ILTASATUJEN LUKIJAT

Yksi parhaita lukemiseen ja kirjoihin liittyviä asioita ovat iltasadut.

Iltasatujen lukeminen olisi toki ihan hyvä juttu, miettii joku, mutta harmi kun ei ole lapsia, joille niitä lukea.

Tai ehkä joku tuumaa nyökkäillen: kyllä, minä luen aina iltaisin kirjoja itsekseni sängyssä loikoillen, se on hyvää lääkettä nukahtamiseen.

Mutta en tarkoita nyt iltaisin lukemista vaan iltasatuja. Sitä kun vähintään kaksi ihmistä käpertyy vierekkäin peiton alle sänkyyn tai sohvalle, toinen ottaa kirjan ja alkaa lukea toiselle ääneen. Eikä iltasatujen lukeminen vaadi sitä, että kuuntelijana on lapsi.

Siinä on ihan oma taikansa, kuunnella toisen kertomaa. Rakastin sitä jo lapsena. Meillä kotona luettiin joka ilta yksi tai useampi iltasatu, jota me kaikki sisarukset kokoonnuimme kuulemaan. Äiti ja isä olivat aina mahtavia sadunlukijoita, sillä he eläytyivät ja muuntelivat ääntään vuorosanojen lausujan mukaan. Vielä silloinkin, kun olin jo itse vähän vanhempi ja iltasadut suunnattu pääsääntöisesti nuoremmille sisaruksilleni, saavuin olohuoneen sohvan nurkkaan kuuntelemaan heille luettua satua. Miksi jäädä paitsi jostain niin mukavasta, vain koska on muka liian iso.

En usko, että ihminen voi koskaan olla liian vanha iltasaduille. Siksipä luemmekin nykyään iltasatuja poikaystäväni kanssa toisillemme. Emme joka ilta, mutta silloin tällöin kun siltä tuntuu. Aina meillä on jokin kirja kesken, jota sitten oikean mielentilan koittaessa luemme toisillemme. Vuoron perään, luku kerrallaan.

Mitä me sitten oikein luemme? Tähänastisena periaatteenamme on ollut lukea yhdessä nimenomaan satuja ja tarinoita, ei niinkään aikuistenromaaneja, sillä niitä ehtii kyllä lukea itsekseenkin. Olemme lukeneet Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärintyttären sekä A.A. Milnen Nalle Puhit. Toisinaan luemme lyhyitä tarinoita, toisinaan pidempiä. Tällä hetkellä menossa on Veljeni Leijonamieli.

Iltasadut ovat oivallinen tapa rauhoittua illalla, viettää aikaa yhdessä ja antaa mielen levätä. Meistä on ollut ihanaa palata lapsuuden tarinoiden pariin, verestää hyviä lukumuistoja. Kokemukseni mukaan iltasatujen lukeminen yhdistää meitä myös ihan uudella tavalla, siinä on jotain herkkää ja ihanaa. Tulevaisuudessa haluan ehdottomasti siirtää rakkauden iltasatuihin myös mahdollisille lapsilleni.

Jos et ole vielä aikuisiällä päässyt lukemaan tai kuuntelemaan iltasatua toisen aikuisen ihmisen kanssa, suosittelen lämpimästi. Se ei vaadi kuin hieman leikkimielisyyttä ja tujauksen halua astua satujen valtakuntaan.

RÄNTÄSADETTA JA KAHVIA

Ulkona rätkii räntää jo ties monettako päivää. Tällä viikolla olen kuullut laittoman paljon valitusta säästä ja siitä, miten kevät ei koskaan tule. Minun mieleni vetää alemmaksi pikemminkin tuo ainainen valitus kuin säätila. Olisihan se ihanaa jos välillä aurinko pilkahtelisi, mutta eihän sade maata kaada. Sitä paitsi sadesäällä voi tehdä niin monia kivoja juttuja sisätiloissa, että mitäpä sitä valittamaan.

Säästä ruikuttaminen on muutenkin aika raskasta. Vaikka kuinka hokisit sateen kurjuutta ja tanssisit aurinkotanssia pilvien väistymiseksi, ei sillä juuri ole vaikutusta. Parempi keskittyä muihin asioihin. Itse olen löytänyt intoa ja iloa kaiken tämän kevätharmauden keskellä esimerkiksi seuraavista asioista:

Äänikirjat

Pidän lukemisesta (olikohan jollekulle vielä epäselvää:D) todella paljon, mutta olen myös kiinnostuneena kuikuillut äänikirjojen perään. Niissä on jotain kiinnostavaa, niiden avulla kun voisin "lukea" kirjoja silloinkin, kun en varsinaisesti voi lukea. Tarkoittaen siis vaikkapa silloin, kun ajan autoa tai pyöräilen. Niinpä päätin aloittaa kokeilujakson BookBeat palvelussa. Olen vasta kokeilujaksoni alussa, joten paljon en voi vielä tuntemuksiani äänikirjoja kohtaan avata, mutta hauskaltahan tuo tarinoiden kuunteleminen kuulostaa!

Sykemittarilla leikkiminen

Ostin vastattain itselleni urheilukellon, jonka myötä omistan nyt ensimmäistä kertaa elämässäni myös sykemittarin. Kello, jonka hankin on Polarin A300, johon on sisäänrakennettu myös aktiivisuusmittari. Erityisen veikeää on ollut se, kuinka kello alkaa väristä ja patistaa liikkeelle, jos on istunut liian kauan. On myös hauskaa, kun omaa aktiivisuutta voi seurata pitkin päivää ja treeneihin saa ihan uutta intoa sykkeen seuraamisesta ja kannustavista palautteista joita kello antaa. Lisäksi päivän aktiivisuustavoitteen saavuttamisesta tulee helposti päähänpinttymä, hyvässä mielessä tässä tapauksessa!

Siivoaminen

Onko täällä muita himosiivoajia mitä sadepäiviin tulee? En koe olevani loppujen lopuksi mitenkään ultimaattisen siisti ihminen, mutta kun alan siivota niin silloin kanssa siivotaan! Parasta on nähdä oma kättensä jälki kun päivän päätteeksi lattiat kiiltävät, kaapit ovat ojennuksessa, tiskit tiskattuina ja pyykit pestynä ja viikattuna. Tällä hetkellä luen myös KonMaria, saa nähdä mullistaako teos minunkin eläväni, niin kuin sen väitetään mullistaneen niin kovin monen elämän (suoraan sanoen epäilen tätä omalla kohdallani, mutta never say never).

Kahvi

Mikä maistuisikaan niin hyvältä kuin kahvi, kun ulkona on koiranilma ja sisällä lämmintä (siistiä) ja miellyttävää.Oletteko muuten koskaan miettineet, että kahvi maistuu monesti jotenkin paremmalta, kun sen saa nautiskella kaikessa rauhassa ihan yksinään? Ehkä yksin ollessa makuun tulee keskityttyä enemmän, kun ei tarvitse jutella kenenkään kanssa. Yhtä kaikki kahvi on hyvä keino piristää mieltä tällaisina räntäsade päivinä. Eikä palan painikkeena pulla tai pari ainakaan haittaa tee! ;)

Oh well. Tästä kirjoituksesta innostuneena tajusin, että voisin yhdistää kaikki nämä kivat jutut yhdeksi isoksi tekemispalloksi. Seuraavaksi taidankin laittaa sykemittarin päälle, äänikirjan pauhaamaan kuulokkeista ja aloittaa siivoamisen. Voin kuunnella, siivota ja seurata aktiivisuuttani siivoamisen aikana ja tämän päätteeksi palkita itseni kupposella kahvia (ja sillä pullalla). Tästä tulee hyvä päivä!

Ihanaa räntäsade perjantaita kaikille! ♥

MATKAKUUME

Minulla on aivan hillitön matkakuume.

Okei myönnettäköön, että minulla on lähes aina hillitön matkakuume. Erona kuitenkin normaaliin matkusteluintohurmokseen nyt on aika, jolloin voin antaa itselleni vapaasti luvan etsiä matkoja ja suunnitella uutta reissua, koska tiedän, että minulla on siihen mahdollisuus!

Tulevan kesän kesälomat ovat varmistuneet ja onnistuttiin poikaystäväni kanssa saamaan samanaikaista lomaa jopa kaksi viikkoa. Olen niin niin onnellinen tästä, koska se tarkoittaa, että voimme lähteä helposti vaikkapa viikon mittaiselle lomareissulle - minne, se on vielä auki.

Toki matkavaihtoehtoja rajaamassa on muutamia tekijöitä. Koska olemme varsin kustannustietoisia matkalaisia, yritämme toki löytää mahdollisimman edullisia tapoja matkustaa ja yöpyä. Tätä hankaloittaa jonkin verran se, että meillä on vain ne rajatut kaksi viikkoa kesäkuun alussa, jolloin matkustaminen on mahdollista. Lippuja ei siis oikein voi ostaa tarjousten perässä juoksemalla, kun tarjoushinnat monesti sijoittuvat tämän kaksiviikkoisemme ulkopuolelle. Koska tavoitteenamme on myös selvitä etenkin matkoista edullisesti, ei viikon mittainen Karibian loma oikein tule kyseeseen.

Tällä hetkellä minua eniten innostava matkakohde olisi ehdottomasti Skotlanti. Haluaisin päästä vaeltelemaan nummille ja näkemään edes pari Skotlannin linnoista. Skotlanti innostukseni on saanut vielä tänä keväänä uutta puhtia, kun olen katsonut Outlander -sarjaa, joten tuntuu että minun olisi aivan pakkopakkopakko päästä käymään Skotlannissa! ;D

Valitettavasti lennot Skotlantiin maksavat varsin paljon, ja viikko tuntuu aika lyhyeltä ajalta, mikäli haluaisi oikeasti kierrellä ympäri Skotlantia. Voikin olla, että säästän tämän unelmieni lomakohteen ensikesälle. Ehkä silloin saisin aikaiseksi hankkia vaikka interrail kortin ja pääsisin pitemmäksi aikaa Skotlantia kiertämään! Tämä toki vaatisi hyvän mittaisen loman...

Matkoja on ihanaa suunnitella, toteutuvatpa ne sitten kuukauden, vuoden tai kymmenen vuoden päästä. Minulla on lukuisia matkakohteita, joissa haluaisin päästä elämäni aikana vierailemaan. Ehkäpä seuraavan kerran matkoista puhuttaessa listaan paikat, joissa erityisen paljon haluaisin päästä käymään. Skotlanti olisi varmasti tämän hetken listaykkönen ;)

Millaisia matkasuunnitelmia tai toiveita teillä on tulevaisuudelle?

KUVA: PINTEREST

KAUAN ON AIKAA SIITÄ

En ole kirjoittanut aikoihin.

Tai olenhan minä kirjoittanut. Massoittain, sivukaupalla tekstiä fonttikoolla 12 rivivälillä 1,5. Esseitä, luentopäiväkirjoja, kandia.

Päiväkirjaakin olen kirjoittanut. Runoja silloin tällöin.

Tänne en ole kuitenkaan pihahtanutkaan, en ripotellut edes muutamaa hassua sanaa yli kuukauteen, ehkä puoleentoista.

Aina aika ei riitä. Joskus elämä ottaa vallan ja kuljettaa huimaa vauhtia arjen pienistä seikkailuista suurempiin eikä aikaa jää sosiaalisen median haahuilulle. Se on minusta enemmän kuin okei.

Vaikka tänne kirjoittaminen on ollut katkolla, olen kiireenkin keskellä yrittänyt lukea kirjoja. Hauskoja, surullisia, ajatuksiaherättäviä. Muutakin kuin tutkimuskirjallisuutta. Tällä hetkellä mieltäni kutkuttaa kesken jäänyt Annoin sinun mennä, jonka pariin pääsen palaamaan vasta liki viikon kuluttua. Jäi vain sata sivua lukematta, pari hassua sivua! Mutta kirja ei ollut minun, en voinut sitä mukaani ottaa kun lähdin maailmalle.

Onneksi on kirjat, sanat, lauseet ja niiden kaikkien kirjoittajat. Onneksi on mielikuvituksen lahjan omaavia ihmisiä, lukuisia taitureita jotka osaavat laittaa seikkailut paperille.

Jospa vauhdikas arkeni hidastuisi piakkoin. Tulisivat leppoisat aamut, toimettomat päivät. Olisi aikaa luovuuden purskahduksille, enemmän aikaa sanoille. Kun sen aika koittaa, vuodatan jälleen osan mielessäni hyppivistä kirjaimista tännekin.

Siihen asti, lukekaa kirjoja, nauttikaa kahvista ja mikäli teillä on kalenterissa tilaa, hengittäkää toimettomuutta syvälle sisuksiinne ja tuntekaa sen rentouttava voima.

Kaunista tiistaita tyypit ♥

HAAVEENA TYÖHUONE

Viime aikoina olen alkanut haaveilla omasta yksityisestä työhuoneesta aivan uudella intensiteetillä. Minulla on melko selkeä visio siitä, minkälaisen tunnelman haluaisin työhuoneessani vallitsevan. Yksittäisistä esineistä tai huonekaluista minulle ei vielä ole niin tarkkaa näkemystä vaan olen avoin monenlaisille ratkaisuille.

 

 

Tällä hetkellä minulla ei ole erillistä työhuonetta, ainoastaan työpöytä. Eikä työpöytänikään ole yksin minun: jaan sen yhdessä poikaystäväni kanssa. Näin ollen pöytä peittyy vuoron perään hänen opiskelutarvikkeistaan ja sitten taas minun kirjoistani, enkä ole pystynyt tekemään työpisteestä omannäköistäni, nättiä ja rauhaisaa, jo yksin tämän vuoksi. Tilanpuutteen vuoksi ei kahden työpöydän omistaminen ole kuitenkaan mahdollista, puhumattakaan erillisestä työhuoneesta.

Onneksi voin aina haaveilla, ja sitä olenkin tehnyt ja ahkerasti! Kun minulla sitten joskus tulevaisuudessa on oma työpisteeni (mieluiten huoneessa mahdollistuisivat töiden teon ja kirjoittamisen lisäksi myös muut harrastukseni kuten kitaransoitto, maalaaminen ym., ja voisin kutsua työhuonettani oikeammin harrastushuoneeksi tai ehkä ateljeeksi ;>) sen sisustaminen ja mieleiseksi laittaminen on sitäkin ihanampaa, kun siitä unelmointiin on vierähtänyt tovi jos toinenkin!

Kuvat: PINTEREST

AURINKOA JA ELOSSA OLEMISTA

Aurinkoisina talvipäivinä tulee tunne, että on jotenkin tavallista enemmän elossa.

Kirkkaat säteet lämmittävät poskia ja ulkona tekee koko ajan mieli pysähtyä niille sijoilleen, kääntää kasvot kohti aurinkoa, sulkea silmät ja  h e n g i t t ä ä .

Hitaasti sisään ja vähintäänkin yhtä hitaasti ulos. Antaa hengityksen huuruta pakkasessa, antaa poskia nipistellä. Kävelisinkö kotiin sittenkin pidempää reittiä, hmm, ehkä keitän kahvit kun pääsen perille.

Jos aurinkoisena päivänä on vielä vapaapäivä, riemu saattaa suorastaan purskahdella ulos kuplivana nauruna ja hymyinä tuntemattomille. Vaikka ei se mitään, jos olisi töitäkin: jos on iltavuoro, voi käydä retkellä heti aamusta, juoda kaakaota termarista.

Vaatteet on mun aatteet, jalassa toppahousut ja muhkea huivi kaulan suojana. Talven tyttö ja talvirakkaus. Milloin lähdetään pulkkamäkeen?

Talvessa on kauneutta, toivottavasti useampi näkisi sen.

KIRJOITTAMISESTA

Olen aina ollut kirjoittaja, tai ainakin olen aina uskonut vahvasti omaan kirjoittajuuteeni.

Aloitin tarinoiden sepittämisen varhain, heti kun kynä pysyi kädessä ja kirjoittaminen luonnistui. Sittemmin kirjoitin lapsuudessani paljon myös tietokoneella. Ala-asteikäisenä naputtelin yli sata sivuisen tarinan tytöstä ja hänen koirastaan. Voisin väittää, että innoitukseni Helena Meripaasin kirjasarjasta näkyi tarinassani jopa yhtenevinä tapahtumina, mutta minä kirjoitin ja hehkuin ylpeyttä niin tehdessäni.

Koulussa rakastin ainekirjoitusta. Kerran kirjoitin 24 sivua pitkän kertomuksen, jonka henkilöinä täytyi toimia Matka maailman ympäri -tarinasta tutut veijarit. Passepartoutin nimi tuotti ärtymyksen huokauksia vaikeudessaan, mutta minä kirjoitin, enkä olisi halunnut lopettaa.

Yläasteella ainekirjoitus alkoi muuttua tarinamuotoisesta asiapitoisempaan. Minua harmitti niin vietävästi. Olisin vain halunnut maalailla paperille korulauseita, kuvitella kuvittelemasta päästyäni ja seikkailla keksimissäni maailmoissa mielikuvitusihmisten parissa. Lopulta totesin, että olihan mielipidetekstien ja omien ajatusten ylösrustaaminenkin ihan mukiinmenevää puuhaa, kynä suihki menemään ja niin minä jälleen kirjoitin, innostuneena, sanoja ruutupaperille.

Opiskelujen edetessä olen kirjoittanut runsaasti esseitä ja tieteellistä tekstiä. Äidinkielen ällä ylioppilaskirjoituksista on ylpeyden aiheeni.  Yliopistossa olen saanut kirjoittaa asiatekstiä enemmän kuin ehkä haluaisinkaan.

Vapaa-ajallani olen pitäytynyt pääsääntöisesti tarinoissa, lyhyissä ja joskus pitemmissäkin. Harmillisen moni on jäänyt kesken, mutta toisaalta ajattelen, että kaikille yrityksilleni voi vielä joskus tulla käyttöä. Kirjoitan päiväkirjaa, kirjoitan unelmistani. Bussimatkoilla, kahviloissa ja luennoilla kirjoitan runoja ja jokunen kuukausi sitten aloitin myös tämän blogin.

Kaikki tämä, koska haluan kirjoittaa, haluan harjoitusta, haluan leikitellä sanoilla ja oppia. Haluan kehittyä paremmaksi, haluan julkaista tekstiä, haluan, että joku lukee mitä minulla on sanottavana.

Kirjoitan, koska en tiedä mitä muutakaan tekisin. Kirjoitan, koska tunnen olevani siinä hyvä ja koska se tuottaa minulle iloa.

PARHAAT TREENI&HYVINVOINTIKIRJAT

Jos nykypäivänä suuntaa kirjakaupan hyvinvointi- ja treenikirjahyllyille löytää itsensä keskeltä kirjaviidakkoa, jossa kirja toisensa perään toitottaa urheilun ja terveellisen ravinnon sanomaa. Vaikka valikoima on suuri ja olen lukenut useampiakin tämän kategorian opuksia, vain kahdesta olen oikeasti pitänyt.

Sofi Fahrmanin ja Julia Forsin hyvinvointikirjat Bodylicious ja Superlicious ovat aitoja, iloa tuottavia ja miellyttäviä kirjoja. Niissä ei kannusteta dieetteihin tai tarkasti rajattuun ruokavalioon eikä niissä vaadita lukijalta päätä huimaavia liikuntamääriä. Teoksissa pääpointtina on hyvän olon saavuttaminen, itsensä rakastaminen sellaisena kuin on ja terveellinen, aktiivinen elämäntapa. Himoliikuntaa tai tiukkaa kuria keittiön puolella ei näissä kirjoissa liputeta.

Niin Bodylicious kuin Superliciouskin esittelevät kuitenkin lukijalleen tehokkaita treenejä, mitkä voi (mikä parasta) tehdä kotona ilman sen kummempia välineitä. Koska itse rakastan kehonpainolla tehtäviä nopeita treenejä, kirjan harjoitukset ovat olleet minulle aivan täydellisiä. Niistä voi helposti muokata omaa kuntotasoaan vastaavat tai toteuttaa sellaisinaan. Ja nämä treenit todella toimivat, kokeile vaikka!

