YHTEISHAKU 2018: VIIME HETKEN VINKIT SOSIAALITIETEIDEN VALINTAKOKEESEEN

H-hetki lähestyy! Sosiaalitieteiden valintakoe pidetään Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksella 24.5.2018 klo 12–16, mikä tarkoittaa, että tuohon jännittävään hetkeen on enää pari hassua päivää.

Muistan itse psykologian pääsykokeisiin lukiessani, että juuri tässä vaiheessa pienimuotoinen ahdistus alkoi viimeistään nostaa rumaa päätään ja hokea korvani juuressa tuttua litanjaansa: et varmasti muista kaikkea olennaista, pitäisikö vielä kuitenkin lukea koko kirja uudestaan, ei tuosta taida mitään kuitenkaan tulla...

Nuo äänet kannattaa vaientaa heti alkuunsa! Jos olet lukenut valintakoemateriaalin ajatuksella (kenties useampaankin kertaan) läpi, sinulla on vallan mainiot mahdollisuudet menestyä kokeessa. Ja vaikket olisikaan ihan niin kovin huolella lukenut niin älä vielä hermostu: pääsinhän minäkin melko vähäisellä lukemisella sisään, se kun riittää että muistaa ja osaa ne asiat, jotka lopulta siihen koepaperille päätyvät!

Halusin tulla vielä jakamaan muutaman viime hetken vinkin ennen kuin astelet sisään koetukseen. Joten olkaapa hyvät:

1. Jos olet valmistautunut ajatuksella ja ajan kanssa kevään mittaa, älä piinaa itseäsi liikaa enää viimeisenä päivänä ja iltana. Toki materiaaleja voi vielä vähän silmäillä, mutta hullun lailla pänttääminen viimeiseen saakka tuskin hyödyttää sinua kovin paljoa. Tee sen sijaan jotain kivaa päivää ennen koetta: rentoudu kavereiden tai perheen kanssa, katso leffa, ulkoile ja liiku. Mikä nyt tuntuukaan rentouttavalta ja saa jännityksen pysymään kohtuullisella tasolla.

2. Nuku hyvät, pitkät yöunet ennen valintakoepäivää. Mikään ei auta pärjäämään kokeissa ja tenteissä paremmin kuin hyvät unet! Jos jännitys meinaa karkottaa nukkumatin, kokeile vaikka melatoniinia, toimii ainakin minulla, jos haluan varmistaa hieman syvemmät yöunet.

3. Kun valintakoepäivä koittaa, älä panikoi. Herää hyvissä ajoin, syö maittava aamiainen ja tee mukaan otettavaksi myös maittava kakkosaamupala, mikäli tulet esimerkiksi parin tunnin ajomatkan takaa kuten minä aikoinani. Syöminen ja uni, siinäpä ne tärkeimmät että aivot toimii!

4. Jos edellispäivän paniikkilukeminen on mielestäni turhaa ja aivoja sekoittavaa, voit vain kuvitella mitä mieltä olen paniikkilukemisesta juuri ennen h-hetkeä. Mielestäni se on vain ja ainoastaan oiva tapa kiskoa stressitasot niin korkealle, ettei sydänkohtaus ole kaukana. Jos siis vähänkään olet stressaavaa tyyppiä, yritä luottaa siihen että osaat kyllä, äläkä ala häsässä lukemaan materiaaleja jälleen kerran läpi. 

5. Ennen kampukselle suuntaamista varmista, että sinulla on kirjoitusvälineet mukana. Eräs tuttavani yliopistolta kertoi kerran, kuinka hän oli mennyt samaiseen valintakokeeseen aikanaan ja tajunnut vasta salissa, että ei ollut ottanut kynää, kumia, teroitinta tai yhtään mitään mukaansa. Onneksi takana istuvalla kokelaalla oli ollut ylimääräinen lyijykynä, mutta ilman teroitinta ja pyyhekumia tuttavani oli joutunut pärjäämään. Säälin vähän kyllä kokeen tarkastajia... Joten muista kirjoitusvälineet!

6. Jos vähänkin epäilet, että sinulla saattaa tulla nälkä kokeen aikana, ota ihmeessä evästä mukaan! Ja vaikka ihan muutenkin vain, vaikkei nälkä edes vaivaisi, koska evääthän on kuitenkin parasta ikinä. Valintakokeissa pätee aikalailla samat säännöt kuin ylioppilaskokeissa, eli etiketit on syytä poistaa vesipulloista sun muista. Eväät kannattaa valita siten, että ne ovat riittävän täyttäviä, niiden syöminen ei aiheuta meteliä ja ne saavat sinut hyvälle mielelle. Sen vuoksi minulla on aina tärkeissä valintakokeissa ja yo-kirjoituksissa ollut karkkia mukanani ruokaisampien eväiden lisäksi.

7. Tule paikalle ajoissa. Myöhästyä ei kannata. Ennen saliin pääsyä hengittele rauhassa ja jos lähellä on joku jonka kanssa voi rupatella ihan niitä näitä (muusta kuin kokeesta) sitä parempi. Myös nauraminen auttaa lievittämään stressiä, joten se on oivallinen keino rentoutua ennen koetta (jos siis ympärillä on jotain hauskaa tai mukana vaikka joku hauska tyyppi, jonka kanssa jutella. Tai no, miksei sitä voisi myös yksin käkätellä.)

8. Kun koe viimein alkaa, ota ihan rauhassa! Neljä tuntia on pitkä aika, eikä se todennäköisesti lopu kesken. Mikäli koe on pysynyt samankaltaisena kuin menneinä vuosina, pääset kirjoittamaan monta lyhyttä esseevastausta. Muista jäsennellä esseet hyvin (johdanto, käsittelykappaleet ja lopetus) vaikka ne olisivatkin lyhyitä. Jos mahdollista, kannattaa suttupaperia käyttää käsitekarttojen tehtailuun. Pyri mahdollisimman oikeelliseen kieliasuun ja toimiviin lauserakenteisiin, älä kirjoita "vähän sinne päin" jos voit kirjoittaa priimaa. 

9. Jos joku tehtävä tuntuu ensi alkuun vaikealta, skippaa se ja vastaa aluksi sellaisiin, joista tunnet muistavasi eniten. Yleensä kokeen aikana myös niistä hankalammista kysymyksistä alkaa muistaa sirpaleen sieltä, toisen täältä, jolloin paperi ei todennäköisesti jää ainakaan aivan tyhjäksi. Helpot ensin, vaikeammat viimeiseksi: se on mielestäni aina ollut hyvä tapa toimia.

10. Kun olet vastannut, lue vielä kirjoituksesi ajatuksella läpi ennen palautusta. Vaikka väsyttäisi ja haluaisit jo pian pois kurimuksesta, tee tämä silti. Tarkistamisesta ja tuplatarkistamisesta ei yleensä ole ainakaan haittaa, mutta siitä voi olla suurikin apu.

Salista ulos päästyäsi sulje silmät ja hengitä syvään. Kiitä itseäsi hyvästä työstä, sinä teit sen! Kaikki hakijat eivät tietenkään voi tulla valituiksi, mutta huolimatta lopputuloksesta, olet juuri selvinnyt isosta urakasta ja ansainnut jonkin kivan palkinnon. Hemmottele itseäsi, heitä valintakoemateriaalit mäkeen ja rentoudu kesän viettoon, oli se sitten loman tai töiden merkeissä. Nyt saat ajatella kaikkea muuta kuin ryhmän muodostumisen vaiheita ja osallistumisen ja osallisuuden eroja. Nauti siitä, koska jos pääset opiskelemaan sosiaalitieteitä, niistä et enää niin helposti eroon pääsekään! ;)

Ja vielä viimeiseksi: huuuuurjan paljon onnea kaikille sosiaalitieteiden valintakokeeseen osallistuville! Hyvin se menee!

7 X VINKIT SOSIAALITIETEIDEN VALINTAKOEMATERIAALIEN 2018 HALTUUNOTTOON

Itä-Suomen yliopiston sosiaalitieteiden valintakoemateriaalit vuodelle 2018 julkistettiin jokin aika sitten ja pakkohan niitä oli minunkin käydä vilkaisemassa. On aina mielenkiintoista katsoa, minkälaisen koetuksen eteen hakijat joutuvat: ovatko artikkelit haastavia vai helpohkoja ymmärtää. Muistan kuinka omana hakuvuotenani suurin osa valintakokeen artikkeleista tuntui melko vaikeaselkoisilta ja vieraan käsitteistön vuoksi lukeminen oli raskasta. Siksi onkin näin neljän vuoden opiskelun jälkeen hauskaa todeta, että jotain on tosiaan oppinut: enää nuo artikkelit eivät aiheuta tuskallista päänraapimista, vaan käsitteistö ja näkökulmat ovat muuttuneet tutuiksi ja selkeiksi.

Kun itse hain opiskelemaan sosiaalitieteitä vuonna 2014, olin juuri selviytynyt kunnialla yo-kirjoituksista ja tuon koitoksen jäljiltä olin melko puhki. Koska minulla ei tuolloin ollut vielä kovin selkeää käsitystä siitä, mitä haluaisin opiskella (lukuunottamatta sitä, että psyka kyllä kiinnosti kovasti) hain melko moneen paikkaan, joissa isossa osassa oli valintakokeet. Loppujen lopuksi päädyin osallistumaan kolmen oppiaineen valintakokeisiin, joten voitte kuvitella, että en tietenkään voinut päntätä jokaiseen viikko tolkulla sata lasissa. Siispä minä priorisoin: luin parisen viikkoa vakava -kokeeseen, ehkä noin kuukauden päivät psykologiaan ja (melkein hävettää myöntää) vain pari päivää sosiaalitieteisiin.

Ja kuinka sitten kävikään: kaikesta priorisoinnista ja pänttäämisestä huolimatta ovet psykologiaan eivät auenneet, mutta parin päivän tehoselailulla onnistuin luovimaan tieni sosiaalitieteisiin. Muistan tunteen, kun istuin sosiaalitieteiden kokeessa, katsoin tehtävät läpi ja totesin, että osaan vastata ainakin jotain kaikkiin. Ei kannata kuitenkaan tämän perusteella ajatella, että koe on pelkkää helppoa läpsyttelyä, koska tuona samaisena vuonna monen tuttavani mielestä koe oli ollut todella vaikea, vaikka he olivat lukeneet siihen huomattavasti kauemmin ja enemmän kuin minä. Jotenkin kysymykset vaan olivat sopivia juuri minun silloiselle tietoudelleni ja oikeat asiat olivat sillä ajallisesti vähäisellä opiskelulla jääneet onneksi mieleen.

Valintakokeeseen valmistauminen on varmasti jokaiselle ihan omanlainen prosessinsa ja on vaikeaa sanoa mitään takuuvarmoja, kaikille sopivia vinkkejä siitä, kuinka materiaali tulisi ottaa haltuun. Tässä kuitenkin muutama hyväksi havaittu seikka sosiaalitieteiden valintakokeisiin valmistautumista helpottamaan:

1. Anna itsellesi hetki lepoa ennen aloittamista

 

Jos olet hakenut yliopistoon suoraan lukiosta, kannattaa antaa itsensä levätä hetki yo-kirjoitusten jälkeen, ennen valintakoepänttäyksen aloittamista. Palkitse itsesi vapaa-ajalla ja rentoutumisella! Sosiaalitieteiden valintakokeessa artikkeleita on luettavana kuusi, joten ne kyllä ehtii ottaa haltuun, vaikka antaisit itsesi ensin vähän relata.

2. Opettele etenkin suuret linjat

Älä takerru hankaliin tai epäselviin yksityiskohtiin artikkeleita lukiessasi. Sosiaalitieteiden valintakoekysymykset ovat perinteisesti olleet lyhyitä esseevastauksia (noin sivun mittaisia), eikä kovin tarkkaa nippelitietoa ole mielestäni yleensä kysytty. Suuret linjat on se juttu, joten yritä hahmottaa kokonaisuus, se mistä artikkelissa oikeastaan on kyse.

3. Muista tauot ja vapaa-aika!

Muista nukkua hyvin, syödä hyvin ja liikkua lukemisen lomassa. Lepo on yksi tärkeimmistä jutuista mihin tahansa kokeeseen lukiessa, niin myös tässä. Pidä myös kokonaan vapaita päiviä lukemisesta, jolloin teet jotain ihan muuta!

4. Keskustele

Jos mahdollista, keskustele jonkun kanssa artikkeleiden sisällöistä. Se helpottaa usein asioiden ymmärtämistä ja on erittäin toimiva keino painaa asioita mieleen erityisesti yhteiskuntatieteissä.

5.  Opettele usein toistuvat termit

Jotkin termit nousevat hyvin usein sosiaalitieteellisissä artikkeleissa esiin, joten ne kannattaa opetella. Tällaisia näyttäisivät valintakoemateriaalin perusteella olevan esimerkiksi osallistuminen, osallisuus, toimijuus, narratiivisuus ja tarinallisuus.

6. Paperilta vai tietokoneen näytöltä?

Tiedosta kummalla tavalla opit paremmin: tietokoneen/tabletin näytöltä vai paperilta lukemalla. Itselleni on ollut aina helpompaa keskittyä luettavaan tekstiin kun se on paperilla edessäni. Koneen näytöltä lukiessa ajatukseni harhailee ja hairahdun huomattavasti helpommin surffailemaan myös muille sivustoille, vaikka pitäisi lukea. Joten huomaa, kumpi tapa toimii sinulla, ja opiskele sen mukaan!

7. Älä uuvuta itseäsi

Valintakokeisiin lukiessa on liian helppoa uuvuttaa itsensä. Muista, ettei sinun tarvitse osata jokaista sanaa ulkoa. Luota itseesi, muista pitää huolta omasta hyvinvoinnistasi ja lue sen verran kuin tuntuu sopivalta juuri sinulle. Kannattaa myös muistaa erilaiset opiskelutekniikat: jos alleviivaaminen, käsitekartat, muistilistat, muistilaput tai mikä hyvänsä tuntuu helpottavan oppimistasi, hyödynnä sitä! Oppiminen on mielestäni tosi yksilöllistä, joten kannattaa toteuttaa juuri niitä juttuja, jotka helpottavat sinua.

Ja muista, vaikkei opiskelupaikka tänä vuonna irtoaisi, ei se maailma siihen kaadu. Kannattaa muistaa myös monet muut vaihtoehdot: mitä jos aloittaisit vaikka opinnot avoimen yliopiston kautta tai lähtisit vaikka töihin ulkomaille? 

Lukuintoa kaikille, mutta muistakaahan myös levätä pänttäämisen lomassa! ♥

YHTEISHAKU 2018: MILLAISTA SOSIAALITIETEIDEN OPISKELEMINEN ITÄ-SUOMEN YLIOPISTOSSA ON?

Kevään 2018 yhteishaussa kipuileville olisi tarjolla jälleen vähän helpotusta! Joku aika sitten kerroin siitä, mitä ne sosiaalitieteet sitten oikeastaan tarkoittaa ja millaisia teemoja sosiaalipsykologian, sosiologian tai sosiaalipedagogikaan parissa opiskellaan. Itselleni asia ei nimittäin hakuvaiheessa ollut lähellekään selvää kauraa ja yrityksistäni huolimatta selkeää tietoa siitä, mistä kyseisellä alalla oikeastaan on kyse, oli vaikeaa saada nyhdettyä mistään. Kyseinen teksti löytyy tämän linkin takaa.

Paitsi oppiaineen sisällölliset teemat, myös kyseisen alan opiskeleminen sinänsä mietityttivät itseäni hakiessani opiskelemaan. Millaista yliopistossa opiskelu on? Millaista juuri sosiaalitieteiden opiskelu on? Vievätkö opinnot nyt kaiken mahdollisen aikani, vai onko opiskelu rentoa? Pääsenkö istumaan luennoille, vai onko tulevaisuus lähinnä itseopiskelua? Mites tentit, esseet ja muut opintosuoritukset? Minäpä kerron!

1. Luentoja vai itsenäistä opiskelua

Tosiasiahan on se, että yliopistossa opiskelu voi olla hyvinkin erilaista riippuen alasta. Esimerkiksi sovellettua fysiikkaa opiskeleva poikaystäväni on lähestulkoon naimisissa opintojensa kanssa: luentoja, harjoituksia, labroja ynnä muuta läsnäoloa vaativaa opiskelua on varsin runsaasti, minkä lisäksi pitäisi vielä jaksaa paiskia töitä kotitehtävien kanssa.

Ladys and gentlemen, voin iloksenne kertoa, että sosiaalitieteiden opiskelu on suhteessa juuri kuvailemaani todella paljon rennompaa! Kaksi ensimmäistä vuotta voi tuntua siltä, että luentoja on suhteellisen paljon, mutta näin neljännen vuoden opiskelijana voin käsi sydämellä sanoa että niistä luennoista kannattaa ottaa kyllä kaikki ilo irti! Kolmannesta vuodesta eteenpäin itsenäisen opiskelun määrä kasvaa huomattavasti ja esimerkiksi nyt neljännen vuoden keväällä minulla on vain satunnaisia läsnäoloa vaativia seminaaripäiviä, keskimäärin ehkä noin yhtenä päivänä kahdessa viikossa.

Vaikka pidänkin luennoista niiden sosiaalisen luonteen vuoksi, itsenäisen opiskelun plussia on ehdottomasti se, että töiden tekeminen opintojen ohessa on varsin helppoa järjestää. Kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoisin kuitenkin, ettei opiskeluajasta kannata tehdä liian raskasta haalimalla opintojen oheen valtavasti töitä varsinkin, kun työ voi viedä jopa liiaksi huomiota kiinnostavasta ja innostavasta yliopistoelämästä. Mutta mikäli töitä haluaa tehdä, sosiaalitieteitä opiskelevan on varsin helppoa työskennellä opiskelujen sivussa ja tienata vähän ekstraa.

2. Tentit ja muut opintosuoritukset

Ekojen vuosien jälkeen opiskelu on siis varsin itsenäistä ja suurin osa maisterivaiheen kursseista onkin suoritettavissa joko sähköisinä kirjatentteinä tai esseinä. Itselleni kirjatentit ovat aina olleet suhteellisen näppärä tapa suorittaa kursseja, koska kirjojen lukeminen ei tuota vaikeutta ja olen siinä suhteellisen nopea ja tehokas. Lukemisesta tykkäävälle opintoja on myös helppo suorittaa varsin nopealla tahdilla, koska sähköisten tenttien suorituspäivät saa varata itse haluamalleen päivälle.

Tentit eivät ole kuitenkaan ainoa kurssien suoritusmuoto. Sosiaalitieteitä opiskeleva pääsee myös kirjoittamaan opiskelujensa aikana lukuisia esseitä, luento- ja oppimispäiväkirjoja sekä tekemään melko paljon ryhmätöitä. Erilaiset suoritusmuodot ovat tosi jees, koska silloin opiskelu ei käy liian tylsäksi ja yksitoikkoiseksi.

3. Kurssivalinnat oman pääaineen sisällä

Siinä missä monella alalla valinnanvapaus kurssien suhteen voi olla melko pieni ja kaikki suorittavat samat kurssit samassa järjestyksessä, sosiaalitieteet poikkeaa tästä jonkin verran. Tietyt peruskurssit on kaikkien suoritettava, mutta heti ensimmäisestä vuodesta lähtien on kuitenkin mahdollista tehdä tiettyjä valintoja kurssien välillä sen mukaan, mitä haluaa opiskella ja mihin teemoihin keskittyä. Tämä valinnanvapaus kasvaa opintojen myötä ja esimerkiksi nyt maisterivaiheessa saan melko vapaasti valita mitä kursseja haluan opiskella. Tämä on oikeasti tosi jees, koska voin surutta jättää itseäni kiinnostamattomat kurssit niistä enemmän pitäville ja valita niitä aihepiirejä opiskeltaviksi, mitkä ihan oikeasti innostaa.

4. Sivuaineet

Sosiaalitieteet on myös siitä mukava ala, että vaikka se ei tuo mukanaan mitään tarkkaa ammattinimikettä, se mahdollistaa todella laajasti erilaisten sivuaineiden opiskelun, ja niiden kautta erikoistumisen. Sivuainevaihtoehdot ovat periaatteessa aika rajattomat, olen esimerkiksi itse opiskellut psykologian pitkänä sivuaineen (eli sekä perus- että aineopinnot) ja aion lisäksi suorittaa pedagogiset aineenopettajan opinnot ja kirjallisuus sivuaineena kiinnostaa myös kovasti. Monet opiskelevat sivuaineinaan myös esim. kasvatustieteitä, kauppatiedettä, sosiaalityötä, ravitsemustiedettä... Omat opintonsa saa siis räätälöidä aika kivasti omia kiinnostuksen kohteita vastaavaksi. :)

5. Harjoittelu, vaihto-opiskelu, tuutorointi, ainejärjestötoiminta...

Sosiaalitieteisiin kuuluu yksi harjoittelu, jonka voi suorittaa periaatteessa missä tahansa vaiheessa opintoja. Paikat, joissa harjoittelun voi suorittaa, ovat varsin moninaiset, ja olen vasta itsekin pääsemässä jyvällä niiden monipuolisuudesta. Omana tavoitteenani on suorittaa harjoittelu viidentenä vuonna, paikasta ei ole vielä tietoa.

Vaihto-opiskelu on varsin suositeltavaa sosiaalitieteiden piirissä, ja hyvin monet tähän tilaisuuteen tarttuvatkin. Hakukohteita on paljon ympäri maailmaa, joten jokaiselle löytyy varmasti mieleinen kohde. Itseäni yliopisto-opiskelussa houkutti erityisesti loistavat vaihtomahdollisuudet, ja tässä sitä nyt ollaan: odotan parhaillani tietoa siitä, onko vaihtohakemukseni hyväksytty.

Opiskelun ohella on mahdollista toimia esimerkiksi tuutorina tai vaikkapa ainejärjestön hallituksessa. Itä-Suomen yliopistossa sosiaalitieteiden ja sosiaalityön ainejärjestö Socius on todella aktiivinen ja erilaiseen ainejärjestötoimintaan kannustetaan kyllä varsin paljon. Ainejärjestössä toimimisesta voi myös olla meidän alalla runsaasti apua myöhemmässä työllistymisessä.

Kaiken kaikkiaan sanoisin, että sosiaalitieteiden opiskelu on monipuolista, omatoimista, hauskaa ja mielenkiintoista. Omiin opintoihin saa vaikuttaa paljon, eikä opiskelu mielestäni ole liian rankkaa tai aikaavievää, vaikka tietenkin siihen pitää paneutua ja nähdä vaivaa, kuten millä tahansa alalla. Yliopistossa opiskelu on hyvin erilaista verrattuna vaikkapa lukio-opiskeluun, mutta oikein antoisaa yhtäkaikki!

YHTEISHAKU 2018: HAKISITKO OPISKELEMAAN SOSIAALITIETEITÄ ITÄ-SUOMEN YLIOPISTOON?

Kevään 2018 yhteishaku lähestyy kovaa vauhtia! Itse olen onnekkaasti joutunut hakemaan kyseisessä haussa vain kerran, sillä pääsin ensimmäisellä yrittämällä opiskelemaan sosiaalitieteitä Itä-Suomen yliopistoon. Tässä vaiheessa lienee kuitenkin tarpeellista huomauttaa, ettei ala ollut ollenkaan se, mitä alun perin olisin halunnut opiskella, mutta siitä on tullut vahvasti osa omaa ammatillista identiteettiäni ja olen oikein tyytyväinen siihen, miten asiat lopulta menivät.

Silloin kun itse hain sosiaalitieteisiin, en tiennyt yhtään mistä koko alassa on kyse. Olin käynyt tutustumassa Itä-Suomen yliopistoon mutta edes alan esittelyn jälkeen en vieläkään tiennyt mitä kummaa minusta sitten tulisi, jos opiskelisin sosiaalitieteitä. Hainkin sitten loppupeleissä sosiaalitieteisiin vain siksi, että tiesin voivani opiskella sosiaalipsykologiaa ja psykologiaa, mikäli pääsisin sisään. Siitä, mitä sosiaalipsykologia sitten loppupeleissä olisi ja mitä sosiaalipsykologit työelämässä tekevät, ei minulla kuitenkaan ollut tietoa.

Niille, joita sosiaalitieteet kiinnostavat, olisi seuraavaksi luvassa pieni tietopläjäys alasta ja opinnoista! Olen kirjoittanut paljon siitä, miten opinnot ja työ yhdistyvät arjessani mutta melko vähän tai en ollenkaan opintojeni todellisesta sisällöstä. Hyppää siis neljännen vuoden sosiaalipsykologian opiskelijan matkaan ja lue eteenpäin. 

Sosiaalitieteet kuuluvat yhteiskuntatieteisiin ja valmistuessaan sosiaalitieteilijöistä tuleekin yhteiskuntatieteiden maistereita. Sosiaalitieteet eivät liity sosiaalityöhön oikeastaan mitenkään, paitsi että sosiaalitieteillä ja sosiaalityöllä on Itä-Suomen yliopistossa yhteinen ainejärjestö (erittäin hyvä sellainen btw). Yhteiskuntatieteiden opiskeleminen on myös TÄYSIN erilaista kuin yhteiskuntaoppi vaikkapa lukiossa tai yläasteella. Minä en koskaan pitänyt yhteiskuntaopista, mutta kas kummaa yhteiskuntatieteiden opiskelusta olen nauttinut kovasti. 

Hakuvaiheessa haetaan sosiaalitieteisiin ja kaksi ensimmäistä vuotta opiskellaan sosiologiaa, sosiaalipsykologiaa ja sosiaalipedagogiikkaa, joista sitten toisen vuoden lopulla valitaan yksi pääaineeksi. Kaikki kolme tarkastelevat melko samankaltaisia ilmiöitä hieman erilaisesta näkövinkkelistä käsin.

Valitsin tosiaan itse sosiaalipsykologian pääaineekseni ja olen ollut valintaan erittäin tyytyväinen. Sosiaalipsykologiassa keskitytään tarkastelemaan esimerkiksi ryhmäilmiöitä, ryhmien vuorovaikutusta, identiteettejä ja minuutta sekä työelämään ja organisaatioihin liittyviä ilmiöitä. Teemoina opinnoissa pyörivät myös esimerkiksi monikulttuurisuus, sukupuoli ja kehollisuus, johtaminen, mielenterveys, tunteet ja erilaiset yhteiskunnalliset ongelmat ja haasteet. Kaiken kaikkiaan opiskeltavat aiheet ovat tosi monipuolista settiä! Itse voi myös vaikuttaa hyvin paljon siihen, millaisiin teemoihin haluaa opinnoissaan erityisesti keskittyä. Monet tutuistani ovat esimerkiksi painottuneet selvästi työelämä- ja organisaatiopintoihin, kun taas itseäni innostavat enemmän sukupuoleen, kehollisuuteen ja identiteettiin liittyvät kysymykset.
 

Sosiologia ja sosiaalipedagogiikka eroavat hieman sosiaalipsykologiasta painotuksiltaan. Sosiaalipedagogiikka sisältää kysymyksenasetteluja esimerkiksi osallistumisesta ja osallistamisesta, sekä siitä, miten yksilöiden toimijuutta yhteiskunnassa voidaan tukea. Sosiologiassa kiinnostuksen pääpaino puolestaan on laajemmissa yhteiskunnallisissa rakenteissa, kuten epätasa-arvoa tai hyvinvointia luovissa tai hajottavissa rakenteissa. Myös valta ja vallankäyttö ovat selkeästi esillä monissa sosiologisissa kysymyksenasetteluissa. Koska en ole sosiaalipedagogiikkaa ja sosiologiaa opiskellut peruskursseja enempää, en toki ole ammattilainen kertomaan ja kuvaamaan niiden monipuolisuutta. Itse taistelin pitkään sen valinnan kanssa otanko pääaineekseni sosiaalipsykologian vai sosiologian, koska molemmat vaikuttivat niin pirun mielenkiintoisilta. Tälläkin hetkellä minussa itää vahvana ajatus, että aion vielä opintojeni aikana suorittaa lisää kursseja sosiologiastakin. Se on sosiaalitieteissä hienoa: valitsitpa minkä tahansa kolmesta vaihtoehdosta pääaineeksesi, voit aina opiskella jäljelle jääviä kahta sivuaineinasi. Muutoinkin sivuainemahdollisuudet sosiaalitieteissä ovat mielettömän hyvät ja olen itse esimerkiksi suorittanut psykologian perus- ja aineopinnot sivuaineenani.

Tässä vaiheessa mietit, että hmm kuulostaa kyllä kiinnostavalta, mutta mikä minusta sitten tulee valmistumisen jälkeen? No, kuten meille kaikki professorit ovat kertoneet: sinusta voi tulla mitä vain. Ei kovin tyydyttävä vastaus vai mitä? Sitähän minäkin.

 

Kovin tarkkaan en osaa sanoa, millaisiin tehtäviin sosiaalipedagogiikasta tai sosiologiasta valmistutaan. Molempia on paljon yhteiskunnan kaikilla sektoreilla niin järjestöissä, kunnissa ja valtiontöissä kuin yrityksissäkin. Tämä sama pätee toki myös sosiaalipsykologiaan. Sosiologiasta monet päätyvät työskentelemään esimerkiksi toimittajiksi erilaisiin medioihin. Myös asiantuntijatehtävät, konsultin työt, opettajan työ ja tutkijan pesti ovat mahdollisia. Sosiaalipsykologiasta voi työllistyä esimerkiksi niin HR-tehtäviin, opettajiksi, asiantuntijoiksi, järjestöaktiiviksi monenlaisiin järjestöihin, projektityöntekijäksi, kriisityön pariin, kouluttajaksi, koulukuraattoriksi kuin moneksi muuksikin. Mahdollisuudet ovat melko laajat ja on hyvä muistaa, että olipa pääaine jälleen mikä hyvänsä, se ei suoraan sulje mitään työllistymisvaihtoehdoista pois. Lisää vaihtoehtoja siitä, mihin sosiaalitieteistä voi työllistyä, voi katsoa täältä: https://toissa.fi/

Heräsikö aiheesta kysymyksiä? :) Heitä ihmeessä kommentilla, vastailen parhaani mukaan.