torstai 5. tammikuuta 2017

Tammikuu on toivoa täynnä





Oi joulukuu ja itse joulu! Olit minulle jälleen niin hyvä, täytit mieleni ja sieluni rauhalla ja rakkaudella. Joulukuusi meillä kotikotona on vielä voimissaan, joten en aio sanoa joulun täysin vielä loppuneen (eihän ihan vielä ole loppiainenkaan!), mutta pikkuhiljaa on aika siirtää katse tammikuun puoleen.

Olen aina pitänyt tammikuusta. Lapsena tällä viehtymyksellä oli varmasti jotain tekemistä sen kanssa, että syntymäpäiväni sattuu napottamaan keskellä kyseistä kuukautta, mutta olen huomannut, että tammikuussa on hyvin paljon sellaista, mikä saa sydämmeni läikähtelemään. Kylmyys ja pimeys eivät ole koskaan minua vaivanneet, joten en oikeastaan osaa nostaa yhtäkään ikävää asiaa esiin koko kuukaudesta.

Lumi ja pakkanen ovat aina olleet minulle sydäntä lähellä. Kirjoittaessani tätä ulkona rapsahtelee 20 asteen pakkanen, auton ikkunat ovat umpijäässä ja ulos mennessä poskia alkaa nipistellä muutamassa minuutissa. Taivas on kirkas. Aurinko kurkottaa säteillään läheisten kerrostalojen ylimpiä kerroksia kohti. Olisinpa siellä, missä aamuaurinko paistaa. Täyttäisipä kylmä mutta samalla lämpöinen valo minunkin keittiöni.

Kun tammikuuta 2017 on nyt eletty jo pari päivää, olen havainnoinut olevani aivan uudella tavalla toivoa täynnä. Tunnen oloni tavoitteelliseksi, ainakin enemmässä määrin kuin syksyllä. Minulla on energiaa liikkua, halua kokeilla valmistaa uusia ruokia, toteuttaa itseäni. Ehkä kaikki tämä johtuu siitä, että nyt minulla on enemmän aikaa, vaikka kandin kirjoittaminen tosin syökin tästä aikakakusta melko suuren palan. Minulla ei myöskään ole pakotteita olla tietyssä paikassa tiettynä aikana, vaan voin itse laatia omat aikatauluni. Se tuntuu ihanalta, ja aion ottaa siitä kaiken irti nyt tämän yhden kuukauden verran, kun se on mahdollista.

Joskus vielä haluan elämääni enemmän tätä: vapautta ja aikaa. En haluaisi olla liian sidottu aikatauluihin tai paikkoihin. Haluaisin voida tehdä vapaasti töitä. Nykyisen kaltainen elämäntilanteeni (tätä kuukautta lukuunottamatta) ei kuitenkaan ole omiaan mahdollistamaan tällaista elämää. Mutta se onkin haave. Pitäähän ihmisellä unelmia olla.

Kirkasta ja kaunista tammikuun alkua kaikille!  ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti