LUPA HIDASTAA

Alkusyksy on ehdottomasti yksi vuoden parhaista vaiheista. Tuskalliset helteet ovat toivottavasti jo takana ja saa vihdoin nauttia ihanasta viileydestä, tuulesta ja sateesta. On ihanaa päästä käyttämään syksyvaatteita jo tylsistymiseen asti kulutettujen kesärimpuloiden sijasta, litkiä litroittain teetä, liikkua luonnossa ja ihan vaan olla ja fiilistellä

Vaikka tänä syksynä fiilistelyä varjostaa, tai ainakin siihen oman teränsä luo se, että syksy tulee olemaan kaikkea muuta kuin tuttua ja turvallista kotihyggeilyä.

Syksy on monelle jollain tapaa kiireistä aikaa, vaikkei mitään sen suurempia elämänmuutoksia olisikaan luvassa: suurimmalta osalta on jo tähän mennessä kesälomat lusittu ja paluu arkeen voi olla rankka. Uudet projektit ja kurssit töissä ja opiskelujen parissa voivat lisätä kierroksia. Lisäksi olen huomannut ainakin omalla kohdallani, että syksyllä sosiaalisia rientoja on paljon enemmän, joten nekin syövät aikaa ja voimia.

Entäs jos tästä kaikesta tuleekin vähän ähky olo? Jos ei jaksaisikaan paahtaa menemään pysähtymättömän höyryjunan tavoin? Mutta kun erinäisille asioille EI:n sanominen synnyttää itsessä semmoisia tunteita kuin syyllisyys, saamattomuus ja mitä näitä nyt on. "No kun justhan sitä oli lomalla ja nyt pitäs sit jaksaa ja kun kaikki muutkin on menossa, niin pitäähän se minunkin..."

Nyt stop siihen paikkaan! Ei ole mitään syytä tuntea syyllisyyttä tai verrata itseä muihin. Ihmisillä on erilaiset voimavarat tehdä erilaisia asioita. Itse esimerkiksi koen isot sosiaaliset tapahtumat hyvin väsyttävinä, siispä osallistun niihin vain hyvin harvoin siitäkin huolimatta, että ystävät kyllä jaksavat juosta jokaiset pippalot läpi. 

Minä liputan rentouden puolesta. Mikään ei ole tärkeämpää, kuin kuunnella itseään ja kehoaan: miltä minusta nyt tuntuu? Tuntuuko hikitreeni tähän saumaan oikealta vai venyttelisinkö sittenkin hyvän tv-ohjelman äärellä? Mitä jos tänään olisinkin ihan vaan kotona, kun ei oikeastaan huvittaisi lähteä pyörimään kaupungille ystävän kanssa? Mitä jos kutsuisin hänet sittenkin teelle ja ihan vaan oltaisiin? Mitä jos kieltäytyisin parista projektista ja keskittyisin tekemään huolellisesti ja kaikessa rauhassa kesken olevat työtehtävät?

Elämä jatkaa kyllä rullaamistaan, vaikka sinä hidastaisit välillä. Tänä syksynä, kun olen itse joutunut juoksemaan pää kolmantena jalkana ja repeämään joka suuntaan, hidastaminen tuntuu suorastaan elintärkeältä. Ja hitaissa, rauhallisissa hetkissä huomaan myös olevani kaikista onnellisimmillani: kullan kainalossa, maha täynnä hyvää ruokaa, eikä hoppua mihinkään suuntaan.

Joten annathan armoa itsellesi ja hidastat, jos arki tuntuu liian stressaavalta ja kiire painaa päälle? Ei ne asiat tekemällä lopu, mutta pieni ihminen voi hyvinkin kulua puhki, jos ei pysähdy kuuntelemaan itseään. 

Rentouttavaa viikonalkua! ♥

5 x VINKIT KEVÄISEEN TUNNELMAAN

Ulkona pyryttää ja tuuli on ollut viime päivinä ihan jäätävän kylmä. Kuulen lähes päivittäin kanssakulkijoilta valitteluita siitä, miten kevät ei tule koskaan ja talvi senkun jatkuu, miten ikävää on kun on kylmää ja tulispa jo lämmin ja kesä ja loma ja ja ja.

Kuten tiedätte mikäli olette juttujani seurailleet, minä pidän talvesta. Pidän kuitenkin myös keväästä, kesästä ja syksystä. Kaiken kaikkiaan olen kyllä huomannut, ettei ulkona vallitsevalla säätilalla ole loppujen lopuksi kovin suurta merkitystä, koska pystyn luomaan itselleni ihanan keväisen kuplivan fiiliksen myös keskelle lumimyrskyä.

Täsmävinkkejäni kevätfiiliksen luomiseen ovat:

1. Leikkokukat - onko parempaa tapaa tuoda kevät sisään, kuin värikkäät kukat piristämässä kahvihetkiä? Tulppaanit ovat yksiä suosikkileikkokukistani, koska ne kestävät suhteellisen pitkään ja niitä saa monissa ihanissa väreissä.

 2. Leipominen - en edes oikein tiedä, miksi leipominen synnyttää minussa keväisiä tuntemuksia. Mutta se on varmaa, ettei leivonnaisia voita mikään, joten kulhot ja kapustat esiin!

3. Vaaleat vaatteet - näinkin helppoa se voi olla. Keväiseltä tuntuu jo se, kun pukee ylleen valkoisen villapaidan. Tai jotain vaaleanpunaista (ei tapahdu kohdallani tosin kovin usein) tai keltaista. Hulmuavat helmat ovat myös helppo niksi kevättunnelman luomiseen!

4. Jazz musiikki - sen jälkeen kun kävin elokuvissa katsomassa La La Land -elokuvan, minulle aukeni ihan uudella tavalla jazz -musiikin maailma. Kyseisen filmin soundtrack on ihan täydellistä musiikkia sielulle ja mielelle ja saa myös jalat vipattamaan. Jazzin mukaan tanssiminen ja fiilistely pitkin asuntoa on aivan parhautta ja luo aivan mahtavan fiiliksen.

5. Siivoaminen  - kyllä se niin on, että kevät tulee myös puhdistamalla ja karsimalla. Selkeys, minimaalisuus ja siisteys luovat ainakin omalla kohdallani seesteistä tyyneyttä, mikä rinnastuu ehdottomasti kevääseen. Erityisesti luuttuaminen ja ikkunoiden pesu luovat oikeanlaista kevät tunnelmaa!

Siinäpä olivat minun tämän hetken viisi vinkkiäni keväiseen mieleen, oli sää mikä hyvänsä! Onko teillä jotain erityistä niksiä, jolla saatte aivot ihanasti kevät tunnelmiin? :)

TALVEN LUOTTOTUOTTEET

Kovat pakkaset on paukkuneet nurkissa jo jonkin aikaa. Tämä on aiheuttanut sen, että hiukseni ja ihoni suorastaan huutavat hoitoa. Viime aikoina luottotuotteiksi, jotka on siis päivästä toiseen kovalla käytöllä, on päätynyt ihania tuoksuja ja miellyttäviä koostumuksia.

Käytin vuosikausia huulirasvana vedetöntä Vitalista. Se oli täydellinen tuote minulle, riittoisa ja äärimmäisen hoitava. Valitettavasti joku aika sitten en enää löytänytkään Vitalista kaupoista. Kiersin ties miten monta eri paikkaa läpi, eikä mistään kyseistä tuotetta enää löytynyt. Kummallista, en vieläkään tiedä onko sen valmistus lopetettu vai mistä kiikastaa.

Huuleni ovat todella kuivuvaa ja helposti rohtuvaa sorttia, joten joudun turvautumaan melko paljon huulirasvoihin. Kevyemmät tuotteet kuten Labellon, Blistexin tai Babylipsin rasvat eivät kuitenkaan auta vaan usein pahentavat vain tilannetta. Siksi olenkin kokeillut kaikki mahdolliset rasvat läpi löytääkseni Vitalikselle korvaajan. Parhaaksi korvaajaksi on osoittautunut Classic Carmex, joka on ihanan viilentävä hoitotuote huulille ja todella kosteuttava. Tykkään! Ainut miinus on se, että purkki on hitusen pieni ja kuluu loppuun melko nopeasti tällaisella suurkuluttajalla kuin minä.

Talvipakkaset ovat suoranaista pahuutta hiuslaadulleni, joka on helposti sähköistyvä, sileä ja pehmoinen. Käytän aina shampoolla pesemisen jälkeen tukassani pois huuhdeltavaa hoitoainetta, mutta se yksin ei riitä vaan lisäksi joudun näin talvisaikaan turvautumaan myös suihkutettavaan hoitoaineeseen. XZ:n kosteuttava hoitosuihke on niin herkullisen tuoksuinen, että sitä tekisi mieli tuoksutella päivät läpeensä :D Ja on tuo myös mukavan tehokasta ainetta, pitää sähköisyyden ja "hattaraisuuden" hyvin aisoissa.



Siinä missä hiukseni ja huuleni, myös ihoni on herkästi kuivuvaa sorttia. Lapsena käteni olivat aina ihan punaiset ja halkeilleet, kun eihän sitä silloin älynnyt paljoa rasvailla. Nykyään rasvaan ihoani ahkerasti, etenkin käsivoiteita kuluu. Tänä talvena olen tykästynyt erityisesti Lumenen klassikko sarjaan, jossa ehdotonta plussaa on se, että tuotteet ovat yli 80% luonnollisista ainesosista valmistettuja. Kuvissa näkyvä käsivoide on koostumukseltaan mukavan kevyt ja nopeasti imeytyvä voide, ei mikään supertuhti vaan semmoinen arkirasva. Käytän tätä tosi usein koska sen koostumus ja mieto tuoksu miellyttävät.

Myös Lumenen koivu suihkugeeli on osoittautunut ihan täydeksi kympiksi. Voiko olla parempaa kuin saunavastan tuoksuinen suihkugeeli?! Tästä tulee niin kesä mieleen!

Kaikista kuivimmille kohdille kropassani kuten jalkapohjille, kantapäille, kyynärpäille ja polville täytyy olla vielä super rasvainen tehotuote, jollaiseksi on osoittautunut Dermosilin Sensitive Extra Treatment. Tämä on kyllä oikeastaan ollut luottotuotteeni jo useamman vuoden. Tuo putilo on ihan mielettömän riittoisa ja voide ehkä tehokkaimmin kosteuttavaa mihin olen koskaan törmännyt. Erityisesti koppuraisille kantapäille tämä on tuonut helpotusta. Lisäksi hinta on erittäin kilpailukykyinen, siinä seitsemän euron paikkeilla.

Siinäpä ovat tämän hetken ehdottomat suosikkituotteeni! Onko teillä erityisiä talven lemppareita? :)

PAKKASTA JA AURINKOA

Ulkona pakkaset paukkuu, eikä sisälämpötilakaan tahdo vetävän ulko-oven ja ikkunoiden vuoksi tuntua aina ihan riittävän lämpimältä. Tästä huolimatta täytyy sanoa, että kyllä minä rakastan talvea!

Tällä hetkellä pakkasta on -20.7 astetta. Siinä missä joku saattaisi harmitella ja kauhistella, meikä hymyilee oikein leveästi. Kovat pakkaset tarkoittavat yleensä myös auringonpaistetta, joten koko päivän sisällä pysyttely ei ole vaihtoehto. Eikun siis toppavaatetta päälle ja menoksi!

Täytyy tosin myöntää, että valokuvaus näissä asteissa on vähän haastavaa, sormet kun tuppaavat jäätymään kalikoiksi parissa minuutissa. Mutta sitten kun verenkierto sormenpäissä on täysin ehtynyt, voikin loppu ulkoilun ajan vain fiilistellä. Omilla silmillä maailman katselu ja ihmettely on sitä paitsi aina paljon parempaa, kuin jälkikäteen kuvien katselu. Vaikka kuvat olisivat kuinka kauniita, on todellinen hetki mitä suurimmalla todennäköisyydellä vielä kauniimpi.

Vuorotyötä tekevällä ulkoilu tippuu ihan liian usein pois päivistä. Iltavuoroon mennessä ehtisi toki ulkoilla aamupäivällä mikäli jaksaisi herätä, mutta jossain kohtaa täytyy nukkuakin, että jaksaa taas töissä. Mikäli taas on aamuvuorossa, kotiin tullessa onkin jo melko hämärää, eikä se aurinko ainakaan enää paista. Se tietysti ei ole mikään ulkoilun este, mutta kyllähän sitä mielellään auringosta vähän useammin nauttisi.

Siispä, kun aurinko ja vapaa-aika sattuvat samalle päivälle, on otettava kaikki ilo irti! Monesti tuntuu muutenkin, että suomalaiset surkuttelevat ihan liikaa säätä ja lämpötiloja. Meidänhän pitäisi olla onnellisia siitä, että asumme maassa, jossa on neljä ihanaa, kaunista, lumoavaa vuodenaikaa! Itse olen siitä ihan vaan sataprosenttisen kiitollinen. Ja koska onnellinen ja kiitollinen olo on takuulla parempi kuin mökötys ja valitus, miksei kaikki yhdessä tuumin päätettäisi olla tyytyväisiä siihen, mitä luonnolla on meille tarjota? ;) 

Ihanaa pakkaspäivää tyypit! ♥

IRTIOTTO ARJESTA - YÖ KYLPYLÄHOTELLISSA

Joskus elämä on vähän liikaa. Joskus stressaavat ajatukset puskee päälle vaikka ne kuinka yrittäisi pitää aisoissa ja olla murehtimatta. Arkinen ympäristö ei suo helpotusta paineista mutta maisemanvaihto voi sen tarjota.

Vähän aikaa sitten stressi kävi liian kovaksi ja ajatukset hyrräsivät koko ajan työssä ja opiskelussa. Vapaa-ajasta alkoi olla vaikeaa nauttia, kun koko ajan tuntui, että jotain pitäisi saada aikaan ja ongelmat vain olivat ja pysyivät sitkeän ilkeinä. Päätimme yhdessätuumin poikaystäväni kanssa, että nyt on aika ottaa aikalisä ja lähteä kylpylähotelliin.

Varasimme huoneen samassa kaupungissa sijaitsevasta hotellista, pakkasimme kimpsut ja kampsut ja lähdimme matkaan. Oli kirpeä pakkaspäivä ja ulkoilun jälkeen oli ihanaa päästä sisälle hemmottelemaan itseään kylpylän lämpimiin altaisiin. Olen myös aina nauttinut matkauinnista, joten täysin lillutteluksi ei homma kuitenkaan mennyt.

Vaikka emme sijainnillisesti olleet kaukana kotoa, mieli tuntui olevan vihdoin vapaa. Kylpylässä rentoutuessa ja hotellihuoneessa köllötellessä oli vaikeaa muistaa arjen haasteita. Olo oli raukea, levännyt ja mieli vapaa ja kevyt. Miten hassua, että aivot tyhjentyivät kaikesta stressistä lähes samantien kun vain annoin itselleni luvan olla vapaalla ja levätä!

Kylpylöinnin jälkeen oli ihanaa tilata illalla pizzaa, katsoa leffaa ja ruveta nukkumaan valkoisiin lakanoihin pehmeässä ja suuren suuressa sängyssä. Kyllä sitä tuli sikeästi nukuttuakin. Ja aamulla oli sitten sitäkin ihanampaa kampeutua hotelliaamiaiselle. En edes muista, milloin viimeksi olen ollut kunnon hotelliaamupalalla, jossa pöydät notkuvat runsautta ja kaikkea haluaisi lastata lautaselle vaikka tietää, ettei vatsa vain vedä ihan loputtomiin.

Hotellissa yöpyminen ei ole Suomessa kovin halpaa, ja etenkin saman kaupungin sisällä pysytteleminen ja hotellista maksaminen tuntui ensin aika hullulta. Hetken hintaa tuskailtuamme tajusimme kuitenkin, että me tarvitsemme tätä irtiottoa. Ainakin itse voin rehellisesti kertoa, että oman hyvinvointini kannalta kylpyläreissu tuli tarpeeseen. Se, että saa edes hetken rauhan omilta ajatuksiltaan ja arjeltaan, on kaikkien niiden roposten arvoista.

HEMMOTTELUHETKI

Viimeiset viikot ovat olleet täynnä opiskelua ja töitä. Vapaa-aikani on kulunut pääasiassa nukkumiseen ja itsen psyykkaamiseen, jotta jaksaa vielä muutaman päivän. Liikunnalle, musiikille tai muille harrastuksille ei ole liiemmin ollut tilaa arjessani viime aikoina, mikä on kyllä ollut harmillista.

Kaiken kiireen keskellä naputeltiin kuitenkin yhtenä päivänä äitini kanssa Dermosil -tilaus. Kaipasimme molemmat pientä hemmottelua ja selasimme Dermosil -kauppaa kuin lapset lelulehteä. Vaikka erityisesti omalla kohdallani ajattelin ihanaa arjen hemmottelua tilauksen tekemisen motivaattorina, tulivat osa tuotteista kyllä ihan tarpeeseenkin, sillä ihoni ja hiukseni ovat talvisin rutikuivat ja kaipaavat tuhtia kosteutusta ja hoitoa.

Oli kyllä ihan kuin joulu olisi jo tullut, kun paketillinen kosmetiikkaa tuotiin kotiovelle ja pääsimme äidin kanssa hypistelemään ostoksiamme. Hassua miten voide-, hoitoaine- ja meikkiputelit voivatkin ilostuttaa niin kovasti. Jo pelkkä tuotteiden katsominenkin hymyilyttää, niin kauniisiin purkkeihin ja rasioihin aineet on pakattu.

Olen aina pitänyt Dermosil -tuotteista ulkonäön lisäksi ihan muutenkin: hinnat ovat inhimillisiä, tuotteet riittoisia ja voi veljet miten toimivia! Voin ihan rehellisesti sanoa, etten ole tainnut pettyä vielä tähän mennessä yhteenkään tilaamaani tuotteeseen, ja onhan noita vuosien varrella tullut testailtua useampia. Tuotteiden tuoksut ovat miellyttäviä ja koska tuotteita löytyy varsin runsaasti, luulisi niiden joukosta löytyvän jokaiselle jotakin.

Kuvissa näkyvistä tuotteista erityisesti Tulips -mattahuulipuna ja shampanjainen huulikiilto sekä Beauty Scent -tuoksut ilahduttivat ja toivat mukavaa luksusta arjen keskelle. Mattapuna päätyi heti liki päivittäiseen käyttöön ja kaikki kolme tuoksua olivat ihanan raikkaita ja keveitä, erilaisiin tilanteisiin sopivia. Suosittelen molempia tuotteita lämpimästi!

Jos joku pähkäilee joululahjojen suhteen, niin tässäpä oivallinen vaihtoehto! Dermosililta löytyy tuotteita niin miehille kuin naisille ja saaja varmasti ilostuu näistä kaunokaisista.

KAIKESSA RAUHASSA

Hei. Mitä kuuluu?

Onko olo rauhaisa vai vipattavatko levottomat jalat?

Onko syystuuli sotkenut hiukset harakanpesäksi ja puhaltanut poskiin punan? Ovatko puut huojuneet ja aurinko paistanut keltaisen, oranssin ja vihreän lehvistön läpi? Vai onko sade piiskannut maata ja loiskunut lätäköinä? Vai oletko edes ehtinyt vilkaista ulos ikkunasta tai hipsiä pihamaalla aistimassa säätä?

Onko ollut kiire? Oletko ehkä puskenut eteenpäin töissä tai koulutiellä? Onko nurkissa pölymakkaroita, keittiönpöytä muruarmeijan peitossa ja tiskit tiskaamatta? Mites ne pyykit ja entäs se juoksulenkki? Onko to-do -listalla miljoona ja yksi tekemätöntä juttua?

Mitä jos unohtaisit sen kaiken. Mitä jos istuisit lattialle, sulkisit silmät ja hengittelisit sisään ja ulos. Mitä jos antaisit ajatusten lopettaa alituisen mollaamisen, kun pitäis ja pitäis ja pitäis. Mitä jos tunnustelisit oloasi, kuuntelisit ikkunassa surisevaa kärpästä. Mitäpä jos antaisit valon tanssia iholla, hymyilisit onnea sisimpääsi.


Mitä jos oltaisiin ihan vaan tässä hetkessä? Ei vatvottaisi ikäviä juttuja eikä mietittäisi tulevaa. Mitä jos katseltaisiin ympärillemme avoimin silmin, valmiina vastaanottamaan kaikki hyvä ja kaunis, mitä nykyhetki haluaa meille tarjota. Mitäpä jos oltaisiin hetki yhtä kaiken olevaisen kanssa, oltaisiin hetki yhdessä, tunnettaisiin syvemmin ja oltaisiin enemmän.

Mitä jos oltaisiin hetki ihan kaikessa rauhassa?

HYVINVOINTIKIRJOJA SAIRASLOMALLA

On kaksi kirjaa, joista olen ollut erityisen kiinnostunut jo pitemmän aikaa. Pitkällisen mietinnän ja ale -tarrojen odottelun jälkeen sain vihdoin ostettua toisen näistä mieltäni kutkuttaneista kirjoista ihan omaksi saakka ja toisen sain tovin odoteltuani kirjastosta lainaan. Näin sairaslomalla tuumin, että voisin jakaa teidänkin iloksi vähän hyvinvointia viikon alkuun, itsellänikin on sille juuri tällä hetkellä kova tilaus.

Yoga girl - löydä tasapaino ja elä täyttä elämää

 

Rachel Brathenin kirjan ahmin kertaistumalta. Kirja on ihan superinspiroiva! Rachelin tarina on todella mielenkiintoinen ja hän on kuvannut kirjassa elämäänsä hyvin aidosti sellaisena kuin se on. Minulla kirja antoi tonneittain intoa joogata sekä motivaatiota oppia olemaan paremmin läsnä tässä hetkessä, nauttimaan siitä mitä on nyt. Innostavien tekstien lisäksi kirjassa on myös runsaasti joogaohjeita, reseptejä, lempeitä oivalluksia sekä tietysti todella kauniit kuvat. Tämä kirja on ainakin itselleni muodostunut jo lyhyessä ajassa sellaiseksi, jonka sivujen pariin palaan aina, kun kaipaan jooga- tai liikuntainspiraatiota ylipäänsä tai kun elämä tuntuu olevan jotenkin epätasapainossa ja mieli on levoton. 

Rachel Brathen käsittelee läsnäoloa, hyvinvointia, liikuntaa, syömistä ja lempeyttä itseä kohtaan hyvin selkällä ja helppolukuisella tavalla. Kirjassa tiivistyy aika hyvin se, mitä itsekin edellä mainituista asioista ajattelen. Joogin filosofia iskee, suosittelen tätä kirjaa kyllä ihan kympillä, olit sitten kiinnostunut ihan vain saamaan vinkkejä omaan joogailuun tai hyvinvointiin syvemmälläkin tasolla!

Läsnäolon voima - tie henkiseen heräämiseen

Eckhart Tollen bestsellerin parissa olen viettänyt nyt viime päivät. Ennen lukemisen aloittamista tiesin Tollen ajatuksista jonkin verran, sillä olen lukenut Tollen ajatusten innoittamana kirjoitettuja blogitekstejä seuraamistani blogeista. Tiesin siis noin suurinpiirtein mihin olen ryhtymässä, joten osasin aloittaa lukemisen hyvin avoimin mielin.

Vaikka teoksen teemat ja ajatukset menevät aika syvälliselle tasolle, kirja on kirjoitettu helposti lähestyttävään muotoon kysymysten ja vastausten avulla. Sanomaa on siis helppo ymmärtää, mutta voisin kuvitella, ettei monen ole helppoa olla Tollen kanssa kaikesta samaa mieltä. Itse olen yrittänyt lukea kirjaa takertumatta liikaa Tollen käyttämään käsitteistöön tai yksittäisiin ajatuksiin. Lukemiseni taustalla on myös halu ymmärtää Tollen sanomaa, ei niinkään lukea teosta kriittisellä otteella.

Läsnäolon voima käsittelee valaistumista ja todellisen minuuden löytämistä, mielen hylkäämistä ja tietoisuuden syvemmälle tasolla pääsemistä. Olen lukiessani pitänyt paljon taukoja, koska vaikka teoksen voisi lukea yhdeltä istumalta, uskon sen antavan paljon enemmän, kun teemoja pysähtyy pohtimaan välillä.

Sekä Yoga girl, että Läsnäolon voima tarjoavat keinoja hyvinvoinnin ja onnellisuuden saavuttamiseen olemalla läsnä tässä hetkessä. Hektisessä nykymaailmassa tässä hetkessä oleminen ja sisäisen rauhan löytäminen on ehkä se tärkein asia. Menneisyyttä murehtimalla ja jatkuvasti tulevaa tähyilemällä ei voi saavuttaa onnea, vaan onni täytyy löytää siitä mitä tässä hetkessä on. Ja tässä hetkessä on kaikki, mitä voimme tarvita. Tässä hetkessä, kaikki on hyvin. 

ARJEN ONNELLISUUS

Olen viime aikoina lukenut useammankin blogitekstin siitä, kuinka tärkeää on nähdä hyvää jokaisessa päivässä ja ymmärtää, kuinka elämä itsessään juuri näin on riittävän hyvää. Viime päivinä olen keskittynyt näihin ajatuksiin ja tuntenut syvää, hiljaista onnea, jota ei ole ollut tarve ikuistaa kameralla tai kuuluttaa koko maailmalle.

Se on sitä sellaista onnea, jonka tuntee aamukävelyllä sumuisilla metsäpoluilla tai koirakaverin kosteaa turkkia silittäessä.

Onnea, joka oikein tihkuu metsäretkellä nautituista eväistä ja syysauringosta, joka hellii ihoa.

Se on vankkaa luottoa elämään ja siihen, että kaikki menee niinkuin kuuluukin mennä. 

 

Se on ymmärrys, että avain onneen ei ole materiassa tai tulevaisuuteen tai milloin minkäkin perään haikailussa: onni on itsestä kiinni.

Tänä aamuna heräsin uuteen päivään. Hengitin syvään, loikoilin sängyssä peiton alla, kipristin nenää jota viileä huoneilma kutitteli. En jaksanut heti nousta vaan kun nousin, söin aamupalan, venyttelin vähän ja kipaisin aamukävelylle koiruuden kanssa. Ihan tavallista arkea, ja kuinka minä siitä nautinkaan. 

Uskon vakaasti, että jokainen voi löytää onnellisuuden ihan kaikista päivistä, olivatpa ne arki tai juhlapäiviä, viikonloppuja tai loma-aikoja. Onnellisuus, tyytyväisyys ja kiitollisuus kun eivät seuraa almanakkaa. Jos elää arkeaan odottaen aina seuraavaa viikonloppua tai lomaa, ei voi olla kovin läsnä tässä hetkessä. Silloin myös niin monet asiat vilahtaa ohi silmien ja korvien, päivät sen kun viilettävät ohi ja kaikki ne potentiaaliset onnen hetket jäävät huomioimatta.  

Myöhemmin tänään aion opiskella, joogata ja lukea Sudenkorento -romaanin loppuun. Mutta aivan ensimmäiseksi keitän kahvia, sitä aivan tavallista Juhla mokkaa, ilman sen kummempia kommervenkkejä. Saatan myös istua sohvalla ja katsella ulos ikkunasta, tai ehkä vilkaisen mitä tv:stä tulee. Tässä hetkessä on hyvä olla, eikä siitä puutu mitään.

Läsnäoloa kaikkien tiistaihin!

ON IHAN OOKOO...

... nukkua arkipäivänä puolille päivin, jos luennot alkavat vasta yhdeltä. 

... lämmittää aamukahvi mikrossa kolme kertaa, kun se nyt vaan aina pääsee jäähtymään, ennen viimeisiä kulauksia.

... vältellä siivoamista, jos sohvalla loikoilu houkuttaa enemmän.

 ... Katsoa koko aamupäivä lempisarjojen näyttelijöiden haastatteluja youtubesta.

... Herätä keskellä yötä ja tuntea tarvetta nousta ylös kirjoittamaan runoja. Ja toteuttaa tämä mieliteko.

... Olla menemättä kuntosalille, vaikka on maksanut kalliista salijäsenyydestä, jos ei kerta kaikkiaan huvita liikkua.

... Kirjoittaa blogiteksti ja unohtaa julkaista se.

... Ostaa pussi sipsejä. Ja maistettuaan pari sipsiä, mennä samantien takaisin samaan kauppaan, saman myyjän kassalle ja ostaa vielä pari pussia lisää noita kyseisiä sipsejä, koska ne on niin hyviä.

... Joogata olohuoneen lattialla opiskelun sijasta.

HITAIDEN AAMUJEN NAUTINTO

Hitaat aamut ovat luksusta.

Kukapa niistä ei tykkäisi. Tai no, ihmisillä on kyllä joskus aika outoja mieltymyksiä, joten mistäs tuon tietää. Mutta minä niin pidän hitaudesta aamulla.

Parasta on heräily kaikessa rauhassa, mieluiten lisääntyvään auringonvaloon, ei korvanjuuressa kilkattavaan herätyskelloon. Siinä köllötellessä voi olla vain, mietiskellä alkavaa päivää tai muistella juuri näkemäänsä unta. Ei kiirettä, ei huolia.

Entäs pitkä ja hidas aamupala sitten. Kun on saanut kammetuksi itsensä sängynpohjalta, voi tassutella unisin jaloin keittiöön (joka valitettavasti näin kesäisin on kuin sauna aamuauringon vuoksi, mutta ei anneta sen häiritä), keitellä kahvit ja kattaa kauniit astiat pöytään. Kun kasvot on sitten huuhdeltu kylmällä vedellä unihiekan karkottamiseksi, voi istahtaa kahvintuoksuiseen aamupalapöytään.

Monet tykkäävät puuhata samalla jotain syödessään aamupalaa, vähintäänkin selata puhelinta tai lukea lehteä. Itse tykkään ihan vain olla. Mahtavin juttu on, jos aamupalahetken saa jakaa jonkun kanssa. Jos seuraa ei kuitenkaan ole, saatan kuunnella vähän radiota, tai sitten ihan vaan hiljaisuutta. Aamupalalla on mukavaa olla läsnä, kaikessa rauhassa.

Kahvia saatan juoda vielä aamiaisen syötyäni hitaasti vaikka puolitoista tuntia. Hidasta menoa, mutta kyllä se siitä, mikro on onneksi keksitty, ettei tarvitse kylmänä juomaansa nauttia.

Hitaat aamut vaativat onnistuakseen yleensä sen pari tuntia. Siinä ajassa ehtii olla vain, hötkyilemättä. Parasta on, jos sen jälkeenkään ei tarvitse lähteä minnekään. Useimmiten kuitenkin työt tai muu kutsuvat. Mutta päivän haasteetkin on mukavampaa kohdata, kun aamu on lähtenyt kaikessa rauhassa hyvällä mielellä käyntiin.

Taidan mennä lämmittämään kahvini vielä kertaalleen. Se kun pääsi taas jäähtymään. Aamiaisesta on aikaa jo parisen tuntia.

Millaisia fiiliksiä hitaat aamut teissä herättää?

EMBRACE YOUR BODY

Katsoin pari päivää sitten dokumentin nimeltä Embrace. Dokumentti on Taryn Brumfittin käsialaa, ja se sykähdytti minua todella paljon. Dokumentti kuvaa erittäin osuvasti sitä, kuinka suuri osa naisista (ja varmasti miehistäkin) on tyytymättömiä omaan vartaloonsa ja haluaisi kroppansa olevan jotain muuta kuin se tällä hetkellä on. Yhteiskunta ja media luo kaikille meille ihan valtavia paineita näyttää tietynlaisilta, jotta voisimme olla "kauniita".  Tosiasiahan on, että me olemme jo kauniita, omina itsenämme.

Olen pohtinut paljon itsensä hyväksymistä sellaisena kuin on, ja itsensä rakastamista kaikista "vioistaan" huolimatta. Varmaan jokainen tyttö ja nainen on ollut joskus epävarma kropastaan ja toivonut jonkun kohdan itsestään olevan toisenlainen. Miksi? Koska olemme oppineet tietynlaisen kropan olevan kauniimpi kuin toisen. Koska yhteiskunta on saanut meidät ajattelemaan, että meidän pitäisi näyttää samalta kuin mainosten tytöt ja että meidän pitäisi ylipäänsä keskittyä siihen, miltä me näytämme. Vaikka totuus on, että elämässä on niin niin niin moninverroin tärkeämpiä asioita, kuin meidän ulkonäkömme.

Embrace on dokumentti, joka pitäisi mielestäni näyttää jokaiselle tytölle ja naiselle. Se kuvaa hienosti sitä, mistä meidän epävarmuutemme omaa ulkonäköämme kohtaan kumpuaa. Kun oman ankaruutensa kroppaansa kohtaan tunnistaa, ja ymmärtää sen alkuperän, on mielestäni myös helpompaa lähteä purkamaan negatiivisia tuntemuksia. Jokaisen ihmisen kroppa on kaunis. Ei ole yhtä vartalonmuotoa, jolla olisi yksinoikeus tulla kutsutuksi kauniiksi ja täydelliseksi. Kaikki ihmiset ovat kauniita. Kaiken muotoiset, pituiset ja malliset vartalot ovat kauniita. Elämänjäljet kuten arvet, rypyt tai muut vastaavat eivät tee ihmisestä vähäisempää eivätkä rumenna ketään.

Niin monet ihmiset haluavat muokata vartalostaan toisenlaisen, koska luulevat tulevansa onnellisemmiksi sitä kautta. Mutta ei ulkonäkö tuo onnea, ei ainakaan mikäli minulta kysytään. Se, painatko muutaman kilon enemmän tai vähemmän tai ovatko reitesi tämän vai tuon muotoiset ei tee elämästäsi täydempää tai onnellisempaa. Jos ihminen onnistuukin "korjaamaan" jonkin kohdan itsestään, hän yleensä löytää pian seuraavan kohdan, joka täytyy laittaa kuntoon. Kierre on loputon. Sen takia on niin kovin tärkeää olla tyytyväinen itseensä sellaisena kuin on ja hyväksyä itsensä. Samoin äärimmäisen tärkeää on ylistää sitä, mihin kaikkeen kehosi pystyy juuri tuollaisena. Paljon ulkonäköä tärkeämpää on se, että keho on terve ja kuljettaa sinua eteenpäin joka päivä. 

Minä ajattelen, että kehoni on kotini. Haluan olla sille hellä ja rakastava, en osoitella syyttävällä sormella tai rajoittaa. En halua elää kurissa, nuhteessa ja epätyytyväisyydessä. Haluan antaa elämän näkyä kropastani, haluan että olen terve ja jaksan tavoitella unelmiani. Haluan, että elämäni tärkein asia ei koskaan tule olemaan ulkonäkö, sillä se ei johda mihinkään. Perhe, ystävät, rakkaus, terveenä oleminen, ilo ja elämästä nauttiminen sen kaikessa loistossaan on niin paljon parempaa ja merkityksellisempää, kuin itsensä jatkuva kyttääminen ja vartalonmuokkaukseen keskittyminen.

Kuten Embrace -dokumentin lopussa sanotaan: Minä hyväksyn itseni. Hyväksytkö sinä?

Rakastakaa kehoanne ja olkaa sille helliä <3 Ja katsokaa Embrace! Se löytyy ainakin Netflixistä :)

KEVÄTPÄIVÄN AKTIVITEETTEJA

 
Sunnuntaipäivä valkeni kohtuullisen lämpimänä vaikkakin varsin pilvisenä. Köllittyäni kiitettävän pitkään sängyssä hidasta aamua viettäen tuumimme poikaystäväni kanssa, että voisihan sitä vapaapäivän ja viikonlopun kunniaksi vaikka tehdäkin jotain. Kun sitten iltapäivällä aurinkokin alkoi pilviverhon takaa ujosti pilkahdella päätös oli tehty: nyt lähdettäisiin fresbeegolffaamaan!

Olen kokeillut kyseistä lajia aikaisemmin muutamia kertoja. En ole järin hyvä heittäjä, useimmiten kynnän fresbeeni perässä kaikki mahdolliset pusikot ja mutaiset ojanpohjat. En myöskään tunne kehittyväni lajissa lainkaan, vaikka kuinka yritän ottaa opikseni neuvoista, joita olen eri tahoilta saanut. Tämän päiväinen rata ei ollut myöskään ihan helpoimmasta päästä ja lisäksi ihmisiä oli liikkeellä varsin runsaasti, mikä aiheutta minussa epämieluisia tunteita: ei ole kovin kivaa heitellä päin puita (tai muita) kun niskassa hengittää kopla taitavia heittäjiä arvioivine katseineen.

Vaikka itse heittäminen ei minun osaltani sujunutkaan siis järin mallikkaasti, päivä oli varsin mukava! Olin onneksi ottanut kameran matkaan, ja siinä missä poikaystäväni viskoi menemään, minä kyyhötin milloin minkäkin leskenlehden äärellä kuvaa nappaamassa.

 

Metsässä myös tuoksui ihanalta, puissa vihersi kauniisti ja linnut lauloivat keväistä sävelmäänsä. Metsä on aina ollut minulle rakas paikka, joten olin varsin tyytyväinen olooni saadessani lompsia puunjuurakoissa ja kiipeillä kaatuneiden runkojen ja sammalpeitteisten kivien ylitse. Hengittelin raikasta ilmaa ja suljin välillä silmät antaen auringon hyväillä kasvojani. Metsässä on niin helppoa olla onnellinen.

Ja mitä olisi fresbeegolf retki ilman retkieväitä! Termarissa kuumana pysynyt kahvi nautittiin isolla kivellä metsän keskellä istuskellen, muiden ulkoilijoiden menoa katsellen ja ehkä myös vähän itikoiden hyökkäyksiä väistellen. Niinpä niin, itikat ovat saapuneet jälleen. Mutta öttiäisistä huolimatta kahvi, keksit ja suklaa maistuivat suloisilta ja olomme oli mainio.

Vaikka fresbeegolf ei minun juttuni olekaan, aion silti lähteä mukaan seuraavankin kerran, kun joku heittelyä ehdottaa. Ehkä minusta vielä joskus kehittyy oivallinen fresbeen heittäjä, kukas sen tietää. Vaan siihen saakka aion nauttia metsässä samoilusta ja orastavasta keväästä.

Onko täällä muita fresbeegolffin parissa viihtyviä, tai muuten ulkoilusta ja keväisessä luonnossa liikkumisesta innostuvia tyyppejä? :)

MITÄ JOS EI VAAN JAKSAKAAN

Toisinaan on päiviä, jolloin intoa riittää. Sellaiset päivät ovat tehokkaita, saa paljon aikaan, tekee hyvää ruokaa, liikkuu, opiskelee, siivoaa, tapaa ystäviä. Yleensä sellaisen päivän jälkeen on väsynyt mutta aika onnellinen olo, sellainen itseensä tyytyväinen.

Sitten on niitä päiviä, jolloin kaikki tuntuu haastavalta. Keho saattaa olla fyysisesti uupunut, mielen väsymyksestä puhumattakaan. Ulkona saattaa olla mitä kaunein päivä ja tuntuu, että pitäisi jaksaa lähteä luontoon, kaupungille, kouluun... Mutta mitä jos ei vaan jaksakaan?

Joskus kaikki tuntuu ihan ylitsepääsemättömältä. Joskus on raskasta jaksaa nousta sängystä, syödä aamupalaa. Joskus stressi ja väsymys on niin kokonaisvaltaista, ettei mistään vain tule mitään.

Kun olo on täysin vetämätön, ei oman kokemukseni mukaan ole mitään järkeä vaatia itseltään yli-inhimillisiä suorituksia. Jos mieli on maassa ja uupunut, ulkoilu, ihmisten tapaaminen ja koulutyöt on toisarvoisia. Sinun ei tarvitse jaksaa tehdä mitään.

Jotkut päivät on rankkoja. Silloin tärkeintä on jaksaa nousta ylös sängystä, syödä, käydä töissä tai koulussa jos täytyy. Mutta se riittää. Kaikki muu odottaa kyllä. Jos onnistuu selviytymään pakollisista päivittäisistä asioista, voi aivan hyvin antaa itselleen luvan ottaa rennosti loppupäivä. Voi maata sohvalla ja katsoa neljä jaksoa Gilmoren tyttöjä putkeen jätskiä suoraan paketista syöden. Voi laittaa kännykän kiinni ja olla vastaamatta taukoamatta hälyttäviin whatsapp viesteihin. Voi olla harjaamatta hiuksia, hiimailla löllövaatteissa ja olla pistämättä nenää ulos koko päivänä, oli millainen sää hyvänsä.

Meidän on osattava antaa itsellemme aikaa ja rauhaa. On opeteltava olemaan suorittamatta ja vaatimatta itseltään liikaa. Ehkä seuraavana päivänä tuntuu jo reippaammalta ja jos ei, sekin on okei. Tärkeintä on muistaa että ihan jokainen meistä saa olla väsynyt. Jokainen meistä saa olla tekemättä mitään ja kuulostella vain. Jokaisella saa olla vetämättömiä päiviä, eikä niitä tarvitse selitellä kenellekään.

Tärkeintä on pitää itsestään huolta ja välillä se tarkoittaa sitä, ettei tee tai vaadi itseltään yhtään mitään.

PALA KAKKUA

Kävin taannoin itseni kanssa treffeillä.

Oli ihan tavallinen lauantaipäivä. Tai ei ihan tavallinen, olihan minulla pitkästä aikaa vapaa lauantai, ei töitä ei huolia. Lisäksi poikaystäväni oli koko päivän omien menojensa vietävänä, joten vietin koko päivän ihan vain itsekseni.

Päätin lähteä kaupungille. Kiertelin kaikessa rauhassa kauppoja mitään tosin löytämättä kunnes mieleni alkoi haaveilla herkuista. Suuntasin ovelasti nimettyyn SalaCavala -kahvilaan (yksi lemppareitani), tilasin houkuttelevan palan porkkanakakkua kahvikupin kera, ja suuntasin pöytään.

Paikka oli ihan pullollaan ihmisiä: kaikki pöydät yhtä piskuista lukuunottamatta olivat täynnä. Siihen pieneen pöytään minä sitten istuin, hymähdellen huvittuneena itsekseni, että taisin olla ainoa ihminen koko tupatentäydessä paikassa, joka oli tullut kahville yksinänsä ja kaikenlisäksi ilman tietokonetta tai aikomustakaan tuijotella kännykkää.

Siinä minä sitten olin, yhdessä kakkupalani kanssa. Katselin ihmisiä ympärilläni ja salakuuntelin teinityttöjä viereisessä pöydässä. Kakku oli hyvää, tosin uskaltaisin melkein väittää että itsetekemäni porkkanakakku on mehukkaampaa (!) Oli vähän kummallista olla kahvilassa ilman seuraa, tai herkuttelua kummempaa tekemistä. Yleensä yksin kahvilassa ollessani teen kouluhommia kannettavallani tai vähintäänkin surffailen netissä. Tuo päivä ei kuitenkaan jotenkin ollut sellainen. Tuona päivänä koin suurta tarvetta vain olla.

Täytyy sanoa, että minulla oli oikein mukavat treffit, vaikka välillä vähän hassulta tuntuikin. En osaa edes sanoa, mikä minua koko jutussa huvitti, ehkä olin vain sen verran onnellinen. Kahvittelun jälkeen treffini saivat muuten myös jatkoa: bongasin superkiinnostavan tanssidokkarin läheisessä vanhanajan elokuvateatterissa, jonne ehdin viimetipassa. Se oli muuten vasta toinen kerta, kun kävin itsekseni leffassa, miellyttävä kokemus jälleen.

Minusta tuntuu, että teen liian vähän tällaisia kivoja juttuja ihan vain yksikseni. Kulttuuririennoissa esimerkiksi on yhtä kivaa käydä yksin, kaksin kuin porukallakin. Täytynee ottaa tavaksi treffailla itseäni vähän useammin, silloin voi oppia aika paljon uutta itsestään.

AURINKOA JA ELOSSA OLEMISTA

Aurinkoisina talvipäivinä tulee tunne, että on jotenkin tavallista enemmän elossa.

Kirkkaat säteet lämmittävät poskia ja ulkona tekee koko ajan mieli pysähtyä niille sijoilleen, kääntää kasvot kohti aurinkoa, sulkea silmät ja  h e n g i t t ä ä .

Hitaasti sisään ja vähintäänkin yhtä hitaasti ulos. Antaa hengityksen huuruta pakkasessa, antaa poskia nipistellä. Kävelisinkö kotiin sittenkin pidempää reittiä, hmm, ehkä keitän kahvit kun pääsen perille.

Jos aurinkoisena päivänä on vielä vapaapäivä, riemu saattaa suorastaan purskahdella ulos kuplivana nauruna ja hymyinä tuntemattomille. Vaikka ei se mitään, jos olisi töitäkin: jos on iltavuoro, voi käydä retkellä heti aamusta, juoda kaakaota termarista.

Vaatteet on mun aatteet, jalassa toppahousut ja muhkea huivi kaulan suojana. Talven tyttö ja talvirakkaus. Milloin lähdetään pulkkamäkeen?

Talvessa on kauneutta, toivottavasti useampi näkisi sen.

PARHAAT TREENI&HYVINVOINTIKIRJAT

Jos nykypäivänä suuntaa kirjakaupan hyvinvointi- ja treenikirjahyllyille löytää itsensä keskeltä kirjaviidakkoa, jossa kirja toisensa perään toitottaa urheilun ja terveellisen ravinnon sanomaa. Vaikka valikoima on suuri ja olen lukenut useampiakin tämän kategorian opuksia, vain kahdesta olen oikeasti pitänyt.

Sofi Fahrmanin ja Julia Forsin hyvinvointikirjat Bodylicious ja Superlicious ovat aitoja, iloa tuottavia ja miellyttäviä kirjoja. Niissä ei kannusteta dieetteihin tai tarkasti rajattuun ruokavalioon eikä niissä vaadita lukijalta päätä huimaavia liikuntamääriä. Teoksissa pääpointtina on hyvän olon saavuttaminen, itsensä rakastaminen sellaisena kuin on ja terveellinen, aktiivinen elämäntapa. Himoliikuntaa tai tiukkaa kuria keittiön puolella ei näissä kirjoissa liputeta.

Niin Bodylicious kuin Superliciouskin esittelevät kuitenkin lukijalleen tehokkaita treenejä, mitkä voi (mikä parasta) tehdä kotona ilman sen kummempia välineitä. Koska itse rakastan kehonpainolla tehtäviä nopeita treenejä, kirjan harjoitukset ovat olleet minulle aivan täydellisiä. Niistä voi helposti muokata omaa kuntotasoaan vastaavat tai toteuttaa sellaisinaan. Ja nämä treenit todella toimivat, kokeile vaikka!

Varsinaisten lihaskuntoharjoituksien lisäksi kirjoista löytyy esimerkiksi ruokaohjeita ja muita syömiseen liittyviä vinkkejä, pidempiä treeniohjelmia, niksejä juoksuharrastuksen aloittamiseen, raskauden aikaiseen liikuntaan ja niin edelleen. Itse tykkään tosi paljon kumpaisestakin opuksesta juurikin niiden lempeän ja elämänmyönteisen asenteen vuoksi. Ei kenenkään tarvitse lopettaa herkkujen syöntiä kokonaan tai käydä salilla viittä kertaa viikossa, jotta voisi elää terveellistä elämää ja voida hyvin. Pääasia hyvinvoinnissa on nimenomaan tasapaino, aktiivisuus ja hyvä olo, EI itsensä rääkkääminen, syömisten jatkuva kyttääminen/kalorien laskeminen ja alituinen suorittaminen.

Kun minulla on vaikeuksia löytää motivaatiota liikuntaan, ei tarvitse muuta kuin napata Sofin ja Julian teokset hyllystä, selailla hetki, ja heti on parempi mieli. Ja vaikkei hikitreeni innostaisikaan, löytyy kirjoista harjoitteita myös kevyempään joogaan ja venyttelyyn. Väsyneenä kevyt kehonhuolto voikin olla sitä, mitä kroppa eniten kaipaa. Täytyy vain  muistaa olla lempeä itselleen huomatakseen sen.

Ja juuri lempeyttä itseä kohtaan nämä hyvinvointi/treenikirjat opettavat.

KEHON- JA MIELENHUOLTOA

 

Helmikuu näyttäytyy minulle kiireellisenä mutta jännittävänä kuukautena. Töitä on paljon samoin opiskelua ja tapahtumia ja levätäkin pitäisi ehtiä jossain välissä. Kalenteri pullistelee ja mieli kiskoo minua milloin mihinkin suuntaan aivan suuna päänä.

Olenkin päättänyt huolehtia itsestäni entistäkin paremmin nyt, kun kiirettä pitää ja elämä on vauhdikasta. Aion ravita niin kehoani kuin mieltäkin ja keskittyä hyvinvoimiseen ja stressittömyyteen.

Siispä viime päivinä olen hemmotellut kroppaani muun muassa kunnon kosmetiikkakylvyllä! Joskus paras rentoutumiskeino on yksinkertaisesti kuuma suihku ja kaiken maailman kosmetiikalla läträäminen. Kasvot raikastuvat misellivedellä ja ihon saa tuoksuvaksi herkullisilla suihkugeeleillä. Vannotin myös itseäni muistamaan koko kropan rasvauksen, mikä näin talvella olisi ehdottoman tärkeää kaltaiselleni kuivaihoiselle.

Vaikka en ole kovinkaan tunnollinen tai ahkera meikkaaja olen huomannut, että toisinaan huolella tehty meikki piristää kummasti. Olen myös vihdoin löytänyt itselleni sopivan helpot ja nopeat meikit, joilla syntyy täydellisen kevyt mutta raikas nassu! Voi että, vaikka nautin myös meikittömyydestä, joskus sitä itsekukin kaipaa vähän freesausta :)

Siinä missä keho nauttii kosmetiikkakylvystä ja päivittäisestä venyttelystä, herkkusmoothieista, joita olen taas alkanut tehtailla ahkerammin sekä pari kertaa viikossa repäistystä hikitreenistä, myös mieli kaipaa hoitoa ja rentoutumista. Siinä minua on auttanut Unelmakarttakirja, jonka sain syntymäpäivälahjaksi. Mikä olisikaan sen ihanampaa kuin uppoutua unelmiin ja värittää, piirtää ja kirjoittaa omaan unelmakarttakirjaan. Kirjan neuvojen avulla myös hetkeen tarttuminen ja läsnäolo ovat tulleet osaksi arkea entistä konkreettisemmin.

Ai että, helmikuu on alkanut aika loistokkaasti näissä merkeissä. Aurinko paistaa ja maanantaipäiväni on ollut mitä ihanin. Muistakaa tekin ravita sekä mieltänne että kehoanne niin elämä hymyilee! Olkaa armollisia itsellenne ja nauttikaa elämästä :)

BATAATTIPORKKANAKEITTO

Viime aikoina minusta on ollut hauskaa tehdä uusia aluevaltauksia mitä ruokiin ja keittiössäpuuhaamiseen tulee. En ole koskaan aikaisemmin ollut järin innostunut kasvissosekeitoista, sillä ne ovat aina aiheuttaneet minussa pahoja mielleyhtymiä vauvanruokaan. Vuosi 2017 on kuitenkin tuonut tullessaan sosekeitot minunkin lautaselleni ja voi sitä iloa, kun ensimmäistä kertaa elämässään onnistuu pyöräyttämään lautaselle herkullisen ja väriloistollaan sokaisevan annoksen! Siinä hetkessä on taikaa, joka nostattaa hymyn huulille.

Ajattelin siis jakaa tämän super helpon, herkullisen ja nopeatekoisen bataattiporkkanakeiton ohjeen. Tein koko keiton vähän summittaisilla aineksilla ilman reseptiä, joten määriä voi muokkailla itselleen sopivaksi. Näillä määrillä sain aikaiseksi noin 3-4 hyvän kokoista annosta. Kokeilkaa tai älkää, mutta suosittelen kuitenkin kokeilemaan! :)

Tarvitset:
- 1 bataatti
- 4 porkkanaa
- keitinvettä (niin että bataatti ja porkkanapalat juuri ja juuri peittyvät)
- loraus kevytmaitoa
- 1 kasvisfondue
- loraus soijakastiketta
- valkopippuria (+ hiven mustapippuria)
- valkosipulimaustetta
- sipulijauhetta
- suolaa
- kurpitsansiemeniä annoksen päälle ripoteltavaksi

1. Kuori, pese ja paloittele bataatti ja porkkanat ja keitä niitä kattilassa kunnes ne ovat pehmeitä. Mitä pienempiä paloja teet, sitä nopeammin ne kypsyvät ja pääset syömään.

2. Ota kattila pois liedeltä ja anna jäähtyä pieni hetki. Muussaa sitten bataatti ja porkkanat tehosekoittimella tasaiseksi mössöksi. Lisää maitoa sen verran, että keitto on mieleisesti paksuista.

3. Laita kattila takaisin liedelle, miedolle lämmölle. Keiton ei enää tarvitse kiehua mutta maidon lisäämisen jälkeen sitä voi olla tarpeen lämmittää. Seuraavaksi on maustamisen vuoro. En koskaan mittaa mausteita vaan viskon niitä ruokaan mututuntumalla. Muista maistella! Itse halusin keitosta talvisen lämmittävän herkun, joten lisäsin valkosipulia ja valkopippuria melko reilulla kädellä. Jos keitto maistuu maustamisesta huolimatta liian makealta, soijakastikkeella on helppo taittaa tätä makeutta suolaisempaan suuntaan.

4. Kun mausteet ovat mielestäsi kohdallaan, kata pöytä kauniisti ja tarjoile keitto silmää miellyttävistä astioista. Keiton päälle voi ripotella esimerkiksi kurpitsansiemeniä tuomaan rapeutta ja suutuntumaa.

5. HYVÄÄ RUOKAHALUA!

VINKKI: En käyttänyt tässä keitossa tuorejuustoa, mutta epäilemättä se kävisi tähänkin sosekeittoon vallanmainiosti, mikäli kaipaat hieman lisää kermaisuutta. Elä ujostele myöskään tehdä erilaisia maustekokeiluja, sillä ruoanlaiton kuuluu olla hauskaa ja innostavaa. Reseptejä voi ja kannattaakin soveltaa aina omaa makua miellyttäväksi! :)

TAMMIHULINAT

Olen aina, siis ihan aina, ollut kotihiiri.

Parasta on, kun koko perhe on koolla, teemme hyvää ruokaa ja vietämme aikaa yhdessä. Myös poikaystävän kanssa kahdestaan vietetyt päivät ja illat ihan vaan kotosalla leppoisasti toistemme seurasta nauttien kuuluvat tähän paras-tapa-vietää-päivä -kategoriaan.

En keksi mitään, mikä kotona olemisessa olisi kurjaa: saa hipsutella menemään pehmoisissa vaatteissa villasukat jalassa, ei ole mitään tarvetta harjata tukkaa tai huiskia naamaan meikkiä, ei tarvitse valvoa myöhään illalla jos ei huvita eikä herätä aamulla aikaisin jos väsyttää.

Näin siis, jos ei ole pakollisia menoja. Ja jos minulla on päiviä jolloin niitä ei ole, vietän ne yleensä juurikin näin, kaikessa rauhassa, kuulostellen.

Tämä tammikuu on ollut kuitenkin vähän toisenlainen.

En tiedä missä on valtavan toimeliaisuuteni alkulähde, mutta minuun on nyt kuukauden päivät kummunnut jostakin niin paljon tarmoa, että pelkän kotoilun sijasta olen ehtinyt tehdä vaikka mitä.

Olen opiskellut, siis todella opiskellut ahkerasti. Kanditekstiä on suttaantunut jo vallan mukavasti ja muutkin opinnot etenevät hyvällä innolla. Olen jopa löytänyt tekniikoita, joiden avulla opiskelu on ollut mukavaa. Viimeisen vuoden aikaan se on ollut minulle melko vieras tunne, joten nyt olen toivottanut sen tervetulleeksi kuin vanhan ystävän.

Sosiaalinen elämäni on myös saanut piristeruiskeen tässä tammikuun aikana: olen käynyt kahviloissa, kyläillyt ystävien luona paljon tavallista enemmän, käynyt lounaalla kavereitten kanssa ja jopa iltaaistumassa isommalla porukalla(tämä on minulle melko harvinaista koska 1) olen armottoman iltauninen ihminen ja 2) minulla on usein iltavuoroja töissä, minkä jälkeen en jaksa enää lähteä minnekään).

Myös kulttuuria ja liikuntaa olen ehtinyt harrastaa aivan uudella innolla. Elokuvissa on tullut rullattua useammin kuin tavallisesti ja kävin myös pitkästä aikaa teatterissa. Lisäksi olen vihdoin löytänyt oman tapani harrastaa säännöllisesti liikuntaa, mikä on tuntunut tosi tosi hyvältä.

Osittain olen saanut lisätarmokkuutta liikunnasta mutta luulen että suurin syyllinen (tai pikemminkin kiitoksen ja ylistyksen kohde) on ollut se, että aktiivisuudestani huolimatta oloni on levännyt, pitkästä aikaa. Minulla ei ole ollut pakollisia menoja juurikaan koko kuussa, ja se on tuntunut tosi hyvältä. Olen pystynyt olemaan spontaani, keskittymään harrastuksiini ja opiskeluun. On ollut ihanaa voida elää hetki ilman jatkuvaa kalenterin tuijottelua ja sen varmistelua, että ehdin varmasti levätä riittävästi, jotta selviän taas seuraavasta viikosta.

Olen saanut ihan uutta puhtia mikä on purkautunut aktiivisuutena. Ja kaiken hyvän lisäksi olen myös ehtinyt kotoilla ja viettää aikaa läheisteni kanssa aivan riittävästi, vaikka välillä olenkin ollut muuallakin menossa. Oikeastaan juuri silloin perheen kanssa vietetty rauhaisa yhdessäolo tuntuu entistä paremmalta.

Toivon tämän ilon ja aktiivisuuden jatkuvan koko kevään ajan. Voi veljet, minulla on niin paljon ideoita ja inspiraatiota, että välillä en malta olla hymyilemättä. Elämä maistuu hyvältä!