keskiviikko 27. syyskuuta 2017

OUTLANDER - MATKANTEKIJÄ SARJA

Onko täällä muita Outlander intoilijoita? Itsehän päädyin katsomaan sarjaa vähän vahingossa, mutta se imaisi kyllä minut täysin mukaansa. Kyseessä on siis Diana Gabaldonin kirjasarja, jonka pohjalta on tehty myös tv-sarja. Tv-sarjan kaksi ensimmäistä kautta pohjaavat kahteen ensimmäiseen kirjaan (Muukalainen ja Sudenkorento) ja ovat katsottavissa ainakin Netflixissä. Ja nyt on viimein koittanut odotettu päivä, koska TÄNÄÄN alkaa vihdoin sarjan kolmas kausi!

Yleensä tykkään lukea kirjoihin perustuvien elokuvien ja sarjojen kohdalla ensiksi ne kirjat. Näin siksi, että kirjat nyt vain useimmiten ovat loppujen lopuksi parempia ja nautin kirjojen lukemisesta niin paljon. Outlanderin kohdalla satuin kuitenkin toimimaan toisinpäin, lähinnä siksi, etten tiennyt ollenkaan millaisesta sarjasta on kyse.

KUVA: PINTEREST
Jäin täydellisesti koukkuun tv-sarjaan ja olen nyt sittemmin lukenut myös nuo pari ensimmäistä kirjaa. Sanoisin, että Outlanderin kohdalla filmatisointi ei kyllä missään nimessä kalpene kirjojen rinnalla, niin hienosti sarja on tehty! Ja lisäksi se on itseasiassa toteutettu varsin uskollisesti kirjan pohjalta, eikä suurempia vapauksia ole otettu. 

Matkantekijä -sarja alkaa, kun Claire siirtyy 1940-luvun lopun Skotlannista 1740-luvulle. Tapahtumat sijoittuvat pääsääntöisesti Skotlantiin, joskin sarjan toisessa osassa seikkaillaan paljon myös Ranskan maalla. Tarina pohjaa pitkälti Clairen ja Jamien rakkaustarinalle (ei tämä ole edes spoilaamista, niin ilmeisen selvää heidän rakastumisensa on alusta saakka) mutta käsittelee runsaasti myös historiallisia tapahtumia kuten jakobiittikapinaa ja Stuartien pyrkimyksiä valloittaa Englannin & Skotlannin kruunu jälleen itselleen.

Olit sitten ahkera lukija taikka enemmän tv-sarjojen ystävä, Outlanderista on iloa kaikille. Etenkin tv-sarjan ensimmäinen kausi oli paikoitellen varsin rankkaa katsottavaa, joten kaikkein herkimmille en kyllä tätä missään nimessä suosittelisi. Kirjat sen sijaan kuvaavat tapahtumat vähemmän ahdistavalla tavalla, joten lukukokemus on melko kepeä ja vaivaton, kaatumatta kuitenkaan hömpän puolelle. Pituutta ja pikkutarkkaa kuvailua kirjoissa piisaa, mutta itseäni se ei ole koskaan haitannut. Sarja tarjoilee aimoannoksen romantiikkaa vaativampaankin romantiikannälkään, mutta mukana on myös vaaroja ja vaarallisia tilanteita. Kuten sanottu, tarina sijoittuu 1700-luvulle, joten historiallisista romaaneista pitäville Outlander on varmasti mieluisaa luettavaa. Ja jos olet Skotlanti -fani niin kuin minä, vielä parempi!

Diana Gabaldon on jatkanut Matkantekijä -sarjaa ilmeisesti varsin pitkälle ja kirjoittanut päätarinan rinnalle myös monia itsenäisempiä kertomuksia, jotka avaavat tarkemmin esimerkiksi päähenkilöiden  ja muiden henkilöhahmojen menneisyyttä. Itse en ole vielä toistaiseksi lukenut kuin pari ensimmäistä osaa, joten en osaa tietysti arvioida näitä muita teoksia sen tarkemmin.

Mutta kyllä Gabaldon asiansa osaa, henkilöhahmot ovat kiehtovia ja historiallinen kuvaus innostavaa. Ja romantiikkaa tosiaan riittää, mikä tässä tapauksessa on ihan positiivinen juttu. Jotakuta saattaisi ärsyttää suomennoksessa käytetty murre, jolla kuvataan skottihenkilöiden puhetta, mutta itse en ole antanut asian häiritä. Eihän mikään kirja täydellinen ole, vaan Outlanderissä on paljon hyvää ja ainakin minua sarja on viihdyttänyt, sekä kirjoina että ohjelmana!

tiistai 26. syyskuuta 2017

ARJEN ONNELLISUUS


Olen viime aikoina lukenut useammankin blogitekstin siitä, kuinka tärkeää on nähdä hyvää jokaisessa päivässä ja ymmärtää, kuinka elämä itsessään juuri näin on riittävän hyvää. Viime päivinä olen keskittynyt näihin ajatuksiin ja tuntenut syvää, hiljaista onnea, jota ei ole ollut tarve ikuistaa kameralla tai kuuluttaa koko maailmalle.

Se on sitä sellaista onnea, jonka tuntee aamukävelyllä sumuisilla metsäpoluilla tai koirakaverin kosteaa turkkia silittäessä.

Onnea, joka oikein tihkuu metsäretkellä nautituista eväistä ja syysauringosta, joka hellii ihoa.

Se on vankkaa luottoa elämään ja siihen, että kaikki menee niinkuin kuuluukin mennä. 
 
Se on ymmärrys, että avain onneen ei ole materiassa tai tulevaisuuteen tai milloin minkäkin perään haikailussa: onni on itsestä kiinni.


Tänä aamuna heräsin uuteen päivään. Hengitin syvään, loikoilin sängyssä peiton alla, kipristin nenää jota viileä huoneilma kutitteli. En jaksanut heti nousta vaan kun nousin, söin aamupalan, venyttelin vähän ja kipaisin aamukävelylle koiruuden kanssa. Ihan tavallista arkea, ja kuinka minä siitä nautinkaan. 

Uskon vakaasti, että jokainen voi löytää onnellisuuden ihan kaikista päivistä, olivatpa ne arki tai juhlapäiviä, viikonloppuja tai loma-aikoja. Onnellisuus, tyytyväisyys ja kiitollisuus kun eivät seuraa almanakkaa. Jos elää arkeaan odottaen aina seuraavaa viikonloppua tai lomaa, ei voi olla kovin läsnä tässä hetkessä. Silloin myös niin monet asiat vilahtaa ohi silmien ja korvien, päivät sen kun viilettävät ohi ja kaikki ne potentiaaliset onnen hetket jäävät huomioimatta.  


Myöhemmin tänään aion opiskella, joogata ja lukea Sudenkorento -romaanin loppuun. Mutta aivan ensimmäiseksi keitän kahvia, sitä aivan tavallista Juhla mokkaa, ilman sen kummempia kommervenkkejä. Saatan myös istua sohvalla ja katsella ulos ikkunasta, tai ehkä vilkaisen mitä tv:stä tulee. Tässä hetkessä on hyvä olla, eikä siitä puutu mitään.

Läsnäoloa kaikkien tiistaihin!

maanantai 25. syyskuuta 2017

KIRJOITUSKURSSILAINEN

Toissa viikolla osallistuin läpi syksyn ja kevään jatkuvan kirjoituskurssin ensimmäiselle tapaamiskerralle. Ensimmäinen kirjoituskurssini koskaan. Voin kertoa, että olin todella innoissani.

Jonkin verran minua kyllä myös jännitti mennä paikalle. Tiesin ryhmän olevan pienehkö, mutta siitä huolimatta: minun pitäisi lukea kirjoituksiani ääneen vieraille ihmisille. 

Vaikka eihän se ole minulle uutta, että joku lukee tekstejäni. On kuitenkin eri asia julkaista blogiteksti kuin kirjoittaa fiktiivisiä tarinoita. Tarinoiden julkaiseminen hermostuttaa. Niiden ääneen lukeminen vasta hermostuttaakin. Tuntuu kuin muut arvostelisivat minun mielikuvitustani.

Vaan alusta saakka päätin, että otan kaiken hyödyn irti kurssista. Luen jokaisen tekstini ääneen, jos siinä vain on edes jonkinlaista järkeä. Olen liian pitkään kirjoittanut pääasiassa itselleni. Nyt on aika avata ovet ja ikkunat ja päästää tuuli sisään.

Niin minä menin kurssille. Me tutustuimme, kirjoitimme itsestämme, toisistamme ja ympäröivästä maailmasta, luimme kirjoituksia ääneen ja nauroimme yhdessä. Tuntui melkein kuin olisin tuntenut kaikki ne ihmiset, vaikken ollut tavannut ainuttakaan aikaisemmin. Meitä oli monen eri ikäistä, muttei sillä ollut väliä. Meillä oli yhteinen intohimo.

Kirjoitusharjoitukset olivat hyödyllisiä ja hauskoja mutta eniten nautin kuitenkin muiden kirjallisten haaveiden ja unelmien kuulemisesta. Tunsin olevani omieni parissa. Myös omat unelmani vahvistuivat, saivat aivan uudenlaista pontta siipiensä alle. 

Minä haluan kirjailijaksi. Minä haluan kirjoittaa kirjan. Minä aion kirjoittaa kirjan. Uskallan jo sanoa sen ääneen. Ja kun riittävän monesti toistan samaa lausetta ja työskentelen ahkerasti unelmani eteen, minä vielä saavutan sen. 

Sanomattakin lienee selvää, kuinka paljon odotan jo kirjoituskurssin seuraavaa tapaamiskertaa.

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

ON IHAN OOKOO...

... nukkua arkipäivänä puolille päivin, jos luennot alkavat vasta yhdeltä. 

... lämmittää aamukahvi mikrossa kolme kertaa, kun se nyt vaan aina pääsee jäähtymään, ennen viimeisiä kulauksia.

... vältellä siivoamista, jos sohvalla loikoilu houkuttaa enemmän.


 ... Katsoa koko aamupäivä lempisarjojen näyttelijöiden haastatteluja youtubesta.

... Herätä keskellä yötä ja tuntea tarvetta nousta ylös kirjoittamaan runoja. Ja toteuttaa tämä mieliteko.

... Olla menemättä kuntosalille, vaikka on maksanut kalliista salijäsenyydestä, jos ei kerta kaikkiaan huvita liikkua.


... Kirjoittaa blogiteksti ja unohtaa julkaista se.

... Ostaa pussi sipsejä. Ja maistettuaan pari sipsiä, mennä samantien takaisin samaan kauppaan, saman myyjän kassalle ja ostaa vielä pari pussia lisää noita kyseisiä sipsejä, koska ne on niin hyviä.

... Joogata olohuoneen lattialla opiskelun sijasta.

maanantai 18. syyskuuta 2017

NIRSOSTA SEIKKAILIJAKSI


Olin nuorempana melko nirso mitä ruokaan tulee. Lapsena kouluruoista varmaan puolet kuului inhokkilistalleni ja Kreikan matkalla muistan syöneeni ravintoloissa lähes pelkästään ranskalaisiaperunoita. Kuten monelle lapselle, minun oli vaikeaa pitää muusta kuin tutusta kotiruoasta. Onneksi meillä kotona on sentään aina syöty monipuolista ja herkullista ruokaa, joten en minä yksitoikkoista ruokaa ole joutunut syömään. Vieraat maut olivat kuitenkin aina kovin vaikeita.

Jäänteenä lapsuuden nirsoudesta olen ollut toisinaan vähän huono maistelemaan uusia makuja ja ruokalajeja. Jokunen vuosi sitten päätin, että maailmassa on aivan liian paljon upeita ruoka-aineita, kuinka voisinkaan pitäytyä aina vain vanhoissa tutuissa. Siitä lähtien olen testaillut uusia juttuja paljon aiempaa enemmän. Ja millaisia makujen maailmoja minulle onkaan paljastunut!


Toki olen maisteluissani törmännyt myös sellaisiin juttuihin, joita en ole voinut sietää. Lisäksi minulla on edelleen inhokkilistallani aineita, joita en ole edelleenkään oppinut syömään. Arkkiviholliseni juusto (siis kaikissa muodoissaan. Myös feta. Ja raejuusto. Tiedän, pidätte minua hulluna) saa luvan pysytellä kaukana minun lautasestani. Toisten ruokien kanssa käyn edelleen kamppailua, jotta vielä jonain päivänä voisin syödä niitä ilolla. Juuri niin puurot, tämä oli teille. 

Kesällä toteuttamani Riikan reissu oli minulle oikea makujen tutkimusmatka. Päätin heti matkan alussa, että nyt haluan kokeilla mahdollisimman paljon uusia ruokia. Ja minähän kokeilin! Söin ensimmäistä kertaa elämässäni katkarapuja, quacamolea, lehtikaalia, simpukoita ja kuvassakin näkyvää mustekalaa. Täytyy sanoa, että simpukat olivat hyviä, mustekalat eivät niinkään... En vaan päässyt millään yli siitä miten säälittävältä tuo pieni kokonainen mustekala näytti lautasellani, senhän olisi pitänyt uiskennella meren syvyyksissä! 
 

Ruokakokeilut ovat oivallinen tapa kokea maailma, etenkin reissuilla uusien juttujen kokeileminen on helppoa ja hauskaa! Aina annosvalinta ei ehkä osu nappiin, mutta kokemus on varmasti vähintäänkin mielenkiintoinen. Itse aion jatkaa seikkailuani ruoan parissa ja oppia laittamaan vielä aiempaakin monipuolisempaa ruokaa, hyödyntämään raaka-aineita mahdollisimman monin tavoin ja laajasti. Tänäänkin kokeilin itseasiassa jotakin itselleni uutta, kun tein fajitaskukkakaalipaistosta. Tällä kertaa kokeilu osui nappiin.

Mites siellä ruudun toisella puolella, tykkäättekö te kokeilla uusia juttuja, vai pitäydyttekö mieluummin tutuiksi todetuissa mauissa? :) Mikä on viimeisin uusi ruokalaji tai -aine, jota olette kokeilleet?

perjantai 15. syyskuuta 2017

TESTISSÄ: MIFUSUIKALEET


Päädyin tässä yhtenä päivänä testailemaan mifusuikaleita! Kuten jo aiemmin taisin mainitakin, olen pyrkinyt syömisissäni lisäämään entistä enemmän kasviksia ja vähentämään lihankulutustani. En kuitenkaan pidä itseni (tai kenenkään muunkaan) lokeroimisesta, joten en sano itseäni kasvissyöjäksi enkä miksikään muuksikaan, enkä noudata ehdottomasti minkäänlaista ruokavaliota. Minä olen minä, ja syön sitä mikä minusta hyvältä tuntuu. Tällä hetkellä parhaalta tuntuu syödä kasvispainotteisesti, koska tiedän maapallon ja ympäristön kiittävän.

Joka tapauksessa, ne mifut! En ollut koskaan aikaisemmin testannut tai maistanut mifua, en missään muodossa. Mifusuikaleet vaikuttivat kuitenkin testaamisen arvoisilta, joten olkaapa hyvä: helppo ja nopea "kanakastike" mifusuikaleista!


Tarvitset

- Maustamattomia mifusuikaleita
- Kukkakaalia
- Muutama porkkana
- Voita paistamiseen
- Ruokakermaa
- Soijakastiketta
- Grillimaustetta, sipulijauhetta, valkosipulijauhetta, mustapippuria (tai muita mausteita oman maun mukaan) 
- Kanafondue

- Lisäkkeeksi esim. spagettia tai riisiä, ja vihersalaatti niistä aineksista, joista satut pitämään. Omaan perus lisäkesalaattiini kuuluu kurkkua, ruustinnansalaattia, terttutomaattia sekä viinirypäleitä.

Valmistus:

1. Laita ensimmäiseksi vesi kiehumaan spagettia/riisiä tms. varten. Lisäke ehtii mukavasti kypsentyä samalla kun valmistat kastikkeen.

2. Laita paistinpannu kuumenemaan ja pannulle nokare voita. Pilko kukkakaali (itse pilkoin noin nyrkin kokoisen palan kukkakaalia ja se oli varsin sopiva määrä) miellyttäviksi suupaloiksi. Pilko porkkanat (näitäkin se määrä mikä hyvältä tuntuu, itsellä taisi mennä noin 4-5 pienehköä porkkanaa) ohuiksi lätyiksi, jotta ne kypsyvät nopeammin. Lisää kukkakaalit ja porkkanat pannulle. 

3. Paista kukkakaaleja ja porkkanoita pannulla, jotta ne saavat vähän väriä. Mausta esimerkiksi grillimausteella, sipuli/valkosipulijauheella ja mustapippurilla. Voit myös lorauttaa juokkoon hieman soijakastiketta. 

4. Lisää pannulle hieman vettä, jolloin kasvikset kypsyvät nopeammin. Pienennä lämpöä. Anna kukkakaalien ja porkkanoiden kypsyä välillä sekoitellen, ja siirry mifusuikaleisiin.

5. Ruskista mifusuikaleet voissa toisella pannulla. Ohjeen mukaan ruskistamiseen riittää ajaksi n. 2-4 minuuttia, mutta koska en itse kokkaillessa katso kelloa juuri koskaan, paistan niitä kunnes ne näyttävät hyvältä. Mausta suikaleet esim. soijakastikkeella ja grillimausteella. Suikaleet itsessään eivät maistu juuri miltään, joten mausteita saa ja pitää olla!

6. Kippaa mifusuikaleet kukkakaalien & porkkanoiden seuraan, sekoita, ja lisää purkillinen ruokakermaa. Anna kiehahtaa. Lisää sekaan kanafondue ja mausta tämän jälkeen tarpeen mukaan. Sekoittele kastiketta ja muista maistella. Kun maku on kohdillaan ja kerma saanut hetken hiljaksiin kiehua, kastike on valmis!

7. Tarjoile spagetin/riisin ja salaatin kanssa ja nauti!

Tätä ohjettahan voikin sitten varioida ihan loputtomiin! Kokeile eri kasvisten kanssa ja eri lisäkkeiden kanssa. Kokeile myös eri makuyhditelmiä: sopisivatko intialaiset tai ehkä meksikolaiset mausteet? Entäs tomaattinen mifukastike? Kuten jo mainitsinkin mifut itsessään eivät maistu oikein miltään, joten ne tarjoavat valtavat sovellusmahdollisuudet. Mifujen koostumus on hyvin pehmeä ja sileä, mitä ehkä itse ensin karsastin, mutta loppujenlopuksi kastikkeessa ne menevät oikein mukavasti. Ja tästä kastikkeesta tuli kyllä sen verran makoisa, että taidanpa tehdä toistekin!

torstai 14. syyskuuta 2017

LUKEMINEN ON ARKEA

Heräsin tänä aamuna hieman flunssaisena, enkä kovin virkeänä. Hipsuttelin paljain jaloin keittiöön ja kurkistin verhojen raosta ulos: syksyisen harmaa ja sateinen päivä tiedossa. Annoin verhojen pysyä kiinni, kaadoin itselleni Nipsu-mukin täydeltä kahvia ja istahdin aamupalalle pohtien kuinka hyvin minulla olisi aikaa tänä aamupäivänä paeta synkkää säätä romaanin sivuille.

Siinä aamukahvista nauttiessani päädyin kuitenkin lukemaan Parnasso -lehden vanhempaa numeroa. Kyseessä on siis kirjallisuutta käsittelevä aikakauslehti, johon vasta hiljattain itsekin tutustuin, ja lainasin muutaman kappaleen kirjastosta luettavaksi. Innostuin lehdestä heti alkusilmäyksellä, ja kyseisen numeron pääkirjoitus sai minut nyökyttelemään päätäni samanmielisyyden kunniaksi. 


Pääkirjoituksen kirjoittanut Karo Hämäläinen pohti sitä, kuinka lukeminen on ollut tärkeä osa suomalaisten elämää aiemmin, mutta nykyään kirjallisuus on tuntunut siirtyneen arjen kiinteästä osasta enemmän juhlaksi. Kirjamyynti laskee ja ihmiset lukevat entistä useammin vain erityisinä hetkinä, juhlana. Kuten Hämäläinen myös minäkin pidän kuitenkin lukemista, kirjoja, kirjallisuutta ehdottomasti arkisena asiana.  Upeana, mutta jokaiseen päivääni kuuluvana asiana.

Minä, toisin kuin monet nykylapset ja nuoret, olen kasvanut lukemisen kulttuuriin. Kotonani luettiin aina hyvin paljon, luetaan edelleen. Meille lapsille luettiin joka ilta iltasatuja ja isommat sisarukset ovat aina lukeneet kirjoja nuoremmille. Sisaruskatraastamme jokainen on myös oppinut lukemaan varhain itse, mutta iltasadut ja toisillemme ääneen lukeminen eivät päättyneet siihen. Nuo hetket olivat aina erityisiä, koska silloin kaikki kuuntelivat samaa tarinaa, eläytyivät ja tunsivat yhteenkuuluvuutta toinen toistensa kanssa.


Lukeminen on minulle joka päiväinen teko. Kirjat ovat olennainen osa päiviäni. Olipa teksti sitten tieteellistä kirjallisuutta opintojani varten, aikakauslehdistä lukemiani artikkeleita tai romaaneja, minä luen päivittäin. Mieluiten luen painettua sanaa, vaikka nykyään olisi toki saatavilla myös digikirjoja ja digilehtiä. 

Toivoisin ihmisten ymmärtävän lukemisen ilot uudelleen. On toki paljon lukijaihmisiäkin, mutta minusta on sääli, että niin monet lapset kasvavat irrallaan lukemisen kulttuurista. Omille tulevaisuuden lapsilleni haluan välittää tarinoiden ja sanojen salat jo varhain. Minun taloudessani tablettien ja kännyköitten räplääminen jääköön vähemmälle huomiolle, lukeminen kun on niin paljon mielenkiintoisempaa puuhaa. 

Kirjat ja lukeminen kuuluvat arkipäiviin, eivät ainoastaan juhlaan. Mitä sinä aiot tänään lukea?

Lukuiloa kaikkien torstaihin! 

tiistai 12. syyskuuta 2017

RAVINTOA RUUMIILLE JA SIELULLE


Näin viekkaan kuvan saattelemana olen päättänyt, että tänä syksynä pyrin keskittymään täällä blogin puolella erityisesti kahteen asiaan: ruokaan ja kirjallisuuteen. Koska olen rönsyilevä luonne en aio kuitenkaan tehdä sataprosenttista lupausta ettenkö kirjoittelisi muistakina asioista, mutta saahan ihmisellä tavoitteita olla, hehe! Olen viime aikoina joutunut (tai oikeastaan saanut!) opetella paljon uusia ruokalajeja sen takia, että olen muuttanut syömisiäni entistä enemmän kasvispainotteiseksi. Lihaa syön edelleen silloin tällöin, mutta tavoitteeni on pitää liha enemmänkin "juhlaruokana" ja vähentää sen käyttö minimiin arkiruokailussani. Siispä tulen varmasti jakamaan täälläkin syksyn mittaa myös monta hyvää ja helppoa kasvisruokareseptiä, ja testailemaan erilaisia kasvisruokailijan vaihtoehtoja lihalle: tällä hetkellä kokeilemista odottavat muun muassa mifusuikaleet ja quorn-kuutiot.

