MITÄ JOS EI VAAN JAKSAKAAN

Toisinaan on päiviä, jolloin intoa riittää. Sellaiset päivät ovat tehokkaita, saa paljon aikaan, tekee hyvää ruokaa, liikkuu, opiskelee, siivoaa, tapaa ystäviä. Yleensä sellaisen päivän jälkeen on väsynyt mutta aika onnellinen olo, sellainen itseensä tyytyväinen.

Sitten on niitä päiviä, jolloin kaikki tuntuu haastavalta. Keho saattaa olla fyysisesti uupunut, mielen väsymyksestä puhumattakaan. Ulkona saattaa olla mitä kaunein päivä ja tuntuu, että pitäisi jaksaa lähteä luontoon, kaupungille, kouluun... Mutta mitä jos ei vaan jaksakaan?

Joskus kaikki tuntuu ihan ylitsepääsemättömältä. Joskus on raskasta jaksaa nousta sängystä, syödä aamupalaa. Joskus stressi ja väsymys on niin kokonaisvaltaista, ettei mistään vain tule mitään.

Kun olo on täysin vetämätön, ei oman kokemukseni mukaan ole mitään järkeä vaatia itseltään yli-inhimillisiä suorituksia. Jos mieli on maassa ja uupunut, ulkoilu, ihmisten tapaaminen ja koulutyöt on toisarvoisia. Sinun ei tarvitse jaksaa tehdä mitään.

Jotkut päivät on rankkoja. Silloin tärkeintä on jaksaa nousta ylös sängystä, syödä, käydä töissä tai koulussa jos täytyy. Mutta se riittää. Kaikki muu odottaa kyllä. Jos onnistuu selviytymään pakollisista päivittäisistä asioista, voi aivan hyvin antaa itselleen luvan ottaa rennosti loppupäivä. Voi maata sohvalla ja katsoa neljä jaksoa Gilmoren tyttöjä putkeen jätskiä suoraan paketista syöden. Voi laittaa kännykän kiinni ja olla vastaamatta taukoamatta hälyttäviin whatsapp viesteihin. Voi olla harjaamatta hiuksia, hiimailla löllövaatteissa ja olla pistämättä nenää ulos koko päivänä, oli millainen sää hyvänsä.

Meidän on osattava antaa itsellemme aikaa ja rauhaa. On opeteltava olemaan suorittamatta ja vaatimatta itseltään liikaa. Ehkä seuraavana päivänä tuntuu jo reippaammalta ja jos ei, sekin on okei. Tärkeintä on muistaa että ihan jokainen meistä saa olla väsynyt. Jokainen meistä saa olla tekemättä mitään ja kuulostella vain. Jokaisella saa olla vetämättömiä päiviä, eikä niitä tarvitse selitellä kenellekään.

Tärkeintä on pitää itsestään huolta ja välillä se tarkoittaa sitä, ettei tee tai vaadi itseltään yhtään mitään.

SYDÄMELLISTÄ KAHVIA

Kylläpä mieltäni piristi kun yhtenä päivänä kaupassa koriini suorastaan hypähti Juhla Mokan sydämillä koristettu paketti! Olin vallan ihastuksissani sydänkuosista, joten eihän tuota pakettia nyt vaan voinut jättää hankkimatta. Kaupassa mietin ääneen poikaystävälle että onkohan tämä joku kausi juttu, sydämellistä kevättä kaikille ja niin pois päin. Kotona vasta huomasin paketin kyljessä tekstin "onnea rakas". Ööö, ostin itselleni siis jonkinlaisen lahjapaketin? Mietin vaan kuinkahan moni ostaa Juhla Mokka paketin vaikka synttärilahjaksi rakkaalleen? :D

Rakkaalle tai ei, paketti ilahdutti minua suuresti. Ilo myös jatkuu, koska aina kun näen söpöt sydämet alan hymyillä ihan höpsönä. Minkäs teet kun ei paljon tarvi ollakseen onnellinen.

Tänään tuota hymyn-herättelijä-kahvia on kyllä todella tarvittu, koska koko aamupäivän olen lähinnä hampaitani saanut kiristellä. Tulevaan tenttiin lukeminen on yhtä tuskaa, enkä tunnu edistyvän yhtään vaikka vietän kirjan parissa kuinka paljon aikaa. Tänä keväänä olen suorittanut suurimman osan kursseistani erilaisilla luentopäiväkirjoilla, joten järkälemäisen ja hyvin teoreettisen kirjan lukeminen tuntuu järjettömän vaivalloiselta puuhalta. Etenkin kun vieressä kuiskuttelee kassillinen eilen kirjastosta kotiin raahaamiani mehukkaita romaaneja!!!

Oh well, ei kai se auta kuin palata hommiin. Onko täällä muita, jotka tuskailee tämän kevään viimeisten tenttien/kouluhommien parissa? Jos on niin tsemppiä hurjasti, kyllä se loma sieltä kohta tulee!

PALA KAKKUA

Kävin taannoin itseni kanssa treffeillä.

Oli ihan tavallinen lauantaipäivä. Tai ei ihan tavallinen, olihan minulla pitkästä aikaa vapaa lauantai, ei töitä ei huolia. Lisäksi poikaystäväni oli koko päivän omien menojensa vietävänä, joten vietin koko päivän ihan vain itsekseni.

Päätin lähteä kaupungille. Kiertelin kaikessa rauhassa kauppoja mitään tosin löytämättä kunnes mieleni alkoi haaveilla herkuista. Suuntasin ovelasti nimettyyn SalaCavala -kahvilaan (yksi lemppareitani), tilasin houkuttelevan palan porkkanakakkua kahvikupin kera, ja suuntasin pöytään.

Paikka oli ihan pullollaan ihmisiä: kaikki pöydät yhtä piskuista lukuunottamatta olivat täynnä. Siihen pieneen pöytään minä sitten istuin, hymähdellen huvittuneena itsekseni, että taisin olla ainoa ihminen koko tupatentäydessä paikassa, joka oli tullut kahville yksinänsä ja kaikenlisäksi ilman tietokonetta tai aikomustakaan tuijotella kännykkää.

Siinä minä sitten olin, yhdessä kakkupalani kanssa. Katselin ihmisiä ympärilläni ja salakuuntelin teinityttöjä viereisessä pöydässä. Kakku oli hyvää, tosin uskaltaisin melkein väittää että itsetekemäni porkkanakakku on mehukkaampaa (!) Oli vähän kummallista olla kahvilassa ilman seuraa, tai herkuttelua kummempaa tekemistä. Yleensä yksin kahvilassa ollessani teen kouluhommia kannettavallani tai vähintäänkin surffailen netissä. Tuo päivä ei kuitenkaan jotenkin ollut sellainen. Tuona päivänä koin suurta tarvetta vain olla.

Täytyy sanoa, että minulla oli oikein mukavat treffit, vaikka välillä vähän hassulta tuntuikin. En osaa edes sanoa, mikä minua koko jutussa huvitti, ehkä olin vain sen verran onnellinen. Kahvittelun jälkeen treffini saivat muuten myös jatkoa: bongasin superkiinnostavan tanssidokkarin läheisessä vanhanajan elokuvateatterissa, jonne ehdin viimetipassa. Se oli muuten vasta toinen kerta, kun kävin itsekseni leffassa, miellyttävä kokemus jälleen.

Minusta tuntuu, että teen liian vähän tällaisia kivoja juttuja ihan vain yksikseni. Kulttuuririennoissa esimerkiksi on yhtä kivaa käydä yksin, kaksin kuin porukallakin. Täytynee ottaa tavaksi treffailla itseäni vähän useammin, silloin voi oppia aika paljon uutta itsestään.

KOKEILUSSA BOOKBEAT

Olen testaillut nyt parin viikon ajan BookBeat palvelua, josta minulla on 30 päivän ilmainen kokeilu menossa (30 päivän kokeilu oli erikoistarjous josta sain tietää ystäväni kautta, mutta jokainen uusi käyttäjä saa normaalisti kokeilla palvelua 14pvää ilmaiseksi!). Palvelussa voi kuunnella äänikirjoja sekä lukea e-kirjoja. Kaikki kirjat eivät ole molemmilla tavoin saatavilla, mutta se ei ole ainakaan itseäni haitannut. Äänikirjoja olen kuunnellut pääasiallisesti automatkoilla ja e-kirjoja lukenut vähän nyt milloin sattuu.

Aivan ensimmäiseksi täytyy sanoa, etteivät äänikirjat ja e-kirjat päihitä oikeita konkreettisia kirjoja. Noup, eivät millään. Ei ikinä. Mutta esimerkiksi autonratissa olisi kuitenkin kohtalaisen vaikeaa lukea samanaikaisesti kovakantista kirjaa (älä huoli, en ole kokeillut, mutta voin kuvitella!). Tällaisissa tilanteissa äänikirjat näyttäytyvät varsin näppärinä. E-kirjoja en tykkää juurikaan lukea, koska näytön tuijottaminen alkaa särkeä päätäni, mutta olen urheasti kokeillut tätäkin mahdollisuutta erityisesti sellaisten kirjojen kohdalla, joiden saaminen kirjastosta kestää ja kestää ja kestää (puhun sinusta KonMari!).

Tähän mennessä en ole saanut yhtäkään kirjaa päätökseen, vaan olen lueskellut/kuunnellut vähän sitä sun tätä. Äänikirjana olen kuunnellut esimerkiksi Meik Wikingin Hygge -kirjaa miehen itsensä lukemana. Kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta täytyy myöntää, ettei sen kuunteleminen ole kokonaisuutena kovin mielekästä, kirja kun sisältää esimerkiksi ruokaohjeita, joiden kuunteleminen tuntuu vähintäänkin typerältä. Lisäksi Hygge -kirjassa suuri tekijä on sen visuaalisuus, joka jää kuuntelemalla täysin näkemättä. Hygge ei myöskään ole kuunneltavissa suomeksi (kielenä toimii siis englanti, mikä on kyllä ollut hyvää kuunteluharjoitusta) eikä se ole tarjolla luettavana e-kirjana.

Äänikirjana olen myös kuunnellut Sami Minkkisen Havaintoja parisuhteesta -kirjaa. Olen lueskellut jo pidemmän aikaa Minkkisen blogia ja seurannut hänen Facebook päivityksiään, ja mielestäni tämä kirja jos mikä on äänikirjana oivallinen! Tekstit ovat sopivan lyhyitä, jotta niitä voi kuunnella halutessaan vain yhden kerrallaan pieneksi piristykseksi tai sitten useamman peräjälkeen, jos haluaa pidemmäksi aikaa viihdykettä. Itse ainakin tykkäsin tästä kovasti, ja Minkkisen itsensä lukemana tekstit saavat vielä aivan uuden ulottuvuuden.

Romaaneja en ole vielä kuunnellut enkä lukenut BookBeatista. Tämä johtuu ehkä siitä, että karsastan kertojan ääntä. Tarkoitan siis, että kertojan äänen pitää olla juuri oikeanlainen, että voisin kuvitella kuuntelevani kokonaisen romaanin jonkun muun kuin oman sisäisen ääneni kertomana. Onneksi kokeilukuukautta on vielä jäljellä, joten ehdin (toivottavasti) löytää mieluisen kertojanäänen romaanien keskuudesta.

E-kirja kokeiluuni on toistaiseksi päätynyt kaksi kirjaa: Marie Kondon KonMari - siivouksen elämänmullistava taika! ja Satu Rämön & Hanne Valtarin Unelmahommissa. Molemmat toimivat e-kirjana ihan hyvin, sillä kirjat ovat melko nopealukuisia ja sen verran innostavia, että on hyvä kun ne kulkevat mukana joka paikkaan kännykän matkassa, mikäli lukuhimo yllättää. Ruudulta lukeminen ei ole missään nimessä minun juttuni (päänsärky - not good, väsyneet silmät - not good) mutta joissain tilanteissa on ollut kivaa, kun on vain voinut avata BookBeat sovelluksen ja etsiä luettavaa. Vaikka melkein kaikkialla minulla kovakantinen kirja onkin matkassa, on myös tilanteita, jolloin olen vailla sivujen havinaa. Tällöin e-kirjan lukeminen on parempi vaihtoehto, kuin aivoton facebookin selaaminen.
 

Kaiken kaikkiaan olen ollut ihan iloisesti yllättynyt BookBeatistä ja siitä, kuinka paljon olen loppupeleissä palvelua intoutunut käyttämään. Vaikkei se korvaa kovakantisten kirjojen lukemista, se tuo lukemisen mahdolliseksi myös sellaisiin tilanteisiin, joissa aikaisemmin olen ollut vailla kirjoja. Hyvä palvelu siis kyseessä, suosittelen. Uskoisin tämän olevan hyvä kannustin lukemiselle myös sellaisilla ihmisillä, jotka eivät varsinaisesti tykkää lukea tai jotka haluaisivat lukea, mutteivat syystä tai toisesta tule niin tehneeksi.

Lukuintoa kaikkien viikkoon! ♥

MIKSET SINÄ VOISI SAAVUTTAA UNELMIASI?

Onko sinulla unelma? Harras toive? Päivähaaveilujesi alituinen kohde?

Oletko koskaan miettinyt, että voisit todella saavuttaa sen, mistä unelmoit?

Unelmien toteuttamista tunnutaan pitävän muutamien harvojen yksinoikeutena. Vain tietynlaiset ihmiset voivat saavuttaa unelmatyön, unelmaelämän, matkustaa maailman ääriin ja toteuttaa villeimmät haaveensa. Mutta enhän minä, koska minä olen vain tavallinen tallaaja.

Pysähdyhän hetkeksi. Siis mitä ihmettä?

Mikset sinä voisi seikkailla? Mikset sinä voisi saada unelmiesi työpaikkaa? Mikset sinä voisi joskus elää sellaista elämää, jota ihailemasi henkilöt elävät?

Mikä sinua pidättelee tai estää?

Koska jos todella mietit ja karsit kaikki tekosyyt, jäljelle jää vain yksi sinusta kiinni pitävä tekijä.

Sinä itse.

Älä jarruta itseäsi. Älä lannista mielesi huutoa ja kaipuuta parempaan. Älä anna unelmoivan sinäsi kuolla. Älä lyttää itseäsi ja kyvykkyyttäsi.

Sinä olet upea. Sinä olet osaava ja kykenevä. Sinä voit tehdä ihan mitä haluat. Tämä on sinun elämäsi, sinä määräät. Oletko valmis?

Luota siis itseesi. Anna itsellesi voimaannuttava halaus. Päästä mielesi lentoon ja irrota kahleet, irrota viimeisetkin kahleet. Anna itsesi olla oman elämäsi sankari. Luota itseesi niin lujasti kuin vain ikinä pystyt ja niin sinä saat siivet.

ILTASATUJEN LUKIJAT

Yksi parhaita lukemiseen ja kirjoihin liittyviä asioita ovat iltasadut.

Iltasatujen lukeminen olisi toki ihan hyvä juttu, miettii joku, mutta harmi kun ei ole lapsia, joille niitä lukea.

Tai ehkä joku tuumaa nyökkäillen: kyllä, minä luen aina iltaisin kirjoja itsekseni sängyssä loikoillen, se on hyvää lääkettä nukahtamiseen.

Mutta en tarkoita nyt iltaisin lukemista vaan iltasatuja. Sitä kun vähintään kaksi ihmistä käpertyy vierekkäin peiton alle sänkyyn tai sohvalle, toinen ottaa kirjan ja alkaa lukea toiselle ääneen. Eikä iltasatujen lukeminen vaadi sitä, että kuuntelijana on lapsi.

Siinä on ihan oma taikansa, kuunnella toisen kertomaa. Rakastin sitä jo lapsena. Meillä kotona luettiin joka ilta yksi tai useampi iltasatu, jota me kaikki sisarukset kokoonnuimme kuulemaan. Äiti ja isä olivat aina mahtavia sadunlukijoita, sillä he eläytyivät ja muuntelivat ääntään vuorosanojen lausujan mukaan. Vielä silloinkin, kun olin jo itse vähän vanhempi ja iltasadut suunnattu pääsääntöisesti nuoremmille sisaruksilleni, saavuin olohuoneen sohvan nurkkaan kuuntelemaan heille luettua satua. Miksi jäädä paitsi jostain niin mukavasta, vain koska on muka liian iso.

En usko, että ihminen voi koskaan olla liian vanha iltasaduille. Siksipä luemmekin nykyään iltasatuja poikaystäväni kanssa toisillemme. Emme joka ilta, mutta silloin tällöin kun siltä tuntuu. Aina meillä on jokin kirja kesken, jota sitten oikean mielentilan koittaessa luemme toisillemme. Vuoron perään, luku kerrallaan.

Mitä me sitten oikein luemme? Tähänastisena periaatteenamme on ollut lukea yhdessä nimenomaan satuja ja tarinoita, ei niinkään aikuistenromaaneja, sillä niitä ehtii kyllä lukea itsekseenkin. Olemme lukeneet Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärintyttären sekä A.A. Milnen Nalle Puhit. Toisinaan luemme lyhyitä tarinoita, toisinaan pidempiä. Tällä hetkellä menossa on Veljeni Leijonamieli.

Iltasadut ovat oivallinen tapa rauhoittua illalla, viettää aikaa yhdessä ja antaa mielen levätä. Meistä on ollut ihanaa palata lapsuuden tarinoiden pariin, verestää hyviä lukumuistoja. Kokemukseni mukaan iltasatujen lukeminen yhdistää meitä myös ihan uudella tavalla, siinä on jotain herkkää ja ihanaa. Tulevaisuudessa haluan ehdottomasti siirtää rakkauden iltasatuihin myös mahdollisille lapsilleni.

Jos et ole vielä aikuisiällä päässyt lukemaan tai kuuntelemaan iltasatua toisen aikuisen ihmisen kanssa, suosittelen lämpimästi. Se ei vaadi kuin hieman leikkimielisyyttä ja tujauksen halua astua satujen valtakuntaan.

RÄNTÄSADETTA JA KAHVIA

Ulkona rätkii räntää jo ties monettako päivää. Tällä viikolla olen kuullut laittoman paljon valitusta säästä ja siitä, miten kevät ei koskaan tule. Minun mieleni vetää alemmaksi pikemminkin tuo ainainen valitus kuin säätila. Olisihan se ihanaa jos välillä aurinko pilkahtelisi, mutta eihän sade maata kaada. Sitä paitsi sadesäällä voi tehdä niin monia kivoja juttuja sisätiloissa, että mitäpä sitä valittamaan.

Säästä ruikuttaminen on muutenkin aika raskasta. Vaikka kuinka hokisit sateen kurjuutta ja tanssisit aurinkotanssia pilvien väistymiseksi, ei sillä juuri ole vaikutusta. Parempi keskittyä muihin asioihin. Itse olen löytänyt intoa ja iloa kaiken tämän kevätharmauden keskellä esimerkiksi seuraavista asioista:

Äänikirjat

Pidän lukemisesta (olikohan jollekulle vielä epäselvää:D) todella paljon, mutta olen myös kiinnostuneena kuikuillut äänikirjojen perään. Niissä on jotain kiinnostavaa, niiden avulla kun voisin "lukea" kirjoja silloinkin, kun en varsinaisesti voi lukea. Tarkoittaen siis vaikkapa silloin, kun ajan autoa tai pyöräilen. Niinpä päätin aloittaa kokeilujakson BookBeat palvelussa. Olen vasta kokeilujaksoni alussa, joten paljon en voi vielä tuntemuksiani äänikirjoja kohtaan avata, mutta hauskaltahan tuo tarinoiden kuunteleminen kuulostaa!

Sykemittarilla leikkiminen

Ostin vastattain itselleni urheilukellon, jonka myötä omistan nyt ensimmäistä kertaa elämässäni myös sykemittarin. Kello, jonka hankin on Polarin A300, johon on sisäänrakennettu myös aktiivisuusmittari. Erityisen veikeää on ollut se, kuinka kello alkaa väristä ja patistaa liikkeelle, jos on istunut liian kauan. On myös hauskaa, kun omaa aktiivisuutta voi seurata pitkin päivää ja treeneihin saa ihan uutta intoa sykkeen seuraamisesta ja kannustavista palautteista joita kello antaa. Lisäksi päivän aktiivisuustavoitteen saavuttamisesta tulee helposti päähänpinttymä, hyvässä mielessä tässä tapauksessa!

Siivoaminen

Onko täällä muita himosiivoajia mitä sadepäiviin tulee? En koe olevani loppujen lopuksi mitenkään ultimaattisen siisti ihminen, mutta kun alan siivota niin silloin kanssa siivotaan! Parasta on nähdä oma kättensä jälki kun päivän päätteeksi lattiat kiiltävät, kaapit ovat ojennuksessa, tiskit tiskattuina ja pyykit pestynä ja viikattuna. Tällä hetkellä luen myös KonMaria, saa nähdä mullistaako teos minunkin eläväni, niin kuin sen väitetään mullistaneen niin kovin monen elämän (suoraan sanoen epäilen tätä omalla kohdallani, mutta never say never).

Kahvi

Mikä maistuisikaan niin hyvältä kuin kahvi, kun ulkona on koiranilma ja sisällä lämmintä (siistiä) ja miellyttävää.Oletteko muuten koskaan miettineet, että kahvi maistuu monesti jotenkin paremmalta, kun sen saa nautiskella kaikessa rauhassa ihan yksinään? Ehkä yksin ollessa makuun tulee keskityttyä enemmän, kun ei tarvitse jutella kenenkään kanssa. Yhtä kaikki kahvi on hyvä keino piristää mieltä tällaisina räntäsade päivinä. Eikä palan painikkeena pulla tai pari ainakaan haittaa tee! ;)

Oh well. Tästä kirjoituksesta innostuneena tajusin, että voisin yhdistää kaikki nämä kivat jutut yhdeksi isoksi tekemispalloksi. Seuraavaksi taidankin laittaa sykemittarin päälle, äänikirjan pauhaamaan kuulokkeista ja aloittaa siivoamisen. Voin kuunnella, siivota ja seurata aktiivisuuttani siivoamisen aikana ja tämän päätteeksi palkita itseni kupposella kahvia (ja sillä pullalla). Tästä tulee hyvä päivä!

Ihanaa räntäsade perjantaita kaikille! ♥

MATKAKUUME

Minulla on aivan hillitön matkakuume.

Okei myönnettäköön, että minulla on lähes aina hillitön matkakuume. Erona kuitenkin normaaliin matkusteluintohurmokseen nyt on aika, jolloin voin antaa itselleni vapaasti luvan etsiä matkoja ja suunnitella uutta reissua, koska tiedän, että minulla on siihen mahdollisuus!

Tulevan kesän kesälomat ovat varmistuneet ja onnistuttiin poikaystäväni kanssa saamaan samanaikaista lomaa jopa kaksi viikkoa. Olen niin niin onnellinen tästä, koska se tarkoittaa, että voimme lähteä helposti vaikkapa viikon mittaiselle lomareissulle - minne, se on vielä auki.

Toki matkavaihtoehtoja rajaamassa on muutamia tekijöitä. Koska olemme varsin kustannustietoisia matkalaisia, yritämme toki löytää mahdollisimman edullisia tapoja matkustaa ja yöpyä. Tätä hankaloittaa jonkin verran se, että meillä on vain ne rajatut kaksi viikkoa kesäkuun alussa, jolloin matkustaminen on mahdollista. Lippuja ei siis oikein voi ostaa tarjousten perässä juoksemalla, kun tarjoushinnat monesti sijoittuvat tämän kaksiviikkoisemme ulkopuolelle. Koska tavoitteenamme on myös selvitä etenkin matkoista edullisesti, ei viikon mittainen Karibian loma oikein tule kyseeseen.

Tällä hetkellä minua eniten innostava matkakohde olisi ehdottomasti Skotlanti. Haluaisin päästä vaeltelemaan nummille ja näkemään edes pari Skotlannin linnoista. Skotlanti innostukseni on saanut vielä tänä keväänä uutta puhtia, kun olen katsonut Outlander -sarjaa, joten tuntuu että minun olisi aivan pakkopakkopakko päästä käymään Skotlannissa! ;D

Valitettavasti lennot Skotlantiin maksavat varsin paljon, ja viikko tuntuu aika lyhyeltä ajalta, mikäli haluaisi oikeasti kierrellä ympäri Skotlantia. Voikin olla, että säästän tämän unelmieni lomakohteen ensikesälle. Ehkä silloin saisin aikaiseksi hankkia vaikka interrail kortin ja pääsisin pitemmäksi aikaa Skotlantia kiertämään! Tämä toki vaatisi hyvän mittaisen loman...

Matkoja on ihanaa suunnitella, toteutuvatpa ne sitten kuukauden, vuoden tai kymmenen vuoden päästä. Minulla on lukuisia matkakohteita, joissa haluaisin päästä elämäni aikana vierailemaan. Ehkäpä seuraavan kerran matkoista puhuttaessa listaan paikat, joissa erityisen paljon haluaisin päästä käymään. Skotlanti olisi varmasti tämän hetken listaykkönen ;)

Millaisia matkasuunnitelmia tai toiveita teillä on tulevaisuudelle?

KUVA: PINTEREST

KAUAN ON AIKAA SIITÄ

En ole kirjoittanut aikoihin.

Tai olenhan minä kirjoittanut. Massoittain, sivukaupalla tekstiä fonttikoolla 12 rivivälillä 1,5. Esseitä, luentopäiväkirjoja, kandia.

Päiväkirjaakin olen kirjoittanut. Runoja silloin tällöin.

Tänne en ole kuitenkaan pihahtanutkaan, en ripotellut edes muutamaa hassua sanaa yli kuukauteen, ehkä puoleentoista.

Aina aika ei riitä. Joskus elämä ottaa vallan ja kuljettaa huimaa vauhtia arjen pienistä seikkailuista suurempiin eikä aikaa jää sosiaalisen median haahuilulle. Se on minusta enemmän kuin okei.

Vaikka tänne kirjoittaminen on ollut katkolla, olen kiireenkin keskellä yrittänyt lukea kirjoja. Hauskoja, surullisia, ajatuksiaherättäviä. Muutakin kuin tutkimuskirjallisuutta. Tällä hetkellä mieltäni kutkuttaa kesken jäänyt Annoin sinun mennä, jonka pariin pääsen palaamaan vasta liki viikon kuluttua. Jäi vain sata sivua lukematta, pari hassua sivua! Mutta kirja ei ollut minun, en voinut sitä mukaani ottaa kun lähdin maailmalle.

Onneksi on kirjat, sanat, lauseet ja niiden kaikkien kirjoittajat. Onneksi on mielikuvituksen lahjan omaavia ihmisiä, lukuisia taitureita jotka osaavat laittaa seikkailut paperille.

Jospa vauhdikas arkeni hidastuisi piakkoin. Tulisivat leppoisat aamut, toimettomat päivät. Olisi aikaa luovuuden purskahduksille, enemmän aikaa sanoille. Kun sen aika koittaa, vuodatan jälleen osan mielessäni hyppivistä kirjaimista tännekin.

Siihen asti, lukekaa kirjoja, nauttikaa kahvista ja mikäli teillä on kalenterissa tilaa, hengittäkää toimettomuutta syvälle sisuksiinne ja tuntekaa sen rentouttava voima.

Kaunista tiistaita tyypit ♥

HAAVEENA TYÖHUONE

Viime aikoina olen alkanut haaveilla omasta yksityisestä työhuoneesta aivan uudella intensiteetillä. Minulla on melko selkeä visio siitä, minkälaisen tunnelman haluaisin työhuoneessani vallitsevan. Yksittäisistä esineistä tai huonekaluista minulle ei vielä ole niin tarkkaa näkemystä vaan olen avoin monenlaisille ratkaisuille.

 

 

Tällä hetkellä minulla ei ole erillistä työhuonetta, ainoastaan työpöytä. Eikä työpöytänikään ole yksin minun: jaan sen yhdessä poikaystäväni kanssa. Näin ollen pöytä peittyy vuoron perään hänen opiskelutarvikkeistaan ja sitten taas minun kirjoistani, enkä ole pystynyt tekemään työpisteestä omannäköistäni, nättiä ja rauhaisaa, jo yksin tämän vuoksi. Tilanpuutteen vuoksi ei kahden työpöydän omistaminen ole kuitenkaan mahdollista, puhumattakaan erillisestä työhuoneesta.

Onneksi voin aina haaveilla, ja sitä olenkin tehnyt ja ahkerasti! Kun minulla sitten joskus tulevaisuudessa on oma työpisteeni (mieluiten huoneessa mahdollistuisivat töiden teon ja kirjoittamisen lisäksi myös muut harrastukseni kuten kitaransoitto, maalaaminen ym., ja voisin kutsua työhuonettani oikeammin harrastushuoneeksi tai ehkä ateljeeksi ;>) sen sisustaminen ja mieleiseksi laittaminen on sitäkin ihanampaa, kun siitä unelmointiin on vierähtänyt tovi jos toinenkin!

Kuvat: PINTEREST

AURINKOA JA ELOSSA OLEMISTA

Aurinkoisina talvipäivinä tulee tunne, että on jotenkin tavallista enemmän elossa.

Kirkkaat säteet lämmittävät poskia ja ulkona tekee koko ajan mieli pysähtyä niille sijoilleen, kääntää kasvot kohti aurinkoa, sulkea silmät ja  h e n g i t t ä ä .

Hitaasti sisään ja vähintäänkin yhtä hitaasti ulos. Antaa hengityksen huuruta pakkasessa, antaa poskia nipistellä. Kävelisinkö kotiin sittenkin pidempää reittiä, hmm, ehkä keitän kahvit kun pääsen perille.

Jos aurinkoisena päivänä on vielä vapaapäivä, riemu saattaa suorastaan purskahdella ulos kuplivana nauruna ja hymyinä tuntemattomille. Vaikka ei se mitään, jos olisi töitäkin: jos on iltavuoro, voi käydä retkellä heti aamusta, juoda kaakaota termarista.

Vaatteet on mun aatteet, jalassa toppahousut ja muhkea huivi kaulan suojana. Talven tyttö ja talvirakkaus. Milloin lähdetään pulkkamäkeen?

Talvessa on kauneutta, toivottavasti useampi näkisi sen.