SADEPÄIVÄN LUKUVINKIT

Sadepäivät eivät ole koskaan vaivanneet minua sen kummemmin. Vaikka nautinkin lämpimistä ja aurinkoisista kesäsäistä hyvin paljon, sadepäivissä on omanlaistaan taikaa. Sateenropina kattopeltejä vasten on yksi ihanimmista äänistä ja sadesäällä luonto tuoksuu uskomattoman hyvältä. Sateella vallitseva hämäryyskään ei haittaa, koska silloin voi sytytellä kaikkein tunnelmallisimmat valot tai ripotella vaikka kynttilöitä sinne tänne. 

Sadesäällä lukeminen on ihan ehdoton juttu. Pehmoinen sohva tai nojatuoli, kuppi kuumaa kaakaota ja hyvä romaani: voiko sen enempää oikeastaan edes toivoa? Sadepäivien ratoksi tässä olisi pari kirjavinkkiä, jos kaipaat jotakin kevyttä ja nopealukuista mieltäsi piristämään.

Caraval: Stephanie Garberin nuorten/nuorten aikuisten romaani Caraval kertoo ihmeellisestä, maagisesta pelistä, johon sisarukset Scarlett ja Donatella ottavat osaa. He ovat jo vuosia toivoneet pääsevänsä näkemään Caravalin taiat ja vihdoin heidän toiveensa toteutuu, Scarlettin hääpäivän lähestyessä. Caravalissa kaikki on vain peliä, vai onko sittenkään? Scarlett huomaa tempautuneensa mukaan peliin, jossa todellisuuden ja näytelmän rajat sekoittuvat eikä kehenkään tai mihinkään voi luottaa. Joutuessaan eroon siskostaan Donatellasta Scarlettilla on vain yksi tavoite: löytää sisko ja selviytyä pelistä hengissä.

Caravalin kerronta on nopeatempoista ja tehokkaasti etenevää. Juoni sisältää mielestäni hyviä koukkuja, vaikkakin joiltain osin juoni on hivenen ennalta-arvattava. Toisaalta sekään ei haittaa järin paljoa, joskus on mukavaa lukea kepeitä kirjoja. Garberin kieli on miellyttävää eikä tarina junnaa paikoillaan. Voisin kuvitella nauttineeni kirjasta vielä enemmän, mikäli olisin lukenut sen muutamaa vuotta nuorempana, yläaste-lukioikäisenä. Hyvin tämä kuitenkin toimi nyt yli kaksikymppisenäkin, semmoisena kevyenä kirjallisena välipalana ;)

Tuhat kerrosta: Katharine McGeen Tuhat kerrosta aloittaa tulevaisuuden New Yorkiin sijoittuvan trilogian, joka keskittyy nimensä mukaisesti tuhat kerroksisessa pilvenpiirtäjässä asuvien nuorten elämään ja heidän ihmissuhdesotkuihinsa. Kerronta perustuu hyvin monen henkilön näkökulmiin, kunkin luvun edustaessa eri henkilön näkökulmaa. Luvassa on rikkaiden nuorten rakkaus- ja ystävyyssuhdesotkuja, ihmissuhdeskandaaleita ja muuta mukavaa. Kirjasarjasta suunnitellaan tv-sarjaa, ja siihen teos kyllä tuntuu hyvinkin sopivalta. 

Tuhat kerrosta on vinkeä, koska siinä kuvaillaan paljon esimerkiksi tulevaisuuden teknologiaa, jonka voisi kuvitella olevan hyvinkin mahdollisesti todellisuuttamme reilun sadan vuoden päästä. Kirja on hyvin viihteellinen keskittyessään nuorten ihmissuhdedraamaan, eli juuri sopivaa kesälukemista, kun ei jaksa mihinkään kovin vakavaan välttämättä keskittyäkään. Henkilöitä kirjassa on paljon, ja aluksi oli vähän vaikeaa muistaa kuka kukin on. En ole lukenut teosta vielä aivan loppuun saakka, joten kokonaiskuvaa en pysty vielä luonnehtimaan, mutta tällä erää voin sanoa, että kirja kyllä ihan tempaa mukaansa kaikessa nuortenhömppämäisyydessäänkin.

Pidemmittä puheitta taidankin tästä suunnata lukupuuhiin. Kivaa tiistaita kaikille! ♥

KUVAT: PINTEREST

MATKAVINKKEJÄ RIIKAAN

 

Olen ehtinyt matkustaa pienen ikäni aikana melko paljon ja useassa maassa. Olen matkustanut niin perheeni kuin poikaystäväni kanssa ja reissut ovat olleet hyvin vaihtelevia. Asuntoautolla tehtyjä reissuja muistelen suurella lämmöllä, mutta myös hotellilomat ovat mieleeni. Oikeastaan tykkään vähän kaikenlaisesta matkailusta, eikä yöpymispaikalla tai tavalla ole kovin suurta väliä. Pääasia on, että matkalla pääsee näkemään ja kokemaan uutta.

Riikan matka toteutettiin ajatuksella, että yöpaikasta tingitään mutta ruuasta ei. Siispä yövyimme edullisessa hostellissa nimeltään Latberry. Vaikka jaettu vessa ja kylpyhuone eivät olleet luksusta, yöpaikkamme oli keskeisellä paikalla, perussiisti ja mikä tärkeintä, todella edullinen: kuudesta yöstä kahdelta henkilöltä pulitimme yhteensä vain hieman yli 100 euroa. 

Olimme molemmat ensimmäistä kertaa Riikassa, joten nähtävää ja koettavaa riitti. Tässä siis kurkistus parhaisiin paloihin reissultamme!

SÄÄ

Olimme matkalla kesäkuun alkupuolella, jolloin säät olivat enimmäkseen suotuisat. Aurinko paistoi lähes joka päivä ja lämmintä oli noin 20 astetta, joskus vähän alle, joskus vähän päälle. Vettä satoi kuuroluontoisesti parina päivänä ja yhtenä iltana rankemminkin. Riikaan matkaaville suosittelisin sateenvarjoa tai sadetakkia kassin pohjalle, koska sille voi tulla yllättäen tarvetta säätilan ollessa melko nopeasti muuttuva!

NÄHTÄVÄÄ

Vanhakaupunki 

Vietimme Riikassa viisi kokonaista päivää ja lisäksi yhden illan ja yhden aamun. Meillä oli siis rutkasti aikaa kierrellä tutustumassa kaupunkiin. Kiertelimme paljon vanhassakaupungissa, jossa riitti nähtävää Kissatalosta, Tuomiokirkosta ja Mustapäidentalosta lähtien. Vanhakaupunki on täynnä kauniita katuja ja herttaisia aukioita, ravintoloista, kahviloista ja baareista puhumattakaan. 

Puistot 

Vanhankaupungin liepeiltä ja muualtakin kaupungista löytyy monta ihanaa puistoa ja etenkin Bastionkukkulalle kannattaa askeleensa suunnata. Puistot toimivat monien piknikpaikkoina ja mekin kävimme useampaan otteeseen nauttimassa take away -kahvimme vehreissä puistoissa paikallisten menoa seuraillen. Puistot olivat ihanan suuria ja elämää täynnä, mutta silti ne olivat täydellisiä paikkoja rauhoittumiseen ja luonnosta nauttimiseen.

Jugend -korttelit 

Upean koreista rakennuksista ja hienosta arkkitehtuurista kiinnostuneille Riikan Jugend -korttelit ovat ehdoton juttu. Jugend -korttelin rakennukset olivat kyllä kerrassaan uskomattoman taidokkaasti koristeltuja kaikkine patsaineen ja kaiverruksineen. Alueelta löytyy myös hienojen rakennusten lisäksi paljon kahviloita ja ruokapaikkoja, joista iso osa tosin oli huomattavasti hintavampia kuin esimerkiksi vanhankaupungin kuppilat. 

Keskusmarkkinat

Jos tykkää markkinatunnelmasta, kannattaa suunnata Riikan keskusmarkkinoille, jotka koostuvat suurista kauppahalleista sekä niiden väliin nousevista lukuisista markkinakojuista. Markkinoilla on aivan mahdottoman paljon kojuja, joissa myydään kyllä ihan kaikkea turistikrääsästä ja vaatteista ruokaan. Etenkin kaikki syötävä tuntui markkinoilla olevan varsin edullista. Markkinoille mennessään kannattaa pitää laukustaan kiinni, koska ihmispaljous oli paikoitellen aika läpitunkematon!

Lisäksi suosittelen käymään katsomassa ainakin Vapaudenpatsasta sekä tsekkaamaan mahdollisuuksien mukaan muutaman museon. Me kävimme Riikan taidemuseossa, joka oli kyllä suuri ja komea pytinki ja nähtävää riitti!  Myös juutalaismuseo oli mielenkiintoinen, vaikka holokaustin kauheuksista jääkin aina hieman surkea olo... Juutalaismuseo oli myös ilmainen sunnuntaisin, mikä sopi meille budjettimatkalaisille vallan hyvin!

RUOKA

Riikasta löytyy ihan mahdottoman paljon kahviloita, baareja ja ravintoloita, joista kaikista saa herkullista ruokaa ja juomaa. Kävimme monissa erilaisissa ravintoloissa valiten ruokapaikkamme aina fiiliksen mukaan. Suosittelen erityisesti Lido -ketjun ravintoliota, jotka tarjoavat perinteistä latvialaista ruokaa edulliseen hintaan. Myös majapaikkamme lähellä sijaitseva Villa Amor varasti sydämeni ihanalla terassillaan ja uskomattoman herkullisella ruoallaan!

OSTOKSET

Shoppailusta kiinnostuneille mieluisia ostospaikkoja ovat varmasti ostoskeskukset Gallerij Centrs, joka sijaitsee vanhassakaupungissa sekä rautatieaseman kyljessä sijaitseva Origo. Kävimme kiertelemässä näissä ostoskeskuksissa mutta pääasiassa ostoksemme sijoittuivat kuitenkin pienempiin putiikkeihin, kirjakauppoihin ja kirpputoreille. Vanhassakaupungissa löytyi näitä kaikkia. Erityisesti Suvenier -matkamuistomyymälä viehätti: siellä ei myyty pelkkää halpaa turistikrääsää vaan esimerkiksi latvialaisena käsityönä valmistettuja tuotteita. Kauppa oli melko hintava, mutta aivan ihana! Myös Kilo max -niminen kirppari oli vinkeä: siellä tuotteiden hinta määräytyi painon mukaan. Jokaiselle kuukauden päivälle oli määritelty oma kilohintansa, jonka mukaan kaikkien tuotteiden hinta laskettiin. Onneksi satuimme käymään kyseisessä paikassa päivänä, jolloin kilohinta oli suhteellisen matala. Lisäksi suosittelen ehdottomasti Laima -suklaakaupassa vierailemista, mikäli latvialainen suklaa houkuttelee!


LÄHIALUEET 

Olisi ollut mukavaa ehtiä kiertämään Riikan lähialueita enemmänkin, mutta koska pääkaupungissa itsessään oli niin valtavasti nähtävää ja koettavaa, kaupungin ulkopuolella vierailumme rajoittui Jurmalaan. Kävimme kahtena päivänä lomamme aikana Majorissa, joka on Jurmalan keskus. Majorissakin riitti nähtävää! Ostoskadulla oli paljon mahdollisuuksia shoppailuun ja ruokapaikkoja riitti. Myös Metsäpuisto oli käymisen arvoinen paikka ja siellä olisi ollut mahdollisuus esimerkiksi tasapainoskootterin tai rullaluistinten vuokraamiseen. Lisäksi puistosta löytyi huiman korkea näköalatorni sekä useampi skeittiparkki. Ja tokihan Jurmalassa vieraillessa kannattaa käydä ottamassa aurinkoa myös hulppean pitkällä hiekkarannalla! 25 kilometriä kaunista hiekkarantaa ja ihana meri (jonka vesi tosin oli pirun kylmää!), voiko sitä oikein muuta toivoa. Jurmalassa käymällä onkin Riikan lomasta helppo muokata paitsi kaupunkiloma, myös rantaloma.

Huuuuuh, siinäpä olisi vähän vinkkejä Riikan matkaa suunnittelevalle! Riika on ihana paikka ja Latvia kaunis maa: voisin hyvin vierailla siellä uudemmankin kerran :)

ONNEA ON

... Juoksulenkki sateen raikastamassa säässä täyteläistä vehreyttä tuoksutellen.

... Kirjallisuutta käsitelleen elokuvan katsominen ja sen inspiroimana kirjoittamaan ryhtyminen.

... Nukkua pitkään ja mennä aikaisin nukkumaan, että saisi nukuttua entistäkin pidemmät yöunet. Lomalla parasta on nukkua, vaikka monet voisivatkin väittää valvomisesta samaa.

... Muistella onnistunutta lomamatkaa samalla kun järjestelee reissukuvia. Riika-postaus on kyllä tulossa, stay tuned!

... Venytellä ahkeran liikkumisen aiheuttamia jumeja pois.

... Aloittaa uuden romaanin lukeminen.

... Patonki. Suurta onnea on pehmeääkin pehmoisempi patonki iltapalaksi.


Mitkä asiat on tuottaneet teille onnea viime päivinä? :)

EMBRACE YOUR BODY

Katsoin pari päivää sitten dokumentin nimeltä Embrace. Dokumentti on Taryn Brumfittin käsialaa, ja se sykähdytti minua todella paljon. Dokumentti kuvaa erittäin osuvasti sitä, kuinka suuri osa naisista (ja varmasti miehistäkin) on tyytymättömiä omaan vartaloonsa ja haluaisi kroppansa olevan jotain muuta kuin se tällä hetkellä on. Yhteiskunta ja media luo kaikille meille ihan valtavia paineita näyttää tietynlaisilta, jotta voisimme olla "kauniita".  Tosiasiahan on, että me olemme jo kauniita, omina itsenämme.

Olen pohtinut paljon itsensä hyväksymistä sellaisena kuin on, ja itsensä rakastamista kaikista "vioistaan" huolimatta. Varmaan jokainen tyttö ja nainen on ollut joskus epävarma kropastaan ja toivonut jonkun kohdan itsestään olevan toisenlainen. Miksi? Koska olemme oppineet tietynlaisen kropan olevan kauniimpi kuin toisen. Koska yhteiskunta on saanut meidät ajattelemaan, että meidän pitäisi näyttää samalta kuin mainosten tytöt ja että meidän pitäisi ylipäänsä keskittyä siihen, miltä me näytämme. Vaikka totuus on, että elämässä on niin niin niin moninverroin tärkeämpiä asioita, kuin meidän ulkonäkömme.

Embrace on dokumentti, joka pitäisi mielestäni näyttää jokaiselle tytölle ja naiselle. Se kuvaa hienosti sitä, mistä meidän epävarmuutemme omaa ulkonäköämme kohtaan kumpuaa. Kun oman ankaruutensa kroppaansa kohtaan tunnistaa, ja ymmärtää sen alkuperän, on mielestäni myös helpompaa lähteä purkamaan negatiivisia tuntemuksia. Jokaisen ihmisen kroppa on kaunis. Ei ole yhtä vartalonmuotoa, jolla olisi yksinoikeus tulla kutsutuksi kauniiksi ja täydelliseksi. Kaikki ihmiset ovat kauniita. Kaiken muotoiset, pituiset ja malliset vartalot ovat kauniita. Elämänjäljet kuten arvet, rypyt tai muut vastaavat eivät tee ihmisestä vähäisempää eivätkä rumenna ketään.

Niin monet ihmiset haluavat muokata vartalostaan toisenlaisen, koska luulevat tulevansa onnellisemmiksi sitä kautta. Mutta ei ulkonäkö tuo onnea, ei ainakaan mikäli minulta kysytään. Se, painatko muutaman kilon enemmän tai vähemmän tai ovatko reitesi tämän vai tuon muotoiset ei tee elämästäsi täydempää tai onnellisempaa. Jos ihminen onnistuukin "korjaamaan" jonkin kohdan itsestään, hän yleensä löytää pian seuraavan kohdan, joka täytyy laittaa kuntoon. Kierre on loputon. Sen takia on niin kovin tärkeää olla tyytyväinen itseensä sellaisena kuin on ja hyväksyä itsensä. Samoin äärimmäisen tärkeää on ylistää sitä, mihin kaikkeen kehosi pystyy juuri tuollaisena. Paljon ulkonäköä tärkeämpää on se, että keho on terve ja kuljettaa sinua eteenpäin joka päivä. 

Minä ajattelen, että kehoni on kotini. Haluan olla sille hellä ja rakastava, en osoitella syyttävällä sormella tai rajoittaa. En halua elää kurissa, nuhteessa ja epätyytyväisyydessä. Haluan antaa elämän näkyä kropastani, haluan että olen terve ja jaksan tavoitella unelmiani. Haluan, että elämäni tärkein asia ei koskaan tule olemaan ulkonäkö, sillä se ei johda mihinkään. Perhe, ystävät, rakkaus, terveenä oleminen, ilo ja elämästä nauttiminen sen kaikessa loistossaan on niin paljon parempaa ja merkityksellisempää, kuin itsensä jatkuva kyttääminen ja vartalonmuokkaukseen keskittyminen.

Kuten Embrace -dokumentin lopussa sanotaan: Minä hyväksyn itseni. Hyväksytkö sinä?

Rakastakaa kehoanne ja olkaa sille helliä <3 Ja katsokaa Embrace! Se löytyy ainakin Netflixistä :)

PARASTA MATKALUKEMISTA

Tulipahan tuossa heitettyä poikaystävän kanssa kuuden yön mittainen reissu Riikaan, Latviaan! Palailtiin kotiin eilen, joten vielä en ole ehtinyt käymään kaikkia reissukuvia läpi, mutta reissupostaus Riikan mahtavimmista jutuista on varmasti tulossa tässä kesäkuun mittaan jahka olen vähän ehtinyt järjestellä kuvia koneellani ja ajatuksia päässäni. Tällä hetkellä voin sanoa vain sen verran, että matka oli aivan ihana, säät enimmäkseen suosivat ja käveltyä tuli ihan överipaljon! Ja myös sen tiedän, että on ihanaa olla jälleen koti-Suomessa. ♥

Reissusta luvassa lisää siis myöhemmin, mutta nyt olisi aika vähän pohtia sitä, millainen kirja on hyvää matkaluettavaa. Itsehän olen ihminen, jolla täytyy aina olla luettavaa mukana melkeinpä minne tahansa menenkin ja olipa matka miten lyhyt tahansa. Mikä tahansa lukeminen ei tietenkään kelpaa vaan matkalukemiston varalle minulle on kehittynyt aivan oma kriteeristö! (haha, voiko sanoa kriteeristö? :D)

 

 

Ensinnäkin matkalukemisen tulee olla riittävän kevyt. Ja tällä kertaa tarkoitan siis ihan kirjaimellisesti kevyt, sillä järkälemäistä romaania tuskin on kovin kivaa kanneskella ympäriinsä, kun matkatavarat todennäköisesti ilmankin sitä painavat jo aivan riittävästi. Siispä matkalle mukaani tarttuu yleensä pienikokoinen pokkari, joka ei ole myöskään aivan ylettömän paksu. 

Yleensä tykkään myös siitä, että matkalukeminen on suhteellisen kevyttä sisällöltään. Raskaaseen ja esimerkiksi hyvin paljon kuvailua sisältävään tekstiin voi olla vaikeaa keskittyä, jos lukee esimerkiksi lentokentällä, junassa tai muussa julkisessa paikassa, missä hälinää riittää. Tämän vuoksi jouhevasti etenevät romaanit, joissa on esimerkiksi lyhyet luvut ja paljon vuoropuhelua, toimivat tien päällä mainiosti.

Näppärää matkalukemista ovat myös sellaiset kirjat, jotka olet jo ennestään lukenut, mutta jotka ovat niin hyviä, että luet niitä uudestaan ja uudestaan. Tällaiseen kirjaan on helppo paneutua, koska tarina on ennestään tuttu (ja selvästi koukuttava), eikä vaadi kovin suurta keskittymiskykyä.

Minulla on usein reissuillanikin mukana romaani, mutta yhtä hyvin (joissain tapauksissa jopa paremmin) toimivat myös novellikokoelmat, self-help-tyyliset kirjat ja kevyet elämäkerrat. Lyhyet tekstit ja pitkien juonikulkujen puuttuminen voivat helpottaa pätkittäistä lukemista, jota matkalla usein joutuu toteuttamaan. Ostin itse Riikasta Michael Acton Smithin Calm - mindfullnesia käsittelevän kirjan (tsekkaa eka ja vika kuva!), joka paljastui täydelliseksi matkalukemiseksi. Kirja on sivuiltaan uskomattoman kaunis ja sisältää paljon lyhyitä tekstejä ja harjoituksia. Sanoisin, että täysi kymppi!

Eikä toki sovi unohtaa lehtiä! Mikäli kirjaa ei tule luettua reissussa, lehdet ovat oivallinen valinta tekstinnälkäiselle. Ne ovat kevyitä kantaa, selattavaa riittää, eikä keskittymiskykyä tarvita tässäkään kovin runsaasti.

 

Kaiken kaikkiaan reissulukemista valittaessa tärkeintä on se, että kirja tai lehti on sellainen, jota tulee reissussa oikeasti luettua. Mitä järkeä olisi raahata mukana opusta, jota ei halua avata koko matkan aikana kertaakaan? Ja jos tällainen olo on jokaisen varteenotettavan kirjan kohdalla laukkua pakattaessa, on ehkä parempi jättää lukemisto kotiin. Ja jos tämän jälkeen reissussa iskee kuitenkin kirjojen himo, voihan hyvän teoksen ostaa tien päältäkin.

Millaisia kirjoja te muut tykkäätte reissussa lukea? Vai oletteko enemmän lehtien ystäviä?

ONNEA YLIOPPILAILLE

Taas on päivä, jolloin on aika juhlistaa ylioppilaita. Ylioppilaskirjoituket ovat kyllä sellainen urakka, että kyllä niiden päihittämistä sietää vähän juhliakin. Juhlapäivän sää on perinteisesti kylmä ja räntääkin on vihmonut, mutta tällaistahan se Suomen suvi monesti kesäkuun alussa on.

Tänä vuonna pääsin yhden vuoden juhlahiljaisuuden jälkeen onnittelemaan uutta ylioppilasta, poikaystäväni siskoa. Juhlissa on kyllä jotain taikaa. Kaikki ovat iloisia ja hymyileväisiä, kahvia juodaan ja kakkua syödään. Juhlavieraat ovat ylpeitä juhlittavan puolesta ja tunnelma on lämmin (usein sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti). 

Tämän päiväiset juhlat olivat yhtä onnelliset kuin muutkin ylioppilasjuhlat, joihin olen elämäni aikana saanut osallistua. Paljon naurua. Paljon iloa. Samalla ilmassa leijui jännittävä tulevaisuudenodotus: mitä nyt tapahtuu, mitä ylioppilas seuraavaksi aikoo. Elämä alussa ja maailma avoinna.

Siitä on kolme vuotta, kun painoin itse valkolakin päähäni. Minulla oli kultaiset korkokengät jalassa ja tunsin oloni voittamattomaksi, mutta samaan aikaan oudon heiveröiseksi. Pelkäsin tulevaa. En tiennyt mitä haluan tulevaisuudelta ja silti minusta tuntui, että kohtaloni oli kuitenkin vääjäämätön, ennalta päätetty. Jälkeenpäin ajatellen olisin suonut itselleni huolettomamman juhlapäivän. En kuitenkaan kadu sitä, kuinka elämä on minua kuljettanut, koska loppupeleissä tieni ei ole ollut ennalta päätetty, vaikka minusta joskus siltä tuntui. Minä itse olen antanut asioiden tapahtua ja elämän viedä minut sinne missä nyt olen. Ja vaikka ensin pelotti, olen oppinut ainakin sen, että kaikesta selviää. Kaikesta mitä tulevaisuus tuo tullessaan selviää, ja usein myös tulee oppineeksi matkan varrella kaikenlaista hyödyllistä itsestään ja elämästä.

Vaikka katse kurottelisikin jo tulevaisuuteen, on juhlapäivänä hyvä pitää ajatukset kuitenkin tässä hetkessä. Näiden sanojen voimin haluankin toivottaa kaikille tänään lakin päähänsä painaneille suuresti onnea. Te pystytte mihin vain ja voitte saavuttaa elämässänne mitä ikinä vain haluatte.

YSTÄVÄKIRJA

Useammassakin blogissa on viime aikoina ilmaantunut tällainen "aikuisten ystäväkirja" postaus. Koska olen lapsesta saakka ollut vannoutunut ystäväkirjojen rakastaja (saatoin kirjoittaa omaan ystäväkirjaani useita kertoja vuoden sisällä, mikäli kavereitten ystäväkirjoihin oli jo omat tiedot rustailtu) joten päätin ottaa osaa tähän ystäväkirjajuttuun myös täällä blogin puolella. Onhan ystäväkirja myös kiva tapa saada tietää uudesta ihmisestä vähän enemmän, joskaan kysymykset eivät  välttämättä suoranaisesti vaadikaan kovinkaan syvällistä vastaamista...

Anyways, tässäpä minun ystäväkirjani, olkaa hyvät!

Olen syntynyt: Tammikuussa pakkaspäivänä. Ehkä sen vuoksi rakastan talvea.

Kolme parasta piirrettä minussa: poikaystäväni sanoi tässä yksi päivä jotenkin tosi kauniisti, että minussa parasta on se miten välitän niin suurella intensiteetillä monista asioista. Joten sanotaan siis, että minussa parasta on se, kuinka välitän ja huolehdin ihmisistä, luonnosta, maailmasta... Minulla on myös aika vinkeä huumorintaju ja olen taitava jouten olemisessa ;)

Täydellinen puoliso: on hellä, kiltti, luotettava ja aina tukena kun tukea tarvitaan.

Inhoan: Epäoikeudenmukaisuutta ja ihmisiä, jotka vihaavat muita  ihmisiä ilman vihaan oikeuttavaa syytä.

Kolme asiaa, joita ilman et voi elää (perheenjäseniä ei saa mainita): Kirjat, musiikki ja liike. Siinäpä ne tärkeimmät perheeni (okei laskin perheenjäseniksi myös tärkeimmät ystäväni) lisäksi.

Lapsuutesi paras muisto: Yhtä parasta voi tuskin kovin moni nimetä. Yksi parhaita muistojani ovat kuitenkin ne lukuisat asuntoautolla tehdyt kesälomareissut, niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Olen saanut lapsesta saakka nähdä maailmaa, mikä on ollut aivan huippu juttu.

Takana on kauhea päivä, miten rentoudut: Pyydän kauniisti poikaystävää tekemään minulle spagettia ja jauhelihakastiketta minkä syömisen jälkeen kierin sohvalle ja katselen loppuillan hyviä ohjelmia tai vaihtoehtoisesti luen jotain herkullista kirjaa.

Jos sinun pitäisi syödä vain yhtä herkkua loppuelämäsi, mikä se olisi: Itseleivotut munkit. Ah ja nam.

Kuinka monessa paikassa/kodissa olet asunut: Kolmessa. Olen aina vihannut muuttoa, joten muutan vain pakon edessä.

Haaveita, joiden toivot toteutuvan lähitulevaisuudessa: vaellusreissu Skotlannin ylämaille ja kandin saaminen valmiiksi.

Suosikkeja:


Lomakohde: Oijoi näitä on niin monia, niin Suomessa kuin ulkomaillakin! Olen valehtelematta tykännyt kaikista paikoista, joissa olen elämäni aikana ehtinyt reissata. Suomen lappi on aivan uskomaton. Saksasta olen aina pitänyt valtavasti, samoin Kreikka, Unkari ja Hollanti ovat sydäntä lähellä. Tulevaisuuden haaveissa olisi ainakin Skotlanti ja Englanti, eikä joku aurinkolomakaan olisi hullumpi!

Ravintola: Hmm, en osaa nimetä yhtä suosikkiravintolaani, mutta yleisesti ottaen sanoisin ravintolassa pitäväni vähän hämyisästä tunnelmasta, rauhallisesta musiikista ja totta kai ruuan pitää olla herkullista. Mitään liian hienostelevaa ei meiningin tarvitse olla.

Juoma: Rasvaton maito ja vesi ne vaan jyrää kaikki muut.

Tv-sarja: Näitäkin on niin monta! Lapsesta asti seuraamani Selviytyjät on ihan ikisuosikki, samoin kuin Frendit. Viime aikoina katsomani Outlander on myös oivallinen, samoin kuin Shameless. Rikossarjoihin en taida edes mennä, koska niistäkin löytyisi ihan lukuisia huippuhyviä sarjoja!

Kirja: Lienee selvää, että minun on mahdotonta mainita yhtä suosikkikirjaa. Luen laidasta laitaan monenlaista kirjallisuutta, mutta erityisesti puree tiivistunnelmaiset seikkailu/fantasia/historialliset tarinat, joissa on myös aavistus romantiikkaa.

Sovellus: En pahemmin käytä mitään kännykkäsovelluksia. BookBeat on ollut jees samoin kuin Polarin urheilukellon kanssa käytettävä sovellus.

Vielä pari sekalaista: 


Paras tapa tuhlata 50e: Riippuu hetkestä. Hyvään ruokaan satsaaminen on harvoin huono valinta.

Viimeisin sisustusostoksesi: Pari kaunista postikorttia, jotka aion kehystää ja ripustaa työpistettäni koristamaan.

Salainen paheeni: Ei minulla varmaan ole mitään salaisia paheita. Paheita varmasti kylläkin, mutta en minä mitään taida salailla :D

Mottoni: Tyytyväisyys on viisasten kivi, joka muuttaa kullaksi kaiken mihin se koskettaa. Köyhälle se tuo rikkautta, rikas on köyhä ilman sitä.

KEVÄTPÄIVÄN AKTIVITEETTEJA

 
Sunnuntaipäivä valkeni kohtuullisen lämpimänä vaikkakin varsin pilvisenä. Köllittyäni kiitettävän pitkään sängyssä hidasta aamua viettäen tuumimme poikaystäväni kanssa, että voisihan sitä vapaapäivän ja viikonlopun kunniaksi vaikka tehdäkin jotain. Kun sitten iltapäivällä aurinkokin alkoi pilviverhon takaa ujosti pilkahdella päätös oli tehty: nyt lähdettäisiin fresbeegolffaamaan!

Olen kokeillut kyseistä lajia aikaisemmin muutamia kertoja. En ole järin hyvä heittäjä, useimmiten kynnän fresbeeni perässä kaikki mahdolliset pusikot ja mutaiset ojanpohjat. En myöskään tunne kehittyväni lajissa lainkaan, vaikka kuinka yritän ottaa opikseni neuvoista, joita olen eri tahoilta saanut. Tämän päiväinen rata ei ollut myöskään ihan helpoimmasta päästä ja lisäksi ihmisiä oli liikkeellä varsin runsaasti, mikä aiheutta minussa epämieluisia tunteita: ei ole kovin kivaa heitellä päin puita (tai muita) kun niskassa hengittää kopla taitavia heittäjiä arvioivine katseineen.

Vaikka itse heittäminen ei minun osaltani sujunutkaan siis järin mallikkaasti, päivä oli varsin mukava! Olin onneksi ottanut kameran matkaan, ja siinä missä poikaystäväni viskoi menemään, minä kyyhötin milloin minkäkin leskenlehden äärellä kuvaa nappaamassa.

 

Metsässä myös tuoksui ihanalta, puissa vihersi kauniisti ja linnut lauloivat keväistä sävelmäänsä. Metsä on aina ollut minulle rakas paikka, joten olin varsin tyytyväinen olooni saadessani lompsia puunjuurakoissa ja kiipeillä kaatuneiden runkojen ja sammalpeitteisten kivien ylitse. Hengittelin raikasta ilmaa ja suljin välillä silmät antaen auringon hyväillä kasvojani. Metsässä on niin helppoa olla onnellinen.

Ja mitä olisi fresbeegolf retki ilman retkieväitä! Termarissa kuumana pysynyt kahvi nautittiin isolla kivellä metsän keskellä istuskellen, muiden ulkoilijoiden menoa katsellen ja ehkä myös vähän itikoiden hyökkäyksiä väistellen. Niinpä niin, itikat ovat saapuneet jälleen. Mutta öttiäisistä huolimatta kahvi, keksit ja suklaa maistuivat suloisilta ja olomme oli mainio.

Vaikka fresbeegolf ei minun juttuni olekaan, aion silti lähteä mukaan seuraavankin kerran, kun joku heittelyä ehdottaa. Ehkä minusta vielä joskus kehittyy oivallinen fresbeen heittäjä, kukas sen tietää. Vaan siihen saakka aion nauttia metsässä samoilusta ja orastavasta keväästä.

Onko täällä muita fresbeegolffin parissa viihtyviä, tai muuten ulkoilusta ja keväisessä luonnossa liikkumisesta innostuvia tyyppejä? :)

ELÄMÄ VOITTAA

Tänään on ollut ensimmäistä kertaa koko keväänä niin lämmin, että olen pärjännyt ulkona t-paidassa. Aurinko ei ole pahemmin paistanut, mutta lämpö on saanut mielen hyrisemään onnesta. Tälläkin hetkellä parvekkeen ovi on auki ja kuuntelen ulkoa kantautuvia elämän ääniä. Kohta ehkä sataa, pilvet näyttää sen verran uhkaavilta, mutta ei se mitään, koska sateen jälkeen tuoksuu varmasti taivaalliselta.

On minulla muutakin syytä iloon kuin lämmin sää. Eilen suoritin viimeisen tentin tälle keväälle ja se meni varsin kunniakkaasti. Lisäksi illalla aion tehdä herrrrrrrrkullista ruokaa: grillitomaatteja, parsaa, perunamuusia ja herkkupihvejä. Namnam, kyllä kelpaa. Lisäksi alkoi viikonloppu!! Ja siis ihan todella, minulla on koko viikonloppu vapaata! Käsittämättömän ihana tunne tietää, että periaatteessa ei tarvitse tehdä mitään, jos ei halua.

Tänään minulla ei kyllä ole sen kummempaa sanottavaa, kuin että kyllä se elämä maistuu hyvältä. Etenkin kun vietän kaikki liikenevät hetket skotlannin mailla, eli siis Diana Gabaldonin Muukalainen -kirjan parissa. Kyseessähän on siis kirjasarja, johon Outlander tv-sarja perustuu. Voin kertoa, että pienimuotoinen pakkomielle kyseistä sarjaa kohtaan on muotoutumassa hyvää vauhtia ;D En millään malttais odottaa syksyyn, jolloin sarjan kolmas kausi alkaaaaa telkkarissa!

Ei muuta kuin ihanaa ihanaa ihanaa viikonloppua kaikille! Muistakaa nauttia elämästä!

MITÄ JOS EI VAAN JAKSAKAAN

Toisinaan on päiviä, jolloin intoa riittää. Sellaiset päivät ovat tehokkaita, saa paljon aikaan, tekee hyvää ruokaa, liikkuu, opiskelee, siivoaa, tapaa ystäviä. Yleensä sellaisen päivän jälkeen on väsynyt mutta aika onnellinen olo, sellainen itseensä tyytyväinen.

Sitten on niitä päiviä, jolloin kaikki tuntuu haastavalta. Keho saattaa olla fyysisesti uupunut, mielen väsymyksestä puhumattakaan. Ulkona saattaa olla mitä kaunein päivä ja tuntuu, että pitäisi jaksaa lähteä luontoon, kaupungille, kouluun... Mutta mitä jos ei vaan jaksakaan?

Joskus kaikki tuntuu ihan ylitsepääsemättömältä. Joskus on raskasta jaksaa nousta sängystä, syödä aamupalaa. Joskus stressi ja väsymys on niin kokonaisvaltaista, ettei mistään vain tule mitään.

Kun olo on täysin vetämätön, ei oman kokemukseni mukaan ole mitään järkeä vaatia itseltään yli-inhimillisiä suorituksia. Jos mieli on maassa ja uupunut, ulkoilu, ihmisten tapaaminen ja koulutyöt on toisarvoisia. Sinun ei tarvitse jaksaa tehdä mitään.

Jotkut päivät on rankkoja. Silloin tärkeintä on jaksaa nousta ylös sängystä, syödä, käydä töissä tai koulussa jos täytyy. Mutta se riittää. Kaikki muu odottaa kyllä. Jos onnistuu selviytymään pakollisista päivittäisistä asioista, voi aivan hyvin antaa itselleen luvan ottaa rennosti loppupäivä. Voi maata sohvalla ja katsoa neljä jaksoa Gilmoren tyttöjä putkeen jätskiä suoraan paketista syöden. Voi laittaa kännykän kiinni ja olla vastaamatta taukoamatta hälyttäviin whatsapp viesteihin. Voi olla harjaamatta hiuksia, hiimailla löllövaatteissa ja olla pistämättä nenää ulos koko päivänä, oli millainen sää hyvänsä.

Meidän on osattava antaa itsellemme aikaa ja rauhaa. On opeteltava olemaan suorittamatta ja vaatimatta itseltään liikaa. Ehkä seuraavana päivänä tuntuu jo reippaammalta ja jos ei, sekin on okei. Tärkeintä on muistaa että ihan jokainen meistä saa olla väsynyt. Jokainen meistä saa olla tekemättä mitään ja kuulostella vain. Jokaisella saa olla vetämättömiä päiviä, eikä niitä tarvitse selitellä kenellekään.

Tärkeintä on pitää itsestään huolta ja välillä se tarkoittaa sitä, ettei tee tai vaadi itseltään yhtään mitään.

SYDÄMELLISTÄ KAHVIA

Kylläpä mieltäni piristi kun yhtenä päivänä kaupassa koriini suorastaan hypähti Juhla Mokan sydämillä koristettu paketti! Olin vallan ihastuksissani sydänkuosista, joten eihän tuota pakettia nyt vaan voinut jättää hankkimatta. Kaupassa mietin ääneen poikaystävälle että onkohan tämä joku kausi juttu, sydämellistä kevättä kaikille ja niin pois päin. Kotona vasta huomasin paketin kyljessä tekstin "onnea rakas". Ööö, ostin itselleni siis jonkinlaisen lahjapaketin? Mietin vaan kuinkahan moni ostaa Juhla Mokka paketin vaikka synttärilahjaksi rakkaalleen? :D

Rakkaalle tai ei, paketti ilahdutti minua suuresti. Ilo myös jatkuu, koska aina kun näen söpöt sydämet alan hymyillä ihan höpsönä. Minkäs teet kun ei paljon tarvi ollakseen onnellinen.

Tänään tuota hymyn-herättelijä-kahvia on kyllä todella tarvittu, koska koko aamupäivän olen lähinnä hampaitani saanut kiristellä. Tulevaan tenttiin lukeminen on yhtä tuskaa, enkä tunnu edistyvän yhtään vaikka vietän kirjan parissa kuinka paljon aikaa. Tänä keväänä olen suorittanut suurimman osan kursseistani erilaisilla luentopäiväkirjoilla, joten järkälemäisen ja hyvin teoreettisen kirjan lukeminen tuntuu järjettömän vaivalloiselta puuhalta. Etenkin kun vieressä kuiskuttelee kassillinen eilen kirjastosta kotiin raahaamiani mehukkaita romaaneja!!!

Oh well, ei kai se auta kuin palata hommiin. Onko täällä muita, jotka tuskailee tämän kevään viimeisten tenttien/kouluhommien parissa? Jos on niin tsemppiä hurjasti, kyllä se loma sieltä kohta tulee!