sunnuntai 21. toukokuuta 2017

KEVÄTPÄIVÄN AKTIVITEETTEJA


 
Sunnuntaipäivä valkeni kohtuullisen lämpimänä vaikkakin varsin pilvisenä. Köllittyäni kiitettävän pitkään sängyssä hidasta aamua viettäen tuumimme poikaystäväni kanssa, että voisihan sitä vapaapäivän ja viikonlopun kunniaksi vaikka tehdäkin jotain. Kun sitten iltapäivällä aurinkokin alkoi pilviverhon takaa ujosti pilkahdella päätös oli tehty: nyt lähdettäisiin fresbeegolffaamaan!

Olen kokeillut kyseistä lajia aikaisemmin muutamia kertoja. En ole järin hyvä heittäjä, useimmiten kynnän fresbeeni perässä kaikki mahdolliset pusikot ja mutaiset ojanpohjat. En myöskään tunne kehittyväni lajissa lainkaan, vaikka kuinka yritän ottaa opikseni neuvoista, joita olen eri tahoilta saanut. Tämän päiväinen rata ei ollut myöskään ihan helpoimmasta päästä ja lisäksi ihmisiä oli liikkeellä varsin runsaasti, mikä aiheutta minussa epämieluisia tunteita: ei ole kovin kivaa heitellä päin puita (tai muita) kun niskassa hengittää kopla taitavia heittäjiä arvioivine katseineen.

Vaikka itse heittäminen ei minun osaltani sujunutkaan siis järin mallikkaasti, päivä oli varsin mukava! Olin onneksi ottanut kameran matkaan, ja siinä missä poikaystäväni viskoi menemään, minä kyyhötin milloin minkäkin leskenlehden äärellä kuvaa nappaamassa.


 

Metsässä myös tuoksui ihanalta, puissa vihersi kauniisti ja linnut lauloivat keväistä sävelmäänsä. Metsä on aina ollut minulle rakas paikka, joten olin varsin tyytyväinen olooni saadessani lompsia puunjuurakoissa ja kiipeillä kaatuneiden runkojen ja sammalpeitteisten kivien ylitse. Hengittelin raikasta ilmaa ja suljin välillä silmät antaen auringon hyväillä kasvojani. Metsässä on niin helppoa olla onnellinen.

Ja mitä olisi fresbeegolf retki ilman retkieväitä! Termarissa kuumana pysynyt kahvi nautittiin isolla kivellä metsän keskellä istuskellen, muiden ulkoilijoiden menoa katsellen ja ehkä myös vähän itikoiden hyökkäyksiä väistellen. Niinpä niin, itikat ovat saapuneet jälleen. Mutta öttiäisistä huolimatta kahvi, keksit ja suklaa maistuivat suloisilta ja olomme oli mainio.

Vaikka fresbeegolf ei minun juttuni olekaan, aion silti lähteä mukaan seuraavankin kerran, kun joku heittelyä ehdottaa. Ehkä minusta vielä joskus kehittyy oivallinen fresbeen heittäjä, kukas sen tietää. Vaan siihen saakka aion nauttia metsässä samoilusta ja orastavasta keväästä.

Onko täällä muita fresbeegolffin parissa viihtyviä, tai muuten ulkoilusta ja keväisessä luonnossa liikkumisesta innostuvia tyyppejä? :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti