maanantai 8. toukokuuta 2017

ILTASATUJEN LUKIJAT


Yksi parhaita lukemiseen ja kirjoihin liittyviä asioita ovat iltasadut.

Iltasatujen lukeminen olisi toki ihan hyvä juttu, miettii joku, mutta harmi kun ei ole lapsia, joille niitä lukea.

Tai ehkä joku tuumaa nyökkäillen: kyllä, minä luen aina iltaisin kirjoja itsekseni sängyssä loikoillen, se on hyvää lääkettä nukahtamiseen.

Mutta en tarkoita nyt iltaisin lukemista vaan iltasatuja. Sitä kun vähintään kaksi ihmistä käpertyy vierekkäin peiton alle sänkyyn tai sohvalle, toinen ottaa kirjan ja alkaa lukea toiselle ääneen. Eikä iltasatujen lukeminen vaadi sitä, että kuuntelijana on lapsi.

Siinä on ihan oma taikansa, kuunnella toisen kertomaa. Rakastin sitä jo lapsena. Meillä kotona luettiin joka ilta yksi tai useampi iltasatu, jota me kaikki sisarukset kokoonnuimme kuulemaan. Äiti ja isä olivat aina mahtavia sadunlukijoita, sillä he eläytyivät ja muuntelivat ääntään vuorosanojen lausujan mukaan. Vielä silloinkin, kun olin jo itse vähän vanhempi ja iltasadut suunnattu pääsääntöisesti nuoremmille sisaruksilleni, saavuin olohuoneen sohvan nurkkaan kuuntelemaan heille luettua satua. Miksi jäädä paitsi jostain niin mukavasta, vain koska on muka liian iso.

En usko, että ihminen voi koskaan olla liian vanha iltasaduille. Siksipä luemmekin nykyään iltasatuja poikaystäväni kanssa toisillemme. Emme joka ilta, mutta silloin tällöin kun siltä tuntuu. Aina meillä on jokin kirja kesken, jota sitten oikean mielentilan koittaessa luemme toisillemme. Vuoron perään, luku kerrallaan.

Mitä me sitten oikein luemme? Tähänastisena periaatteenamme on ollut lukea yhdessä nimenomaan satuja ja tarinoita, ei niinkään aikuistenromaaneja, sillä niitä ehtii kyllä lukea itsekseenkin. Olemme lukeneet Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärintyttären sekä A.A. Milnen Nalle Puhit. Toisinaan luemme lyhyitä tarinoita, toisinaan pidempiä. Tällä hetkellä menossa on Veljeni Leijonamieli.

Iltasadut ovat oivallinen tapa rauhoittua illalla, viettää aikaa yhdessä ja antaa mielen levätä. Meistä on ollut ihanaa palata lapsuuden tarinoiden pariin, verestää hyviä lukumuistoja. Kokemukseni mukaan iltasatujen lukeminen yhdistää meitä myös ihan uudella tavalla, siinä on jotain herkkää ja ihanaa. Tulevaisuudessa haluan ehdottomasti siirtää rakkauden iltasatuihin myös mahdollisille lapsilleni.

Jos et ole vielä aikuisiällä päässyt lukemaan tai kuuntelemaan iltasatua toisen aikuisen ihmisen kanssa, suosittelen lämpimästi. Se ei vaadi kuin hieman leikkimielisyyttä ja tujauksen halua astua satujen valtakuntaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti