Tänään on ollut taas sellainen päivä, jolloin kaikki tuppaa menemään pikkuisen nurinkurin ja pieleen. Tavarat on hukassa, polvi kipuilee, opiskelu takkuaa, kahvit onnistuin loiskauttamaan keittiön verhoihin ja kakun unohdin liian pitkäksi aikaa uuniin. Pahus sentään.
Siitä huolimatta tässä päivässä on jotain kumman hyvää, kommelluksista huolimatta sisimmässä hyrisee lempeästi. Aamulla poikaystävä oli keittänyt minulle kahvit valmiiksi, keittiönpöytää koristavat neilikat ja porkkanakakku maistuu aina makoisalta, vaikka vähän turhan pitkään paistettunakin. Hetkisen aikaan päivällä paistanut aurinko sai suupielet kohoamaan ihan tahtomattaankin ja sisällä tuoksuu kotoisasti kanelilta.
Kun päivä kääntyy jo illaksi huomaan tuumivani, että kai tämä tämmöinen on sitä yleistä elämään tyytyväisyyttä. Että vaikka kaikki mitä yrität tehdä menee penkin alle, on elämä silti aika hyvää. On hieno tunne olla onnellinen arjessa, kovanonnenpäivänäkin. Ehkä huomenna olen vähemmän sotkuinen ja saan enemmän aikaan. Tässä hetkessä tuntuu, että tämän kirjoituksen jälkeen on hyvä sulkea tietokone, lukea kirjaa ja syödä pari pasteijaa.
Nautin elämästä tällä hetkellä aika kovasti, nautithan sinäkin?
(ps. onko se kovan onnen päivä vai kovanonnenpäivä?! ;D)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti