JA NIIN SAAPUU KESÄ

 
Kesä tekee tuloaan! Lämpö, aurinko ja ötökät, tervetuloa taas!

Monelle kesä on yhtä kuin hellekelit: tällä määritelmällä kesä on jo täällä. Itse kuitenkin miellän toukokuun vielä kevääksi. Ja miten ihana lämpöinen ja vehreä kevät meillä täällä onkaan! Vaikka täytyy myöntää, että siitepölyallergikoille tämä ei ehkä ole pelkkää onnea ja autuutta. Eikä sellaiselle, joka ajaa pitkiä matkoja autolla, jossa ei ole ilmastointia. Eikä sellaisille, jotka asuvat vanhan kerrostalon ylimmässä kerroksessa vailla toimivaa ilmastointia. Nimimerkillä kokemusta kaikesta tästä löytyyyy ja 29 asteen lämpötilassa on muuten aika hankalaa saada nukuttua! :D

Yhtä kaikki: en valita! Säästä valittaminenhan on yksi rasittavimmista asioista, joista nyt voi ihminen marmattaa. Minä aion niin nauttia tästä keväästä ja pian alkavasta kesästä. Ja LOMASTA. Kohta kohta kohta on lomani aika, enkä malttaisi enää odottaa sekuntiakaan.Voin jo kuvitella sen fiiliksen kun ensimmäisenä lomapäivänä nukun aamulla pitkään, heräilen laiskasti ja aloitan päivän lastaamalla aamiaistarjottimelle paljon hedelmiä ja ison mukin kahvia ja istahtamalla parvekkeelle nautiskelemaan elosta. Voi pojat, mikä mielikuva.

 



Näin kesän kynnyksellä tulee yleensä rustattua vähintäänkin pari listaa asioista, joita haluaisi kesän aikana tehdä. Tänä keväänä mielessä on kuitenkin pyörineet ihan muut jutut, ja ämpärilistat on jääneet pitkälti tekemättä.

Muutama muiden sanelema kesäsuunnitelma on kuitenkin jo rantautunut minunkin kalenteriini. Pikkusiskon rippijuhlat ja ystävän valmistujaiset nyt kivoimpina näistä aikataulutetuista jutuista. Muutoin vältän kyllä tekemästä liian tiukkarajaisia suunnitelmia. Tänä kesänä haluaisinkin tehdä enemmän spontaaneja juttuja, mennä sinne minne paljain jaloin kulkemisesta likaantuneet varpaat kulloinkin osoittavat. Fiilistellä enemmän, vaalia hitaita ja pitkiä hetkiä. Haluaisin niin kovasti tuntea vapauden tänä kesänä, vaikka varsinaista lomaa minulla onkin vain kolme viikkoa.  

Tuntea, se onkin kesän toivelistani kärjessä. Haluan tuntea enemmän. Haluan hemmotella kaikkia aisteja. Haistaa sateenjälkeisen vihreyden ja kostean mullan. Tuntea järviveden viileyden kuumaksi paahtuneella iholla. Maistaa makeat mansikat ja täyteläisen uutuusjäätelön. Huljutella jalkoja vedessä laiturin nokassa istuskellen. Kastua litimäräksi lämpimässä kesämyrskyssä. Antaa hiusten velloa valtoimenaan tuulessa, harjata vain kun on pakko. Kävellä paljain jaloin vastaleikatulla nurmella, antaa vihreyden pinttyä ihoon. Haluan kuunnella livemusiikkia ja tanssia jalat väsyksiin. Haistella aurinkorasvan lomaisaa tuoksua iholla. Antaa naurun kuplia sisällä ja purkautua ulos kovaäänisenä. Haluan rakastaa niin vietävästi kaikkea ja kaikkia ja antaa sen myös näkyä.

 

Jo nyt toukokuun lämmössä olen ehtinyt päästä hyvin kesäisiin fiiliksiin ja näissä tunnelmissa haluan myös jatkaa. Tällä hetkellä tuntuu, että tästä kesästä tulee hyvä, paras. Niitähän kaikki kesät tietysti ovat, niitä kaikista parhaita, rakkauden, vapauden ja onnen kesiä. Ja antaa niiden olla sitä. Mitäpä sitä paremmuusjärjestyksiä tehtailemaan. Eiköhän vaan nautita!

Ihanaa sunnuntaita tyypit!

ONNEA ON VAPPUMUNKIT

Jos jollekin herkulle olen erityisen perso, se on munkit. Missä vaan, milloin vaan, millainen munkki vaan: minulle kyllä maistuu! Vapussakin parasta on tietysti tuo uljas sokeroitu herkkurinkilä. Minulle vapun vietto kulminoituukin oikeastaan hyvään ruokaan ja herkutteluun, se kun ei noin niin kuin muuten ole koskaan ollut itselleni järin merkityksellinen juhla.

 

Koskaan en ole ihan ymmärtänyt tosin sitä, miksi vappuakin vietetään enemmän vappuaattona, kuin vappupäivänä. Ja sama juttuhan on toki juhannuksen ja joulun kanssa. Jouluaatto nyt on niin vakiintunut, että sen jotenkin käsittää. Mutta vappu ja juhannus, eikö niiden juhlimisen voisi erityisesti keskittää vappupäivään ja juhannuspäivään? Tai no, parempi tietysti juhlia vaikka molempina, koska juhlathan on aina oikein jees. Ainakin silloin kun niitä saa juhlia juuri sillä itselle sopivalla tavalla, mukavassa seurassa.  

 

Tänään vappuaattona olen kotikotona kaikkien rakkaimpien ihmisten kanssa. Ainoastaan siskoni uupuu joukosta, mutta onneksi hänetkin näen taas pian. Maha on ihan pullollaan munkkeja, mieli onnesta soikiona (liittyy kenties eilisen tapahtumiin, joista lisää myöhemmin!) ja iltaruoka valmistumassa. Vappu, niin kuin kaikki juhlapäivät, ovat minulle yhtä syömisen juhlaa. Hyvä ruoka, parempi mieli, niin se vaan menee!

Loppuillan ja huomisen suunnitelmat sisältävät lähinnä vatsa sylissä ähöttämistä. Ehkä käyn kaupungilla haistelemassa kevätilmaa. Ehkä katselen vanhojen autojen kulkuetta. Ehkä ostan jopa kuvioilmapallon, jollaista minulla ei ole koskaan ollut. Tai sitten suunnitelmat muuttuvatkin joksikin ihan muuksi. Keväässä kivaa on se, että suunnitelmat saakin muutua yhtä kevyesti ja nopeasti kuin raikas tuuli puhaltaa.

Kivaa vappua kaikille jo näin aattopäivänä toivoteltuna!

KEVYEMPI TUKKA, KEVYEMPI MIELI

Kevään kunniaksi pätkäisin tällä viikolla tukastani suurin piirtein puolet pois. Ehkä vähän myös sen kunniaksi, että viimeisimmästä kampaamokäynnistä oli kulunut liki kaksi vuotta.

Tuntui aikamoiselta luksukselta makoilla silmät kiinni ja ihan vaan nautiskella, kun joku toinen pesi hiukset ja hieroi päänahkaa. Tulinpahan siinä euforisessa tilassa miettineeksi, että jos minua olisi siunattu yltäkylläisellä maallisella rikkaudella, niin kävisin aina pesetyttämässä hiukseni kampaamossa. Hehe, no en ehkä kuitenkaan, mutta niin mukavalta se tuntui!

Tiedättekö muuten sen hurjan tunteen, kun on käynyt samalla kampaajalla yli kymmenen vuotta ja päätyy sitten varaamaan leikkelyajan ihan uudelle ihmiselle? Se tuntuu aika jännältä, kun tietää, että sillä vakkarikampaajalla on  kuitenkin jo vuosien kokemus omasta kuontalostani, hiusteni laadusta ja käyttäytymisestä ja uudella tyypillä taas ei ole vielä lainkaan historiaa hiusteni kanssa. Vähänhän se kutkutti, että mitä tästä nyt tulee, ja pitäiskö kuitenkin perua tämä aika ja mennä taas vakkarille

Mutta vakiokampaajani kun sijaitsee parin tunnin ajomatkan päässä. En perunut aikaa ja hyvä niin, koska kaikki pelkoni olivat tällä kertaa turhia. Ihanan pirtsakka kampaaja teki tosi hyvää työtä ja lettini on nyt raikas, terveen näköinen (ja tuntuinen!) ja ennen kaikkea kevyt ja helppohoitoinen.



Aina kampaajalla (tai tuttavan käsittelyssä) istuessani mietin omaa hiusmenneisyyttäni. Olen kokeillut hiuksissani suurin piirtein kaiken mahdollisen niin värien kuin mallien puolesta. On kuulkaas ollut superlyhyttä, tosi pitkää, polkkaa, olkapääpituista, undercut, ananas, irokeesi, suoraa otsatukkaa, vinoa otsatukkaa, rikottua mallia, tasapituista, mustaa, vaaleaa, kirkkaan punaista, oranssia, vihreää ja varmaan kaikkia mahdollisia ruskean sävyjä. Että juu, alkaa toisinaan olla jo vähän vaikeaa miettiä, että mitäs sitä nyt kokeilisi, kun hiukseni on nähneet jo niin paljon. Mutta tällä kertaa lyhyt sharppi polkka ilman otsista tuntuu just hyvältä! Seuraavalla kerralla himottaisi kyllä permanentti... ;)

Vuosien varrella olen kyllä todennut, että hiukset on minulle tapa uudistua, luoda nahkani ja löytää uusia puolia itsestäni. Hiukset on myös ehdottoman tärkeä itseilmaisun keino minulle. Hiuksilla voin kertoa kuka minä olen juuri kyseisellä hetkellä. Hiuksissa parasta onkin se, että ne on ehtymätön luonnonvara, jolla voi leikitellä ja kokeilla kaikkia villejäkin juttuja. Koskaan en ole katunut esimerkiksi pitkän tukan leikkaamista ihan lyhyeksi, koska takaisinhan se kasvaa, eikä mikään muutos ole lopullinen. Kun kampaus muuttuu, tuntuu aina, että osa koko minuudestani muuttuu jollain lailla. Tuntuu heti freesimmältä. Tuntuu uudelta alulta. En voisi kuvitellakaan jämähtäväni kovin pitkäksi aikaa yhteen ja samaan hiusmalliin, hiusten suhteen minulla on ikuinen tarve uudistua. En voi kuvitella elämää ilman sitä tunnetta, kun tavallaan hirvittää luopua viimeisimmästä hiusmallista tai väristä mutta samalla tietää, että uusiutuminen on ainoa oikea tapa just minulle.
 

 

Millainen tukkahistoria teillä siellä ruudun takana on? Pitäydyttekö hyväksi todetussa, vai löytyykö muita tukka-seikkailijoita? :)

JUHLITAAN, KUN ON JUHLAN AIKA

 

Olen muutamana viime vuotena huomannut, että moni ystäväpiirissäni ei vietä pääsiäistä millään tavalla. Näille ihmisille pääsiäinen tuntuu olevan arkea, siinä missä mikä tahansa harmaa maanantai, eikä siihen kiinnitetä sen kummemmin huomiota.

Tämä ilmiö kummeksuttaa minua kovasti. Pääsiäinen liittyy toki vahvasti kristinuskoon ja moni kirkkoon kuulumaton voi sen vuoksi haluta olla viettämättä pääsiäistä. Itselleni pääsiäinen on tärkeä myös uskonnollisesta näkövinkkelistä, vaikka en mikään harras uskovainen olekaan. Joinakin vuosina olen käynyt pääsiäiskirkossa pitkäperjantaina tai pääsiäissunnuntaina, useimpina vuosina kuitenkaan en. Omaan pääsiäisenviettooni kuuluu kuitenkin aina tietynlainen hiljentyminen ja rauhoittuminen, minkä vuoksi karsastan esimerkiksi kauppojen aukioloa ja kuluttamiseen lietsovia  aleja pääsiäisen pyhinä.

Itselleni pääsiäinen ei ole kuitenkaan pelkästään uskonnollinen juhla vaan osaltaan se on myös kevään ylistys. Vaikka tällä hetkellä nietokset ovatkin vielä aika korkeat, pääsiäinen tuo aina lupauksen keväästä ja uudesta elämästä, luonnon heräämisestä jälleen kukkaan. Pääsiäisenä on ihanaa sisustaa kotia keltaisella, vihreällä ja vaaleanpunaisella, syödä pääsiäismunia ja asetella näkyville erinäisiä hassuja tipukoristeita. 

Koska vietän pääsiäistä kahdesta eri näkökulmasta, minun on vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka eivät vietä pääsiäistä lainkaan. Jos ei ole uskonnollinen, voisi pääsiäistä viettää vain ja ainoastaan ihanana kevätjuhlana. Minusta ainakin on ihanaa käyttää kaikki mahdollisuudet hyväksi, mitä juhlistamiseen tulee. Kaikki pienetkin juhlanaiheet, joiden avulla voi tehdä erontekoa arkeen, ovat ihania ja niistä kannattaa ottaa ilo irti!

Pääsiäistä saa viettää kukin tavallaan, ihan juuri sillä meiningillä, mikä itselle tuntuu sopivalta. Mutta sovitaanko, että ei tehdä kaikista juhlapäivistä pelkkää harmaata arkea? Muistetaan pitää juhlasta kiinni, koska juuri näiden hetkien avulla jaksaa taas arjen aherrusta!

Ihanaa pääsiäisen aikaa kaikille!!! ♥

5 x VINKIT KEVÄISEEN TUNNELMAAN

Ulkona pyryttää ja tuuli on ollut viime päivinä ihan jäätävän kylmä. Kuulen lähes päivittäin kanssakulkijoilta valitteluita siitä, miten kevät ei tule koskaan ja talvi senkun jatkuu, miten ikävää on kun on kylmää ja tulispa jo lämmin ja kesä ja loma ja ja ja.

Kuten tiedätte mikäli olette juttujani seurailleet, minä pidän talvesta. Pidän kuitenkin myös keväästä, kesästä ja syksystä. Kaiken kaikkiaan olen kyllä huomannut, ettei ulkona vallitsevalla säätilalla ole loppujen lopuksi kovin suurta merkitystä, koska pystyn luomaan itselleni ihanan keväisen kuplivan fiiliksen myös keskelle lumimyrskyä.

Täsmävinkkejäni kevätfiiliksen luomiseen ovat:

1. Leikkokukat - onko parempaa tapaa tuoda kevät sisään, kuin värikkäät kukat piristämässä kahvihetkiä? Tulppaanit ovat yksiä suosikkileikkokukistani, koska ne kestävät suhteellisen pitkään ja niitä saa monissa ihanissa väreissä.

 2. Leipominen - en edes oikein tiedä, miksi leipominen synnyttää minussa keväisiä tuntemuksia. Mutta se on varmaa, ettei leivonnaisia voita mikään, joten kulhot ja kapustat esiin!

3. Vaaleat vaatteet - näinkin helppoa se voi olla. Keväiseltä tuntuu jo se, kun pukee ylleen valkoisen villapaidan. Tai jotain vaaleanpunaista (ei tapahdu kohdallani tosin kovin usein) tai keltaista. Hulmuavat helmat ovat myös helppo niksi kevättunnelman luomiseen!

4. Jazz musiikki - sen jälkeen kun kävin elokuvissa katsomassa La La Land -elokuvan, minulle aukeni ihan uudella tavalla jazz -musiikin maailma. Kyseisen filmin soundtrack on ihan täydellistä musiikkia sielulle ja mielelle ja saa myös jalat vipattamaan. Jazzin mukaan tanssiminen ja fiilistely pitkin asuntoa on aivan parhautta ja luo aivan mahtavan fiiliksen.

5. Siivoaminen  - kyllä se niin on, että kevät tulee myös puhdistamalla ja karsimalla. Selkeys, minimaalisuus ja siisteys luovat ainakin omalla kohdallani seesteistä tyyneyttä, mikä rinnastuu ehdottomasti kevääseen. Erityisesti luuttuaminen ja ikkunoiden pesu luovat oikeanlaista kevät tunnelmaa!

Siinäpä olivat minun tämän hetken viisi vinkkiäni keväiseen mieleen, oli sää mikä hyvänsä! Onko teillä jotain erityistä niksiä, jolla saatte aivot ihanasti kevät tunnelmiin? :)

KEVÄTPÄIVÄN AKTIVITEETTEJA

 
Sunnuntaipäivä valkeni kohtuullisen lämpimänä vaikkakin varsin pilvisenä. Köllittyäni kiitettävän pitkään sängyssä hidasta aamua viettäen tuumimme poikaystäväni kanssa, että voisihan sitä vapaapäivän ja viikonlopun kunniaksi vaikka tehdäkin jotain. Kun sitten iltapäivällä aurinkokin alkoi pilviverhon takaa ujosti pilkahdella päätös oli tehty: nyt lähdettäisiin fresbeegolffaamaan!

Olen kokeillut kyseistä lajia aikaisemmin muutamia kertoja. En ole järin hyvä heittäjä, useimmiten kynnän fresbeeni perässä kaikki mahdolliset pusikot ja mutaiset ojanpohjat. En myöskään tunne kehittyväni lajissa lainkaan, vaikka kuinka yritän ottaa opikseni neuvoista, joita olen eri tahoilta saanut. Tämän päiväinen rata ei ollut myöskään ihan helpoimmasta päästä ja lisäksi ihmisiä oli liikkeellä varsin runsaasti, mikä aiheutta minussa epämieluisia tunteita: ei ole kovin kivaa heitellä päin puita (tai muita) kun niskassa hengittää kopla taitavia heittäjiä arvioivine katseineen.

Vaikka itse heittäminen ei minun osaltani sujunutkaan siis järin mallikkaasti, päivä oli varsin mukava! Olin onneksi ottanut kameran matkaan, ja siinä missä poikaystäväni viskoi menemään, minä kyyhötin milloin minkäkin leskenlehden äärellä kuvaa nappaamassa.

 

Metsässä myös tuoksui ihanalta, puissa vihersi kauniisti ja linnut lauloivat keväistä sävelmäänsä. Metsä on aina ollut minulle rakas paikka, joten olin varsin tyytyväinen olooni saadessani lompsia puunjuurakoissa ja kiipeillä kaatuneiden runkojen ja sammalpeitteisten kivien ylitse. Hengittelin raikasta ilmaa ja suljin välillä silmät antaen auringon hyväillä kasvojani. Metsässä on niin helppoa olla onnellinen.

Ja mitä olisi fresbeegolf retki ilman retkieväitä! Termarissa kuumana pysynyt kahvi nautittiin isolla kivellä metsän keskellä istuskellen, muiden ulkoilijoiden menoa katsellen ja ehkä myös vähän itikoiden hyökkäyksiä väistellen. Niinpä niin, itikat ovat saapuneet jälleen. Mutta öttiäisistä huolimatta kahvi, keksit ja suklaa maistuivat suloisilta ja olomme oli mainio.

Vaikka fresbeegolf ei minun juttuni olekaan, aion silti lähteä mukaan seuraavankin kerran, kun joku heittelyä ehdottaa. Ehkä minusta vielä joskus kehittyy oivallinen fresbeen heittäjä, kukas sen tietää. Vaan siihen saakka aion nauttia metsässä samoilusta ja orastavasta keväästä.

Onko täällä muita fresbeegolffin parissa viihtyviä, tai muuten ulkoilusta ja keväisessä luonnossa liikkumisesta innostuvia tyyppejä? :)