ANNI SAASTAMOINEN - DEPRESSIOPÄIVÄKIRJAT

Luin hiljattain Anni Saastamoisen kirjoittaman Depressiopäiväkirjat -teoksen, joka perustuu hänen omiin kokemuksiinsa masennuksesta. Tähän alkuun voisin sanoa sen, että tämä kirja on varmasti silmiä avaavaa luettavaa erityisesti niille, joiden lähipiirissä on ollut masennusta sairastava henkilö, mutta teos antaa ajateltavaa varmasti myös heille, joilla ei ole varsinaista kosketuspintaa masennukseen.

Depressiopäiväkirjat on räyhäkästi kirjoitettu, kirosanoja säästelemättä. Saastamoisen kirjoitustyyli luo kirjaan melko aggressiivisen tunnelman mutta valottaa erinomaisesti masennusta sairastavan henkilön ajatusmaailmaa. Välillä sanavalinnoille ja vertauskuville saa suorastaan nauraa, mikä onkin teoksessa parasta: vaikka kyseessä on vakava aihe, voi siitä kirjoittaa muutenkin kuin yksinomaan surkuttelevasti.

En ole itse koskaan sairastanut masennusta, mutta lähipiirissäni masennusta on ollut, joten sairaus ei ole minulle arjen tasollakaan vieras. On rankkaa olla masentuneen läheinen, mutta takuulla vielä rankempaa on olla masentunut. Depressiopäiväkirjat esittää erityisesti hoitoon pääsyn, terapeutin saamisen ja parantumisprosessiin hyppäämisen eräänlaisena hankala temppuratana, jossa etenemistä jarruttavat erilaiset byrokraattiset rakenteet. KELAn vaatimukset psykoterapiaa varten annettavan tuen myöntämiselle ovat kovat, minkä vuoksi masentunut joutuu kamppailemaa tovin jos toisenkin saadakseen tukea ja asianmukaista apua.

Mielenterveysongelmat ovat edelleen jonkinlainen tabu, vaikka niistä puhutaan nykyään paljon enemmän kuin muutamia vuosia sitten. Yhteiskunnassamme toitotetaan kuitenkin aika paljon sellaista pärjäämisen eetosta ja jokaisen oletetaan pitävän huoli itsestään. Yhteiskunnan asettamat vaatimukset ihmiselämälle ovat melko kovat. Jos joku meneekin rikki, voi kestää hyvin kauan, että asian uskaltaa myöntää edes itselleen, saati muille.

Depressiopäiväkirjat on kirja, jota suosittelen kyllä oikeastaan kaikille. Masennus on aika yleinen mielenterveydenongelma, mikä jo itsessään on varsin huolestuttavaa. Kirja herättelee ajattelemaan millaista masentuneen elämä oikeasti voi olla, miten masennus tunnistetaan, millainen usein haastava ja pitkällinen prosessi hoidon aloittaminen voi olla ja millaisia asioita esimerkiksi masennuslääkkeisiin liittyy. Saastamoisen omakohtainen tarina ja raikas ja omintakeinen tyyli ilmaista itseään tekevät lukukokemuksesta erityisen silmiä avaavan ja kiehtovan lukukokemuksen.

JUHLITAAN, KUN ON JUHLAN AIKA

 

Olen muutamana viime vuotena huomannut, että moni ystäväpiirissäni ei vietä pääsiäistä millään tavalla. Näille ihmisille pääsiäinen tuntuu olevan arkea, siinä missä mikä tahansa harmaa maanantai, eikä siihen kiinnitetä sen kummemmin huomiota.

Tämä ilmiö kummeksuttaa minua kovasti. Pääsiäinen liittyy toki vahvasti kristinuskoon ja moni kirkkoon kuulumaton voi sen vuoksi haluta olla viettämättä pääsiäistä. Itselleni pääsiäinen on tärkeä myös uskonnollisesta näkövinkkelistä, vaikka en mikään harras uskovainen olekaan. Joinakin vuosina olen käynyt pääsiäiskirkossa pitkäperjantaina tai pääsiäissunnuntaina, useimpina vuosina kuitenkaan en. Omaan pääsiäisenviettooni kuuluu kuitenkin aina tietynlainen hiljentyminen ja rauhoittuminen, minkä vuoksi karsastan esimerkiksi kauppojen aukioloa ja kuluttamiseen lietsovia  aleja pääsiäisen pyhinä.

Itselleni pääsiäinen ei ole kuitenkaan pelkästään uskonnollinen juhla vaan osaltaan se on myös kevään ylistys. Vaikka tällä hetkellä nietokset ovatkin vielä aika korkeat, pääsiäinen tuo aina lupauksen keväästä ja uudesta elämästä, luonnon heräämisestä jälleen kukkaan. Pääsiäisenä on ihanaa sisustaa kotia keltaisella, vihreällä ja vaaleanpunaisella, syödä pääsiäismunia ja asetella näkyville erinäisiä hassuja tipukoristeita. 

Koska vietän pääsiäistä kahdesta eri näkökulmasta, minun on vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka eivät vietä pääsiäistä lainkaan. Jos ei ole uskonnollinen, voisi pääsiäistä viettää vain ja ainoastaan ihanana kevätjuhlana. Minusta ainakin on ihanaa käyttää kaikki mahdollisuudet hyväksi, mitä juhlistamiseen tulee. Kaikki pienetkin juhlanaiheet, joiden avulla voi tehdä erontekoa arkeen, ovat ihania ja niistä kannattaa ottaa ilo irti!

Pääsiäistä saa viettää kukin tavallaan, ihan juuri sillä meiningillä, mikä itselle tuntuu sopivalta. Mutta sovitaanko, että ei tehdä kaikista juhlapäivistä pelkkää harmaata arkea? Muistetaan pitää juhlasta kiinni, koska juuri näiden hetkien avulla jaksaa taas arjen aherrusta!

Ihanaa pääsiäisen aikaa kaikille!!! ♥

5 x VINKIT KEVÄISEEN TUNNELMAAN

Ulkona pyryttää ja tuuli on ollut viime päivinä ihan jäätävän kylmä. Kuulen lähes päivittäin kanssakulkijoilta valitteluita siitä, miten kevät ei tule koskaan ja talvi senkun jatkuu, miten ikävää on kun on kylmää ja tulispa jo lämmin ja kesä ja loma ja ja ja.

Kuten tiedätte mikäli olette juttujani seurailleet, minä pidän talvesta. Pidän kuitenkin myös keväästä, kesästä ja syksystä. Kaiken kaikkiaan olen kyllä huomannut, ettei ulkona vallitsevalla säätilalla ole loppujen lopuksi kovin suurta merkitystä, koska pystyn luomaan itselleni ihanan keväisen kuplivan fiiliksen myös keskelle lumimyrskyä.

Täsmävinkkejäni kevätfiiliksen luomiseen ovat:

1. Leikkokukat - onko parempaa tapaa tuoda kevät sisään, kuin värikkäät kukat piristämässä kahvihetkiä? Tulppaanit ovat yksiä suosikkileikkokukistani, koska ne kestävät suhteellisen pitkään ja niitä saa monissa ihanissa väreissä.

 2. Leipominen - en edes oikein tiedä, miksi leipominen synnyttää minussa keväisiä tuntemuksia. Mutta se on varmaa, ettei leivonnaisia voita mikään, joten kulhot ja kapustat esiin!

3. Vaaleat vaatteet - näinkin helppoa se voi olla. Keväiseltä tuntuu jo se, kun pukee ylleen valkoisen villapaidan. Tai jotain vaaleanpunaista (ei tapahdu kohdallani tosin kovin usein) tai keltaista. Hulmuavat helmat ovat myös helppo niksi kevättunnelman luomiseen!

4. Jazz musiikki - sen jälkeen kun kävin elokuvissa katsomassa La La Land -elokuvan, minulle aukeni ihan uudella tavalla jazz -musiikin maailma. Kyseisen filmin soundtrack on ihan täydellistä musiikkia sielulle ja mielelle ja saa myös jalat vipattamaan. Jazzin mukaan tanssiminen ja fiilistely pitkin asuntoa on aivan parhautta ja luo aivan mahtavan fiiliksen.

5. Siivoaminen  - kyllä se niin on, että kevät tulee myös puhdistamalla ja karsimalla. Selkeys, minimaalisuus ja siisteys luovat ainakin omalla kohdallani seesteistä tyyneyttä, mikä rinnastuu ehdottomasti kevääseen. Erityisesti luuttuaminen ja ikkunoiden pesu luovat oikeanlaista kevät tunnelmaa!

Siinäpä olivat minun tämän hetken viisi vinkkiäni keväiseen mieleen, oli sää mikä hyvänsä! Onko teillä jotain erityistä niksiä, jolla saatte aivot ihanasti kevät tunnelmiin? :)

YHTEISHAKU 2018: MILLAISTA SOSIAALITIETEIDEN OPISKELEMINEN ITÄ-SUOMEN YLIOPISTOSSA ON?

Kevään 2018 yhteishaussa kipuileville olisi tarjolla jälleen vähän helpotusta! Joku aika sitten kerroin siitä, mitä ne sosiaalitieteet sitten oikeastaan tarkoittaa ja millaisia teemoja sosiaalipsykologian, sosiologian tai sosiaalipedagogikaan parissa opiskellaan. Itselleni asia ei nimittäin hakuvaiheessa ollut lähellekään selvää kauraa ja yrityksistäni huolimatta selkeää tietoa siitä, mistä kyseisellä alalla oikeastaan on kyse, oli vaikeaa saada nyhdettyä mistään. Kyseinen teksti löytyy tämän linkin takaa.

Paitsi oppiaineen sisällölliset teemat, myös kyseisen alan opiskeleminen sinänsä mietityttivät itseäni hakiessani opiskelemaan. Millaista yliopistossa opiskelu on? Millaista juuri sosiaalitieteiden opiskelu on? Vievätkö opinnot nyt kaiken mahdollisen aikani, vai onko opiskelu rentoa? Pääsenkö istumaan luennoille, vai onko tulevaisuus lähinnä itseopiskelua? Mites tentit, esseet ja muut opintosuoritukset? Minäpä kerron!

1. Luentoja vai itsenäistä opiskelua

Tosiasiahan on se, että yliopistossa opiskelu voi olla hyvinkin erilaista riippuen alasta. Esimerkiksi sovellettua fysiikkaa opiskeleva poikaystäväni on lähestulkoon naimisissa opintojensa kanssa: luentoja, harjoituksia, labroja ynnä muuta läsnäoloa vaativaa opiskelua on varsin runsaasti, minkä lisäksi pitäisi vielä jaksaa paiskia töitä kotitehtävien kanssa.

Ladys and gentlemen, voin iloksenne kertoa, että sosiaalitieteiden opiskelu on suhteessa juuri kuvailemaani todella paljon rennompaa! Kaksi ensimmäistä vuotta voi tuntua siltä, että luentoja on suhteellisen paljon, mutta näin neljännen vuoden opiskelijana voin käsi sydämellä sanoa että niistä luennoista kannattaa ottaa kyllä kaikki ilo irti! Kolmannesta vuodesta eteenpäin itsenäisen opiskelun määrä kasvaa huomattavasti ja esimerkiksi nyt neljännen vuoden keväällä minulla on vain satunnaisia läsnäoloa vaativia seminaaripäiviä, keskimäärin ehkä noin yhtenä päivänä kahdessa viikossa.

Vaikka pidänkin luennoista niiden sosiaalisen luonteen vuoksi, itsenäisen opiskelun plussia on ehdottomasti se, että töiden tekeminen opintojen ohessa on varsin helppoa järjestää. Kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoisin kuitenkin, ettei opiskeluajasta kannata tehdä liian raskasta haalimalla opintojen oheen valtavasti töitä varsinkin, kun työ voi viedä jopa liiaksi huomiota kiinnostavasta ja innostavasta yliopistoelämästä. Mutta mikäli töitä haluaa tehdä, sosiaalitieteitä opiskelevan on varsin helppoa työskennellä opiskelujen sivussa ja tienata vähän ekstraa.

2. Tentit ja muut opintosuoritukset

Ekojen vuosien jälkeen opiskelu on siis varsin itsenäistä ja suurin osa maisterivaiheen kursseista onkin suoritettavissa joko sähköisinä kirjatentteinä tai esseinä. Itselleni kirjatentit ovat aina olleet suhteellisen näppärä tapa suorittaa kursseja, koska kirjojen lukeminen ei tuota vaikeutta ja olen siinä suhteellisen nopea ja tehokas. Lukemisesta tykkäävälle opintoja on myös helppo suorittaa varsin nopealla tahdilla, koska sähköisten tenttien suorituspäivät saa varata itse haluamalleen päivälle.

Tentit eivät ole kuitenkaan ainoa kurssien suoritusmuoto. Sosiaalitieteitä opiskeleva pääsee myös kirjoittamaan opiskelujensa aikana lukuisia esseitä, luento- ja oppimispäiväkirjoja sekä tekemään melko paljon ryhmätöitä. Erilaiset suoritusmuodot ovat tosi jees, koska silloin opiskelu ei käy liian tylsäksi ja yksitoikkoiseksi.

3. Kurssivalinnat oman pääaineen sisällä

Siinä missä monella alalla valinnanvapaus kurssien suhteen voi olla melko pieni ja kaikki suorittavat samat kurssit samassa järjestyksessä, sosiaalitieteet poikkeaa tästä jonkin verran. Tietyt peruskurssit on kaikkien suoritettava, mutta heti ensimmäisestä vuodesta lähtien on kuitenkin mahdollista tehdä tiettyjä valintoja kurssien välillä sen mukaan, mitä haluaa opiskella ja mihin teemoihin keskittyä. Tämä valinnanvapaus kasvaa opintojen myötä ja esimerkiksi nyt maisterivaiheessa saan melko vapaasti valita mitä kursseja haluan opiskella. Tämä on oikeasti tosi jees, koska voin surutta jättää itseäni kiinnostamattomat kurssit niistä enemmän pitäville ja valita niitä aihepiirejä opiskeltaviksi, mitkä ihan oikeasti innostaa.

4. Sivuaineet

Sosiaalitieteet on myös siitä mukava ala, että vaikka se ei tuo mukanaan mitään tarkkaa ammattinimikettä, se mahdollistaa todella laajasti erilaisten sivuaineiden opiskelun, ja niiden kautta erikoistumisen. Sivuainevaihtoehdot ovat periaatteessa aika rajattomat, olen esimerkiksi itse opiskellut psykologian pitkänä sivuaineen (eli sekä perus- että aineopinnot) ja aion lisäksi suorittaa pedagogiset aineenopettajan opinnot ja kirjallisuus sivuaineena kiinnostaa myös kovasti. Monet opiskelevat sivuaineinaan myös esim. kasvatustieteitä, kauppatiedettä, sosiaalityötä, ravitsemustiedettä... Omat opintonsa saa siis räätälöidä aika kivasti omia kiinnostuksen kohteita vastaavaksi. :)

5. Harjoittelu, vaihto-opiskelu, tuutorointi, ainejärjestötoiminta...

Sosiaalitieteisiin kuuluu yksi harjoittelu, jonka voi suorittaa periaatteessa missä tahansa vaiheessa opintoja. Paikat, joissa harjoittelun voi suorittaa, ovat varsin moninaiset, ja olen vasta itsekin pääsemässä jyvällä niiden monipuolisuudesta. Omana tavoitteenani on suorittaa harjoittelu viidentenä vuonna, paikasta ei ole vielä tietoa.

Vaihto-opiskelu on varsin suositeltavaa sosiaalitieteiden piirissä, ja hyvin monet tähän tilaisuuteen tarttuvatkin. Hakukohteita on paljon ympäri maailmaa, joten jokaiselle löytyy varmasti mieleinen kohde. Itseäni yliopisto-opiskelussa houkutti erityisesti loistavat vaihtomahdollisuudet, ja tässä sitä nyt ollaan: odotan parhaillani tietoa siitä, onko vaihtohakemukseni hyväksytty.

Opiskelun ohella on mahdollista toimia esimerkiksi tuutorina tai vaikkapa ainejärjestön hallituksessa. Itä-Suomen yliopistossa sosiaalitieteiden ja sosiaalityön ainejärjestö Socius on todella aktiivinen ja erilaiseen ainejärjestötoimintaan kannustetaan kyllä varsin paljon. Ainejärjestössä toimimisesta voi myös olla meidän alalla runsaasti apua myöhemmässä työllistymisessä.

Kaiken kaikkiaan sanoisin, että sosiaalitieteiden opiskelu on monipuolista, omatoimista, hauskaa ja mielenkiintoista. Omiin opintoihin saa vaikuttaa paljon, eikä opiskelu mielestäni ole liian rankkaa tai aikaavievää, vaikka tietenkin siihen pitää paneutua ja nähdä vaivaa, kuten millä tahansa alalla. Yliopistossa opiskelu on hyvin erilaista verrattuna vaikkapa lukio-opiskeluun, mutta oikein antoisaa yhtäkaikki!

MUSIIKKIA JUURI TÄLLE PÄIVÄLLE

Tänään minulla ei ole paljoa sanoja.

Aina niitä ei onneksi tarvita.

Halusinkin vain istahtaa hetkeksi alas, hengittää syvään ennen kuin pitää taas juosta pää kolmantena jalkana ties minne.

Suosittelen seuraavaa sinullekin: keitä kuppi teetä tai kahvia, kliksauta alla oleva video käyntiin ja nauti hetki hyvästä musiikista ja videosta.

Ihanaa maanantaita tyypit! ♥

TALVEN LUOTTOTUOTTEET

Kovat pakkaset on paukkuneet nurkissa jo jonkin aikaa. Tämä on aiheuttanut sen, että hiukseni ja ihoni suorastaan huutavat hoitoa. Viime aikoina luottotuotteiksi, jotka on siis päivästä toiseen kovalla käytöllä, on päätynyt ihania tuoksuja ja miellyttäviä koostumuksia.

Käytin vuosikausia huulirasvana vedetöntä Vitalista. Se oli täydellinen tuote minulle, riittoisa ja äärimmäisen hoitava. Valitettavasti joku aika sitten en enää löytänytkään Vitalista kaupoista. Kiersin ties miten monta eri paikkaa läpi, eikä mistään kyseistä tuotetta enää löytynyt. Kummallista, en vieläkään tiedä onko sen valmistus lopetettu vai mistä kiikastaa.

Huuleni ovat todella kuivuvaa ja helposti rohtuvaa sorttia, joten joudun turvautumaan melko paljon huulirasvoihin. Kevyemmät tuotteet kuten Labellon, Blistexin tai Babylipsin rasvat eivät kuitenkaan auta vaan usein pahentavat vain tilannetta. Siksi olenkin kokeillut kaikki mahdolliset rasvat läpi löytääkseni Vitalikselle korvaajan. Parhaaksi korvaajaksi on osoittautunut Classic Carmex, joka on ihanan viilentävä hoitotuote huulille ja todella kosteuttava. Tykkään! Ainut miinus on se, että purkki on hitusen pieni ja kuluu loppuun melko nopeasti tällaisella suurkuluttajalla kuin minä.

Talvipakkaset ovat suoranaista pahuutta hiuslaadulleni, joka on helposti sähköistyvä, sileä ja pehmoinen. Käytän aina shampoolla pesemisen jälkeen tukassani pois huuhdeltavaa hoitoainetta, mutta se yksin ei riitä vaan lisäksi joudun näin talvisaikaan turvautumaan myös suihkutettavaan hoitoaineeseen. XZ:n kosteuttava hoitosuihke on niin herkullisen tuoksuinen, että sitä tekisi mieli tuoksutella päivät läpeensä :D Ja on tuo myös mukavan tehokasta ainetta, pitää sähköisyyden ja "hattaraisuuden" hyvin aisoissa.



Siinä missä hiukseni ja huuleni, myös ihoni on herkästi kuivuvaa sorttia. Lapsena käteni olivat aina ihan punaiset ja halkeilleet, kun eihän sitä silloin älynnyt paljoa rasvailla. Nykyään rasvaan ihoani ahkerasti, etenkin käsivoiteita kuluu. Tänä talvena olen tykästynyt erityisesti Lumenen klassikko sarjaan, jossa ehdotonta plussaa on se, että tuotteet ovat yli 80% luonnollisista ainesosista valmistettuja. Kuvissa näkyvä käsivoide on koostumukseltaan mukavan kevyt ja nopeasti imeytyvä voide, ei mikään supertuhti vaan semmoinen arkirasva. Käytän tätä tosi usein koska sen koostumus ja mieto tuoksu miellyttävät.

Myös Lumenen koivu suihkugeeli on osoittautunut ihan täydeksi kympiksi. Voiko olla parempaa kuin saunavastan tuoksuinen suihkugeeli?! Tästä tulee niin kesä mieleen!