Miltäs kuulostaa? Onko teillä toiveita sen suhteen, millaisia reseptejä haluaisitte lukea? Ovatko teidän intohimonne makeissa jälkkäreissä ja leipomuksissa vai enemmän suolaisten ruoka-annosten puolella?  Sen lupaan, että minun reseptini eivät tule olemaan vaikeita ja monimutkaisia eivätkä ne sisällä liiaksi outoja ainesosia. Siksipä kaikkien on helppoa lähteä kokeilemaan reseptejäni, kun kynnys ei nouse liian korkeaksi. :)  

tiistai 5. syyskuuta 2017

HYGGE - HYVÄN ELÄMÄN KIRJA


Olen aina pitänyt erilaisia elämäntapaoppaita varsin viihdyttävinä. Siispä ei liene ihme, että pidän kovasti myös Hyggestä, joka tarjoaa kaikkea sitä mitä kyseiseen kategoriaan kuuluvalta kirjalta voi kaivata.

"Hyggeä on selitetty läheisyyden luomisen taiteeksi, sielun viihtyisyydeksi, rauhoittavista asioista nauttimiseksi ja kaikeksi näiden väliltä. Oma suosikkini on kupillinen kaakaota kynttilänvalossa."

Näin hyggeä kuvaillaan kirjan takakannessa, ja kun sukeltaa opuksen sivuille, saa tietää hyggestä vielä paljon perusteellisemmin. Hygge syntyy kynttilöistä, rakkaista ihmisistä, hyvistä kirjoista ja herkullisesta ruoasta ja juomasta. Suoraan sanottua hygge on juuri sitä, jota haluan elämääni aina vain lisää ja josta nautin enemmän kuin mistään muusta.
Hyggen on kirjoittanut Meik Wiking, The Happiness Research Instituten johtaja, joka on tehnyt onnellisuustutkimusta pitkän kaavan mukaan. Hyggeä lukiessani en voinut olla miettimättä, että onnellisuustutkijan työn täytyy olla metkaa. Mikä voisi olla sen mukavampaa, kuin selvittää, mikä tekee ihmiset onnelliseksi?

Kuten voi päätellä, kirjan mukaan hygge on yksi selkeimmistä onnellisuuteen vaikuttavista tekijöistä, ja etenkin tanskalaiset tuntuvat osaavan hyggeilyn salat varsin hyvin: onhan Tanska sentään ollut kärkimaita lukuisissa onnellisuustutkimuksissa vuosien varrella.

Wikingin teoksen ansiosta myös me muualla kuin Tanskassa asuvat saamme nyt vinkkejä siihen, kuinka tuoda elämäämme vähän enemmän hyggeä. Kirja neuvoo hygge-hätäpakkauksen tekemisessä ja kertoo täsmävinkkejä siihen, kuinka kunakin kuukautena voi hyggeillä. Kirja sisältää myös paljon hauskaa nippelitietoa onnellisuudesta, herkullisen kuuloisia ruokaohjeita ja vinkkejä hyggempään kotiin.

Niin ja tämän kaiken lisäksi Hyggessä on ihanat kuvat, joita katsellessa sielu lepää! Teos on myös aivan täydellisen kokoinen napattavaksi laukkuun mukaan vaikkapa matkalukemiseksi. Näin syksyn pimeneviin iltoihin Hygge on täydellinen valinta!