keskiviikko 28. helmikuuta 2018

PAKKASTA JA AURINKOA


Ulkona pakkaset paukkuu, eikä sisälämpötilakaan tahdo vetävän ulko-oven ja ikkunoiden vuoksi tuntua aina ihan riittävän lämpimältä. Tästä huolimatta täytyy sanoa, että kyllä minä rakastan talvea!

Tällä hetkellä pakkasta on -20.7 astetta. Siinä missä joku saattaisi harmitella ja kauhistella, meikä hymyilee oikein leveästi. Kovat pakkaset tarkoittavat yleensä myös auringonpaistetta, joten koko päivän sisällä pysyttely ei ole vaihtoehto. Eikun siis toppavaatetta päälle ja menoksi!


Täytyy tosin myöntää, että valokuvaus näissä asteissa on vähän haastavaa, sormet kun tuppaavat jäätymään kalikoiksi parissa minuutissa. Mutta sitten kun verenkierto sormenpäissä on täysin ehtynyt, voikin loppu ulkoilun ajan vain fiilistellä. Omilla silmillä maailman katselu ja ihmettely on sitä paitsi aina paljon parempaa, kuin jälkikäteen kuvien katselu. Vaikka kuvat olisivat kuinka kauniita, on todellinen hetki mitä suurimmalla todennäköisyydellä vielä kauniimpi.

Vuorotyötä tekevällä ulkoilu tippuu ihan liian usein pois päivistä. Iltavuoroon mennessä ehtisi toki ulkoilla aamupäivällä mikäli jaksaisi herätä, mutta jossain kohtaa täytyy nukkuakin, että jaksaa taas töissä. Mikäli taas on aamuvuorossa, kotiin tullessa onkin jo melko hämärää, eikä se aurinko ainakaan enää paista. Se tietysti ei ole mikään ulkoilun este, mutta kyllähän sitä mielellään auringosta vähän useammin nauttisi.


Siispä, kun aurinko ja vapaa-aika sattuvat samalle päivälle, on otettava kaikki ilo irti! Monesti tuntuu muutenkin, että suomalaiset surkuttelevat ihan liikaa säätä ja lämpötiloja. Meidänhän pitäisi olla onnellisia siitä, että asumme maassa, jossa on neljä ihanaa, kaunista, lumoavaa vuodenaikaa! Itse olen siitä ihan vaan sataprosenttisen kiitollinen. Ja koska onnellinen ja kiitollinen olo on takuulla parempi kuin mökötys ja valitus, miksei kaikki yhdessä tuumin päätettäisi olla tyytyväisiä siihen, mitä luonnolla on meille tarjota? ;) 

Ihanaa pakkaspäivää tyypit! 

tiistai 27. helmikuuta 2018

RINNA SARAMÄKI - HYVÄN MIELEN VAATEKAAPPI



Vaatteet on mun aatteet. Tai niin pitäisi olla, monessakin mielessä. Haluaisin vaatekaapissani olevan vain sellaisia vaatteita, joista todella pidän, joita voin käyttää useissa erilaisissa tilanteissa, jotka ovat käytännöllisiä, laadukkaista materiaaleista valmistettuja ja joiden valmistaminen on ollut mahdollisimman ympäristöystävällistä ja eettistä. 

Millainen totuus vaatekaappiini sitten piiloutuu? Ainakin minulla on ihan liikaa vaatteita, joista isoa osaa käytän vain aniharvoin. Lisäksi kaapistani löytyy takuulla hyvälaatuisten vaatteiden lisäksi myös huonolaatuisia yksilöitä, enkä todellakaan ole perillä jokaisen vuosien varrella ostamani vaatteen tuotantoketjusta. Näin ollen olen myös hyvin mahdollisesti hankintojeni kautta ollut tukemassa epäeettistä tai epäympäristöystävällistä tuontantoa. 

Puolustuksekseni voin onneksi sanoa ainakin sen, että vaikka minulla on paljon vaatteita, selkeästi suurin osa niistä on ostettu kirppareilta käytettynä tai saatu tuttavilta käytettyinä. Ostan todella todella harvoin vaatteita uutena kaupasta. Lukuunottamatta nyt tietysti alusvaatteita, sukkia ja sen sellaisia.

Olen viime aikoina lueskellut Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappia, joka on kiinnostavalla tavalla kirjoitettu ja helposti lähestyttävä katsaus vaateteollisuuteen ja siihen, kuinka jokainen meistä voisi pyrkiä kohti eettisempää ja muillakin tavoin toimivampaa vaatekaappia. Teoksen ensimmäisessä osassa käsitellään vaatebisneksen ongelmakohtia kuten pikamuotia, halpatuotantoa, epäeettisiä työoloja sekä ympäristöä rasittavia toimintatapoja. Lisäksi lukija pääsee miettimään myös sitä, mitä minä itse kuluttajana voisin tehdä edistääkseni kestävää ja eettistä vaateteollisuutta. 




Hyvän mielen vaatekaapin sanoma on vahvasti se, että vaatteita tulisi ostaa harkiten vain tarpeeseen ja kuluttajan tulisi panostaa aina laatuun. Tämän olen ymmärtänyt viime vuosina myös itse, ja nykyään pyrin siihen, että ostaisin vain sellaisia vaatteita, joita oikeasti tarvitsen, ja jotka kestävät kulutusta. Lisäksi ostopäätöstä tehdessäni vaakakupissa painaa paljon myös tuotteen materiaali, joka antaa usein hyviä suuntaviivoja sen kestävyydestä. Vielä muutama vuosi sitten en syynännyt vaatteiden materiaaleja kovinkaan tarkkaan, nykyään se on ihan ehdoton juttu ennen ostopäätöksen tekemistä. Toisaalta mitä laatuun tulee, olen myös hyvin hintatietoinen ostaja, enkä maksa mielelläni maltaita vaatteista vaan pyrin tekemään löytöjä.

Haluan vaatteiden olevan pitkäikäisiä ja monikäyttöisiä, joten pyrin nykyään myös välttämään kovin outojen ja hulluttelevien vaatteiden ostamista. Näin varsinkin siksi, että uskon minulla olevan niitä jo yllinkyllin, enkä varmasti tarvitse enää yhtäkään överikuviollista kesämekkoa jo omistamieni rinnalle. Panostan nykyään enemmänkin laadukkaisiin perusvaatteisiin ja niidenkin kohdalla erityisen tärkeää on harkita, onko kyseinen hankinta todella tarpeellinen vai ei. Siinä missä ennen tuli helposti ostettua juuri lainkaan miettimättä uusia vaatteita "no kun tää on alennuksessa "-periaattella, nykyään pyrin välttämään tämänkaltaisia heräteostoksia. Halvan hinnan itsessään ei pitäisi koskaan olla tärkein syy ostaa vaate. 

Maailmassa on varmasti jo aivan riittävästi vaatteita ja niistä on ikävä kyllä tullut varsinaista kertakäyttötavaraa. Näyttääkin siltä, että vaatteita tuotetaan, ostetaan ja heitetään pois alati kiihtyvällä tahdilla. Siksi kannatan ehdottomasti kirppareita, mutta ei niistäkään toki kannata hamstrata vaatteita kotiin hullunlailla. Ihmisten pitäisi mielestäni ostaa vaatteita paljon suuremmalla harkinnalla ja ajatuksella ja aivan varmasti huomattavia määriä vähemmän. Yleisesti ottaenkin meistä suurimmalla osalla olisi varmasti paljon opittavaa vaateteollisuudesta ja siitä, millainen ostokäyttäytyminen on ympäristön, ihmiskunnan ja ihan meidän oman vaatekaapinkin kannalta järkevää.

Tähän tiedonpuutteeseen Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi on oivallista luettavaa. Kansien välistä löytyy kiinnostavaa ja miellyttävästi kirjoitettua tekstiä helposti lähestyttävässä muodossa. Tämä kirja herätteli ainakin itseni miettimään moneksi päiväksi vaatteisiin liittyviä kulutustottumuksiani ja opin myös valtavan paljon uutta. Suosittelen siis lämpimästi! :)


lauantai 24. helmikuuta 2018

IRTIOTTO ARJESTA - YÖ KYLPYLÄHOTELLISSA


Joskus elämä on vähän liikaa. Joskus stressaavat ajatukset puskee päälle vaikka ne kuinka yrittäisi pitää aisoissa ja olla murehtimatta. Arkinen ympäristö ei suo helpotusta paineista mutta maisemanvaihto voi sen tarjota.

Vähän aikaa sitten stressi kävi liian kovaksi ja ajatukset hyrräsivät koko ajan työssä ja opiskelussa. Vapaa-ajasta alkoi olla vaikeaa nauttia, kun koko ajan tuntui, että jotain pitäisi saada aikaan ja ongelmat vain olivat ja pysyivät sitkeän ilkeinä. Päätimme yhdessätuumin poikaystäväni kanssa, että nyt on aika ottaa aikalisä ja lähteä kylpylähotelliin.

Varasimme huoneen samassa kaupungissa sijaitsevasta hotellista, pakkasimme kimpsut ja kampsut ja lähdimme matkaan. Oli kirpeä pakkaspäivä ja ulkoilun jälkeen oli ihanaa päästä sisälle hemmottelemaan itseään kylpylän lämpimiin altaisiin. Olen myös aina nauttinut matkauinnista, joten täysin lillutteluksi ei homma kuitenkaan mennyt.

Vaikka emme sijainnillisesti olleet kaukana kotoa, mieli tuntui olevan vihdoin vapaa. Kylpylässä rentoutuessa ja hotellihuoneessa köllötellessä oli vaikeaa muistaa arjen haasteita. Olo oli raukea, levännyt ja mieli vapaa ja kevyt. Miten hassua, että aivot tyhjentyivät kaikesta stressistä lähes samantien kun vain annoin itselleni luvan olla vapaalla ja levätä!

Kylpylöinnin jälkeen oli ihanaa tilata illalla pizzaa, katsoa leffaa ja ruveta nukkumaan valkoisiin lakanoihin pehmeässä ja suuren suuressa sängyssä. Kyllä sitä tuli sikeästi nukuttuakin. Ja aamulla oli sitten sitäkin ihanampaa kampeutua hotelliaamiaiselle. En edes muista, milloin viimeksi olen ollut kunnon hotelliaamupalalla, jossa pöydät notkuvat runsautta ja kaikkea haluaisi lastata lautaselle vaikka tietää, ettei vatsa vain vedä ihan loputtomiin.

Hotellissa yöpyminen ei ole Suomessa kovin halpaa, ja etenkin saman kaupungin sisällä pysytteleminen ja hotellista maksaminen tuntui ensin aika hullulta. Hetken hintaa tuskailtuamme tajusimme kuitenkin, että me tarvitsemme tätä irtiottoa. Ainakin itse voin rehellisesti kertoa, että oman hyvinvointini kannalta kylpyläreissu tuli tarpeeseen. Se, että saa edes hetken rauhan omilta ajatuksiltaan ja arjeltaan, on kaikkien niiden roposten arvoista.

torstai 22. helmikuuta 2018

YHTEISHAKU 2018: HAKISITKO OPISKELEMAAN SOSIAALITIETEITÄ ITÄ-SUOMEN YLIOPISTOON?



Kevään 2018 yhteishaku lähestyy kovaa vauhtia! Itse olen onnekkaasti joutunut hakemaan kyseisessä haussa vain kerran, sillä pääsin ensimmäisellä yrittämällä opiskelemaan sosiaalitieteitä Itä-Suomen yliopistoon. Tässä vaiheessa lienee kuitenkin tarpeellista huomauttaa, ettei ala ollut ollenkaan se, mitä alun perin olisin halunnut opiskella, mutta siitä on tullut vahvasti osa omaa ammatillista identiteettiäni ja olen oikein tyytyväinen siihen, miten asiat lopulta menivät.

Silloin kun itse hain sosiaalitieteisiin, en tiennyt yhtään mistä koko alassa on kyse. Olin käynyt tutustumassa Itä-Suomen yliopistoon mutta edes alan esittelyn jälkeen en vieläkään tiennyt mitä kummaa minusta sitten tulisi, jos opiskelisin sosiaalitieteitä. Hainkin sitten loppupeleissä sosiaalitieteisiin vain siksi, että tiesin voivani opiskella sosiaalipsykologiaa ja psykologiaa, mikäli pääsisin sisään. Siitä, mitä sosiaalipsykologia sitten loppupeleissä olisi ja mitä sosiaalipsykologit työelämässä tekevät, ei minulla kuitenkaan ollut tietoa.

Niille, joita sosiaalitieteet kiinnostavat, olisi seuraavaksi luvassa pieni tietopläjäys alasta ja opinnoista! Olen kirjoittanut paljon siitä, miten opinnot ja työ yhdistyvät arjessani mutta melko vähän tai en ollenkaan opintojeni todellisesta sisällöstä. Hyppää siis neljännen vuoden sosiaalipsykologian opiskelijan matkaan ja lue eteenpäin. 

Sosiaalitieteet kuuluvat yhteiskuntatieteisiin ja valmistuessaan sosiaalitieteilijöistä tuleekin yhteiskuntatieteiden maistereita. Sosiaalitieteet eivät liity sosiaalityöhön oikeastaan mitenkään, paitsi että sosiaalitieteillä ja sosiaalityöllä on Itä-Suomen yliopistossa yhteinen ainejärjestö (erittäin hyvä sellainen btw). Yhteiskuntatieteiden opiskeleminen on myös TÄYSIN erilaista kuin yhteiskuntaoppi vaikkapa lukiossa tai yläasteella. Minä en koskaan pitänyt yhteiskuntaopista, mutta kas kummaa yhteiskuntatieteiden opiskelusta olen nauttinut kovasti. 


Hakuvaiheessa haetaan sosiaalitieteisiin ja kaksi ensimmäistä vuotta opiskellaan sosiologiaa, sosiaalipsykologiaa ja sosiaalipedagogiikkaa, joista sitten toisen vuoden lopulla valitaan yksi pääaineeksi. Kaikki kolme tarkastelevat melko samankaltaisia ilmiöitä hieman erilaisesta näkövinkkelistä käsin.

Valitsin tosiaan itse sosiaalipsykologian pääaineekseni ja olen ollut valintaan erittäin tyytyväinen. Sosiaalipsykologiassa keskitytään tarkastelemaan esimerkiksi ryhmäilmiöitä, ryhmien vuorovaikutusta, identiteettejä ja minuutta sekä työelämään ja organisaatioihin liittyviä ilmiöitä. Teemoina opinnoissa pyörivät myös esimerkiksi monikulttuurisuus, sukupuoli ja kehollisuus, johtaminen, mielenterveys, tunteet ja erilaiset yhteiskunnalliset ongelmat ja haasteet. Kaiken kaikkiaan opiskeltavat aiheet ovat tosi monipuolista settiä! Itse voi myös vaikuttaa hyvin paljon siihen, millaisiin teemoihin haluaa opinnoissaan erityisesti keskittyä. Monet tutuistani ovat esimerkiksi painottuneet selvästi työelämä- ja organisaatiopintoihin, kun taas itseäni innostavat enemmän sukupuoleen, kehollisuuteen ja identiteettiin liittyvät kysymykset.
 
Sosiologia ja sosiaalipedagogiikka eroavat hieman sosiaalipsykologiasta painotuksiltaan. Sosiaalipedagogiikka sisältää kysymyksenasetteluja esimerkiksi osallistumisesta ja osallistamisesta, sekä siitä, miten yksilöiden toimijuutta yhteiskunnassa voidaan tukea. Sosiologiassa kiinnostuksen pääpaino puolestaan on laajemmissa yhteiskunnallisissa rakenteissa, kuten epätasa-arvoa tai hyvinvointia luovissa tai hajottavissa rakenteissa. Myös valta ja vallankäyttö ovat selkeästi esillä monissa sosiologisissa kysymyksenasetteluissa. Koska en ole sosiaalipedagogiikkaa ja sosiologiaa opiskellut peruskursseja enempää, en toki ole ammattilainen kertomaan ja kuvaamaan niiden monipuolisuutta. Itse taistelin pitkään sen valinnan kanssa otanko pääaineekseni sosiaalipsykologian vai sosiologian, koska molemmat vaikuttivat niin pirun mielenkiintoisilta. Tälläkin hetkellä minussa itää vahvana ajatus, että aion vielä opintojeni aikana suorittaa lisää kursseja sosiologiastakin. Se on sosiaalitieteissä hienoa: valitsitpa minkä tahansa kolmesta vaihtoehdosta pääaineeksesi, voit aina opiskella jäljelle jääviä kahta sivuaineinasi. Muutoinkin sivuainemahdollisuudet sosiaalitieteissä ovat mielettömän hyvät ja olen itse esimerkiksi suorittanut psykologian perus- ja aineopinnot sivuaineenani.

Tässä vaiheessa mietit, että hmm kuulostaa kyllä kiinnostavalta, mutta mikä minusta sitten tulee valmistumisen jälkeen? No, kuten meille kaikki professorit ovat kertoneet: sinusta voi tulla mitä vain. Ei kovin tyydyttävä vastaus vai mitä? Sitähän minäkin.

 

Kovin tarkkaan en osaa sanoa, millaisiin tehtäviin sosiaalipedagogiikasta tai sosiologiasta valmistutaan. Molempia on paljon yhteiskunnan kaikilla sektoreilla niin järjestöissä, kunnissa ja valtiontöissä kuin yrityksissäkin. Tämä sama pätee toki myös sosiaalipsykologiaan. Sosiologiasta monet päätyvät työskentelemään esimerkiksi toimittajiksi erilaisiin medioihin. Myös asiantuntijatehtävät, konsultin työt, opettajan työ ja tutkijan pesti ovat mahdollisia. Sosiaalipsykologiasta voi työllistyä esimerkiksi niin HR-tehtäviin, opettajiksi, asiantuntijoiksi, järjestöaktiiviksi monenlaisiin järjestöihin, projektityöntekijäksi, kriisityön pariin, kouluttajaksi, koulukuraattoriksi kuin moneksi muuksikin. Mahdollisuudet ovat melko laajat ja on hyvä muistaa, että olipa pääaine jälleen mikä hyvänsä, se ei suoraan sulje mitään työllistymisvaihtoehdoista pois. Lisää vaihtoehtoja siitä, mihin sosiaalitieteistä voi työllistyä, voi katsoa täältä: https://toissa.fi/

Heräsikö aiheesta kysymyksiä? :) Heitä ihmeessä kommentilla, vastailen parhaani mukaan. 

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

RAVINTOLA URBAN

Syntymäpäivänäni halusin käydä ulkona syömässä, mutta kalliin kynttiläillallisen sijasta päädyttiinkin synttärilounaalle. Alunperin askelemme olivat hyvän matkaa tallaamassa kohti Hygge Bro ravintolaa, mutta sitten matkan varrella vastaan tulikin ravintola nimeltä Urban. Olin kuullut Urbanista paljon hyvää ja vaikken ollut siellä koskaan itse syönyt, se veti minua heti puoleensa. Niinpä päädyttiin keskelle ihanan kotoisaa ravintolaa kolmen ruokalajin lounaalle!

Tuntui heti astetta juhlavammalta kun lounas tarjoiltiin pöytiin, eikä sitä tarvinnut käydä hakemassa buffapöydästä. Palvelu oli ihanan aitoa, ei semmoista tekopirteää niin kuin monilla ravintolatyöntekijöillä. Hinnatkin olivat varsin huokeat: vaivaiset 11 euroa alku- ja pääruoasta sekä jälkkärikahveista. 


Tilattiin pääruoaksi minulle kasvisvaihtoehto, joka oli spagettia siitakesienikastikkeella, omenalla ja cashewpähkinöillä. Poikaystäväni puolestaan otti lohta kukkakaalicuscusilla. Niinhän siinä kävi, että molemmat annokset oli niin hyviä että närpittiin koko ajan toisiltamme maistiaisia :D Ja mainittakoon myös, että alkukeittokin oli aivan herrrrrrrkullista! Olen ehkä tässä viime vuosien aikana päässyt jotenkin enemmän näiden kaikkien sosekeittojen maailmaan, nehän on tosi hyviä kun vaan on osaava kokkailija takapiruna!

Kuten ilmeestä voi päätellä, ruoka oli ihanaa ja synttärilounas kokonaisuudessaan varsin onnistunut. Olen muuten monesti pohtinut sitä, että ruoka on minulle kyllä yksi elämän suurimmista nautinnoista. Olen varmaan niin kaukana kuin mahdollista sellaisesta ihmisestä, joka syö "polttoaineeksi". Eli toisin sanoen hän syö, jotta kroppa ja mieli toimii, mutta esim. ruoan maku on toissijaisempi juttu, vaikka toki plussaa jos ruoka on hyvää. Itse taas olen ihan mahdoton kulinaristi ja ruoasta nauttija. En syö mitään, mikä ei mielestäni ole oikeasti hyvää. Tykkään kokeilla uusia makuja ja ruokia, mutta jos joku kokeilu ei maistu, en sitä toista kertaa tilaa. Homma toimii myös toisinpäin: jos jokin ruoka on hyvää ja tuottaa minulle nautintoa, syön sitä vaikka se ei esimerkiksi olisi terveellisimmästä päästä.

Minä myös rakastan ruoalla, niin kuin mummuni ja äitini. Mielestäni hyvän ruoan valmistaminen ja tarjoaminen läheisille ihmisille on mitä suurin rakkauden osoitus. Ruokaa valmistetaan suurella sydämellä ja se syödään yhtä suurella nautinnolla, koska se on yksi parhaista jutuista tässä maailmassa. Sen takia haluan myös olla tarkka ruokavalinnoistani ja hyödyntää mahdollisimman hyviä ja tuoreita raaka-aineita. Enkä myöskään koskaan laita syömäkelpoista ruokaa roskiin, koska arvostan ruokaa liian paljon haaskatakseni sitä.

Ruoka on minulle tärkeää. Se tekee minut onnelliseksi. Mikä teidän suhde ruokaan on? :)

tiistai 20. helmikuuta 2018

TAMMI-HELMIKUUN PARHAAT

Pitkästä aikaa blogin äärellä! Olen tietoisesti yrittänyt elellä taas vähän vähemmällä somen seuraamisella, minkä vuoksi myös tämä oma blogi on jäänyt hetkeksi vähän heitteille. Kaikki se aika pois kameran ja tietokoneen parista on kuitenkin tuottanut runsaasti ihania hetkiä rakkaiden ihmisten kanssa ja myös opinnot ja työjutut ovat edenneet mukavasti: elämä siis rullaa ja mieli on virkeä ja onnellinen näin helmikuun loppupuolella! :)

Ajattelin kuitenkin kääntää katseen vielä menneisiin viikkoisin ja muistella parhaita juttuja tammi- ja helmikuulta. 


♥ Minun synttärit tammikuussa. 23-vuotiaana olo on mainio! Parasta synttäreissäni oli se, että niitä sai viettää monta monituista päivää muahah. Poikaystäväni oli järjestänyt minulle ihanan synttäri-illallisen syntymäpäivääni edeltävänä iltana, joten juhlistaminen alkoi jo silloin. Perheeni kanssa puolestaan juhlittiin viikko varsinaisten syntymäpäivieni jälkeen. Ja kyllä kakku maittoi!

♥ Talvipäivien retket. Tammi-helmikuussa parasta on se, kun päivät valostuvat, aurinko näyttäytyy yhä useammin ja pakkanen paukkuu. Pakkasretkien tunnelmaa on vaikea sanoin kuvailla! Poskia nipistelee ja kahvi on kuumaa ja herkullista, eikä kohmeiset sormetkaan haittaa mitään. Myös laskiaisen pulkkamäkiretki oli ihan huippu!



♥ Ystävänpäivä. Ja ystävänpäivänä nautitut Arnoldsin herkkusydänmunkit uh! Pitkästä aikaa vietimme ystävänpäivää poikaystäväni kanssa ihan kahdestaan. Useina vuosina ystävänpäivä on jotenkin vaan hujahtanut ohi ja ollaan usein oltu eri kaupungeissa juuri tänä hattaraisena rakkauspäivänä. Tämä vuosi olikin sitten piristävä poikkeus ja sai söpöillä oikein kunnolla hehe.

♥ Pikkuveljen vanhojentanssit. Voin kertoa, että kylläpä ylpeää isosiskoa itketti! Milloin minun pikkuisesta velipojastani on tullut noin iso?! Ihanat tanssit oli, paljon kauniita tyttöjä ja kommeita poikia. Siinä valsseja ja tangoja katsellessa tuli kyllä myös muistoja mieleen, omista tansseista on jo viisi(kö?) vuotta, huh, niin se aika rientää.

♥ Opintojen edistyminen. Pitkästä aikaa tuntuu siltä, että kouluhommat etenee! Valmistuin yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi tammikuussa, maisterivaiheen kurssien opintopisteitä rapsahtelee rekisteriin kun saa vihdoin syksyltä rästiin jääneitä kirjatenttejä suoritettua ja graduseminaariinkin menin, vaikka olin kuvitellut sen olevan edessä vasta vuoden päästä. Hups, näin tässä kuitenkin kävi. 

♥ Vaihtojutut. Olen aina haaveillut vaihtoon lähdöstä ja päätin lukiossa aikovani toteuttaa unelmani yliopistoaikana. Joten tässä sitä vihdoin ollaan, askelta lähempänä suunnitelman toteutumista: motivaatiokirjeen kanssa tunteja tuskailtu, hakupaperit lähetetty ja nyt vaan jännätään kuinka käy.