Taas on päivä, jolloin on aika juhlistaa ylioppilaita. Ylioppilaskirjoituket ovat kyllä sellainen urakka, että kyllä niiden päihittämistä sietää vähän juhliakin. Juhlapäivän sää on perinteisesti kylmä ja räntääkin on vihmonut, mutta tällaistahan se Suomen suvi monesti kesäkuun alussa on.
Tänä vuonna pääsin yhden vuoden juhlahiljaisuuden jälkeen onnittelemaan uutta ylioppilasta, poikaystäväni siskoa. Juhlissa on kyllä jotain taikaa. Kaikki ovat iloisia ja hymyileväisiä, kahvia juodaan ja kakkua syödään. Juhlavieraat ovat ylpeitä juhlittavan puolesta ja tunnelma on lämmin (usein sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti).
Tämän päiväiset juhlat olivat yhtä onnelliset kuin muutkin ylioppilasjuhlat, joihin olen elämäni aikana saanut osallistua. Paljon naurua. Paljon iloa. Samalla ilmassa leijui jännittävä tulevaisuudenodotus: mitä nyt tapahtuu, mitä ylioppilas seuraavaksi aikoo. Elämä alussa ja maailma avoinna.
Siitä on kolme vuotta, kun painoin itse valkolakin päähäni. Minulla oli kultaiset korkokengät jalassa ja tunsin oloni voittamattomaksi, mutta samaan aikaan oudon heiveröiseksi. Pelkäsin tulevaa. En tiennyt mitä haluan tulevaisuudelta ja silti minusta tuntui, että kohtaloni oli kuitenkin vääjäämätön, ennalta päätetty. Jälkeenpäin ajatellen olisin suonut itselleni huolettomamman juhlapäivän. En kuitenkaan kadu sitä, kuinka elämä on minua kuljettanut, koska loppupeleissä tieni ei ole ollut ennalta päätetty, vaikka minusta joskus siltä tuntui. Minä itse olen antanut asioiden tapahtua ja elämän viedä minut sinne missä nyt olen. Ja vaikka ensin pelotti, olen oppinut ainakin sen, että kaikesta selviää. Kaikesta mitä tulevaisuus tuo tullessaan selviää, ja usein myös tulee oppineeksi matkan varrella kaikenlaista hyödyllistä itsestään ja elämästä.
Vaikka katse kurottelisikin jo tulevaisuuteen, on juhlapäivänä hyvä pitää ajatukset kuitenkin tässä hetkessä. Näiden sanojen voimin haluankin toivottaa kaikille tänään lakin päähänsä painaneille suuresti onnea. Te pystytte mihin vain ja voitte saavuttaa elämässänne mitä ikinä vain haluatte.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti