YHTEISHAKU 2018: VIIME HETKEN VINKIT SOSIAALITIETEIDEN VALINTAKOKEESEEN

H-hetki lähestyy! Sosiaalitieteiden valintakoe pidetään Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksella 24.5.2018 klo 12–16, mikä tarkoittaa, että tuohon jännittävään hetkeen on enää pari hassua päivää.

Muistan itse psykologian pääsykokeisiin lukiessani, että juuri tässä vaiheessa pienimuotoinen ahdistus alkoi viimeistään nostaa rumaa päätään ja hokea korvani juuressa tuttua litanjaansa: et varmasti muista kaikkea olennaista, pitäisikö vielä kuitenkin lukea koko kirja uudestaan, ei tuosta taida mitään kuitenkaan tulla...

Nuo äänet kannattaa vaientaa heti alkuunsa! Jos olet lukenut valintakoemateriaalin ajatuksella (kenties useampaankin kertaan) läpi, sinulla on vallan mainiot mahdollisuudet menestyä kokeessa. Ja vaikket olisikaan ihan niin kovin huolella lukenut niin älä vielä hermostu: pääsinhän minäkin melko vähäisellä lukemisella sisään, se kun riittää että muistaa ja osaa ne asiat, jotka lopulta siihen koepaperille päätyvät!

Halusin tulla vielä jakamaan muutaman viime hetken vinkin ennen kuin astelet sisään koetukseen. Joten olkaapa hyvät:

1. Jos olet valmistautunut ajatuksella ja ajan kanssa kevään mittaa, älä piinaa itseäsi liikaa enää viimeisenä päivänä ja iltana. Toki materiaaleja voi vielä vähän silmäillä, mutta hullun lailla pänttääminen viimeiseen saakka tuskin hyödyttää sinua kovin paljoa. Tee sen sijaan jotain kivaa päivää ennen koetta: rentoudu kavereiden tai perheen kanssa, katso leffa, ulkoile ja liiku. Mikä nyt tuntuukaan rentouttavalta ja saa jännityksen pysymään kohtuullisella tasolla.

2. Nuku hyvät, pitkät yöunet ennen valintakoepäivää. Mikään ei auta pärjäämään kokeissa ja tenteissä paremmin kuin hyvät unet! Jos jännitys meinaa karkottaa nukkumatin, kokeile vaikka melatoniinia, toimii ainakin minulla, jos haluan varmistaa hieman syvemmät yöunet.

3. Kun valintakoepäivä koittaa, älä panikoi. Herää hyvissä ajoin, syö maittava aamiainen ja tee mukaan otettavaksi myös maittava kakkosaamupala, mikäli tulet esimerkiksi parin tunnin ajomatkan takaa kuten minä aikoinani. Syöminen ja uni, siinäpä ne tärkeimmät että aivot toimii!

4. Jos edellispäivän paniikkilukeminen on mielestäni turhaa ja aivoja sekoittavaa, voit vain kuvitella mitä mieltä olen paniikkilukemisesta juuri ennen h-hetkeä. Mielestäni se on vain ja ainoastaan oiva tapa kiskoa stressitasot niin korkealle, ettei sydänkohtaus ole kaukana. Jos siis vähänkään olet stressaavaa tyyppiä, yritä luottaa siihen että osaat kyllä, äläkä ala häsässä lukemaan materiaaleja jälleen kerran läpi. 

5. Ennen kampukselle suuntaamista varmista, että sinulla on kirjoitusvälineet mukana. Eräs tuttavani yliopistolta kertoi kerran, kuinka hän oli mennyt samaiseen valintakokeeseen aikanaan ja tajunnut vasta salissa, että ei ollut ottanut kynää, kumia, teroitinta tai yhtään mitään mukaansa. Onneksi takana istuvalla kokelaalla oli ollut ylimääräinen lyijykynä, mutta ilman teroitinta ja pyyhekumia tuttavani oli joutunut pärjäämään. Säälin vähän kyllä kokeen tarkastajia... Joten muista kirjoitusvälineet!

6. Jos vähänkin epäilet, että sinulla saattaa tulla nälkä kokeen aikana, ota ihmeessä evästä mukaan! Ja vaikka ihan muutenkin vain, vaikkei nälkä edes vaivaisi, koska evääthän on kuitenkin parasta ikinä. Valintakokeissa pätee aikalailla samat säännöt kuin ylioppilaskokeissa, eli etiketit on syytä poistaa vesipulloista sun muista. Eväät kannattaa valita siten, että ne ovat riittävän täyttäviä, niiden syöminen ei aiheuta meteliä ja ne saavat sinut hyvälle mielelle. Sen vuoksi minulla on aina tärkeissä valintakokeissa ja yo-kirjoituksissa ollut karkkia mukanani ruokaisampien eväiden lisäksi.

7. Tule paikalle ajoissa. Myöhästyä ei kannata. Ennen saliin pääsyä hengittele rauhassa ja jos lähellä on joku jonka kanssa voi rupatella ihan niitä näitä (muusta kuin kokeesta) sitä parempi. Myös nauraminen auttaa lievittämään stressiä, joten se on oivallinen keino rentoutua ennen koetta (jos siis ympärillä on jotain hauskaa tai mukana vaikka joku hauska tyyppi, jonka kanssa jutella. Tai no, miksei sitä voisi myös yksin käkätellä.)

8. Kun koe viimein alkaa, ota ihan rauhassa! Neljä tuntia on pitkä aika, eikä se todennäköisesti lopu kesken. Mikäli koe on pysynyt samankaltaisena kuin menneinä vuosina, pääset kirjoittamaan monta lyhyttä esseevastausta. Muista jäsennellä esseet hyvin (johdanto, käsittelykappaleet ja lopetus) vaikka ne olisivatkin lyhyitä. Jos mahdollista, kannattaa suttupaperia käyttää käsitekarttojen tehtailuun. Pyri mahdollisimman oikeelliseen kieliasuun ja toimiviin lauserakenteisiin, älä kirjoita "vähän sinne päin" jos voit kirjoittaa priimaa. 

9. Jos joku tehtävä tuntuu ensi alkuun vaikealta, skippaa se ja vastaa aluksi sellaisiin, joista tunnet muistavasi eniten. Yleensä kokeen aikana myös niistä hankalammista kysymyksistä alkaa muistaa sirpaleen sieltä, toisen täältä, jolloin paperi ei todennäköisesti jää ainakaan aivan tyhjäksi. Helpot ensin, vaikeammat viimeiseksi: se on mielestäni aina ollut hyvä tapa toimia.

10. Kun olet vastannut, lue vielä kirjoituksesi ajatuksella läpi ennen palautusta. Vaikka väsyttäisi ja haluaisit jo pian pois kurimuksesta, tee tämä silti. Tarkistamisesta ja tuplatarkistamisesta ei yleensä ole ainakaan haittaa, mutta siitä voi olla suurikin apu.

Salista ulos päästyäsi sulje silmät ja hengitä syvään. Kiitä itseäsi hyvästä työstä, sinä teit sen! Kaikki hakijat eivät tietenkään voi tulla valituiksi, mutta huolimatta lopputuloksesta, olet juuri selvinnyt isosta urakasta ja ansainnut jonkin kivan palkinnon. Hemmottele itseäsi, heitä valintakoemateriaalit mäkeen ja rentoudu kesän viettoon, oli se sitten loman tai töiden merkeissä. Nyt saat ajatella kaikkea muuta kuin ryhmän muodostumisen vaiheita ja osallistumisen ja osallisuuden eroja. Nauti siitä, koska jos pääset opiskelemaan sosiaalitieteitä, niistä et enää niin helposti eroon pääsekään! ;)

Ja vielä viimeiseksi: huuuuurjan paljon onnea kaikille sosiaalitieteiden valintakokeeseen osallistuville! Hyvin se menee!

YHTEISHAKU 2018: MILLAISTA SOSIAALITIETEIDEN OPISKELEMINEN ITÄ-SUOMEN YLIOPISTOSSA ON?

Kevään 2018 yhteishaussa kipuileville olisi tarjolla jälleen vähän helpotusta! Joku aika sitten kerroin siitä, mitä ne sosiaalitieteet sitten oikeastaan tarkoittaa ja millaisia teemoja sosiaalipsykologian, sosiologian tai sosiaalipedagogikaan parissa opiskellaan. Itselleni asia ei nimittäin hakuvaiheessa ollut lähellekään selvää kauraa ja yrityksistäni huolimatta selkeää tietoa siitä, mistä kyseisellä alalla oikeastaan on kyse, oli vaikeaa saada nyhdettyä mistään. Kyseinen teksti löytyy tämän linkin takaa.

Paitsi oppiaineen sisällölliset teemat, myös kyseisen alan opiskeleminen sinänsä mietityttivät itseäni hakiessani opiskelemaan. Millaista yliopistossa opiskelu on? Millaista juuri sosiaalitieteiden opiskelu on? Vievätkö opinnot nyt kaiken mahdollisen aikani, vai onko opiskelu rentoa? Pääsenkö istumaan luennoille, vai onko tulevaisuus lähinnä itseopiskelua? Mites tentit, esseet ja muut opintosuoritukset? Minäpä kerron!

1. Luentoja vai itsenäistä opiskelua

Tosiasiahan on se, että yliopistossa opiskelu voi olla hyvinkin erilaista riippuen alasta. Esimerkiksi sovellettua fysiikkaa opiskeleva poikaystäväni on lähestulkoon naimisissa opintojensa kanssa: luentoja, harjoituksia, labroja ynnä muuta läsnäoloa vaativaa opiskelua on varsin runsaasti, minkä lisäksi pitäisi vielä jaksaa paiskia töitä kotitehtävien kanssa.

Ladys and gentlemen, voin iloksenne kertoa, että sosiaalitieteiden opiskelu on suhteessa juuri kuvailemaani todella paljon rennompaa! Kaksi ensimmäistä vuotta voi tuntua siltä, että luentoja on suhteellisen paljon, mutta näin neljännen vuoden opiskelijana voin käsi sydämellä sanoa että niistä luennoista kannattaa ottaa kyllä kaikki ilo irti! Kolmannesta vuodesta eteenpäin itsenäisen opiskelun määrä kasvaa huomattavasti ja esimerkiksi nyt neljännen vuoden keväällä minulla on vain satunnaisia läsnäoloa vaativia seminaaripäiviä, keskimäärin ehkä noin yhtenä päivänä kahdessa viikossa.

Vaikka pidänkin luennoista niiden sosiaalisen luonteen vuoksi, itsenäisen opiskelun plussia on ehdottomasti se, että töiden tekeminen opintojen ohessa on varsin helppoa järjestää. Kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoisin kuitenkin, ettei opiskeluajasta kannata tehdä liian raskasta haalimalla opintojen oheen valtavasti töitä varsinkin, kun työ voi viedä jopa liiaksi huomiota kiinnostavasta ja innostavasta yliopistoelämästä. Mutta mikäli töitä haluaa tehdä, sosiaalitieteitä opiskelevan on varsin helppoa työskennellä opiskelujen sivussa ja tienata vähän ekstraa.

2. Tentit ja muut opintosuoritukset

Ekojen vuosien jälkeen opiskelu on siis varsin itsenäistä ja suurin osa maisterivaiheen kursseista onkin suoritettavissa joko sähköisinä kirjatentteinä tai esseinä. Itselleni kirjatentit ovat aina olleet suhteellisen näppärä tapa suorittaa kursseja, koska kirjojen lukeminen ei tuota vaikeutta ja olen siinä suhteellisen nopea ja tehokas. Lukemisesta tykkäävälle opintoja on myös helppo suorittaa varsin nopealla tahdilla, koska sähköisten tenttien suorituspäivät saa varata itse haluamalleen päivälle.

Tentit eivät ole kuitenkaan ainoa kurssien suoritusmuoto. Sosiaalitieteitä opiskeleva pääsee myös kirjoittamaan opiskelujensa aikana lukuisia esseitä, luento- ja oppimispäiväkirjoja sekä tekemään melko paljon ryhmätöitä. Erilaiset suoritusmuodot ovat tosi jees, koska silloin opiskelu ei käy liian tylsäksi ja yksitoikkoiseksi.

3. Kurssivalinnat oman pääaineen sisällä

Siinä missä monella alalla valinnanvapaus kurssien suhteen voi olla melko pieni ja kaikki suorittavat samat kurssit samassa järjestyksessä, sosiaalitieteet poikkeaa tästä jonkin verran. Tietyt peruskurssit on kaikkien suoritettava, mutta heti ensimmäisestä vuodesta lähtien on kuitenkin mahdollista tehdä tiettyjä valintoja kurssien välillä sen mukaan, mitä haluaa opiskella ja mihin teemoihin keskittyä. Tämä valinnanvapaus kasvaa opintojen myötä ja esimerkiksi nyt maisterivaiheessa saan melko vapaasti valita mitä kursseja haluan opiskella. Tämä on oikeasti tosi jees, koska voin surutta jättää itseäni kiinnostamattomat kurssit niistä enemmän pitäville ja valita niitä aihepiirejä opiskeltaviksi, mitkä ihan oikeasti innostaa.

4. Sivuaineet

Sosiaalitieteet on myös siitä mukava ala, että vaikka se ei tuo mukanaan mitään tarkkaa ammattinimikettä, se mahdollistaa todella laajasti erilaisten sivuaineiden opiskelun, ja niiden kautta erikoistumisen. Sivuainevaihtoehdot ovat periaatteessa aika rajattomat, olen esimerkiksi itse opiskellut psykologian pitkänä sivuaineen (eli sekä perus- että aineopinnot) ja aion lisäksi suorittaa pedagogiset aineenopettajan opinnot ja kirjallisuus sivuaineena kiinnostaa myös kovasti. Monet opiskelevat sivuaineinaan myös esim. kasvatustieteitä, kauppatiedettä, sosiaalityötä, ravitsemustiedettä... Omat opintonsa saa siis räätälöidä aika kivasti omia kiinnostuksen kohteita vastaavaksi. :)

5. Harjoittelu, vaihto-opiskelu, tuutorointi, ainejärjestötoiminta...

Sosiaalitieteisiin kuuluu yksi harjoittelu, jonka voi suorittaa periaatteessa missä tahansa vaiheessa opintoja. Paikat, joissa harjoittelun voi suorittaa, ovat varsin moninaiset, ja olen vasta itsekin pääsemässä jyvällä niiden monipuolisuudesta. Omana tavoitteenani on suorittaa harjoittelu viidentenä vuonna, paikasta ei ole vielä tietoa.

Vaihto-opiskelu on varsin suositeltavaa sosiaalitieteiden piirissä, ja hyvin monet tähän tilaisuuteen tarttuvatkin. Hakukohteita on paljon ympäri maailmaa, joten jokaiselle löytyy varmasti mieleinen kohde. Itseäni yliopisto-opiskelussa houkutti erityisesti loistavat vaihtomahdollisuudet, ja tässä sitä nyt ollaan: odotan parhaillani tietoa siitä, onko vaihtohakemukseni hyväksytty.

Opiskelun ohella on mahdollista toimia esimerkiksi tuutorina tai vaikkapa ainejärjestön hallituksessa. Itä-Suomen yliopistossa sosiaalitieteiden ja sosiaalityön ainejärjestö Socius on todella aktiivinen ja erilaiseen ainejärjestötoimintaan kannustetaan kyllä varsin paljon. Ainejärjestössä toimimisesta voi myös olla meidän alalla runsaasti apua myöhemmässä työllistymisessä.

Kaiken kaikkiaan sanoisin, että sosiaalitieteiden opiskelu on monipuolista, omatoimista, hauskaa ja mielenkiintoista. Omiin opintoihin saa vaikuttaa paljon, eikä opiskelu mielestäni ole liian rankkaa tai aikaavievää, vaikka tietenkin siihen pitää paneutua ja nähdä vaivaa, kuten millä tahansa alalla. Yliopistossa opiskelu on hyvin erilaista verrattuna vaikkapa lukio-opiskeluun, mutta oikein antoisaa yhtäkaikki!