keskiviikko 24. toukokuuta 2017

YSTÄVÄKIRJA

Useammassakin blogissa on viime aikoina ilmaantunut tällainen "aikuisten ystäväkirja" postaus. Koska olen lapsesta saakka ollut vannoutunut ystäväkirjojen rakastaja (saatoin kirjoittaa omaan ystäväkirjaani useita kertoja vuoden sisällä, mikäli kavereitten ystäväkirjoihin oli jo omat tiedot rustailtu) joten päätin ottaa osaa tähän ystäväkirjajuttuun myös täällä blogin puolella. Onhan ystäväkirja myös kiva tapa saada tietää uudesta ihmisestä vähän enemmän, joskaan kysymykset eivät  välttämättä suoranaisesti vaadikaan kovinkaan syvällistä vastaamista...

Anyways, tässäpä minun ystäväkirjani, olkaa hyvät!



Olen syntynyt: Tammikuussa pakkaspäivänä. Ehkä sen vuoksi rakastan talvea.

Kolme parasta piirrettä minussa: poikaystäväni sanoi tässä yksi päivä jotenkin tosi kauniisti, että minussa parasta on se miten välitän niin suurella intensiteetillä monista asioista. Joten sanotaan siis, että minussa parasta on se, kuinka välitän ja huolehdin ihmisistä, luonnosta, maailmasta... Minulla on myös aika vinkeä huumorintaju ja olen taitava jouten olemisessa ;)

Täydellinen puoliso: on hellä, kiltti, luotettava ja aina tukena kun tukea tarvitaan.

Inhoan: Epäoikeudenmukaisuutta ja ihmisiä, jotka vihaavat muita  ihmisiä ilman vihaan oikeuttavaa syytä.

Kolme asiaa, joita ilman et voi elää (perheenjäseniä ei saa mainita): Kirjat, musiikki ja liike. Siinäpä ne tärkeimmät perheeni (okei laskin perheenjäseniksi myös tärkeimmät ystäväni) lisäksi.

Lapsuutesi paras muisto: Yhtä parasta voi tuskin kovin moni nimetä. Yksi parhaita muistojani ovat kuitenkin ne lukuisat asuntoautolla tehdyt kesälomareissut, niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Olen saanut lapsesta saakka nähdä maailmaa, mikä on ollut aivan huippu juttu.

Takana on kauhea päivä, miten rentoudut: Pyydän kauniisti poikaystävää tekemään minulle spagettia ja jauhelihakastiketta minkä syömisen jälkeen kierin sohvalle ja katselen loppuillan hyviä ohjelmia tai vaihtoehtoisesti luen jotain herkullista kirjaa.

Jos sinun pitäisi syödä vain yhtä herkkua loppuelämäsi, mikä se olisi: Itseleivotut munkit. Ah ja nam.

Kuinka monessa paikassa/kodissa olet asunut: Kolmessa. Olen aina vihannut muuttoa, joten muutan vain pakon edessä.

Haaveita, joiden toivot toteutuvan lähitulevaisuudessa: vaellusreissu Skotlannin ylämaille ja kandin saaminen valmiiksi.




Suosikkeja:


Lomakohde: Oijoi näitä on niin monia, niin Suomessa kuin ulkomaillakin! Olen valehtelematta tykännyt kaikista paikoista, joissa olen elämäni aikana ehtinyt reissata. Suomen lappi on aivan uskomaton. Saksasta olen aina pitänyt valtavasti, samoin Kreikka, Unkari ja Hollanti ovat sydäntä lähellä. Tulevaisuuden haaveissa olisi ainakin Skotlanti ja Englanti, eikä joku aurinkolomakaan olisi hullumpi!

Ravintola: Hmm, en osaa nimetä yhtä suosikkiravintolaani, mutta yleisesti ottaen sanoisin ravintolassa pitäväni vähän hämyisästä tunnelmasta, rauhallisesta musiikista ja totta kai ruuan pitää olla herkullista. Mitään liian hienostelevaa ei meiningin tarvitse olla.

Juoma: Rasvaton maito ja vesi ne vaan jyrää kaikki muut.

Tv-sarja: Näitäkin on niin monta! Lapsesta asti seuraamani Selviytyjät on ihan ikisuosikki, samoin kuin Frendit. Viime aikoina katsomani Outlander on myös oivallinen, samoin kuin Shameless. Rikossarjoihin en taida edes mennä, koska niistäkin löytyisi ihan lukuisia huippuhyviä sarjoja!

Kirja: Lienee selvää, että minun on mahdotonta mainita yhtä suosikkikirjaa. Luen laidasta laitaan monenlaista kirjallisuutta, mutta erityisesti puree tiivistunnelmaiset seikkailu/fantasia/historialliset tarinat, joissa on myös aavistus romantiikkaa.

Sovellus: En pahemmin käytä mitään kännykkäsovelluksia. BookBeat on ollut jees samoin kuin Polarin urheilukellon kanssa käytettävä sovellus.



Vielä pari sekalaista: 


Paras tapa tuhlata 50e: Riippuu hetkestä. Hyvään ruokaan satsaaminen on harvoin huono valinta.

Viimeisin sisustusostoksesi: Pari kaunista postikorttia, jotka aion kehystää ja ripustaa työpistettäni koristamaan.

Salainen paheeni: Ei minulla varmaan ole mitään salaisia paheita. Paheita varmasti kylläkin, mutta en minä mitään taida salailla :D

Mottoni: Tyytyväisyys on viisasten kivi, joka muuttaa kullaksi kaiken mihin se koskettaa. Köyhälle se tuo rikkautta, rikas on köyhä ilman sitä.

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

KEVÄTPÄIVÄN AKTIVITEETTEJA


 
Sunnuntaipäivä valkeni kohtuullisen lämpimänä vaikkakin varsin pilvisenä. Köllittyäni kiitettävän pitkään sängyssä hidasta aamua viettäen tuumimme poikaystäväni kanssa, että voisihan sitä vapaapäivän ja viikonlopun kunniaksi vaikka tehdäkin jotain. Kun sitten iltapäivällä aurinkokin alkoi pilviverhon takaa ujosti pilkahdella päätös oli tehty: nyt lähdettäisiin fresbeegolffaamaan!

Olen kokeillut kyseistä lajia aikaisemmin muutamia kertoja. En ole järin hyvä heittäjä, useimmiten kynnän fresbeeni perässä kaikki mahdolliset pusikot ja mutaiset ojanpohjat. En myöskään tunne kehittyväni lajissa lainkaan, vaikka kuinka yritän ottaa opikseni neuvoista, joita olen eri tahoilta saanut. Tämän päiväinen rata ei ollut myöskään ihan helpoimmasta päästä ja lisäksi ihmisiä oli liikkeellä varsin runsaasti, mikä aiheutta minussa epämieluisia tunteita: ei ole kovin kivaa heitellä päin puita (tai muita) kun niskassa hengittää kopla taitavia heittäjiä arvioivine katseineen.

Vaikka itse heittäminen ei minun osaltani sujunutkaan siis järin mallikkaasti, päivä oli varsin mukava! Olin onneksi ottanut kameran matkaan, ja siinä missä poikaystäväni viskoi menemään, minä kyyhötin milloin minkäkin leskenlehden äärellä kuvaa nappaamassa.


 

Metsässä myös tuoksui ihanalta, puissa vihersi kauniisti ja linnut lauloivat keväistä sävelmäänsä. Metsä on aina ollut minulle rakas paikka, joten olin varsin tyytyväinen olooni saadessani lompsia puunjuurakoissa ja kiipeillä kaatuneiden runkojen ja sammalpeitteisten kivien ylitse. Hengittelin raikasta ilmaa ja suljin välillä silmät antaen auringon hyväillä kasvojani. Metsässä on niin helppoa olla onnellinen.

Ja mitä olisi fresbeegolf retki ilman retkieväitä! Termarissa kuumana pysynyt kahvi nautittiin isolla kivellä metsän keskellä istuskellen, muiden ulkoilijoiden menoa katsellen ja ehkä myös vähän itikoiden hyökkäyksiä väistellen. Niinpä niin, itikat ovat saapuneet jälleen. Mutta öttiäisistä huolimatta kahvi, keksit ja suklaa maistuivat suloisilta ja olomme oli mainio.

Vaikka fresbeegolf ei minun juttuni olekaan, aion silti lähteä mukaan seuraavankin kerran, kun joku heittelyä ehdottaa. Ehkä minusta vielä joskus kehittyy oivallinen fresbeen heittäjä, kukas sen tietää. Vaan siihen saakka aion nauttia metsässä samoilusta ja orastavasta keväästä.

Onko täällä muita fresbeegolffin parissa viihtyviä, tai muuten ulkoilusta ja keväisessä luonnossa liikkumisesta innostuvia tyyppejä? :)

perjantai 19. toukokuuta 2017

ELÄMÄ VOITTAA


Tänään on ollut ensimmäistä kertaa koko keväänä niin lämmin, että olen pärjännyt ulkona t-paidassa. Aurinko ei ole pahemmin paistanut, mutta lämpö on saanut mielen hyrisemään onnesta. Tälläkin hetkellä parvekkeen ovi on auki ja kuuntelen ulkoa kantautuvia elämän ääniä. Kohta ehkä sataa, pilvet näyttää sen verran uhkaavilta, mutta ei se mitään, koska sateen jälkeen tuoksuu varmasti taivaalliselta.

On minulla muutakin syytä iloon kuin lämmin sää. Eilen suoritin viimeisen tentin tälle keväälle ja se meni varsin kunniakkaasti. Lisäksi illalla aion tehdä herrrrrrrrkullista ruokaa: grillitomaatteja, parsaa, perunamuusia ja herkkupihvejä. Namnam, kyllä kelpaa. Lisäksi alkoi viikonloppu!! Ja siis ihan todella, minulla on koko viikonloppu vapaata! Käsittämättömän ihana tunne tietää, että periaatteessa ei tarvitse tehdä mitään, jos ei halua.

Tänään minulla ei kyllä ole sen kummempaa sanottavaa, kuin että kyllä se elämä maistuu hyvältä. Etenkin kun vietän kaikki liikenevät hetket skotlannin mailla, eli siis Diana Gabaldonin Muukalainen -kirjan parissa. Kyseessähän on siis kirjasarja, johon Outlander tv-sarja perustuu. Voin kertoa, että pienimuotoinen pakkomielle kyseistä sarjaa kohtaan on muotoutumassa hyvää vauhtia ;D En millään malttais odottaa syksyyn, jolloin sarjan kolmas kausi alkaaaaa telkkarissa!

Ei muuta kuin ihanaa ihanaa ihanaa viikonloppua kaikille! Muistakaa nauttia elämästä!

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

MITÄ JOS EI VAAN JAKSAKAAN


Toisinaan on päiviä, jolloin intoa riittää. Sellaiset päivät ovat tehokkaita, saa paljon aikaan, tekee hyvää ruokaa, liikkuu, opiskelee, siivoaa, tapaa ystäviä. Yleensä sellaisen päivän jälkeen on väsynyt mutta aika onnellinen olo, sellainen itseensä tyytyväinen.

Sitten on niitä päiviä, jolloin kaikki tuntuu haastavalta. Keho saattaa olla fyysisesti uupunut, mielen väsymyksestä puhumattakaan. Ulkona saattaa olla mitä kaunein päivä ja tuntuu, että pitäisi jaksaa lähteä luontoon, kaupungille, kouluun... Mutta mitä jos ei vaan jaksakaan?

Joskus kaikki tuntuu ihan ylitsepääsemättömältä. Joskus on raskasta jaksaa nousta sängystä, syödä aamupalaa. Joskus stressi ja väsymys on niin kokonaisvaltaista, ettei mistään vain tule mitään.

Kun olo on täysin vetämätön, ei oman kokemukseni mukaan ole mitään järkeä vaatia itseltään yli-inhimillisiä suorituksia. Jos mieli on maassa ja uupunut, ulkoilu, ihmisten tapaaminen ja koulutyöt on toisarvoisia. Sinun ei tarvitse jaksaa tehdä mitään.

