maanantai 17. heinäkuuta 2017

ILOSAARIROCK 2017

 

Olen ollut varsin monena vuotena Ilosaarirockissa vapaaehtoistöissä. Useimmiten niin, että työpäivät ovat ajoittuneet joko ennen tai jälkeen rokin, joten itse festaripäivistä on ehtinyt nauttia täysin siemauksin. Viime vuosi oli minulle sen sijaan välivuosi koko rokista: esiintyjissä ei ollut juuri mitään sellaista bändiä tai artistia, jota en olisi jo ennestään nähnyt tai jonka olisin jotekin palavasti halunnut nähdä. Niin jäi koko festarit väliin.

Tänä vuonna hinku kotifestareille rokkailemaan olikin sitten varsin suuri välivuoden takia! Päätin olla hakematta vapaaehtoiseksi, koska arvelin aikataulujen sumplimisen menevän liian hankalaksi töitteni vuoksi. Päädyimme poikaystäväni kanssa ostamaan liput vain perjantaille, koska muiden päivien kattaus ei vaikuttanut niin mielenkiintoiselta, emmekä halunneet maksaa festareista täyttä hintaa. 

Ja perjantai oli kyllä oivallinen valinta! Kävimme katsomassa monta keikkaa, joista erityisen mainioita olivat Poets of the Fall, Mew ja Imagine Dragons, joka oli illan pääesiintyjä. Illan päätteeksi ääni oli käheänä ja jalat turtana kaikesta seisomisesta, mutta oli hienoa saada kuulua taas iloiseen festarikansaan. 

Parasta keikoilla käymisessä on se mieletön elossaolemisentunne, minkä livemusiikista ja yhteishengestä parhaillaan saa. Silloin tuntuu kuin minkään maailman huolia ja murheita ei olisi olemassakaan, on vain liikettä, yhteenkuulumista ja ääntä, joka saa sydämen hakkaamaan niin, että tuntuu kuin musiikki virtaisi suonissa. Se on niin hieno tunne, että en voi ymmärtää ihmisiä, jotka viettävät festarinsa mieluummin alkoholia kitaten ja leirinnässä rymyten, kuin keikoilla fiilistellen. 

Vaikka ilta venyi pikkutunneille saakka ja seuraava päivä meni sängynpohjalla koomatessa, kaikki oli jälleen kerran sen arvoista. Lauantaina en tosiaankaan olisi enää jaksanut lähteä rokkailemaan, joten oli hyvä, ettei lippuja muille päiville ollutkaan. Perjantai jäi kuitenkin mieleeni onnentäyteisenä iltana. Iltana, jolloin olin enemmän elossa kuin pitkään aikaan.

Ilosaaressa paistaa aina aurinko: niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisestikin

perjantai 14. heinäkuuta 2017

SUUNNITELMIA LOPPUKESÄLLE

Vaikka minulla ei olekaan enää kesälomaa jäljellä, se ei tarkoita ettenkö voisi nauttia kesäjutuista työn ja opiskelujen ohessa. Täyspäiväinen opiskelu jatkuu vasta syyskuun alussa, joten vielähän tässä on puolitoista kuukautta aikaa nauttia elämästä ilman aamusta-iltaan-kalenteri-täpösentäynnä -päiviä. Tajuttuani jälleen ilokseni kuinka paljon kesää on vielä jäljellä, aloin miettiä asioita, joita haluaisin vielä näinä pitkinä valoisina päivinä tehdä. Suunnitelmissa ainakin seuraavaa:


Ilosaarirock. Suomen ykkösfestarit! Paitsi että ne ovat minulle kotifestarit, ovat ne muutoinkin parhaiten järjestetyt festarit, joilla olen käynyt. Tänä vuonna menen fiilistelemään bändejä vain yhdeksi päiväksi (TÄNÄÄN!) ja odotan jo innolla etenkin Poets of the Fallin, Mewin ja Imagine Dragonsin keikkoja. Vähän harmittaa että lauantaina/sunnuntaina esiintyvät Ultra Bra, Pixies ja Mø jäävät tällä erää näkemättä, mutta uskon tämän päivän kattauksen korvaavan menetyksen :)

Turistipäivä kotikaupungissa. Tähän kuuluu ehdottomasti kaikkien somien pikkuputiikkien kiertelyä, jätskiä torilla tai satamassa, päiväkahvit jollain söpöllä pikkuterassilla tai piknikinomaisesti puistossa... Lisäksi voisi vierailla pitkästä aikaa jossakin kaupungin museoista!

Mikkelin asuntomessut. En ole koskaan käynyt asuntomessuilla, vaikka hirmuisesti on jo jonkin aikaa kiinnostanut semmoisilla vierailu! Tänä vuonna ajattelin, että jos suinkin työajat antavat myöten, voisin lähteä päiväretkelle Mikkeliin. Mikäs sen ihanampaa kesätekemistä kuin fiilistellä kauniita asuntoja ja hakea inspiraatiota oman kämpän sisustukseen!

Lukea mahdollisimman paljon oman kirjahyllyn toistaiseksi lukemattomiksi jääneitä romaaneja. Olen ahkera ostamaan kirjoja ja taitava tekemään huimanhyviä kirjalöytöjä kirppareilta. Tämän vuoksi hyllyyni on kertynyt yksi jos toinenkin kiinnostava kirja, joita en kuitenkaan ole vielä toistaiseksi ehtinyt lukea. Tulevina sadepäivinä haluan hautautua näihin kirjoihin (sen minkä koulukirjojen pänttäämiseltä ehdin)!

Retkeily. Haluan käydä mahdollisimman monesti retkellä. Lähellä, kaukana, metsässä, rannassa, missä tahansa. Kunhan on hyvät eväät ja iloinen mieli!


Veneily. Joka kesä pitää päästä ainakin parille veneretkelle saareen. Mukaan kahvit termarissa ja jotain hyvää pientä syötävää: ah ja täydellinen kesäpäivä on siinä!

Yksi mökkipäivä. En ole koskaan ollut ahkera mökkeilijä, eikä perheelläni ole koskaan ollut kesämökkiä, koska kukaan meistä ei oikein välitä mökkeilynkonseptista. Kivempaa on aina ollut telttailla, matkustaa asuntoautolla tai jotain muuta vastaavaa. Toisaalta yksi mökkipäivä kesässä on ihan tunnelmallinen juttu (ainaisista itikoista huolimatta) ja tänä vuonna haluaisin toteuttaa mökkipäivän poikaystäväni kanssa hänen perheensä mökillä. Saunomista, järvessä uintia, hyvää ruokaa... Sounds good!


Mansikoiden syönti. Yhdet kotimaiset mansikat olen jo raskinut ostaa ja voi veljet miten makeita ja täydellisiä ne olivat! Lisäksi syynäsin rasian ennen ostoa niin tarkkaan, ettei siinä ollut yhtä ainutta huonoa yksilöä :D

Jalkapalloilu, frisbeegolffaus, puistojumpat. Kesällä on ihanaa liikkua ulkona, joten aina kun intoa vaan riittää, haluan sporttailla ulkona. Yksin, yhdessä, kaikki käy!


Siinäpä muutamia suunnitelmia loppukesälle! Onko teillä jotain, mitä ehdottomasti haluaisitte vielä ehtiä tekemään tänä kesänä? Kamala, kuulostaa ihan siltä kuin kesä olisi jo jotenkin loppumaisillaan, mutta eihän se niin ole. Vielä on kesää jäljellä, hurraa!  

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

SOLMUKOHTIA SISUSTAMISESSA

Minulla on melko selkeä mielikuva, millaisia huonekaluja ja tunnelmaa haen kotiini. Tykkään valoisasta, raikkaasta ja ilmavasta, uuden ja vanhan sekoittamisesta. Inhoan steriilimäistä kokovalkoista sisustamista mutta myös päävoittoisesti hyvin tumma sisustus herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Tyylini on loppujenlopuksi kuitenkin hyvin moneen muotoutuva ja silmääni miellyttävät milloin mitkäkin jutut. Sisustaminen on minulle tapa käyttää luovuutta, ja luovuushan ei tunne rajoja ;) 


 
Ääripäiden sijasta tykkään väreistä ja niiden oivaltavasta yhdistämisestä niin, että lopputulos on raikas ja harmoninen. Mielestäni tämä harmonisuuden toive ei kuitenkaan sulje pois hyvin kirkkaitakin värejä, kunhan ne istuvat muihin sisustuksen väreihin ja elementteihin hyvin.

Entäs ne otsikossakin mainitut sisustamisen solmukohdat sitten? Missä on ongelma? Tiedän mitä haluan ja olen jopa löytänytkin aivan ihania, juuri minun tyylisiäni huonekaluja - ja jättänyt ne silti kauppaan.

Asia on vähän niin että... minulla on sisustamiseen liittyen parikin ongelmaa.


 
Ongelma numero yksi on tämänhetkinen asuntomme, joka on sattumoisin opiskelijakämppä. Tämä tarkoittaa, että asunnossa ei ole luvallista esimerkiksi maalata tai tapetoida seiniä (itseasiassa jopa reikien tekeminen seinään on kielletty, vaikka olen kyllä ruuvannut pari hyllyä kiinni seinään tästä huolimatta). Opiskelija-asuntojen haittapuoli on myös sisustamisen kannalta se, ettei asuminen ole pysyvää. Tiedän, ettemme tule asumaan tässä kämpässä enää kuin aivan korkeintaan kolme vuotta. Jos siis ostaisin vartavasten tähän asuntoon sopivia huonekaluja, ne eivät ehkä olisikaan sopivia sitten parin kolmen vuoden päästä, kun olemme muuttaneet uuteen (toivottavasti isompaan) asuntoon.

Tämänhetkisessä kämpässämme on myös se ongelma, että huoneet ovat kummallisen muotoisia, tai ainakin yksi huoneistamme on. Makuuhuone ja keittiö vielä menettelevät, mutta olohuone/työhuone yhdistelmänä toimiva huone on hankala: se on kapea ja pitkulainen valon päästessä sisään vain huoneen yhdessä nurkassa olevasta ikkunasta. Paitsi hankalanmuotoinen, huone on siis myös melko pimeä toisesta päästä. Nämä seikat aiheuttavat monia haasteita nykyisillä huonekaluillamme, sillä esimerkiksi isompaa sohvaa kuin kahden hengen pienenpieni sohvamme olisi mahdotonta saada istumaan olkkariimme.


Mistä pääsemmekin seuraavaan sisustusongelmaani: nykyiset huonekalut. Minulla on ihan kivoja huonekaluja tällä hetkellä: pieni punainen sohva, vanha kirjoituspöytä (joka tosin kaipaisi pintakäsittelyä), nostalginen vanha nojatuoli lapsuudenkodistani, hiljattain uusittu tv-taso, tilanjakaja... Ongelmana on se, että tämän kokoiseen asuntoon huonekaluja on ehkä vähän liikaakin, tai ainakin ne ovat hankalan kokoisia ja muotoisia. Todellinen ongelmani on kuitenkin se, etten osaa luopua vanhoista huonekaluistani. Pidän niistä, vaikka toisaalta haaveilenkin erilaisista. Toistaiseksi olen siis jumissa.
 
Oh well, on tämä elo vaikeaa. :D Pää pursuilisi sisustusideoita, mutta suurempia hankintoja tuntuu olevan tämänhetkisessä tilanteessani mahdotonta tehdä. Samoin kaikki remppaus/maalaus/tapetointi jutut on asuntomme takia no-no. Ehkä pitäisi alkaa katsella uutta isompaa asuntoa jo nyt. Sinne voisin sitten mahduttaa kaikki vanhat huonekaluni ettei niistä tarvitsisi luopua, ja silti tilaa olisi uusillekin hehe! Joo, tiedän, olen toivoton tapaus.


KUVAT: PINTEREST

Millainen sisustus teitä sykähdyttää? Tai painiskeleeko joku samanlaisten ongelmien kanssa kuin minä? :)

perjantai 7. heinäkuuta 2017

KUN KESÄLLÄ PITÄISI JAKSAA OPISKELLA


Olen ensimmäistä kertaa elämässäni tilanteessa, kun minun pitäisi jaksaa opiskella kesäkuukausina. 

Aina tähän vuoteen saakka olen saanut suoritettua tarvittavat opinnot toukokuun loppuun mennessä tai aivan viimeistään kesäkuun parilla ensimmäisellä viikolla. Sen jälkeen onkin saanut unohtaa opiskelut koko loppukesäksi ja nauttia lomasta (ja työnteosta) vailla painetta koulujuttujen edistämisestä.

Vaan tämä kesä on erilainen. Huomaan olevani tilanteessa, jossa deadlinet painavat päälle. Heinäkuun aikana pitäisi saada suoritettua itseopiskeluna psykologiaa ja kandikin pitäisi puskea valmiiksi, johan siihen on aikaa tuhrautunutkin.

Mutta mistä löytää motivaatiota opiskeluihin kesällä? Eri juttu olisi, jos en olisi töissä ja suorittaisin aktiivisesti vain kesäopintoja. Silloin sitä olisi jo alunperin omaksunut opiskelumoodin, ajatuksen kesästä opiskelujen parissa. Nyt aikaa ja intoa koulukirjojen pänttäämiselle ja esseiden kirjoittamiselle tuntuu olevan ihan mahdotonta löytää.

Olen kuitenkin löytänyt tavan, jolla saan puristettua itsestäni irti ainakin hippusen opiskelijan ahkeruutta. Niin paljon kuin pitkään aamulla nukkumista rakastankin, olen viime aikoina ottanut tavaksi herätä samaan aikaan kuin poikaystäväni, joka lähtee joka arkiaamu kahdeksaksi töihin. Kun heräämme yhdessä jo ennen seitsemää, ehdimme syödä rauhallisen aamupalan ja silti olen valmis päivän askareisiin siinä kahdeksan maissa. Kun jään asuntoomme yksin eikä kello ole vielä paljon mitään, on sama uhrata aamusta pari tuntia opiskeluun. Tavallisesti nukkuisin kymppiin asti, mutta tällä menetelmällä olen siihen mennessä ehtinyt jo opiskella tehokkaasti pari tuntia kahvia samalla isosta mukista litkien. Miinuspuolena tässä on toki se, että omina työpäivinäni tämä ei oikein onnistu, ja silloin opiskelut jäävät helposti välistä. Mutta eihän sitä liian ahkera pidäkään olla, eheh.

Aikaisin heräämisen lisäksi yritän keksiä tapoja tehdä opiskelusta kesällä vähän siedettävämpää. Hyvällä säällä voi linnoittautua parvekkeelle auringonottotamineissa koulukirjan seurassa, tai lähteä vaikka puistoon tai rannalle lukemaan. Lisäksi huomaan jaksavani opiskella paremmin, jos minulla on jotain pientä hyvää naposteltavaa tekemisen ohessa: pähkinöitä, mansikoita, mitä nyt ikinä tekeekään mieli. Minitaukojen pitäminen on myös ihan must juttu, samoin kuin itsensä palkitseminen: jos jaksan opiskella kaksi tuntia, saan katsoa tunnin mittaisen jakson lemppari tv-sarjaani.

Tärkeää kesällä opiskelussa ainakin itselleni on myös se, ettei vaadi itseltään liikaa. Sen vuoksi en pakerra koko päivää koulun parissa vaan yritän pureskella pienen palan kerrallaan. Kun päivän koulurupeaman tekee jo aamulla, loppupäivän voi hölläillä ja olla stressaamatta. En myöskään yritä saada aikaan täydellistä: joskus riittävän hyvä on aivan riittävän hyvä suoritus. 

Tsemppiä kaikille muille kesäopintoja suorittaville ja aivan ihanaa perjantaita jokaiselle! ♥

maanantai 3. heinäkuuta 2017

HITAIDEN AAMUJEN NAUTINTO



Hitaat aamut ovat luksusta.

Kukapa niistä ei tykkäisi. Tai no, ihmisillä on kyllä joskus aika outoja mieltymyksiä, joten mistäs tuon tietää. Mutta minä niin pidän hitaudesta aamulla.

Parasta on heräily kaikessa rauhassa, mieluiten lisääntyvään auringonvaloon, ei korvanjuuressa kilkattavaan herätyskelloon. Siinä köllötellessä voi olla vain, mietiskellä alkavaa päivää tai muistella juuri näkemäänsä unta. Ei kiirettä, ei huolia.

Entäs pitkä ja hidas aamupala sitten. Kun on saanut kammetuksi itsensä sängynpohjalta, voi tassutella unisin jaloin keittiöön (joka valitettavasti näin kesäisin on kuin sauna aamuauringon vuoksi, mutta ei anneta sen häiritä), keitellä kahvit ja kattaa kauniit astiat pöytään. Kun kasvot on sitten huuhdeltu kylmällä vedellä unihiekan karkottamiseksi, voi istahtaa kahvintuoksuiseen aamupalapöytään.

Monet tykkäävät puuhata samalla jotain syödessään aamupalaa, vähintäänkin selata puhelinta tai lukea lehteä. Itse tykkään ihan vain olla. Mahtavin juttu on, jos aamupalahetken saa jakaa jonkun kanssa. Jos seuraa ei kuitenkaan ole, saatan kuunnella vähän radiota, tai sitten ihan vaan hiljaisuutta. Aamupalalla on mukavaa olla läsnä, kaikessa rauhassa.

Kahvia saatan juoda vielä aamiaisen syötyäni hitaasti vaikka puolitoista tuntia. Hidasta menoa, mutta kyllä se siitä, mikro on onneksi keksitty, ettei tarvitse kylmänä juomaansa nauttia.

Hitaat aamut vaativat onnistuakseen yleensä sen pari tuntia. Siinä ajassa ehtii olla vain, hötkyilemättä. Parasta on, jos sen jälkeenkään ei tarvitse lähteä minnekään. Useimmiten kuitenkin työt tai muu kutsuvat. Mutta päivän haasteetkin on mukavampaa kohdata, kun aamu on lähtenyt kaikessa rauhassa hyvällä mielellä käyntiin.

Taidan mennä lämmittämään kahvini vielä kertaalleen. Se kun pääsi taas jäähtymään. Aamiaisesta on aikaa jo parisen tuntia.

Millaisia fiiliksiä hitaat aamut teissä herättää?