ELÄMÄÄ POHJOIS-IRLANNISSA

Blogihiljaisuutta on nyt kestänyt riittämiin ja on aika palata sorvin ääreen! Mutta hiljaisuuteen on ollut kyllä hyvä syy: mennyt kuukausi on pitänyt sisällään niin paljon aitoa, upeaa, elämysrikasta elämää, että netti, blogi ja some eivät tosiaankaan ole olleet kiinnostuskohteita numero yksi.

Asustelen tämän syksyä siis Pohjois-Irlannissa vaihto-opiskelujen merkeissä. Nelisen viikkoa on nyt tullut kuulostelua haastavaa mutta ihanaa irlantilaista aksenttia, tutustuttua uuteen kotikaupunkiin ja tietenkin uusiin uskomattomiin ystäviin ympäri maailman. Tuntuu, että jo nyt olen ehtinyt luoda loppuelämän kestäviä ystävyyssuhteita ja kokea paljon paljon kauniita hetkiä.

Elämä täällä on asettunut mukaviin uomiin. Päivät kuluvat opiskellessa ja kavereiden kanssa hengaillessa. Suomeen verrattuna opiskelu on paljon intensiivisempää, luennoilla istutaan kuin tatit ellei poissaololle ole hyväksyttävää syytä ja oheisluettavaa on mielettömästi. Mutta oikeastaan työntäyteisyys ei haittaa minua lainkaan - ihanaa olla ihan vaan kokopäiväinen opiskelija edes tämän yhden syksyn ajan!

Olen aivan rakastunut uuteen kotikaupunkiini ja tällä hetkellä tuntuu, että voisin jäädä tänne vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Vielä kun omat rakkaat ihmiset koti-Suomesta saisi tänne, niin johan olisi kaikki mitä ihminen voi toivoa. Ainiin ja ruisleipä, se ois myös kiva lisä.

7 X VINKIT SOSIAALITIETEIDEN VALINTAKOEMATERIAALIEN 2018 HALTUUNOTTOON

Itä-Suomen yliopiston sosiaalitieteiden valintakoemateriaalit vuodelle 2018 julkistettiin jokin aika sitten ja pakkohan niitä oli minunkin käydä vilkaisemassa. On aina mielenkiintoista katsoa, minkälaisen koetuksen eteen hakijat joutuvat: ovatko artikkelit haastavia vai helpohkoja ymmärtää. Muistan kuinka omana hakuvuotenani suurin osa valintakokeen artikkeleista tuntui melko vaikeaselkoisilta ja vieraan käsitteistön vuoksi lukeminen oli raskasta. Siksi onkin näin neljän vuoden opiskelun jälkeen hauskaa todeta, että jotain on tosiaan oppinut: enää nuo artikkelit eivät aiheuta tuskallista päänraapimista, vaan käsitteistö ja näkökulmat ovat muuttuneet tutuiksi ja selkeiksi.

Kun itse hain opiskelemaan sosiaalitieteitä vuonna 2014, olin juuri selviytynyt kunnialla yo-kirjoituksista ja tuon koitoksen jäljiltä olin melko puhki. Koska minulla ei tuolloin ollut vielä kovin selkeää käsitystä siitä, mitä haluaisin opiskella (lukuunottamatta sitä, että psyka kyllä kiinnosti kovasti) hain melko moneen paikkaan, joissa isossa osassa oli valintakokeet. Loppujen lopuksi päädyin osallistumaan kolmen oppiaineen valintakokeisiin, joten voitte kuvitella, että en tietenkään voinut päntätä jokaiseen viikko tolkulla sata lasissa. Siispä minä priorisoin: luin parisen viikkoa vakava -kokeeseen, ehkä noin kuukauden päivät psykologiaan ja (melkein hävettää myöntää) vain pari päivää sosiaalitieteisiin.

Ja kuinka sitten kävikään: kaikesta priorisoinnista ja pänttäämisestä huolimatta ovet psykologiaan eivät auenneet, mutta parin päivän tehoselailulla onnistuin luovimaan tieni sosiaalitieteisiin. Muistan tunteen, kun istuin sosiaalitieteiden kokeessa, katsoin tehtävät läpi ja totesin, että osaan vastata ainakin jotain kaikkiin. Ei kannata kuitenkaan tämän perusteella ajatella, että koe on pelkkää helppoa läpsyttelyä, koska tuona samaisena vuonna monen tuttavani mielestä koe oli ollut todella vaikea, vaikka he olivat lukeneet siihen huomattavasti kauemmin ja enemmän kuin minä. Jotenkin kysymykset vaan olivat sopivia juuri minun silloiselle tietoudelleni ja oikeat asiat olivat sillä ajallisesti vähäisellä opiskelulla jääneet onneksi mieleen.

Valintakokeeseen valmistauminen on varmasti jokaiselle ihan omanlainen prosessinsa ja on vaikeaa sanoa mitään takuuvarmoja, kaikille sopivia vinkkejä siitä, kuinka materiaali tulisi ottaa haltuun. Tässä kuitenkin muutama hyväksi havaittu seikka sosiaalitieteiden valintakokeisiin valmistautumista helpottamaan:

1. Anna itsellesi hetki lepoa ennen aloittamista

 

Jos olet hakenut yliopistoon suoraan lukiosta, kannattaa antaa itsensä levätä hetki yo-kirjoitusten jälkeen, ennen valintakoepänttäyksen aloittamista. Palkitse itsesi vapaa-ajalla ja rentoutumisella! Sosiaalitieteiden valintakokeessa artikkeleita on luettavana kuusi, joten ne kyllä ehtii ottaa haltuun, vaikka antaisit itsesi ensin vähän relata.

2. Opettele etenkin suuret linjat

Älä takerru hankaliin tai epäselviin yksityiskohtiin artikkeleita lukiessasi. Sosiaalitieteiden valintakoekysymykset ovat perinteisesti olleet lyhyitä esseevastauksia (noin sivun mittaisia), eikä kovin tarkkaa nippelitietoa ole mielestäni yleensä kysytty. Suuret linjat on se juttu, joten yritä hahmottaa kokonaisuus, se mistä artikkelissa oikeastaan on kyse.

3. Muista tauot ja vapaa-aika!

Muista nukkua hyvin, syödä hyvin ja liikkua lukemisen lomassa. Lepo on yksi tärkeimmistä jutuista mihin tahansa kokeeseen lukiessa, niin myös tässä. Pidä myös kokonaan vapaita päiviä lukemisesta, jolloin teet jotain ihan muuta!

4. Keskustele

Jos mahdollista, keskustele jonkun kanssa artikkeleiden sisällöistä. Se helpottaa usein asioiden ymmärtämistä ja on erittäin toimiva keino painaa asioita mieleen erityisesti yhteiskuntatieteissä.

5.  Opettele usein toistuvat termit

Jotkin termit nousevat hyvin usein sosiaalitieteellisissä artikkeleissa esiin, joten ne kannattaa opetella. Tällaisia näyttäisivät valintakoemateriaalin perusteella olevan esimerkiksi osallistuminen, osallisuus, toimijuus, narratiivisuus ja tarinallisuus.

6. Paperilta vai tietokoneen näytöltä?

Tiedosta kummalla tavalla opit paremmin: tietokoneen/tabletin näytöltä vai paperilta lukemalla. Itselleni on ollut aina helpompaa keskittyä luettavaan tekstiin kun se on paperilla edessäni. Koneen näytöltä lukiessa ajatukseni harhailee ja hairahdun huomattavasti helpommin surffailemaan myös muille sivustoille, vaikka pitäisi lukea. Joten huomaa, kumpi tapa toimii sinulla, ja opiskele sen mukaan!

7. Älä uuvuta itseäsi

Valintakokeisiin lukiessa on liian helppoa uuvuttaa itsensä. Muista, ettei sinun tarvitse osata jokaista sanaa ulkoa. Luota itseesi, muista pitää huolta omasta hyvinvoinnistasi ja lue sen verran kuin tuntuu sopivalta juuri sinulle. Kannattaa myös muistaa erilaiset opiskelutekniikat: jos alleviivaaminen, käsitekartat, muistilistat, muistilaput tai mikä hyvänsä tuntuu helpottavan oppimistasi, hyödynnä sitä! Oppiminen on mielestäni tosi yksilöllistä, joten kannattaa toteuttaa juuri niitä juttuja, jotka helpottavat sinua.

Ja muista, vaikkei opiskelupaikka tänä vuonna irtoaisi, ei se maailma siihen kaadu. Kannattaa muistaa myös monet muut vaihtoehdot: mitä jos aloittaisit vaikka opinnot avoimen yliopiston kautta tai lähtisit vaikka töihin ulkomaille? 

Lukuintoa kaikille, mutta muistakaahan myös levätä pänttäämisen lomassa! ♥

YHTEISHAKU 2018: MILLAISTA SOSIAALITIETEIDEN OPISKELEMINEN ITÄ-SUOMEN YLIOPISTOSSA ON?

Kevään 2018 yhteishaussa kipuileville olisi tarjolla jälleen vähän helpotusta! Joku aika sitten kerroin siitä, mitä ne sosiaalitieteet sitten oikeastaan tarkoittaa ja millaisia teemoja sosiaalipsykologian, sosiologian tai sosiaalipedagogikaan parissa opiskellaan. Itselleni asia ei nimittäin hakuvaiheessa ollut lähellekään selvää kauraa ja yrityksistäni huolimatta selkeää tietoa siitä, mistä kyseisellä alalla oikeastaan on kyse, oli vaikeaa saada nyhdettyä mistään. Kyseinen teksti löytyy tämän linkin takaa.

Paitsi oppiaineen sisällölliset teemat, myös kyseisen alan opiskeleminen sinänsä mietityttivät itseäni hakiessani opiskelemaan. Millaista yliopistossa opiskelu on? Millaista juuri sosiaalitieteiden opiskelu on? Vievätkö opinnot nyt kaiken mahdollisen aikani, vai onko opiskelu rentoa? Pääsenkö istumaan luennoille, vai onko tulevaisuus lähinnä itseopiskelua? Mites tentit, esseet ja muut opintosuoritukset? Minäpä kerron!

1. Luentoja vai itsenäistä opiskelua

Tosiasiahan on se, että yliopistossa opiskelu voi olla hyvinkin erilaista riippuen alasta. Esimerkiksi sovellettua fysiikkaa opiskeleva poikaystäväni on lähestulkoon naimisissa opintojensa kanssa: luentoja, harjoituksia, labroja ynnä muuta läsnäoloa vaativaa opiskelua on varsin runsaasti, minkä lisäksi pitäisi vielä jaksaa paiskia töitä kotitehtävien kanssa.

Ladys and gentlemen, voin iloksenne kertoa, että sosiaalitieteiden opiskelu on suhteessa juuri kuvailemaani todella paljon rennompaa! Kaksi ensimmäistä vuotta voi tuntua siltä, että luentoja on suhteellisen paljon, mutta näin neljännen vuoden opiskelijana voin käsi sydämellä sanoa että niistä luennoista kannattaa ottaa kyllä kaikki ilo irti! Kolmannesta vuodesta eteenpäin itsenäisen opiskelun määrä kasvaa huomattavasti ja esimerkiksi nyt neljännen vuoden keväällä minulla on vain satunnaisia läsnäoloa vaativia seminaaripäiviä, keskimäärin ehkä noin yhtenä päivänä kahdessa viikossa.

Vaikka pidänkin luennoista niiden sosiaalisen luonteen vuoksi, itsenäisen opiskelun plussia on ehdottomasti se, että töiden tekeminen opintojen ohessa on varsin helppoa järjestää. Kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoisin kuitenkin, ettei opiskeluajasta kannata tehdä liian raskasta haalimalla opintojen oheen valtavasti töitä varsinkin, kun työ voi viedä jopa liiaksi huomiota kiinnostavasta ja innostavasta yliopistoelämästä. Mutta mikäli töitä haluaa tehdä, sosiaalitieteitä opiskelevan on varsin helppoa työskennellä opiskelujen sivussa ja tienata vähän ekstraa.

2. Tentit ja muut opintosuoritukset

Ekojen vuosien jälkeen opiskelu on siis varsin itsenäistä ja suurin osa maisterivaiheen kursseista onkin suoritettavissa joko sähköisinä kirjatentteinä tai esseinä. Itselleni kirjatentit ovat aina olleet suhteellisen näppärä tapa suorittaa kursseja, koska kirjojen lukeminen ei tuota vaikeutta ja olen siinä suhteellisen nopea ja tehokas. Lukemisesta tykkäävälle opintoja on myös helppo suorittaa varsin nopealla tahdilla, koska sähköisten tenttien suorituspäivät saa varata itse haluamalleen päivälle.

Tentit eivät ole kuitenkaan ainoa kurssien suoritusmuoto. Sosiaalitieteitä opiskeleva pääsee myös kirjoittamaan opiskelujensa aikana lukuisia esseitä, luento- ja oppimispäiväkirjoja sekä tekemään melko paljon ryhmätöitä. Erilaiset suoritusmuodot ovat tosi jees, koska silloin opiskelu ei käy liian tylsäksi ja yksitoikkoiseksi.

3. Kurssivalinnat oman pääaineen sisällä

Siinä missä monella alalla valinnanvapaus kurssien suhteen voi olla melko pieni ja kaikki suorittavat samat kurssit samassa järjestyksessä, sosiaalitieteet poikkeaa tästä jonkin verran. Tietyt peruskurssit on kaikkien suoritettava, mutta heti ensimmäisestä vuodesta lähtien on kuitenkin mahdollista tehdä tiettyjä valintoja kurssien välillä sen mukaan, mitä haluaa opiskella ja mihin teemoihin keskittyä. Tämä valinnanvapaus kasvaa opintojen myötä ja esimerkiksi nyt maisterivaiheessa saan melko vapaasti valita mitä kursseja haluan opiskella. Tämä on oikeasti tosi jees, koska voin surutta jättää itseäni kiinnostamattomat kurssit niistä enemmän pitäville ja valita niitä aihepiirejä opiskeltaviksi, mitkä ihan oikeasti innostaa.

4. Sivuaineet

Sosiaalitieteet on myös siitä mukava ala, että vaikka se ei tuo mukanaan mitään tarkkaa ammattinimikettä, se mahdollistaa todella laajasti erilaisten sivuaineiden opiskelun, ja niiden kautta erikoistumisen. Sivuainevaihtoehdot ovat periaatteessa aika rajattomat, olen esimerkiksi itse opiskellut psykologian pitkänä sivuaineen (eli sekä perus- että aineopinnot) ja aion lisäksi suorittaa pedagogiset aineenopettajan opinnot ja kirjallisuus sivuaineena kiinnostaa myös kovasti. Monet opiskelevat sivuaineinaan myös esim. kasvatustieteitä, kauppatiedettä, sosiaalityötä, ravitsemustiedettä... Omat opintonsa saa siis räätälöidä aika kivasti omia kiinnostuksen kohteita vastaavaksi. :)

5. Harjoittelu, vaihto-opiskelu, tuutorointi, ainejärjestötoiminta...

Sosiaalitieteisiin kuuluu yksi harjoittelu, jonka voi suorittaa periaatteessa missä tahansa vaiheessa opintoja. Paikat, joissa harjoittelun voi suorittaa, ovat varsin moninaiset, ja olen vasta itsekin pääsemässä jyvällä niiden monipuolisuudesta. Omana tavoitteenani on suorittaa harjoittelu viidentenä vuonna, paikasta ei ole vielä tietoa.

Vaihto-opiskelu on varsin suositeltavaa sosiaalitieteiden piirissä, ja hyvin monet tähän tilaisuuteen tarttuvatkin. Hakukohteita on paljon ympäri maailmaa, joten jokaiselle löytyy varmasti mieleinen kohde. Itseäni yliopisto-opiskelussa houkutti erityisesti loistavat vaihtomahdollisuudet, ja tässä sitä nyt ollaan: odotan parhaillani tietoa siitä, onko vaihtohakemukseni hyväksytty.

Opiskelun ohella on mahdollista toimia esimerkiksi tuutorina tai vaikkapa ainejärjestön hallituksessa. Itä-Suomen yliopistossa sosiaalitieteiden ja sosiaalityön ainejärjestö Socius on todella aktiivinen ja erilaiseen ainejärjestötoimintaan kannustetaan kyllä varsin paljon. Ainejärjestössä toimimisesta voi myös olla meidän alalla runsaasti apua myöhemmässä työllistymisessä.

Kaiken kaikkiaan sanoisin, että sosiaalitieteiden opiskelu on monipuolista, omatoimista, hauskaa ja mielenkiintoista. Omiin opintoihin saa vaikuttaa paljon, eikä opiskelu mielestäni ole liian rankkaa tai aikaavievää, vaikka tietenkin siihen pitää paneutua ja nähdä vaivaa, kuten millä tahansa alalla. Yliopistossa opiskelu on hyvin erilaista verrattuna vaikkapa lukio-opiskeluun, mutta oikein antoisaa yhtäkaikki!

YHTEISHAKU 2018: HAKISITKO OPISKELEMAAN SOSIAALITIETEITÄ ITÄ-SUOMEN YLIOPISTOON?

Kevään 2018 yhteishaku lähestyy kovaa vauhtia! Itse olen onnekkaasti joutunut hakemaan kyseisessä haussa vain kerran, sillä pääsin ensimmäisellä yrittämällä opiskelemaan sosiaalitieteitä Itä-Suomen yliopistoon. Tässä vaiheessa lienee kuitenkin tarpeellista huomauttaa, ettei ala ollut ollenkaan se, mitä alun perin olisin halunnut opiskella, mutta siitä on tullut vahvasti osa omaa ammatillista identiteettiäni ja olen oikein tyytyväinen siihen, miten asiat lopulta menivät.

Silloin kun itse hain sosiaalitieteisiin, en tiennyt yhtään mistä koko alassa on kyse. Olin käynyt tutustumassa Itä-Suomen yliopistoon mutta edes alan esittelyn jälkeen en vieläkään tiennyt mitä kummaa minusta sitten tulisi, jos opiskelisin sosiaalitieteitä. Hainkin sitten loppupeleissä sosiaalitieteisiin vain siksi, että tiesin voivani opiskella sosiaalipsykologiaa ja psykologiaa, mikäli pääsisin sisään. Siitä, mitä sosiaalipsykologia sitten loppupeleissä olisi ja mitä sosiaalipsykologit työelämässä tekevät, ei minulla kuitenkaan ollut tietoa.

Niille, joita sosiaalitieteet kiinnostavat, olisi seuraavaksi luvassa pieni tietopläjäys alasta ja opinnoista! Olen kirjoittanut paljon siitä, miten opinnot ja työ yhdistyvät arjessani mutta melko vähän tai en ollenkaan opintojeni todellisesta sisällöstä. Hyppää siis neljännen vuoden sosiaalipsykologian opiskelijan matkaan ja lue eteenpäin. 

Sosiaalitieteet kuuluvat yhteiskuntatieteisiin ja valmistuessaan sosiaalitieteilijöistä tuleekin yhteiskuntatieteiden maistereita. Sosiaalitieteet eivät liity sosiaalityöhön oikeastaan mitenkään, paitsi että sosiaalitieteillä ja sosiaalityöllä on Itä-Suomen yliopistossa yhteinen ainejärjestö (erittäin hyvä sellainen btw). Yhteiskuntatieteiden opiskeleminen on myös TÄYSIN erilaista kuin yhteiskuntaoppi vaikkapa lukiossa tai yläasteella. Minä en koskaan pitänyt yhteiskuntaopista, mutta kas kummaa yhteiskuntatieteiden opiskelusta olen nauttinut kovasti. 

Hakuvaiheessa haetaan sosiaalitieteisiin ja kaksi ensimmäistä vuotta opiskellaan sosiologiaa, sosiaalipsykologiaa ja sosiaalipedagogiikkaa, joista sitten toisen vuoden lopulla valitaan yksi pääaineeksi. Kaikki kolme tarkastelevat melko samankaltaisia ilmiöitä hieman erilaisesta näkövinkkelistä käsin.

Valitsin tosiaan itse sosiaalipsykologian pääaineekseni ja olen ollut valintaan erittäin tyytyväinen. Sosiaalipsykologiassa keskitytään tarkastelemaan esimerkiksi ryhmäilmiöitä, ryhmien vuorovaikutusta, identiteettejä ja minuutta sekä työelämään ja organisaatioihin liittyviä ilmiöitä. Teemoina opinnoissa pyörivät myös esimerkiksi monikulttuurisuus, sukupuoli ja kehollisuus, johtaminen, mielenterveys, tunteet ja erilaiset yhteiskunnalliset ongelmat ja haasteet. Kaiken kaikkiaan opiskeltavat aiheet ovat tosi monipuolista settiä! Itse voi myös vaikuttaa hyvin paljon siihen, millaisiin teemoihin haluaa opinnoissaan erityisesti keskittyä. Monet tutuistani ovat esimerkiksi painottuneet selvästi työelämä- ja organisaatiopintoihin, kun taas itseäni innostavat enemmän sukupuoleen, kehollisuuteen ja identiteettiin liittyvät kysymykset.
 

Sosiologia ja sosiaalipedagogiikka eroavat hieman sosiaalipsykologiasta painotuksiltaan. Sosiaalipedagogiikka sisältää kysymyksenasetteluja esimerkiksi osallistumisesta ja osallistamisesta, sekä siitä, miten yksilöiden toimijuutta yhteiskunnassa voidaan tukea. Sosiologiassa kiinnostuksen pääpaino puolestaan on laajemmissa yhteiskunnallisissa rakenteissa, kuten epätasa-arvoa tai hyvinvointia luovissa tai hajottavissa rakenteissa. Myös valta ja vallankäyttö ovat selkeästi esillä monissa sosiologisissa kysymyksenasetteluissa. Koska en ole sosiaalipedagogiikkaa ja sosiologiaa opiskellut peruskursseja enempää, en toki ole ammattilainen kertomaan ja kuvaamaan niiden monipuolisuutta. Itse taistelin pitkään sen valinnan kanssa otanko pääaineekseni sosiaalipsykologian vai sosiologian, koska molemmat vaikuttivat niin pirun mielenkiintoisilta. Tälläkin hetkellä minussa itää vahvana ajatus, että aion vielä opintojeni aikana suorittaa lisää kursseja sosiologiastakin. Se on sosiaalitieteissä hienoa: valitsitpa minkä tahansa kolmesta vaihtoehdosta pääaineeksesi, voit aina opiskella jäljelle jääviä kahta sivuaineinasi. Muutoinkin sivuainemahdollisuudet sosiaalitieteissä ovat mielettömän hyvät ja olen itse esimerkiksi suorittanut psykologian perus- ja aineopinnot sivuaineenani.

Tässä vaiheessa mietit, että hmm kuulostaa kyllä kiinnostavalta, mutta mikä minusta sitten tulee valmistumisen jälkeen? No, kuten meille kaikki professorit ovat kertoneet: sinusta voi tulla mitä vain. Ei kovin tyydyttävä vastaus vai mitä? Sitähän minäkin.

 

Kovin tarkkaan en osaa sanoa, millaisiin tehtäviin sosiaalipedagogiikasta tai sosiologiasta valmistutaan. Molempia on paljon yhteiskunnan kaikilla sektoreilla niin järjestöissä, kunnissa ja valtiontöissä kuin yrityksissäkin. Tämä sama pätee toki myös sosiaalipsykologiaan. Sosiologiasta monet päätyvät työskentelemään esimerkiksi toimittajiksi erilaisiin medioihin. Myös asiantuntijatehtävät, konsultin työt, opettajan työ ja tutkijan pesti ovat mahdollisia. Sosiaalipsykologiasta voi työllistyä esimerkiksi niin HR-tehtäviin, opettajiksi, asiantuntijoiksi, järjestöaktiiviksi monenlaisiin järjestöihin, projektityöntekijäksi, kriisityön pariin, kouluttajaksi, koulukuraattoriksi kuin moneksi muuksikin. Mahdollisuudet ovat melko laajat ja on hyvä muistaa, että olipa pääaine jälleen mikä hyvänsä, se ei suoraan sulje mitään työllistymisvaihtoehdoista pois. Lisää vaihtoehtoja siitä, mihin sosiaalitieteistä voi työllistyä, voi katsoa täältä: https://toissa.fi/

Heräsikö aiheesta kysymyksiä? :) Heitä ihmeessä kommentilla, vastailen parhaani mukaan. 

KUN KESÄLLÄ PITÄISI JAKSAA OPISKELLA

Olen ensimmäistä kertaa elämässäni tilanteessa, kun minun pitäisi jaksaa opiskella kesäkuukausina. 

Aina tähän vuoteen saakka olen saanut suoritettua tarvittavat opinnot toukokuun loppuun mennessä tai aivan viimeistään kesäkuun parilla ensimmäisellä viikolla. Sen jälkeen onkin saanut unohtaa opiskelut koko loppukesäksi ja nauttia lomasta (ja työnteosta) vailla painetta koulujuttujen edistämisestä.

Vaan tämä kesä on erilainen. Huomaan olevani tilanteessa, jossa deadlinet painavat päälle. Heinäkuun aikana pitäisi saada suoritettua itseopiskeluna psykologiaa ja kandikin pitäisi puskea valmiiksi, johan siihen on aikaa tuhrautunutkin.

Mutta mistä löytää motivaatiota opiskeluihin kesällä? Eri juttu olisi, jos en olisi töissä ja suorittaisin aktiivisesti vain kesäopintoja. Silloin sitä olisi jo alunperin omaksunut opiskelumoodin, ajatuksen kesästä opiskelujen parissa. Nyt aikaa ja intoa koulukirjojen pänttäämiselle ja esseiden kirjoittamiselle tuntuu olevan ihan mahdotonta löytää.

Olen kuitenkin löytänyt tavan, jolla saan puristettua itsestäni irti ainakin hippusen opiskelijan ahkeruutta. Niin paljon kuin pitkään aamulla nukkumista rakastankin, olen viime aikoina ottanut tavaksi herätä samaan aikaan kuin poikaystäväni, joka lähtee joka arkiaamu kahdeksaksi töihin. Kun heräämme yhdessä jo ennen seitsemää, ehdimme syödä rauhallisen aamupalan ja silti olen valmis päivän askareisiin siinä kahdeksan maissa. Kun jään asuntoomme yksin eikä kello ole vielä paljon mitään, on sama uhrata aamusta pari tuntia opiskeluun. Tavallisesti nukkuisin kymppiin asti, mutta tällä menetelmällä olen siihen mennessä ehtinyt jo opiskella tehokkaasti pari tuntia kahvia samalla isosta mukista litkien. Miinuspuolena tässä on toki se, että omina työpäivinäni tämä ei oikein onnistu, ja silloin opiskelut jäävät helposti välistä. Mutta eihän sitä liian ahkera pidäkään olla, eheh.

Aikaisin heräämisen lisäksi yritän keksiä tapoja tehdä opiskelusta kesällä vähän siedettävämpää. Hyvällä säällä voi linnoittautua parvekkeelle auringonottotamineissa koulukirjan seurassa, tai lähteä vaikka puistoon tai rannalle lukemaan. Lisäksi huomaan jaksavani opiskella paremmin, jos minulla on jotain pientä hyvää naposteltavaa tekemisen ohessa: pähkinöitä, mansikoita, mitä nyt ikinä tekeekään mieli. Minitaukojen pitäminen on myös ihan must juttu, samoin kuin itsensä palkitseminen: jos jaksan opiskella kaksi tuntia, saan katsoa tunnin mittaisen jakson lemppari tv-sarjaani.

Tärkeää kesällä opiskelussa ainakin itselleni on myös se, ettei vaadi itseltään liikaa. Sen vuoksi en pakerra koko päivää koulun parissa vaan yritän pureskella pienen palan kerrallaan. Kun päivän koulurupeaman tekee jo aamulla, loppupäivän voi hölläillä ja olla stressaamatta. En myöskään yritä saada aikaan täydellistä: joskus riittävän hyvä on aivan riittävän hyvä suoritus. 

Tsemppiä kaikille muille kesäopintoja suorittaville ja aivan ihanaa perjantaita jokaiselle! ♥

SYDÄMELLISTÄ KAHVIA

Kylläpä mieltäni piristi kun yhtenä päivänä kaupassa koriini suorastaan hypähti Juhla Mokan sydämillä koristettu paketti! Olin vallan ihastuksissani sydänkuosista, joten eihän tuota pakettia nyt vaan voinut jättää hankkimatta. Kaupassa mietin ääneen poikaystävälle että onkohan tämä joku kausi juttu, sydämellistä kevättä kaikille ja niin pois päin. Kotona vasta huomasin paketin kyljessä tekstin "onnea rakas". Ööö, ostin itselleni siis jonkinlaisen lahjapaketin? Mietin vaan kuinkahan moni ostaa Juhla Mokka paketin vaikka synttärilahjaksi rakkaalleen? :D

Rakkaalle tai ei, paketti ilahdutti minua suuresti. Ilo myös jatkuu, koska aina kun näen söpöt sydämet alan hymyillä ihan höpsönä. Minkäs teet kun ei paljon tarvi ollakseen onnellinen.

Tänään tuota hymyn-herättelijä-kahvia on kyllä todella tarvittu, koska koko aamupäivän olen lähinnä hampaitani saanut kiristellä. Tulevaan tenttiin lukeminen on yhtä tuskaa, enkä tunnu edistyvän yhtään vaikka vietän kirjan parissa kuinka paljon aikaa. Tänä keväänä olen suorittanut suurimman osan kursseistani erilaisilla luentopäiväkirjoilla, joten järkälemäisen ja hyvin teoreettisen kirjan lukeminen tuntuu järjettömän vaivalloiselta puuhalta. Etenkin kun vieressä kuiskuttelee kassillinen eilen kirjastosta kotiin raahaamiani mehukkaita romaaneja!!!