Kaikista kuivimmille kohdille kropassani kuten jalkapohjille, kantapäille, kyynärpäille ja polville täytyy olla vielä super rasvainen tehotuote, jollaiseksi on osoittautunut Dermosilin Sensitive Extra Treatment. Tämä on kyllä oikeastaan ollut luottotuotteeni jo useamman vuoden. Tuo putilo on ihan mielettömän riittoisa ja voide ehkä tehokkaimmin kosteuttavaa mihin olen koskaan törmännyt. Erityisesti koppuraisille kantapäille tämä on tuonut helpotusta. Lisäksi hinta on erittäin kilpailukykyinen, siinä seitsemän euron paikkeilla.

Siinäpä ovat tämän hetken ehdottomat suosikkituotteeni! Onko teillä erityisiä talven lemppareita? :)

ONNEA ON...

 ... kun luulee edessä olevan hillittömän pitkä päivä alkaen kello kahdeksan tentillä ja jatkuen aina iltayhdeksään sakka, kunnes tajuat että ehei aikataulumuutoksista johtuen puolet päivän luento-ohjelmasta onkin peruttu ja yhtäkkiä päivään, jonka piti olla aivan kammottavan pitkä ja raskas, onkin ilmestynyt 6 tuntia silkkaa vapaa-aikaa. (!)

... suunnitella tulevaisuuden mahdollisia matkoja ja lueskella matkablogeista vinkkejä erinäisiin roadtrippeihin, vaellusreissuihin ja sen sellaisiin. Matkakuume tekee jälleen erittäin vahvasti tuloaan.

... muistaa yllättäen, että jääkaapissa on vielä jäljellä muutama päivä sitten tehtyä omenapiirakkaa, jonka olemassaolon oli unohtanut pariksi päiväksi. Mumsmums, onko parempaa kuin omppupiirakka oijoi!

... vaniljamaito, joka maistuu sulaneelta vaniljajäätelöltä. Ja sen omenapiirakan kanssa aika passeli muutes!

... tentaattori, joka tarkistaa sähköiset tentit noin tunnin sisällä tentin lähettämisestä. Kyllä se mieltä virkistää saada heti tietää, jos tentti on ollut nappisuoritus!

... aurinko. Oi aurinko, et kaipaa muita selittelyjä.

... tuulettaa villavaatteita parvekkeella. Oikeesti, onkohan minussa jotain vialla kun saan jotain outoa riemua tällaisista pienistä askareista :D Mutta tulleehan niistä vaan raikkaita ja ihania tuolla pakkasessa!

... Gilmoren tytöt ja kahvi. Lyömätön parivaljakko.

PAKKASTA JA AURINKOA

Ulkona pakkaset paukkuu, eikä sisälämpötilakaan tahdo vetävän ulko-oven ja ikkunoiden vuoksi tuntua aina ihan riittävän lämpimältä. Tästä huolimatta täytyy sanoa, että kyllä minä rakastan talvea!

Tällä hetkellä pakkasta on -20.7 astetta. Siinä missä joku saattaisi harmitella ja kauhistella, meikä hymyilee oikein leveästi. Kovat pakkaset tarkoittavat yleensä myös auringonpaistetta, joten koko päivän sisällä pysyttely ei ole vaihtoehto. Eikun siis toppavaatetta päälle ja menoksi!

Täytyy tosin myöntää, että valokuvaus näissä asteissa on vähän haastavaa, sormet kun tuppaavat jäätymään kalikoiksi parissa minuutissa. Mutta sitten kun verenkierto sormenpäissä on täysin ehtynyt, voikin loppu ulkoilun ajan vain fiilistellä. Omilla silmillä maailman katselu ja ihmettely on sitä paitsi aina paljon parempaa, kuin jälkikäteen kuvien katselu. Vaikka kuvat olisivat kuinka kauniita, on todellinen hetki mitä suurimmalla todennäköisyydellä vielä kauniimpi.

Vuorotyötä tekevällä ulkoilu tippuu ihan liian usein pois päivistä. Iltavuoroon mennessä ehtisi toki ulkoilla aamupäivällä mikäli jaksaisi herätä, mutta jossain kohtaa täytyy nukkuakin, että jaksaa taas töissä. Mikäli taas on aamuvuorossa, kotiin tullessa onkin jo melko hämärää, eikä se aurinko ainakaan enää paista. Se tietysti ei ole mikään ulkoilun este, mutta kyllähän sitä mielellään auringosta vähän useammin nauttisi.

Siispä, kun aurinko ja vapaa-aika sattuvat samalle päivälle, on otettava kaikki ilo irti! Monesti tuntuu muutenkin, että suomalaiset surkuttelevat ihan liikaa säätä ja lämpötiloja. Meidänhän pitäisi olla onnellisia siitä, että asumme maassa, jossa on neljä ihanaa, kaunista, lumoavaa vuodenaikaa! Itse olen siitä ihan vaan sataprosenttisen kiitollinen. Ja koska onnellinen ja kiitollinen olo on takuulla parempi kuin mökötys ja valitus, miksei kaikki yhdessä tuumin päätettäisi olla tyytyväisiä siihen, mitä luonnolla on meille tarjota? ;) 

Ihanaa pakkaspäivää tyypit! ♥

RINNA SARAMÄKI - HYVÄN MIELEN VAATEKAAPPI

Vaatteet on mun aatteet. Tai niin pitäisi olla, monessakin mielessä. Haluaisin vaatekaapissani olevan vain sellaisia vaatteita, joista todella pidän, joita voin käyttää useissa erilaisissa tilanteissa, jotka ovat käytännöllisiä, laadukkaista materiaaleista valmistettuja ja joiden valmistaminen on ollut mahdollisimman ympäristöystävällistä ja eettistä. 

