maanantai 25. heinäkuuta 2016

Sano enemmän kyllä - vaiko sittenkin ei?

Usein meitä kannustetaan sanomaan asioille enemmän kyllä. Kun tilaisuus johonkin kiinnostavaan tarjoutuu, siihen kannattaa myös tarttua eikä jäädä sen kummempia miettimään. Kaikkea voi kokeilla kerran ja kaikki kokemukset kasvattavat ja rikastuttavat elämää. Sano enemmän kyllä ja vähemmän ei!

Mutta onko se sitten oikeasti ihan noinkaan? Ehkä pitäisi kuitenkin miettiä missä tilanteissa ja millaisille asioille kannattaa sanoa kyllä. Minulle itselleni on aina ollut nimittäin liiankin helppoa sanoa kyllä. Toisin sanoen, olen aina tarttunut tilaisuuksiin, luottamustehtäviin ja töihin mitä minulle on tarjottu ja ajanut itseni uupumuksen partaalle. Samalla kun olen, joskus innosta puhkuen joskus velvollisuudentuntoisesti, hihkaissut kyllä! vastaan tulleille mahdollisuuksille, olen samalla kääntänyt selkäni monelle muulle jutulle: vapaapäiville ja hetkille, jolloin voisin vain olla, keskittyä siihen miltä just nyt tuntuu ja kehittää itseäni vaikkapa taiteen saralla.

 


Tietyille asioille kuten työtarjouksille on todella vaikeaa sanoa ei, jos minulta kysytään. Muutamia vuosia sitten pidin paljon erilaisia lastenkerhoja koulupäivien jälkeen vaikken olisi oikeasti jaksanut, enkä ehkä edes tietyn pisteen jälkeen enää halunnutkaan. En kuitenkaan osannut sanoa ei ja lopettaa, vaikka olin väsynyt ja olisin kaivannut vapaa-aikaa. Minusta tuntui, että minun täytyy tehdä työtä, koska työ on arvokasta ja saan siitä rahaa, ja koska jos lopetan, tuotan pettymyksen.

Vasta tänään tajusin, että siitä koko jutussa oikeastaan on kyse. En halua, että tuotan pettymyksen. En halua, että kukaan ajattelee, että kun se Saara ei halunnutkaan tehdä töitä. En halua tuottaa hankaluuksia muille ihmisille, tunnen olevani jotenkin vastuussa siitä, että kaikki sujuu ja menee putkeen, aina ja kaikkialla.

Ja mistä tällaisessa ajattelussa oikeastaan onkaan kyse? Miellyttämisenhalusta. En missään nimessä haluaisi myöntää, että minussa elää miellyttämisenhaluinen pieni olento, joka estää minua sanomasta EI silloinkin, kun oikeasti haluaisin vain maata oikosenaan pihakeinussa ja antaa auringon hivellä ihoani. Vieläkin, vaikka olen niin kauan opettelemalla opetellut sanomaan ei ja kyllä oikeille asioille oikeaan aikaan, tunnen, että minulla on vielä pitkä matka sinne, minne haluan päästä. En halua miellyttää ketään oman hyvinvointini kustannuksella. En halua, että valintojani ohjaavat toisten mielipiteet. On hulluutta uuvuttaa itsensä vain siksi, ettei osaa sanoa KYLLÄ omalle hyvinvoinnille.





Loppujen lopuksi työt löytävät kyllä aina tekijänsä. Työnantaja ei muserru, vaikka sanoisin, että haluan pitää vapaata silloin, kun hän olisi halunnut minut töihin. Erilaiset luottamustehtävät voivat olla jees, mutta ei minun tarvitse tarttua niistä jokaiseen vain siksi, että se näyttäisi hyvältä cv:ssä, jos minusta ei oikeasti tunnu siltä, että saan siitä jotain erityistä hyvää itselleni. Minun ei tarvitse tehdä mitään sellaista, jota muut ihmiset olettavat tai haluaisivat minun tekevän, jos minusta itsestäni ei siltä tunnu.

Miellyttämisenhalu. Pois se minusta. Niin päätin tänään, kun olin uimassa. Järvi oli tyyni ja ilma helteisen utuinen. Viileä vesi tuntui ihanalta auringon paahtamalla ihollani. Tästä lähtien aion sanoa ei miellyttämisenhalulle ja kyllä juuri niille asioille, jotka sillä hetkellä saavat silmäni loistamaan ja sydämeni lyömään hieman kovempaa. Asioille, joiden tiedän todella tuottavan minulle hyvää.


 
 
 ps. kuvat taannoiselta veneretkeltä!

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Pidä huolta itsestäsi

Joskus elämä osaa olla aika raskasta. On töitä ja opiskelut, vapaapäiviä niukasti. Pitäisi muistaa syödä terveellisesti, liikkua rittävästi, hengitellä raikasta ilmaa, nähdä kavereita ja perhettä, harrastaa erilaisia kiinnostavia juttuja. Pitäisi myös ehtiä viettää laatuaikaa itsensä kanssa, kuulostella omaa olotilaa, olla vain.

Toisinaan viimeinen kohta menee kaiken muun edelle. Kun vapaata aikaa on vähän, väsymys painaa päälle, työ ja opiskelu ovat kuormittaneet kropan ja mielen äärimmilleen ja olet jaksamisesi rajoilla, on tärkeintä istahtaa alas. Kuuntele kehoasi, se kertoo kyllä, mitä se eniten halajaa. Viime aikoina oma kehoni ja mieleni ei ole kaivannut aamutreenejä, ei juoksulenkkejä eikä oikeastaan minkäänlaista hikiliikuntaa. Kroppani ei ole varsinaisesti hinkunut salaattien perään vaan pyytänyt kauniisti että tarjoaisin sille ison lautasellisen spagettia.

Silloin, kun elämässä on raskaita ja työntäyteisiä vaiheita, nousee entistä tärkeämmäksi asiaksi pitää huolta itsestään. Stressaantunutta kehoa ja mieltä ei tule ahdistella enempää kiristämällä nyörejä syömisen tai liikkumisen suhteen. Rasittunut keho ja mieli kaipaavat ehkä tällä hetkellä eniten sohvan nurkassa vietettyjä tunteja, kevyttä venyttelyä kipeytyneelle selälle ja niskalle, paljon hyvää ruokaa ja ehkä herkkujakin sekä unta ja lepoa. Sellaista pehmeää ja lempeää elämää, ei niinkään kuria ja järjestystä. Kenenkään ei tarvitse jaksaa ylitse voimiensa.

Haluan sanoa, että kuuntele kehoasi ja pidä huolta itsestäsi. Kun olo on nuutunut ja rasittunut, anna itsellesi vain sitä, mitä kehosi ja mielesi sillä hetkellä kaipaa ja tarvitsee. Minulle se on tällä hetkellä sisustuslehtien lueskelua, kermaista lohikastiketta, sohvalla loikoilua ja raittiin ilman hengittelyä parvekkeelta käsin.




torstai 21. heinäkuuta 2016

Onnea on

Onnea on torilta ostetut ihanan makeat herneet

Onnea on sohvalle käpertyminen ja Shamelessin katsominen

Onnea on löytää pikkupuodista Polkka Jam postikortteja




Onnea on turkoosi nipsumuki

Onnea on lämmin sänky ja vierellä rakas

Onnea on lempparikahvilassa lounaaksi syöty lohipiirakka ja salaatti



 


Onnea on huoltomies, joka myrkytti parvekkeellani olleen ampiaispesän

Onnea on auringonpaiste ja lämpö eilen ja vesisade ja viileys tänään

Onnea on itseleivottu mustikkapiirakka




Onnea on pyöräileminen ja vauhdin aiheuttama tuulentuiverrus

Onnea on kuppi kahvia ja sisustuslehti
 
Onnea on elämä tässä, juuri nyt.



maanantai 18. heinäkuuta 2016

Tulevaisuuden suunnitelmista - eli suunnitelmattomuudesta

"Sinusta voi tulla ihan mitä vain!" vastaavat yliopiston professorit ja lehtorit sekä amanuenssi aina, kun tiedustelen millaisiin töihin minun koulutuksellani voi päästä. Niinpä niin. Minusta voi tulla ihan mitä vaan, mutta vastaus on pahin mahdollinen opiskelijalle, jolla ei ole koskaan ollut varsinaista haaveammattia (lukuunottamatta varhaista lapsuutta, sekä unelmaa kirjailijuudesta) eikä minkäänlaista käryä siitä, millainen koulutustani vastaava työ voisi olla "se minun juttuni". Ympäripyöreät vastaukset ahdistavat ja tulevaisuus ammottaa mustana tunnelina edessä: jotain siellä on, mutta en näe mitä.




Olin yläasteella, kun meille alettiin ensimmäistä kertaa koulussa puhua siitä kuinka olisi hyvä jo miettiä, mitä haluaa tulevaisuudellaan tehdä. Mitkä ammatit voisivat olla kiinnostavia ja kuinka niihin mahdollisimman tehokkaasti voisi edetä. Lukiossa tämä puhe sen kun kiihtyi. Kaikkialta toitotettiin koko ajan kuinka viimeistään toisena vuotena pitäisi olla suunta selvillä, korkeakoulut tai muut vaihtoehdot katsastettuna, elämän suunnitelma hanskassa. Ja jos et vieläkään tiedä, niin mene nyt herrajumala opolle juttelemaan, että saat asiat selväksi.

Kävin opinto-ohjaajalla. Kävin toisen kerran. Eikä minulla edelleenkään ollut aavistustakaan siitä, mitä haluaisin lukion jälkeen opiskella tai tehdä.




Meidän yhteiskuntamme on sellainen, että meitä ahdistellaan joka kulmalla sillä, että meillä pitäisi olla selkeä suunnitelma siitä, mitä haluamme opiskella ja kuinka edetä opinnoista mahdollisimman nopeasti työelämään, kuinka meidän tulisi saada jalka työelämän oven väliin jo varhain kesätöiden kautta, kuinka suhteita tulisi luoda erilaisiin tahoihin, jotta ne myöhemmin työllistäisivät meidät. Kaikki puhe ympärilläni tuntuu välillä pyörivän vain työn ympärillä ja uran luominen on arvossaan.


Onhan toki totta, että vietämme töissä suuren osan elämästämme, joten mieluisen työn löytäminen on tärkeää. Mutta ehkä juuri sen takia, että työ tulee viemään niin suuren palan elämästämme, tuntuu hullulta, että minun, vähän yli parikymppisen pitäisi jo nyt tietää, mitä haluan työkseni tehdä, saatikka sitten yläasteikäisten tai lukiolaisten. Sillä mikä kiire meillä tässä maailmassa loppujen lopuksi on? Enkö voisi vain opiskella sitä, mikä tällä hetkellä tuntuu kiinnostavalta joutumatta koko ajan punnitsemaan hyödyttääkö tämä tai tuo kurssi työllistymistäni? Enkö voisi vain nauttia opiskelemisesta ja uuden oppimisesta ja jättää turhan stressaamisen muille.



Niinpä kun abivuonna tuli aika hakea korkeakouluihin ajattelin fuck it ja hain vähän joka paikkaan. Luin muutamaan pääsykokeeseen ja kävin testaamassa tietojani, osassa taas jätin käymättä. Lopulta ovet aukenivat kahteen paikkaan, joista kumpikaan ei houkutellut. Aloitin opinnot kuitenkin toisessa ja sillä tiellä olen ihan tyytyväisenä yhä, ainakin toistaiseksi. En koe enää nykyään pakkoa tietää, mitä haluan tehdä tulevaisuudessa. Enää en myöskään ajattele edes tätä koulutustani sen pidemmälle: ehkä valmistun maisteriksi, ehkä vaihdan alaa ennen sitä. Ehkä saan joskus koulutustani vastaavan työn, ehkä en. Ehkä tieto siitä, mikä on haaveitteni työ (kirjailijan lisäksi) iskee minuun joskus kuin salama, mutta ehkä ei. Ja niin on ihan hyvä. Kenenkään ei tulisi ottaa paineita siitä mihin elämässä päätyy. Kenenkään ei tarvitse tietää kuinka haluaa loppuelämänsä viettää, sillä emmehän edes tiedä kuinka pitkä tai lyhyt loppuelämämme tulee olemaan. Turha siis murehtia. Kyllä elämä aina meitä kannattelee ja kuljettaa, mutkien kautta tai suorinta reittiä mutta aina oikeaan suuntaan. Loppujen lopuksi tunneli ei olekaan niin kovin musta ja pelottava vaan oikeastaan aika valoisa ja helppo kulkea.














torstai 14. heinäkuuta 2016

Kaikki mitä tarvitset on tässä

Hei sinä,
huiskautan kättä, hymyilen vienosti
tiedäthän, että kaikki mitä tarvitset on tässä
on aurinko ja sade
on kuuman kosteana höyryävä asfaltti
on kuppi kahvia mansikkakuvioisessa mukissa

Hei sinä,
huomasitko, kuinka vilkutin
halusin vain jutella
sillä tiedäthän, kaikki mitä tarvitset on tässä
on valo ja pimeys
on levottomat jalat ja tanssiaskeleet
on aikaa, pieni pysähtynyt hetki




Hei sinä,
hymyni leviää, tavoitan katseesi
tiedäthän, että kaikki mitä tarvitset on tässä
se olet sinä,
sinä tässä hetkessä, tässä elämässä
piirteinesi, hymyinesi, sanoinesi
kaikkine toiveinesi, kaipaavana ja herkkänä
olet kaunis, niin kaunis.
et voisi koskaan olla vähempää
kuin täydellinen tuollaisena
omana itsenäsi, ihmisenä.

Hei sinä,
katselen peilikuvaani, kiitollisena
tiedän, että kaikki mitä tarvitsen on tässä.




tiistai 12. heinäkuuta 2016

ABC

Uskoisin, että useimmat blogien lukijat haluavat tietää jotain blogin pitäjästä (tässä tapauksessa ateljeen omistajasta heh), joten ajattelin avata hieman sitä, kuka minä olen, aakkosten kautta. Luvassa siis aimoannos enemmän tai vähemmän randomeita tietoiskuja minusta ja elämästäni!

A - Aamut. En ole koskaan ollut aamuihminen siinä mielessä, että minulle olisi helppoa herätä aikaisin virkeänä uuteen päivään. Olen hyvin aamu-uninen, mutta siitä huolimatta aamuissa on mielestäni taikaa. On ihanaa herätä aikaisin (minun tapauksessani aikaisin tarkoittaa noin kello kahdeksaa), kattaa aamupala parvekkeelle, nauttia aamuauringosta ja lukea lehteä. Toisaalta aivan yhtä ihanaa on pistää jo illalla nukkumaan mennessä kännykkä kiinni ja koisia aamulla niin pitkään kuin nukuttaa - eli p i t k ä ä n.

B - Blogit. Oikeastaan en seuraa aktiivisesti kuin aivan muutamaa blogia. Niistä saan kuitenkin niin paljon inspiraatiota, että tässä tapauksessa laatu todella korvaa määrän!

C - Coverit. En ole vielä musiikissa päässyt sille tasolle, että olisin tehnyt omia biisejä, muutamia säälittäviä räpellyksiä lukuunottamatta, mutta tykkään kovasti äänittää covereita hyvien artistien kappaleista. Tällä hetkellä työn alla on P!nkin Who knew, johon olen äänittänyt kaikki soittimet + laulun itse. Olen opetellut samalla myös miksaamista, mistä haluaisin ehdottomasti oppia paljon paljon lisää.

D - Dermosil. Ehkä lemppari merkki mitä ihonhoitotuotteisiin ja kosmetiikkaan tulee. Sopivan edullinen ja ai ne kaikki ihanan tuoksuiset voiteet ja suihkugeelit. Tykkään!

E - Etsiminen. Minusta tuntuu, että etsin vieläkin sitä ihan omaa tapaa elää tässä maailmassa tätä elämää. Minulla on jotenkin levoton sielu, joka ei oikein ole löytänyt sitä täysin omaa uomaansa nykyisessä elämäntilanteessani. Vaikka etsiminen on välillä tosi kuluttavaa, on se myös luonnollinen tila: tuskin meistä kovinkaan moni voi sanoa olevansa valmis ja löytäneensä täydellisesti oman paikkansa ja sen oikean olotilan.

F - Fazerin sininen. Suklaa on maailman parasta lääkettä moniin vaivoihin ja se maistuu missä tahansa muodossa.


G - Green Day. Lempparibändi vuodesta 2004 alkaen. Jossain vaiheessa en kuunnellut oikein mitään muuta kuin Green Dayta, nykyään musiikkimakuni on huomattavasti laajempi. Green Dayn innostamana aloitin kuitenkin kitaransoiton ja se on muutenkin ollut suurena vaikuttimena ja inspiroijana elämässäni. Ja tekeehän ne vaan hitsin hyvää musiikkia!

H - Huumori. En voisi elää ilman pelleilyä ja huulenheittoa, rakastan sitä kun voin hupsutella yhdessä rakkaimpien ihmisten kanssa ja nauraa maha kipeänä. Perheelläni on hyvin omanlaisensa huumorintaju, jota varmaan harva ulkopuolinen ymmärtäisi, mutta se sitoo meitä erittäin tiukasti yhteen.

I - Intoilu. Yksi parhaista tunteista on se, kun todella innostuu jostakin. Mielestäni elämä on parhaimmillaan silloin, kun ympärillä on paljon asioita, jotka innostavat ja tuottavat inspiraation purskahduksia. Itse innostun oikeastaan melkein mistä vain: uudesta kivasta kahvilasta, kivan tuntuisesta kurssista, ideasta uuteen piirustukseen, hyvistä kirjoista, musiikista, iloisista ihmisistä ympärilläni, elokuvissa käymisestä, matkailusta, uusista asioista, vanhoista asioista, ihmisistä, ruuasta ja ihan KAIKESTA, koska maailmassa ja meidän ympärillä on koko ajan niin valtavasti upeita, hienoja ja kokemisen arvoisia asioita joista innostua.

J - Jahkaileminen. Olen aika kova jahkailemaan siinä mielessä, etten ole järin hyvä tekemään päätöksiä. Kaikenlaiset päätökset ja valinnat elämässä tuottavat minulle päänvaivaa, ja jahkailen ja puntaroin ja mietin välillä ihan ihan liikaakin sitä, kuinka missäkin asiassa pitäisi tehdä tai toimia. Eikä asian tarvitse edes olla iso, saan kyllä mukavan jahkailutuokion aikaan ihan vaikka siitä, että tekisinkö tänään ruuan kello neljä vai vasta kello seitsemän :D

K - Koti. Mikään ei ole minulle tärkeämpää kuin koti ja siellä asustavat rakkaat ihmiset.

L - Lukeminen. Olen aina lukenut paljon ja oikeastaan koko perheeni on vahvasti lukija ihmisiä. Minulla on oikeastaan aina jokin romaani menossa (paitsi silloin kun yritän lukea kymmentä koulukirjaa yhtäaikaa tulevia tenttejä varten), ja tämän hetkinen iltojen iloni on Nick Hornbyn Uskollinen äänentoisto.

M - Matkustaminen. Voi sitä tunnetta kun saavut uuteen kohteeseen ja ilma suorastaan väreilee jännityksestä päästä tutkimaan jokainen uusi katu, kauppa ja kuppila! Viimeisimmäksi olen käynyt Amsterdamissa puoli vuotta sitten ja matkakuume on jälleen saapunut riesakseni. Minneköhän seuraavaksi?


N - Nautiskelu. Okei, sanana nyt vähän hassu, mutta pointtini on siis se, että elämästä kuuluu nauttia! Itse nautin suuresti antaumuksella löhöilystä, hyvästä ruuasta ja juomasta, auringossa makoilusta, tekemättömyydestä ja joutilaisuudesta. Toisaalta toisinaan nautin myös paljon siitä, kun olen menossa, koen uusia asioita, opin uutta ja elän aktiivisesti. Nautintoja on monenlaisia ja ennen kaikkea tärkeää on, että löytää elämästä asioita, joista pitää ja jotka tuottavat hyvää mieltä. Elämä on niin uskomattoman hieno juttu, että siitä kuuluu nauttia!

O -Oppiminen. Uuden oppiminen on valtavan innostavaa. Olen aina pitänyt koulusta ja ollut kiinnostunut monenlaisista asioista. Kuten aiemmin kerroinkin minulla on myös paljon harrastuksia, joissa haluaisin kehittyä entistä paremmaksi ja joista haluaisin oppia kaiken - mikä ei tietystikään ole mahdollista, ja hyvä niin, koska oppiminen on niin hauskaa.

P - Pelaaminen. Meillä kotona on aina pelattu paljon etenkin lautapelejä, ja niistä on muodostunut rakas tapa viettää aikaa. Aina kun olen kotikotona käymässä pelaamme sisarusteni kanssa pelejä, ja synttäri- ja joululahjoiksi lautapelit ovat aina oivallinen valinta. Kaveripiirissäni ei valitettavasti olla aivan niin innostuneita yhdessä pelailusta..

Q -Qstock. Festarit, joilla voisi joskus olla ihan hauskaa käydä. Oikeastaan tungin tämän tähän Q kohtaan kuvaamaan kaikkia festareita, koska mitään muuta q:lla alkavaa sanaa ei mieleeni pulpahtanut. Festaritunnelma on jotain ihan omanlaistaan: kaikki se hieno musiikki, herkullisen festariruuan tuoksu, lämmin sää, aurinko ja joutilaisuus on jotain, mikä kuuluu useimpiin kesiini. Yleensä olen vapaaehtoisena festareilla, mikä tuo myös oman lisänsä festarikokemukseeni.

R - Rakkaus(tietysti!). Rakkaus on ehkä hienointa mitä on, rakkaus elämää ja toisia ihmisiä kuin myös itseäänkin kohtaan. Uskon, että rakkaus on meitä liikuttava voima, rakkaus johdattaa ja kuljettaa meitä eteenpäin ja ilman rakkautta ihminen ei oikein ole ihminen ollenkaan. Toiset kenties kadottavat rakkauden elämän varrella, mutta kyllä se meissä ihan jokaisessa silti aina on, en usko, että sitä pystyy noin vain sisimmästään kuolettamaan.

S - Sosiaalipsykologia. Jep, sitä minä opiskelen. Syksyllä starttaa kolmas vuosi ja pääaineena tosiaan sosiaalipsykologia.

T - Tanssiminen. Olen harrastanut tanssia aika monta vuotta tässä elämäni aikana, viimeisimmät vuodet vähän vaihtelevalla aktiivisuudella. Lajeja on tullut kokeiltua vaikka sun mitä, mutta kyllä nykytanssi on edelleen se minun suuri rakkauteni. Ensi syksynä ajattelin taas etsiä jonkun kivan tanssipaikan ja aloittaa käymään vähän aktiivisemmin tunneilla.

U - Ulkoilu ja urheilu. Nojoo, urheilu kuulostaa vähän turhan ammattilaismaiselta, ehkä sana "liikunta" kuvaisi minun liikkumistani paremmin. Kaikenlainen ulkoliikunta kuten lenkkeily, pyöräily, rullaluistelu, vaeltaminen on minun mieleeni. Ja puistojumpat, niitä ajattelin testata tänä kesänä!

V - Välittäminen. Ihmisten tulisi välittää enemmän sekä toisistaan, itsestään, ympäristöstä, asioista ylipäänsä. Liian usein kuulee miten asia kuin asia on vain "ihan sama", eikä millään tunnu olevan toisille hirveästi väliä. Mielestäni meidän kaikkien pitäisi välittää enemmän asioista ja ihmisistä, pyrkiä parempaan, pyrkiä hyvään. Välittäminen on rakkautta.

W - WWW. Tuleehan sitä aika paljon surffailtua netissä, nykyään tosin huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin. Monesti menee montakin päivää käymättä tietokoneella, mutta kun sitten kerran päätyy vaikkapa pinterestin ihmeelliseen maailmaan, aikaa voi vierähtää hetki jos toinenkin.

X - Xylitol. Kirjoitetaanko se edes x:llä? :D Anyways, purkka on hyvää mutta vielä parempia on ne ihanat kinuskin/toffeen/kermakarkin makuiset xylitol pastillit!


Y - Ystävällisyys. Ystävällisyys on monesti ihan liian aliarvostettua! Kaikkien olisi hyvä pitää käytöstavat mielessä ja olla ystävällinen toisille. Jos kaikki muistaisivat vanhan kunnon ohjenuoran "tee toiselle vain niin kuin haluat itsellesi tehtävän", olisi maailma aika paljon parempi paikka tallustaa.

Z -Zoom-objektiivi. Pitäisi tässä joskus hankkia kameraani kunnollinen ja tehokas zoom-objektiivi, nykyisessä objektiivissa on toki zoom, mutta ei mitenkään erityisen tehokas sellainen. Olen vasta melko aloitteleva valokuvaaja mitä järjestelmäkameroihin tulee, mutta sitäkin innokkaampi oppimaan paremmaksi!

Å - Åland, eli Ahvenanmaa, paikka jossa haluaisin ehdottomasti joskus vierailla, mutta jonne en ole vielä jostain syystä  koskaan päätynyt.

Ä - Äiti. Äiti ansaitsee ehdottomasti paikan elämäni ABC listauksessa. Äiti on minulle ihan supertärkeä ihminen, jonka kanssa voi jutella monenmoisesta elämän kiemurasta ja koukerosta mutta myös katsoa tv:stä murhasarjoja (yhteinen pikkuharrastus hehe).


Ö - Öljyvärit. Niillä on ihanaa vaikkakin melko hidasta maalata, jos haluaa värikerrosten kuivuvan todella hyvin maalaamisen välissä. Tälläkin hetkellä minulla on suunnitteilla useampikin maalausidea, joita en tosin toistaiseksi ole vielä ehtinyt (tai saanut vain aikaiseksi) aloittaa.


Semmoista tällä kertaa! Huh, joittenkin kirjainten kohdalle olisi käynyt niin moni muukin asia, mutta kyllä tästä mielestäni ihan sopivan sekava sekalainen setti minuun liittyviä asioita tuli. Ihanaa tiistaita kaikille<3






maanantai 11. heinäkuuta 2016

Tervetulotoivotukset ja ateljeen synty

Hei, ja tervetuloa ateljeeheni! Kiva kun löysitte perille. Ajattelin ihan ensimmäiseksi kirjoituksekseni avata vähän sitä, minkä takia koko tämä blogi on nyt näistä hetkistä lähtien edes olemassa:

Maailmassa on järjettömän paljon blogeja. Nykyään tuntuu, että joka toinen joko bloggaa tai vloggaa tai vähintäänkin päivittää aktiivisesti instagramia tai jotain muuta sosiaalista mediaa. Itse en ole koskaan ollut järin kiinnostunut sosiaalisen median ihmeellisestä maailmasta siinä mielessä, että haluaisin julkaista kuviani, tekstejäni, videoita tai mitä ikinä koko maailman katseltavaksi.

En ole koskaan aikaisemmin edes ollut kovinkaan kiinnostunut aloittamaan blogia. Syy sille, miksi kuitenkin istun tässä nyt ja kirjoitan tätä tekstiä, vaikka oikeastaan minun pitäisi olla jo hurjaa vauhtia valmistautumassa töihin lähtöön etten myöhästy, on se, että rakastan kaikkea luovaa. Minulla on vähän liiankin monta aikaa ja luovuutta vaativaa projektia meneillään koko ajan. Soitan kitaraa, äänitän biisejä (en toistaiseksi vielä omia sävellyksiä, covereita vain), rakastan laulamista, öljyväreillä maalaamista, piirtämistä ja valokuvaamista, tanssimista ja koreografioiden kehittelyä... Lisäksi minulla on valtavasti intoa sisustaa ja näpertää kotiini milloin mitäkin. Luovuuteni puskee ulos niin montaa eri reittiä, niin monen tekemisen kautta, että tuntuu, etten millään ehdi paneutua jokaiseen harrastukseeni sillä panoksella millä haluaisin.

Sitten on vielä kirjoittaminen, lukeminen, kirjaimet ja sanat, jotka ovat kietoutuneet sydämeni ympärille niin tiukasti, etten niistä voi koskaan hellittää. Rakastan kirjoja, paksuja romaaneja, joitten pariin uppoutua. Rakastan kirjoittamista, mikä on yksi suurista unelmistani. Haluaisin kirjoittaa kaikki päivät, haluaisin kirjoittaa runoja ja satuja, tarinoita seikkailuista tai ihan mistä vain. Haluaisin kirjoittaa lapsille, nuorille ja aikuisille. Haluaisin voida jonain päivänä todeta että kyllä, minusta tuli kuin tulikin kirjailija.

Siksi olen nyt tässä. En halua tulla "bloggaajaksi", haluan vain kirjoittaa. Tällä hetkellä opiskelujen ja töiden ohessa helpoimmalta tavalta tuottaa julkaistua tekstiä tuntui blogin perustaminen. Tämä blogi on oma ateljeeni:  luotu jotta voisin purkaa luovuuttani, jotta voin jakaa ajatuksiani, kirjoituksiani, päästää harrastukseni oikeuksiinsa ja tuottaa jotain julki kaikesta siitä mitä teen ja mitä rakastan. Taide ansaitsee oman ateljeensa ja paremman puutteessa, tämä olkoon minun ateljeeni.