Kävin taannoin itseni kanssa treffeillä.
Oli ihan tavallinen lauantaipäivä. Tai ei ihan tavallinen, olihan minulla pitkästä aikaa vapaa lauantai, ei töitä ei huolia. Lisäksi poikaystäväni oli koko päivän omien menojensa vietävänä, joten vietin koko päivän ihan vain itsekseni.
Päätin lähteä kaupungille. Kiertelin kaikessa rauhassa kauppoja mitään tosin löytämättä kunnes mieleni alkoi haaveilla herkuista. Suuntasin ovelasti nimettyyn SalaCavala -kahvilaan (yksi lemppareitani), tilasin houkuttelevan palan porkkanakakkua kahvikupin kera, ja suuntasin pöytään.
Paikka oli ihan pullollaan ihmisiä: kaikki pöydät yhtä piskuista lukuunottamatta olivat täynnä. Siihen pieneen pöytään minä sitten istuin, hymähdellen huvittuneena itsekseni, että taisin olla ainoa ihminen koko tupatentäydessä paikassa, joka oli tullut kahville yksinänsä ja kaikenlisäksi ilman tietokonetta tai aikomustakaan tuijotella kännykkää.
Siinä minä sitten olin, yhdessä kakkupalani kanssa. Katselin ihmisiä ympärilläni ja salakuuntelin teinityttöjä viereisessä pöydässä. Kakku oli hyvää, tosin uskaltaisin melkein väittää että itsetekemäni porkkanakakku on mehukkaampaa (!) Oli vähän kummallista olla kahvilassa ilman seuraa, tai herkuttelua kummempaa tekemistä. Yleensä yksin kahvilassa ollessani teen kouluhommia kannettavallani tai vähintäänkin surffailen netissä. Tuo päivä ei kuitenkaan jotenkin ollut sellainen. Tuona päivänä koin suurta tarvetta vain olla.
Täytyy sanoa, että minulla oli oikein mukavat treffit, vaikka välillä vähän hassulta tuntuikin. En osaa edes sanoa, mikä minua koko jutussa huvitti, ehkä olin vain sen verran onnellinen. Kahvittelun jälkeen treffini saivat muuten myös jatkoa: bongasin superkiinnostavan tanssidokkarin läheisessä vanhanajan elokuvateatterissa, jonne ehdin viimetipassa. Se oli muuten vasta toinen kerta, kun kävin itsekseni leffassa, miellyttävä kokemus jälleen.
Minusta tuntuu, että teen liian vähän tällaisia kivoja juttuja ihan vain yksikseni. Kulttuuririennoissa esimerkiksi on yhtä kivaa käydä yksin, kaksin kuin porukallakin. Täytynee ottaa tavaksi treffailla itseäni vähän useammin, silloin voi oppia aika paljon uutta itsestään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti