukaan vapaapäivän tempaukseeni, ja niin me marssimme aivan ensimmäiseksi ostamaan kupit kahvia (voi miten idylliseltä pahvikupista nautittu kahvi voikaan tuntua!) ja sen jälkeen kirjat kainalossa läheiseen puistoon. Aurinko paistoi mutta ilma oli kirpeän viileä, penkki oli yöllisestä kasteesta kostea, mutta ei sekään haitannut. Mikään ei olisi voinut hetkauttaa minua, eikä pilata hyvää tuultani.

Siinä me sitten istuimme, luimme kumpainenkin romaanejamme, minä naurahdin välillä ääneen päähenkilön koheltaessa tai sanoessa jotain hölmöä ja myötähäpeää herättävää ja joimme kahvia, joka viileni harmillisen nopeasti. Vapaapäivän hetkemme oli kuitenkin täydellinen, eikä se olisi kaivannut mitään enempää. Siinä hetkessä oli hyvä ja tunsin, kuinka pienet asiat todella voivat tehdä ihmisen valtaisan onnelliseksi.

Mitä tehdä kun stressi iskee?

Käännettyäni kalenterinlehteä elokuusta syyskuuhun olen huomannut ahdistuksen nostavan päätään liiankin tutuksi käyneellä tavalla. Syyskuussa opinnot pyörähtävät jälleen täydellä teholla käyntiin ja samalla pitäisi jaksaa käydä töissä, lukea noin tuhat tenttikirjaa ja hoitaa toinen tuhat juoksevia asioita kuten lähetellä sähköposteja amanuenssille, uusia lukuvuositarra opiskelijakorttiin, kirjoittaa pari lehtijuttua ylioppilaslehteen ynnä muuta. Ei ihme, että stressi alkaa vallata alaa mielestäni, hengitys kiihtyy enkä tunnu osaavan nollata päätäni enää oikein mitenkään, kun koko ajan pitäisi tehdä jotain tai vähintäänkin murehtia sitä, että kun pitäisi ja pitäisi.

Möyrin ahdistuksessani jonkin aikaa kunnes rupesin miettimään, että mikä olisi keino, joka todella auttaisi stressiin ja siitä seuraavaan ahdistuneisuuteen ja alakuloon ilman, että se tuntuisi turhan vaivalloiselta ja rasittavalta. Ja sitten minä sen keksin, ajatus syttyi päähäni kuin tulikärpänen pimenevässä illassa. Vetäisin kumisaappaat jalkaan, nappasin kameralaukun olalle ja koiran vierelle ja eikun menoksi: me mennään nyt metsään!

On todistettu juttu, että metsässä oleilu vähentää stressihormoni kortisolin eritystä, laskee verenpainetta ja vaikuttaa noin niin kuin muutoinkin myönteisesti ihmisen hyvinvointiin. Metsässä ilma on puhtaampaa, jatkuva melu ei rasita korvia ja tuoksutkin ovat reheviä ja mieltä ylentäviä. Juuri ennen lähtöäni oli satanut ravakasti vettä, joten voi miten paljon meheviä tuoksuja pystyinkään haistamaan! Samoilin metsässä koirani kanssa, otin kuvia sienistä, puista, kauniista valosta ja tunsin kuinka stressi oikein valui korvista ulos ja jäi sammalmättäille makoilemaan aivan letkeänä.

Nykypäivänä niin monet käyvät aivan liian harvoin luonnonhelmassa ja kunnon metsässä. Minulla viimeisimmästä metsäretkestä ei ollut edes järin pitkä aika, ehkä kolmisen viikkoa, mutta sekin on aivan liian pitkä tauko. Luonto ja etenkin metsät ovat järjettömän hyvä ja helppo tapa lieventää stressiä, oli sen aiheuttaja sitten mikä hyvänsä. Kaupungeissakin asuvien ihmisten kannattaisi suunnata askeleensa puistojen sijasta kunnon puitten keskelle, sillä puistot, niin kivoja kuin toki ovatkin, eivät tarjoa samoja terveys- ja hyvinvointietuja kuin metsät.

 

 

Tästä lähtien aion muistaa käydä metsässä aina kun se on mahdollista, sillä jo pienikin reippailu mättäillä kaikkien sienten ja sammalten keskellä piristää kummasti mieltä. Lisäksi viileässä syyssäässä samoilusta saa vielä kauniin punaiset posketkin ja ulkoilun jälkeen on entistä ihanampaa tulla takaisin sisälle lämpimään, keittää kuppi kahvia tai kuumaa kaakaota ja uppoutua hyvään kirjaan (tällä hetkellä vuorossa Hobitti, mitä sinä luet juuri nyt?).

Joten mars luontoon kaikki stressistä kärsiväiset, sillä parempaa lääkettä ei moiseen riesaan ole!