KIRJOITUSKURSSI UPDATE

Kerroin aikaisemmin kuinka aloitin tänä syksynä ensimmäisen kirjoituskurssini ikinä. Kyseessä on kansalaisopiston kurssi, jolla perehdytään laajasti eri kirjallisuuden lajeihin. Tähän saakka olemme ehtineet jo perehtyä esimerkiksi henkilökuvan luomiseen, miljöökuvaukseen, runoihin, satuihin sekä novelleihin.

Kurssilla kirjoitetaan niin yksin, pareittain kuin ryhmissäkin. Viime kerralla kirjoitimme koko ryhmän kesken yhdessä runoja niin, että yksi henkilö kirjoitti säkeen, toinen toisen ja niin poispäin. Runoista tuli mielettömiä! En ole aikaisemmin nähnyt kirjoittamista kovin yhteisöllisenä touhuna, mutta kurssilla olen huomannut, että ei yhteisen tekstin tuottaminen hassumpaa ole.

Jokaisella kurssikerralla me sekä kirjoitamme, että luemme ja kommentoimme kirjoituksiamme. Päätin jo ennen kurssin alkamista, että minä tulen tekemään jokaisen kotitehtävän ja lukemaan jokaisen tekstini, jotta saisin mahdollisimman paljon palautetta. Omien kirjoitusten lukeminen oli aluksi ihan hirveää! Jännitti niin että lukiessa meinasi unohtaa hengittää ja kädet tärisi. Onneksi en ollut ainoa: moni totesi oman tekstin "julkisesti" lukemisen olevan kova jännäämisen paikka.

Joka kurssikerralta saamme kotitehtävän tai useamman vaihtoehtoisen tehtävän, joista valita. Tehtävää ei ole pakko tehdä, jos se ei innosta, mutta itse olen tehnyt kaikki läksyni kuin ahkera pieni koululainen. Vaikka tähän mennessä jokainen kotiläksy on jäänyt viimeiseen iltaan (okei, viimeksi paukutin näppäimistöä hullun lailla vain pari tuntia ennen kurssin alkua), aina on kuitenkin tullut valmista. Deadlinet ovat puolittain ahdistaneet, puolittain auttaneet, koska ne ovat pakottaneet minut töihin. Ja lopputulokset ovat olleet yleensä varsin kelvollisia!

Olen oppinut kurssilla paljon itsestäni kirjoittajana. Kirjoitan paremmin paineen alla kuin silloin, kun aikaa hiomiselle on rajattomasti. Ideat teksteihin voivat syntyä mitä pienimmistä asioista. Runot ovat minulle hyvä tapa pitää kirjoittamista yllä silloin, kun aivot eivät kykene miettimään laajoja juonikuvioita. Ja jälleen kerran olen entistä vakuuttuneempi siitä, että kirjoittamista oppii parhaiten lukemalla (tai kuuntelemalla) muiden tekstejä.

Olen oppinut paljon ja paljon on vielä opittavaa! Kurssi jatkuu myös kevätkaudella, joten riemukkaat kirjoittamissessiot eivät onneksi lopu vielä tähän. Eikä kirjoittaminen nyt tule koskaan loppumaan - se on minulle liian rakasta puuhaa.

Kivaa maanantaita tyypit! ♥