Millainen totuus vaatekaappiini sitten piiloutuu? Ainakin minulla on ihan liikaa vaatteita, joista isoa osaa käytän vain aniharvoin. Lisäksi kaapistani löytyy takuulla hyvälaatuisten vaatteiden lisäksi myös huonolaatuisia yksilöitä, enkä todellakaan ole perillä jokaisen vuosien varrella ostamani vaatteen tuotantoketjusta. Näin ollen olen myös hyvin mahdollisesti hankintojeni kautta ollut tukemassa epäeettistä tai epäympäristöystävällistä tuontantoa. 

Puolustuksekseni voin onneksi sanoa ainakin sen, että vaikka minulla on paljon vaatteita, selkeästi suurin osa niistä on ostettu kirppareilta käytettynä tai saatu tuttavilta käytettyinä. Ostan todella todella harvoin vaatteita uutena kaupasta. Lukuunottamatta nyt tietysti alusvaatteita, sukkia ja sen sellaisia.

Olen viime aikoina lueskellut Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappia, joka on kiinnostavalla tavalla kirjoitettu ja helposti lähestyttävä katsaus vaateteollisuuteen ja siihen, kuinka jokainen meistä voisi pyrkiä kohti eettisempää ja muillakin tavoin toimivampaa vaatekaappia. Teoksen ensimmäisessä osassa käsitellään vaatebisneksen ongelmakohtia kuten pikamuotia, halpatuotantoa, epäeettisiä työoloja sekä ympäristöä rasittavia toimintatapoja. Lisäksi lukija pääsee miettimään myös sitä, mitä minä itse kuluttajana voisin tehdä edistääkseni kestävää ja eettistä vaateteollisuutta. 

Hyvän mielen vaatekaapin sanoma on vahvasti se, että vaatteita tulisi ostaa harkiten vain tarpeeseen ja kuluttajan tulisi panostaa aina laatuun. Tämän olen ymmärtänyt viime vuosina myös itse, ja nykyään pyrin siihen, että ostaisin vain sellaisia vaatteita, joita oikeasti tarvitsen, ja jotka kestävät kulutusta. Lisäksi ostopäätöstä tehdessäni vaakakupissa painaa paljon myös tuotteen materiaali, joka antaa usein hyviä suuntaviivoja sen kestävyydestä. Vielä muutama vuosi sitten en syynännyt vaatteiden materiaaleja kovinkaan tarkkaan, nykyään se on ihan ehdoton juttu ennen ostopäätöksen tekemistä. Toisaalta mitä laatuun tulee, olen myös hyvin hintatietoinen ostaja, enkä maksa mielelläni maltaita vaatteista vaan pyrin tekemään löytöjä.

Haluan vaatteiden olevan pitkäikäisiä ja monikäyttöisiä, joten pyrin nykyään myös välttämään kovin outojen ja hulluttelevien vaatteiden ostamista. Näin varsinkin siksi, että uskon minulla olevan niitä jo yllinkyllin, enkä varmasti tarvitse enää yhtäkään överikuviollista kesämekkoa jo omistamieni rinnalle. Panostan nykyään enemmänkin laadukkaisiin perusvaatteisiin ja niidenkin kohdalla erityisen tärkeää on harkita, onko kyseinen hankinta todella tarpeellinen vai ei. Siinä missä ennen tuli helposti ostettua juuri lainkaan miettimättä uusia vaatteita "no kun tää on alennuksessa "-periaattella, nykyään pyrin välttämään tämänkaltaisia heräteostoksia. Halvan hinnan itsessään ei pitäisi koskaan olla tärkein syy ostaa vaate. 

Maailmassa on varmasti jo aivan riittävästi vaatteita ja niistä on ikävä kyllä tullut varsinaista kertakäyttötavaraa. Näyttääkin siltä, että vaatteita tuotetaan, ostetaan ja heitetään pois alati kiihtyvällä tahdilla. Siksi kannatan ehdottomasti kirppareita, mutta ei niistäkään toki kannata hamstrata vaatteita kotiin hullunlailla. Ihmisten pitäisi mielestäni ostaa vaatteita paljon suuremmalla harkinnalla ja ajatuksella ja aivan varmasti huomattavia määriä vähemmän. Yleisesti ottaenkin meistä suurimmalla osalla olisi varmasti paljon opittavaa vaateteollisuudesta ja siitä, millainen ostokäyttäytyminen on ympäristön, ihmiskunnan ja ihan meidän oman vaatekaapinkin kannalta järkevää.

Tähän tiedonpuutteeseen Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi on oivallista luettavaa. Kansien välistä löytyy kiinnostavaa ja miellyttävästi kirjoitettua tekstiä helposti lähestyttävässä muodossa. Tämä kirja herätteli ainakin itseni miettimään moneksi päiväksi vaatteisiin liittyviä kulutustottumuksiani ja opin myös valtavan paljon uutta. Suosittelen siis lämpimästi! :)

IRTIOTTO ARJESTA - YÖ KYLPYLÄHOTELLISSA

Joskus elämä on vähän liikaa. Joskus stressaavat ajatukset puskee päälle vaikka ne kuinka yrittäisi pitää aisoissa ja olla murehtimatta. Arkinen ympäristö ei suo helpotusta paineista mutta maisemanvaihto voi sen tarjota.

Vähän aikaa sitten stressi kävi liian kovaksi ja ajatukset hyrräsivät koko ajan työssä ja opiskelussa. Vapaa-ajasta alkoi olla vaikeaa nauttia, kun koko ajan tuntui, että jotain pitäisi saada aikaan ja ongelmat vain olivat ja pysyivät sitkeän ilkeinä. Päätimme yhdessätuumin poikaystäväni kanssa, että nyt on aika ottaa aikalisä ja lähteä kylpylähotelliin.

Varasimme huoneen samassa kaupungissa sijaitsevasta hotellista, pakkasimme kimpsut ja kampsut ja lähdimme matkaan. Oli kirpeä pakkaspäivä ja ulkoilun jälkeen oli ihanaa päästä sisälle hemmottelemaan itseään kylpylän lämpimiin altaisiin. Olen myös aina nauttinut matkauinnista, joten täysin lillutteluksi ei homma kuitenkaan mennyt.

Vaikka emme sijainnillisesti olleet kaukana kotoa, mieli tuntui olevan vihdoin vapaa. Kylpylässä rentoutuessa ja hotellihuoneessa köllötellessä oli vaikeaa muistaa arjen haasteita. Olo oli raukea, levännyt ja mieli vapaa ja kevyt. Miten hassua, että aivot tyhjentyivät kaikesta stressistä lähes samantien kun vain annoin itselleni luvan olla vapaalla ja levätä!

Kylpylöinnin jälkeen oli ihanaa tilata illalla pizzaa, katsoa leffaa ja ruveta nukkumaan valkoisiin lakanoihin pehmeässä ja suuren suuressa sängyssä. Kyllä sitä tuli sikeästi nukuttuakin. Ja aamulla oli sitten sitäkin ihanampaa kampeutua hotelliaamiaiselle. En edes muista, milloin viimeksi olen ollut kunnon hotelliaamupalalla, jossa pöydät notkuvat runsautta ja kaikkea haluaisi lastata lautaselle vaikka tietää, ettei vatsa vain vedä ihan loputtomiin.

Hotellissa yöpyminen ei ole Suomessa kovin halpaa, ja etenkin saman kaupungin sisällä pysytteleminen ja hotellista maksaminen tuntui ensin aika hullulta. Hetken hintaa tuskailtuamme tajusimme kuitenkin, että me tarvitsemme tätä irtiottoa. Ainakin itse voin rehellisesti kertoa, että oman hyvinvointini kannalta kylpyläreissu tuli tarpeeseen. Se, että saa edes hetken rauhan omilta ajatuksiltaan ja arjeltaan, on kaikkien niiden roposten arvoista.

YHTEISHAKU 2018: HAKISITKO OPISKELEMAAN SOSIAALITIETEITÄ ITÄ-SUOMEN YLIOPISTOON?

Kevään 2018 yhteishaku lähestyy kovaa vauhtia! Itse olen onnekkaasti joutunut hakemaan kyseisessä haussa vain kerran, sillä pääsin ensimmäisellä yrittämällä opiskelemaan sosiaalitieteitä Itä-Suomen yliopistoon. Tässä vaiheessa lienee kuitenkin tarpeellista huomauttaa, ettei ala ollut ollenkaan se, mitä alun perin olisin halunnut opiskella, mutta siitä on tullut vahvasti osa omaa ammatillista identiteettiäni ja olen oikein tyytyväinen siihen, miten asiat lopulta menivät.

Silloin kun itse hain sosiaalitieteisiin, en tiennyt yhtään mistä koko alassa on kyse. Olin käynyt tutustumassa Itä-Suomen yliopistoon mutta edes alan esittelyn jälkeen en vieläkään tiennyt mitä kummaa minusta sitten tulisi, jos opiskelisin sosiaalitieteitä. Hainkin sitten loppupeleissä sosiaalitieteisiin vain siksi, että tiesin voivani opiskella sosiaalipsykologiaa ja psykologiaa, mikäli pääsisin sisään. Siitä, mitä sosiaalipsykologia sitten loppupeleissä olisi ja mitä sosiaalipsykologit työelämässä tekevät, ei minulla kuitenkaan ollut tietoa.

Niille, joita sosiaalitieteet kiinnostavat, olisi seuraavaksi luvassa pieni tietopläjäys alasta ja opinnoista! Olen kirjoittanut paljon siitä, miten opinnot ja työ yhdistyvät arjessani mutta melko vähän tai en ollenkaan opintojeni todellisesta sisällöstä. Hyppää siis neljännen vuoden sosiaalipsykologian opiskelijan matkaan ja lue eteenpäin. 

Sosiaalitieteet kuuluvat yhteiskuntatieteisiin ja valmistuessaan sosiaalitieteilijöistä tuleekin yhteiskuntatieteiden maistereita. Sosiaalitieteet eivät liity sosiaalityöhön oikeastaan mitenkään, paitsi että sosiaalitieteillä ja sosiaalityöllä on Itä-Suomen yliopistossa yhteinen ainejärjestö (erittäin hyvä sellainen btw). Yhteiskuntatieteiden opiskeleminen on myös TÄYSIN erilaista kuin yhteiskuntaoppi vaikkapa lukiossa tai yläasteella. Minä en koskaan pitänyt yhteiskuntaopista, mutta kas kummaa yhteiskuntatieteiden opiskelusta olen nauttinut kovasti. 

Hakuvaiheessa haetaan sosiaalitieteisiin ja kaksi ensimmäistä vuotta opiskellaan sosiologiaa, sosiaalipsykologiaa ja sosiaalipedagogiikkaa, joista sitten toisen vuoden lopulla valitaan yksi pääaineeksi. Kaikki kolme tarkastelevat melko samankaltaisia ilmiöitä hieman erilaisesta näkövinkkelistä käsin.

Valitsin tosiaan itse sosiaalipsykologian pääaineekseni ja olen ollut valintaan erittäin tyytyväinen. Sosiaalipsykologiassa keskitytään tarkastelemaan esimerkiksi ryhmäilmiöitä, ryhmien vuorovaikutusta, identiteettejä ja minuutta sekä työelämään ja organisaatioihin liittyviä ilmiöitä. Teemoina opinnoissa pyörivät myös esimerkiksi monikulttuurisuus, sukupuoli ja kehollisuus, johtaminen, mielenterveys, tunteet ja erilaiset yhteiskunnalliset ongelmat ja haasteet. Kaiken kaikkiaan opiskeltavat aiheet ovat tosi monipuolista settiä! Itse voi myös vaikuttaa hyvin paljon siihen, millaisiin teemoihin haluaa opinnoissaan erityisesti keskittyä. Monet tutuistani ovat esimerkiksi painottuneet selvästi työelämä- ja organisaatiopintoihin, kun taas itseäni innostavat enemmän sukupuoleen, kehollisuuteen ja identiteettiin liittyvät kysymykset.
 

Sosiologia ja sosiaalipedagogiikka eroavat hieman sosiaalipsykologiasta painotuksiltaan. Sosiaalipedagogiikka sisältää kysymyksenasetteluja esimerkiksi osallistumisesta ja osallistamisesta, sekä siitä, miten yksilöiden toimijuutta yhteiskunnassa voidaan tukea. Sosiologiassa kiinnostuksen pääpaino puolestaan on laajemmissa yhteiskunnallisissa rakenteissa, kuten epätasa-arvoa tai hyvinvointia luovissa tai hajottavissa rakenteissa. Myös valta ja vallankäyttö ovat selkeästi esillä monissa sosiologisissa kysymyksenasetteluissa. Koska en ole sosiaalipedagogiikkaa ja sosiologiaa opiskellut peruskursseja enempää, en toki ole ammattilainen kertomaan ja kuvaamaan niiden monipuolisuutta. Itse taistelin pitkään sen valinnan kanssa otanko pääaineekseni sosiaalipsykologian vai sosiologian, koska molemmat vaikuttivat niin pirun mielenkiintoisilta. Tälläkin hetkellä minussa itää vahvana ajatus, että aion vielä opintojeni aikana suorittaa lisää kursseja sosiologiastakin. Se on sosiaalitieteissä hienoa: valitsitpa minkä tahansa kolmesta vaihtoehdosta pääaineeksesi, voit aina opiskella jäljelle jääviä kahta sivuaineinasi. Muutoinkin sivuainemahdollisuudet sosiaalitieteissä ovat mielettömän hyvät ja olen itse esimerkiksi suorittanut psykologian perus- ja aineopinnot sivuaineenani.

Tässä vaiheessa mietit, että hmm kuulostaa kyllä kiinnostavalta, mutta mikä minusta sitten tulee valmistumisen jälkeen? No, kuten meille kaikki professorit ovat kertoneet: sinusta voi tulla mitä vain. Ei kovin tyydyttävä vastaus vai mitä? Sitähän minäkin.

 

Kovin tarkkaan en osaa sanoa, millaisiin tehtäviin sosiaalipedagogiikasta tai sosiologiasta valmistutaan. Molempia on paljon yhteiskunnan kaikilla sektoreilla niin järjestöissä, kunnissa ja valtiontöissä kuin yrityksissäkin. Tämä sama pätee toki myös sosiaalipsykologiaan. Sosiologiasta monet päätyvät työskentelemään esimerkiksi toimittajiksi erilaisiin medioihin. Myös asiantuntijatehtävät, konsultin työt, opettajan työ ja tutkijan pesti ovat mahdollisia. Sosiaalipsykologiasta voi työllistyä esimerkiksi niin HR-tehtäviin, opettajiksi, asiantuntijoiksi, järjestöaktiiviksi monenlaisiin järjestöihin, projektityöntekijäksi, kriisityön pariin, kouluttajaksi, koulukuraattoriksi kuin moneksi muuksikin. Mahdollisuudet ovat melko laajat ja on hyvä muistaa, että olipa pääaine jälleen mikä hyvänsä, se ei suoraan sulje mitään työllistymisvaihtoehdoista pois. Lisää vaihtoehtoja siitä, mihin sosiaalitieteistä voi työllistyä, voi katsoa täältä: https://toissa.fi/

Heräsikö aiheesta kysymyksiä? :) Heitä ihmeessä kommentilla, vastailen parhaani mukaan.