Oh well, ei kai se auta kuin palata hommiin. Onko täällä muita, jotka tuskailee tämän kevään viimeisten tenttien/kouluhommien parissa? Jos on niin tsemppiä hurjasti, kyllä se loma sieltä kohta tulee!

HAAVEENA TYÖHUONE

Viime aikoina olen alkanut haaveilla omasta yksityisestä työhuoneesta aivan uudella intensiteetillä. Minulla on melko selkeä visio siitä, minkälaisen tunnelman haluaisin työhuoneessani vallitsevan. Yksittäisistä esineistä tai huonekaluista minulle ei vielä ole niin tarkkaa näkemystä vaan olen avoin monenlaisille ratkaisuille.

 

 

Tällä hetkellä minulla ei ole erillistä työhuonetta, ainoastaan työpöytä. Eikä työpöytänikään ole yksin minun: jaan sen yhdessä poikaystäväni kanssa. Näin ollen pöytä peittyy vuoron perään hänen opiskelutarvikkeistaan ja sitten taas minun kirjoistani, enkä ole pystynyt tekemään työpisteestä omannäköistäni, nättiä ja rauhaisaa, jo yksin tämän vuoksi. Tilanpuutteen vuoksi ei kahden työpöydän omistaminen ole kuitenkaan mahdollista, puhumattakaan erillisestä työhuoneesta.

Onneksi voin aina haaveilla, ja sitä olenkin tehnyt ja ahkerasti! Kun minulla sitten joskus tulevaisuudessa on oma työpisteeni (mieluiten huoneessa mahdollistuisivat töiden teon ja kirjoittamisen lisäksi myös muut harrastukseni kuten kitaransoitto, maalaaminen ym., ja voisin kutsua työhuonettani oikeammin harrastushuoneeksi tai ehkä ateljeeksi ;>) sen sisustaminen ja mieleiseksi laittaminen on sitäkin ihanampaa, kun siitä unelmointiin on vierähtänyt tovi jos toinenkin!

Kuvat: PINTEREST

Motivaatiopula opiskelun suhteen? Ei hätää!

Kärsiikö täällä joku muukin motivaatiopulasta mitä opiskeluun tulee? Minun motivaationi ei ollut järin korkealla koko syksynä, eikä se tuossa loman huvetessa sen enempää päätänsä nostanut. Pikemminkin tunnen oloni entistä vähemmän motivoituneeksi koulun suhteen ja tavattoman innostuneeksi kaikkea muuta elämistä kuten leipomista, liikkumista, ystävien tapaamista ja kaikenlaista harrastamisa kohtaan. Ei siis kovin hyvä yhtälö, kun pian olisi alkamassa kolme uutta kurssia + kandin etenemisen pitäisi olla mahdollisimman tehokasta tässä kuussa. Hngh, mikäs nyt neuvoksi?

 

Vaikka motivaation löytäminen voi olla joskus vaikeaa, sitä helpottamaan on onneksi luotu ihana sivusto nimeltä Pinterest! Olen kerännyt sinne motivaatiotaulua pahan päivän varalle. Taulussani on motivoivia kuvia ja ajatuksia paitsi opiskeluun myös esim. liikuntaan ja elämään ylipäänsä. Kaikkein harmaimpina hetkinä kun mieli tekisi lysähtää nojatuoliin tuijottamaan tv-sarjoja ja leffoja mutta opiskella täytyy, klikkaan itseni selailemaan motivaatiotauluani. Toimii, kunhan ei vain jämähdä tuntikausiksi selailemaan kaikkia mahdollisia muita kuvia siinä samalla!

Motivaatiopulaan auttaa myös se, että tekee opiskelusta astetta kivempaa. Keitä kahvia tai tee joku pieni herkkupala opiskelun oheen nautittavaksi. Mene kahvilaan lukemaan kirjaa tai kirjoittamaan esseetä. Joskus kotoa poistuminen on paras keino saada kouluhommat tehtyä, sillä kotoa löytyy aina jotain siivoiltavaa tms. tekemistä, mikä päihittää koulukirjat mennen tullen. Opiskelumotivaatiota voi myös kohottaa se, että sopii jotain kivaa menoa kaverin kanssa parin tunnin päähän, ja tee koulujuttuja siihen saakka. Muutoinkin itsensä palkitseminen toimii ainakin minulla: kun olen saanut tenttikirjat luettua annan itselleni luvan käydä ostamassa kaupasta jonkin kivan hömppälehden.

Omaan motivaatiopulaani auttaa myös se, että päätän opiskella hetken aikaa. En siis yritäkään pakottaa itseäni lukemaan kolmea tuntia putkeen tai kirjoittamaan kymmentä sivua yhdeltä istumalta. Etenkin aloittamista helpottaa se, että päättää työskentelevänsä ahkerasti vaikka puoli tuntia. Helposti sitä sitten huomaakin uppoutuneensa hommaan vähän pidemmäksikin aikaa, mutta pääasia onkin, ettei vaadi alunperin itseltään liikoja. Mieltä on helppo huijata pienillä nikseillä.

Oh well, pidemmittä puheitta taitaakin olla meikäläisen aika siirtyä jälleen opiskelumaailmaan. Sanottakoon vielä kuitenkin se, että mikäli yksikään näistä motivoimiskeinoista ei auta ja olet totaalisen jumissa omassa saamattomuudessasi, on vain pakotettava itsensä työhön. Joskus mikään muu ei auta. Käy pienellä happihypyllä ulkona, syö välipalaa ja sitten kun olo on virkeä ja kylläinen sano itsellesi varmalla ja vakuuttavalla äänellä: JUST DO IT.

 KUVAT: PINTEREST

Kaikilla on joskus raskasta

Välillä on niitä päiviä, jolloin jokainen askel on kuin hyppelyä, kun mieli pursuaa inspiraatiota ja kaikkialla ympärillään näkee vain hattaraa ja kimallusta ja taikaa. Ja sitten on niitä päiviä, jolloin arjen stressi rutistaa aivot kasaan ja kiristää nahkavyön sydämen ja keuhkojen ympäri. Tuntuu, ettei saa ilmaa, että aikaa on aivan aivan aivan liian vähän, jotta voisin millään selviytyä kaikesta työmäärästä, josta kuitenkin jotenkin kummassa pitäisi selviytyä.

Tänään on jälkimmäinen päivä. Samoin oli eilen. Vaikka joskus on oikein suotavaa lykätä ikävystyttäviä juttuja myöhemmäksi, joskus ne on kohdattava. Ja joskus ne tajuaa sitten kohdata vähän liian myöhään, ja sitä tajuaa olevansa pulassa. Silloin on pakko purra hammasta yhteen ja sanoa itselleen lets do this girl!

Kovin voitokas olo ei kyllä tällä hetkellä ole. Mutta kun jaksan paiskia töitä vielä viikon, se toivon mukaan palkitaan. Siihen saakka koetan jaksaa olla ahkera syömällä vähän joulutorttuja ja katsomalla Good wifen ensimmäisen kauden jaksoja uudestaan (koska ensimmäiset kaudet vaan olivat niin paljon parempia kuin nämä viimeisimmät!!!)

Jos koulu/työ/huolet/elämä painaa jollakulla muullakin päälle niin täältä lähtee sinne suuuuren suuri virtuaalinen tsemppihalaus. You can do it!

Aamu kahvilassa

En olisi uskonut torstaiaamun olevan näin täynnä vilinää ja herkkusuisia ihmisiä suunnatessani pyöräni kohti keskustaa ja sen kahviloita kello yhdeksän jälkeen. Hakeuduin kotoiseen pullantuoksuiseen kahvilaan, tilasin valkosuklaalatten (koska pitäähän sitä muistaa arkipäivien herkutteluhetketkin!) ja aloin etsiä vapaata loossia jonne istahtaa.

Semmoista ei vain tahtonut löytyä, niin täynnä olivat pöydät ihmisiä. Vanhoja ja nuoria iloisessa sekamelskassa, nauttimassa piirakoista, pullista ja kuumina höyryävistä juomista.

Seisoskeltuani hetken epätoivoisena näin vapautuvan pöydän, tein pari syöksähtävää liikettä ja valtasin paikan reppuineni ja latteineni. Iskin tietokoneen pöydälle ja tartuin päivän tavoitteeseeni: kotitentti pitäisi saada valmiiksi.

Kunnes tajusin, että niin täydelliseksi kuin aamuisen kahvilatenttihetkeni olin kuvitellutkin, jotain olennaista siitä kuitenkin puuttui. Kotitentti kun oli unohtunut muistitikulla työpöydälleni.

Niin, sitä se elämä on. Vaikka kuinka suunnittelee, niin ei ne asiat mene sillä tavalla. Mutta sehän tästä kaikesta niin hienoa tekeekin. Sen sijaan, että olisin pakertanut ahkerasti kouluhommien parissa, olenkin käyttänyt kahvihetkeni ihmisten tarkkailuun:

Viereiseen pöytään istahti ryhmä mummoja baskereissaan. Heillä on hymyilevät kasvot ja tarjottimilla marjapiirakkaa ja kahvia.

Tuolla istuu teinityttö, räplää kännykkää pää painuksissa. Pelkään pahoin, että hänen niskansa kipeytyy moisesta asennosta.

Parin pöydän päässä istuu kaksi vanhempaa setää. He lukevat lehteä ja keskustelevat uutisista, mihinkään ei ole hoppu.


Ja tuossa istuu nuori mies, tietokoneen ääressä kuten minäkin, vieressä kuppi kahvia. Hän näyttää samaan aikaan kiireiseltä ja levolliselta, työhönsä uppoutuneelta. Pian hän nousee, pakkaa koneensa laukkuun ja lähtee ripein askelin, minne ikinä hän suuntaakin.

Minulla on ollut antoisa aamu. Ehkä ostan vielä toisen kahvin.

PÄIVÄN AJATUS

KUVA: PINTEREST

Jokaisella meistä on jokin haave, tavoite tai unelma. Tai jos jollakulla ei ole jotakin edellä mainituista, jokaisella meistä on varmasti ainakin jokin velvollisuus, työhön tai kouluun liittyvä kenties, johon ei tekisi mieli ryhtyä. Olipa kyse sitten asiasta josta unelmoit, mutta jonka eteen et ole koskaan varsinaisesti tehnyt mitään konkreettista tai vain velvollisuudesta, joka tulisi hoitaa (kuten minulla kandin aloittaminen ja muut koulujutut, jotka odottavat tekijäänsä) haastan meistä jokaisen tekemään tänään yhden asian: aloittamaan. Koska paras asia saada asiat tehdyksi tai unelmat toteutumaan on todella aloittaa ja tehdä asian eteen jotain.

Tästä ajatuksesta motivoituneena aion tänään kirjoittaa listan kaikista hoidettavista kouluhommista ja todellakin vihdoinkin kaiken viivyttämisen jälkeen ALOITTAA.

Luota siihen, että kaikki menee niin kuin pitääkin

Hyvää huomenta sosiaalinen media!

Toivottavasti te kaikki muut olette nukkuneet viime yönne paremmin kuin minä, sillä itseäni kiusasi koko yön aina vain jatkuva flunssa ja kovat selkäkivut, jotka sain riesakseni viime viikolla. Aamulla herätessäni olo ei ollut niin hyvä kuin se olisi voinut olla, mutta aamuaurinko oli kullannut keittiömme suorastaan hehkuvan valoisaksi ja ruokapöydällämme hyvät huomenet minulle toivotti suuri oranssi gerbera, joten pakkohan siinä oli vähän hymyillä, väsymyksestä huolimatta.

Tänään minulla on edessäni tentti, johon olen valmistautunut enemmän tai vähemmän huonosti. Eilen illalla päätin, että kertaan vielä tänä aamuna mahdollisimman paljon, että pääsisin tuon kurjan kokeen edes läpi. Istuessani tässä, edelleen aamupalapöydässä, juomassa kahvia, kellon tikittäessä aina vaan lähemmäs ja lähemmäs yliopistolle lähtöhetkeäni, lukeminen ei kuitenkaan tunnukaan enää kovin mielekkäältä vaihtoehdolta.

Toki se olisi järkevää. Vaikka viimehetken lukemisesta on harvoin sen suurempaa hyötyä, tässä tapauksessa tuntuu, että voisi olla ihan hyödyllistä tarkistaa muutamat epäselviksi jääneet teoriat. Ihan vain kaiken varalta.

En siltikään tee niin. En aio koskea kirjoihin.

Tänään minusta tuntuu, että kaikki menee niin kuin pitääkin. Ylipäänsä uskon, että elämässä kaikki menee, niin kuin kuuluukin mennä, kaikki järjestyy tai ei järjesty, jos ei ole tarkoitus, ja sekin on ihan okei. En usko, että sillä, käytänkö aamuni lukemiseen vai ehkä kuitenkin Gilmoren tyttöjen katselemiseen, on merkittävää eroa tenttituloksilleni. Enkä loppujen lopuksi myöskään usko, että koko tentillä on kovinkaan suurta merkitystä elämälleni, meni se sitten läpi tai ei.

Tentin voi aina uusia, jos se ei mene läpi. Tätä aamua, tämän hetken tunnetta ja taikaa en voi kuitenkaan täsmälleen samanlaisena uusia. Elämä kun ei vaan mene niin. Tässä hetkessä tunnen suurta rauhaa, ja usko tai älä, se on minulle hyvin harvinaista ennen tenttiä. Yleensä olen stressaantunut ja ahdistunut, mutta nyt kaikki nuo tunteet ovat tipotiessään. Olen läsnä, olen tässä, olen ihan kaikessa rauhassa ja kaikki on hyvin.

Hengitän syvään auringon tuoksua, parvekkeen ovi sepposellaan. Luotan siihen, että kaikki menee niin kuin pitkääkin. Luotan elämään.

Back to school

Suurimmalla osalla porukasta on todennäköisesti alkanut koulu jo paljon aiemmin, mutta minä palaan virallisesti koulunpenkille vasta tänään. Toki olen puurtanut tässä jo muutaman viikon tenttikirjojen parissa ja käynyt suorittamassakin pari koetusta, mutta tänään on syksyn ensimmäisen luennon aika, ja olen itseasiassa aika innoissani saadessani istahtaa auditorion penkille ihan vaan kuuntelemaan.

Joku voisi ajatella, että sehän on just ihanaa, ettei tarvitse käydä luennoilla, vaan saa vain opiskella omaan tahtiin kirjoja. Nojoo, on se ihan mukavaa. Yleensä. Tai sanotaanko vaikka niin, että se on mukavaa ainakin silloin kun sitä ei tarvitse tehdä montaa kuukautta putkeen.

Itsenäisessä opiskelussa on minun kohdallani montakin ongelmaa. Ensimmäinen on se, että minulle on valtavan vaikeaa aloittaa. Kun kirjapino tönöttää vasemmalla puolellani ja minun pitäisi valita, mistä kauheudesta urakkani aloitan, ja oikealla puolellani taas houkuttelee Happy Valley netflixissä, niin ei ole vaikeaa arvata kumpaan suuntaan kallistun. Joten joo, aloittaminen on aivan valtavan vaikeaa, ja sitä ongelmaa luennoilla taas ei ole. Sen kun menet luentosaliin ja pidät korvat höröllä. Simple as that.

Toiseksi ovat aikataulut. Olen kerrassaan surkea ensinnäkin luomaan aikatauluja ja toisekseen pitäytymään niissä. Yleensä kaikki jää kuitenkin tekemättä ja sitten viimeisinä iltoina ennen deadlineja revin hiuksia päästä ja tuskailen, että olisipa pitänyt olla fiksumpi ja aloittaa hommat ajoissa! Jep, niinpä olisi, tälläkin kertaa, nimimerkillä huomenna tentti ja edelleen 700 sivua lukematta, hups...

Sitten on tietysti sosiaalinen elämä. On niin paljon helpompaa ehtiä nähdä säännöllisesti kavereita, kun käy luennoilla. Vaikka "vapaa-aikaa" näyttäisi olevan enemmän niinä aikoina, kun minulla ei ole muuta koulua kuin kirjoja tentittävänäni, on kuitenkin otettava huomioon se tosiasia, että lukemiseen (etenkin tieteellisen tekstin lukemiseen englannin kielellä!) kuluu valtavasti aikaa (jos sen siis joskus saa aloitettua oikeasti ajoissa, ja tekee asiat niin kuin ne pitäisi tehdä, eikä paniikkiselausta vikana iltana). Lisäksi kausina, jolloin minulla ei ole luentoja tunnen jatkuvaa syyllisyyttä siitä, että pitäisi lukea enemmän eikä vain vetkuilla sohvalla tai notkua lempparikahvilassa juomassa lattea ja selailemassa pinterestiä. Koko ajan pieni ääni nakuttaa päässäni, että en tee tarpeeksi. Mutta toisaalta, sekin on vain elämää ja minäkin olen vain ihminen, ja kivat jutut nyt vaan on kivempia kuin kurjat velvollisuudet.

Joten jep, näillä perusteilla voisin sanoa, että kannattaa nauttia luentojen täyteisestä elämästä! Vankalla kokemuksella voin kertoa, että luennoilla istuessa oppii niin paljon helpommin ja vaivattomammin, kuin suunnittelemalla itse lukuaikataulunsa ja yrittäessään takoa tietoa kalloon. Toisinaan se on jees, mutta tässäkin asiassa luentojen ja kirjojen tasapaino olisi kaikista paras vaihtoehto, ainakin minulle.

Mukavia luento/oppitunti hetkiä siis kaikille!