Jotkut päivät on rankkoja. Silloin tärkeintä on jaksaa nousta ylös sängystä, syödä, käydä töissä tai koulussa jos täytyy. Mutta se riittää. Kaikki muu odottaa kyllä. Jos onnistuu selviytymään pakollisista päivittäisistä asioista, voi aivan hyvin antaa itselleen luvan ottaa rennosti loppupäivä. Voi maata sohvalla ja katsoa neljä jaksoa Gilmoren tyttöjä putkeen jätskiä suoraan paketista syöden. Voi laittaa kännykän kiinni ja olla vastaamatta taukoamatta hälyttäviin whatsapp viesteihin. Voi olla harjaamatta hiuksia, hiimailla löllövaatteissa ja olla pistämättä nenää ulos koko päivänä, oli millainen sää hyvänsä.

Meidän on osattava antaa itsellemme aikaa ja rauhaa. On opeteltava olemaan suorittamatta ja vaatimatta itseltään liikaa. Ehkä seuraavana päivänä tuntuu jo reippaammalta ja jos ei, sekin on okei. Tärkeintä on muistaa että ihan jokainen meistä saa olla väsynyt. Jokainen meistä saa olla tekemättä mitään ja kuulostella vain. Jokaisella saa olla vetämättömiä päiviä, eikä niitä tarvitse selitellä kenellekään.

Tärkeintä on pitää itsestään huolta ja välillä se tarkoittaa sitä, ettei tee tai vaadi itseltään yhtään mitään.

perjantai 12. toukokuuta 2017

SYDÄMELLISTÄ KAHVIA


Kylläpä mieltäni piristi kun yhtenä päivänä kaupassa koriini suorastaan hypähti Juhla Mokan sydämillä koristettu paketti! Olin vallan ihastuksissani sydänkuosista, joten eihän tuota pakettia nyt vaan voinut jättää hankkimatta. Kaupassa mietin ääneen poikaystävälle että onkohan tämä joku kausi juttu, sydämellistä kevättä kaikille ja niin pois päin. Kotona vasta huomasin paketin kyljessä tekstin "onnea rakas". Ööö, ostin itselleni siis jonkinlaisen lahjapaketin? Mietin vaan kuinkahan moni ostaa Juhla Mokka paketin vaikka synttärilahjaksi rakkaalleen? :D

Rakkaalle tai ei, paketti ilahdutti minua suuresti. Ilo myös jatkuu, koska aina kun näen söpöt sydämet alan hymyillä ihan höpsönä. Minkäs teet kun ei paljon tarvi ollakseen onnellinen.

Tänään tuota hymyn-herättelijä-kahvia on kyllä todella tarvittu, koska koko aamupäivän olen lähinnä hampaitani saanut kiristellä. Tulevaan tenttiin lukeminen on yhtä tuskaa, enkä tunnu edistyvän yhtään vaikka vietän kirjan parissa kuinka paljon aikaa. Tänä keväänä olen suorittanut suurimman osan kursseistani erilaisilla luentopäiväkirjoilla, joten järkälemäisen ja hyvin teoreettisen kirjan lukeminen tuntuu järjettömän vaivalloiselta puuhalta. Etenkin kun vieressä kuiskuttelee kassillinen eilen kirjastosta kotiin raahaamiani mehukkaita romaaneja!!!

Oh well, ei kai se auta kuin palata hommiin. Onko täällä muita, jotka tuskailee tämän kevään viimeisten tenttien/kouluhommien parissa? Jos on niin tsemppiä hurjasti, kyllä se loma sieltä kohta tulee!



torstai 11. toukokuuta 2017

PALA KAKKUA


Kävin taannoin itseni kanssa treffeillä.

Oli ihan tavallinen lauantaipäivä. Tai ei ihan tavallinen, olihan minulla pitkästä aikaa vapaa lauantai, ei töitä ei huolia. Lisäksi poikaystäväni oli koko päivän omien menojensa vietävänä, joten vietin koko päivän ihan vain itsekseni.

Päätin lähteä kaupungille. Kiertelin kaikessa rauhassa kauppoja mitään tosin löytämättä kunnes mieleni alkoi haaveilla herkuista. Suuntasin ovelasti nimettyyn SalaCavala -kahvilaan (yksi lemppareitani), tilasin houkuttelevan palan porkkanakakkua kahvikupin kera, ja suuntasin pöytään.

Paikka oli ihan pullollaan ihmisiä: kaikki pöydät yhtä piskuista lukuunottamatta olivat täynnä. Siihen pieneen pöytään minä sitten istuin, hymähdellen huvittuneena itsekseni, että taisin olla ainoa ihminen koko tupatentäydessä paikassa, joka oli tullut kahville yksinänsä ja kaikenlisäksi ilman tietokonetta tai aikomustakaan tuijotella kännykkää.

Siinä minä sitten olin, yhdessä kakkupalani kanssa. Katselin ihmisiä ympärilläni ja salakuuntelin teinityttöjä viereisessä pöydässä. Kakku oli hyvää, tosin uskaltaisin melkein väittää että itsetekemäni porkkanakakku on mehukkaampaa (!) Oli vähän kummallista olla kahvilassa ilman seuraa, tai herkuttelua kummempaa tekemistä. Yleensä yksin kahvilassa ollessani teen kouluhommia kannettavallani tai vähintäänkin surffailen netissä. Tuo päivä ei kuitenkaan jotenkin ollut sellainen. Tuona päivänä koin suurta tarvetta vain olla.

Täytyy sanoa, että minulla oli oikein mukavat treffit, vaikka välillä vähän hassulta tuntuikin. En osaa edes sanoa, mikä minua koko jutussa huvitti, ehkä olin vain sen verran onnellinen. Kahvittelun jälkeen treffini saivat muuten myös jatkoa: bongasin superkiinnostavan tanssidokkarin läheisessä vanhanajan elokuvateatterissa, jonne ehdin viimetipassa. Se oli muuten vasta toinen kerta, kun kävin itsekseni leffassa, miellyttävä kokemus jälleen.

Minusta tuntuu, että teen liian vähän tällaisia kivoja juttuja ihan vain yksikseni. Kulttuuririennoissa esimerkiksi on yhtä kivaa käydä yksin, kaksin kuin porukallakin. Täytynee ottaa tavaksi treffailla itseäni vähän useammin, silloin voi oppia aika paljon uutta itsestään.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

KOKEILUSSA BOOKBEAT


Olen testaillut nyt parin viikon ajan BookBeat palvelua, josta minulla on 30 päivän ilmainen kokeilu menossa (30 päivän kokeilu oli erikoistarjous josta sain tietää ystäväni kautta, mutta jokainen uusi käyttäjä saa normaalisti kokeilla palvelua 14pvää ilmaiseksi!). Palvelussa voi kuunnella äänikirjoja sekä lukea e-kirjoja. Kaikki kirjat eivät ole molemmilla tavoin saatavilla, mutta se ei ole ainakaan itseäni haitannut. Äänikirjoja olen kuunnellut pääasiallisesti automatkoilla ja e-kirjoja lukenut vähän nyt milloin sattuu.

Aivan ensimmäiseksi täytyy sanoa, etteivät äänikirjat ja e-kirjat päihitä oikeita konkreettisia kirjoja. Noup, eivät millään. Ei ikinä. Mutta esimerkiksi autonratissa olisi kuitenkin kohtalaisen vaikeaa lukea samanaikaisesti kovakantista kirjaa (älä huoli, en ole kokeillut, mutta voin kuvitella!). Tällaisissa tilanteissa äänikirjat näyttäytyvät varsin näppärinä. E-kirjoja en tykkää juurikaan lukea, koska näytön tuijottaminen alkaa särkeä päätäni, mutta olen urheasti kokeillut tätäkin mahdollisuutta erityisesti sellaisten kirjojen kohdalla, joiden saaminen kirjastosta kestää ja kestää ja kestää (puhun sinusta KonMari!).



Tähän mennessä en ole saanut yhtäkään kirjaa päätökseen, vaan olen lueskellut/kuunnellut vähän sitä sun tätä. Äänikirjana olen kuunnellut esimerkiksi Meik Wikingin Hygge -kirjaa miehen itsensä lukemana. Kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta täytyy myöntää, ettei sen kuunteleminen ole kokonaisuutena kovin mielekästä, kirja kun sisältää esimerkiksi ruokaohjeita, joiden kuunteleminen tuntuu vähintäänkin typerältä. Lisäksi Hygge -kirjassa suuri tekijä on sen visuaalisuus, joka jää kuuntelemalla täysin näkemättä. Hygge ei myöskään ole kuunneltavissa suomeksi (kielenä toimii siis englanti, mikä on kyllä ollut hyvää kuunteluharjoitusta) eikä se ole tarjolla luettavana e-kirjana.

Äänikirjana olen myös kuunnellut Sami Minkkisen Havaintoja parisuhteesta -kirjaa. Olen lueskellut jo pidemmän aikaa Minkkisen blogia ja seurannut hänen Facebook päivityksiään, ja mielestäni tämä kirja jos mikä on äänikirjana oivallinen! Tekstit ovat sopivan lyhyitä, jotta niitä voi kuunnella halutessaan vain yhden kerrallaan pieneksi piristykseksi tai sitten useamman peräjälkeen, jos haluaa pidemmäksi aikaa viihdykettä. Itse ainakin tykkäsin tästä kovasti, ja Minkkisen itsensä lukemana tekstit saavat vielä aivan uuden ulottuvuuden.

Romaaneja en ole vielä kuunnellut enkä lukenut BookBeatista. Tämä johtuu ehkä siitä, että karsastan kertojan ääntä. Tarkoitan siis, että kertojan äänen pitää olla juuri oikeanlainen, että voisin kuvitella kuuntelevani kokonaisen romaanin jonkun muun kuin oman sisäisen ääneni kertomana. Onneksi kokeilukuukautta on vielä jäljellä, joten ehdin (toivottavasti) löytää mieluisen kertojanäänen romaanien keskuudesta.



E-kirja kokeiluuni on toistaiseksi päätynyt kaksi kirjaa: Marie Kondon KonMari - siivouksen elämänmullistava taika! ja Satu Rämön & Hanne Valtarin Unelmahommissa. Molemmat toimivat e-kirjana ihan hyvin, sillä kirjat ovat melko nopealukuisia ja sen verran innostavia, että on hyvä kun ne kulkevat mukana joka paikkaan kännykän matkassa, mikäli lukuhimo yllättää. Ruudulta lukeminen ei ole missään nimessä minun juttuni (päänsärky - not good, väsyneet silmät - not good) mutta joissain tilanteissa on ollut kivaa, kun on vain voinut avata BookBeat sovelluksen ja etsiä luettavaa. Vaikka melkein kaikkialla minulla kovakantinen kirja onkin matkassa, on myös tilanteita, jolloin olen vailla sivujen havinaa. Tällöin e-kirjan lukeminen on parempi vaihtoehto, kuin aivoton facebookin selaaminen.
 

Kaiken kaikkiaan olen ollut ihan iloisesti yllättynyt BookBeatistä ja siitä, kuinka paljon olen loppupeleissä palvelua intoutunut käyttämään. Vaikkei se korvaa kovakantisten kirjojen lukemista, se tuo lukemisen mahdolliseksi myös sellaisiin tilanteisiin, joissa aikaisemmin olen ollut vailla kirjoja. Hyvä palvelu siis kyseessä, suosittelen. Uskoisin tämän olevan hyvä kannustin lukemiselle myös sellaisilla ihmisillä, jotka eivät varsinaisesti tykkää lukea tai jotka haluaisivat lukea, mutteivat syystä tai toisesta tule niin tehneeksi.

Lukuintoa kaikkien viikkoon! ♥

tiistai 9. toukokuuta 2017

MIKSET SINÄ VOISI SAAVUTTAA UNELMIASI?


Onko sinulla unelma? Harras toive? Päivähaaveilujesi alituinen kohde?

Oletko koskaan miettinyt, että voisit todella saavuttaa sen, mistä unelmoit?

Unelmien toteuttamista tunnutaan pitävän muutamien harvojen yksinoikeutena. Vain tietynlaiset ihmiset voivat saavuttaa unelmatyön, unelmaelämän, matkustaa maailman ääriin ja toteuttaa villeimmät haaveensa. Mutta enhän minä, koska minä olen vain tavallinen tallaaja.

Pysähdyhän hetkeksi. Siis mitä ihmettä?

Mikset sinä voisi seikkailla? Mikset sinä voisi saada unelmiesi työpaikkaa? Mikset sinä voisi joskus elää sellaista elämää, jota ihailemasi henkilöt elävät?

Mikä sinua pidättelee tai estää?

Koska jos todella mietit ja karsit kaikki tekosyyt, jäljelle jää vain yksi sinusta kiinni pitävä tekijä.

Sinä itse.

Älä jarruta itseäsi. Älä lannista mielesi huutoa ja kaipuuta parempaan. Älä anna unelmoivan sinäsi kuolla. Älä lyttää itseäsi ja kyvykkyyttäsi.

Sinä olet upea. Sinä olet osaava ja kykenevä. Sinä voit tehdä ihan mitä haluat. Tämä on sinun elämäsi, sinä määräät. Oletko valmis?

Luota siis itseesi. Anna itsellesi voimaannuttava halaus. Päästä mielesi lentoon ja irrota kahleet, irrota viimeisetkin kahleet. Anna itsesi olla oman elämäsi sankari. Luota itseesi niin lujasti kuin vain ikinä pystyt ja niin sinä saat siivet.

maanantai 8. toukokuuta 2017

ILTASATUJEN LUKIJAT


Yksi parhaita lukemiseen ja kirjoihin liittyviä asioita ovat iltasadut.

Iltasatujen lukeminen olisi toki ihan hyvä juttu, miettii joku, mutta harmi kun ei ole lapsia, joille niitä lukea.

Tai ehkä joku tuumaa nyökkäillen: kyllä, minä luen aina iltaisin kirjoja itsekseni sängyssä loikoillen, se on hyvää lääkettä nukahtamiseen.

Mutta en tarkoita nyt iltaisin lukemista vaan iltasatuja. Sitä kun vähintään kaksi ihmistä käpertyy vierekkäin peiton alle sänkyyn tai sohvalle, toinen ottaa kirjan ja alkaa lukea toiselle ääneen. Eikä iltasatujen lukeminen vaadi sitä, että kuuntelijana on lapsi.

Siinä on ihan oma taikansa, kuunnella toisen kertomaa. Rakastin sitä jo lapsena. Meillä kotona luettiin joka ilta yksi tai useampi iltasatu, jota me kaikki sisarukset kokoonnuimme kuulemaan. Äiti ja isä olivat aina mahtavia sadunlukijoita, sillä he eläytyivät ja muuntelivat ääntään vuorosanojen lausujan mukaan. Vielä silloinkin, kun olin jo itse vähän vanhempi ja iltasadut suunnattu pääsääntöisesti nuoremmille sisaruksilleni, saavuin olohuoneen sohvan nurkkaan kuuntelemaan heille luettua satua. Miksi jäädä paitsi jostain niin mukavasta, vain koska on muka liian iso.

En usko, että ihminen voi koskaan olla liian vanha iltasaduille. Siksipä luemmekin nykyään iltasatuja poikaystäväni kanssa toisillemme. Emme joka ilta, mutta silloin tällöin kun siltä tuntuu. Aina meillä on jokin kirja kesken, jota sitten oikean mielentilan koittaessa luemme toisillemme. Vuoron perään, luku kerrallaan.

Mitä me sitten oikein luemme? Tähänastisena periaatteenamme on ollut lukea yhdessä nimenomaan satuja ja tarinoita, ei niinkään aikuistenromaaneja, sillä niitä ehtii kyllä lukea itsekseenkin. Olemme lukeneet Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärintyttären sekä A.A. Milnen Nalle Puhit. Toisinaan luemme lyhyitä tarinoita, toisinaan pidempiä. Tällä hetkellä menossa on Veljeni Leijonamieli.

Iltasadut ovat oivallinen tapa rauhoittua illalla, viettää aikaa yhdessä ja antaa mielen levätä. Meistä on ollut ihanaa palata lapsuuden tarinoiden pariin, verestää hyviä lukumuistoja. Kokemukseni mukaan iltasatujen lukeminen yhdistää meitä myös ihan uudella tavalla, siinä on jotain herkkää ja ihanaa. Tulevaisuudessa haluan ehdottomasti siirtää rakkauden iltasatuihin myös mahdollisille lapsilleni.

Jos et ole vielä aikuisiällä päässyt lukemaan tai kuuntelemaan iltasatua toisen aikuisen ihmisen kanssa, suosittelen lämpimästi. Se ei vaadi kuin hieman leikkimielisyyttä ja tujauksen halua astua satujen valtakuntaan.