Varsinaisten lihaskuntoharjoituksien lisäksi kirjoista löytyy esimerkiksi ruokaohjeita ja muita syömiseen liittyviä vinkkejä, pidempiä treeniohjelmia, niksejä juoksuharrastuksen aloittamiseen, raskauden aikaiseen liikuntaan ja niin edelleen. Itse tykkään tosi paljon kumpaisestakin opuksesta juurikin niiden lempeän ja elämänmyönteisen asenteen vuoksi. Ei kenenkään tarvitse lopettaa herkkujen syöntiä kokonaan tai käydä salilla viittä kertaa viikossa, jotta voisi elää terveellistä elämää ja voida hyvin. Pääasia hyvinvoinnissa on nimenomaan tasapaino, aktiivisuus ja hyvä olo, EI itsensä rääkkääminen, syömisten jatkuva kyttääminen/kalorien laskeminen ja alituinen suorittaminen.

Kun minulla on vaikeuksia löytää motivaatiota liikuntaan, ei tarvitse muuta kuin napata Sofin ja Julian teokset hyllystä, selailla hetki, ja heti on parempi mieli. Ja vaikkei hikitreeni innostaisikaan, löytyy kirjoista harjoitteita myös kevyempään joogaan ja venyttelyyn. Väsyneenä kevyt kehonhuolto voikin olla sitä, mitä kroppa eniten kaipaa. Täytyy vain  muistaa olla lempeä itselleen huomatakseen sen.

Ja juuri lempeyttä itseä kohtaan nämä hyvinvointi/treenikirjat opettavat.

PÄIVÄN AJATUS

Ajatus päivääsi. 

Tommy Tabermannia, totta kai.

Hieno mies ja niin viisaita sanoja. 

Tämän ajatuksen voimalla eteenpäin.

Kaunista päivää juuri Sinulle!
♥ ♥ ♥

KEHON- JA MIELENHUOLTOA

 

Helmikuu näyttäytyy minulle kiireellisenä mutta jännittävänä kuukautena. Töitä on paljon samoin opiskelua ja tapahtumia ja levätäkin pitäisi ehtiä jossain välissä. Kalenteri pullistelee ja mieli kiskoo minua milloin mihinkin suuntaan aivan suuna päänä.

Olenkin päättänyt huolehtia itsestäni entistäkin paremmin nyt, kun kiirettä pitää ja elämä on vauhdikasta. Aion ravita niin kehoani kuin mieltäkin ja keskittyä hyvinvoimiseen ja stressittömyyteen.

Siispä viime päivinä olen hemmotellut kroppaani muun muassa kunnon kosmetiikkakylvyllä! Joskus paras rentoutumiskeino on yksinkertaisesti kuuma suihku ja kaiken maailman kosmetiikalla läträäminen. Kasvot raikastuvat misellivedellä ja ihon saa tuoksuvaksi herkullisilla suihkugeeleillä. Vannotin myös itseäni muistamaan koko kropan rasvauksen, mikä näin talvella olisi ehdottoman tärkeää kaltaiselleni kuivaihoiselle.

Vaikka en ole kovinkaan tunnollinen tai ahkera meikkaaja olen huomannut, että toisinaan huolella tehty meikki piristää kummasti. Olen myös vihdoin löytänyt itselleni sopivan helpot ja nopeat meikit, joilla syntyy täydellisen kevyt mutta raikas nassu! Voi että, vaikka nautin myös meikittömyydestä, joskus sitä itsekukin kaipaa vähän freesausta :)

Siinä missä keho nauttii kosmetiikkakylvystä ja päivittäisestä venyttelystä, herkkusmoothieista, joita olen taas alkanut tehtailla ahkerammin sekä pari kertaa viikossa repäistystä hikitreenistä, myös mieli kaipaa hoitoa ja rentoutumista. Siinä minua on auttanut Unelmakarttakirja, jonka sain syntymäpäivälahjaksi. Mikä olisikaan sen ihanampaa kuin uppoutua unelmiin ja värittää, piirtää ja kirjoittaa omaan unelmakarttakirjaan. Kirjan neuvojen avulla myös hetkeen tarttuminen ja läsnäolo ovat tulleet osaksi arkea entistä konkreettisemmin.

Ai että, helmikuu on alkanut aika loistokkaasti näissä merkeissä. Aurinko paistaa ja maanantaipäiväni on ollut mitä ihanin. Muistakaa tekin ravita sekä mieltänne että kehoanne niin elämä hymyilee! Olkaa armollisia itsellenne ja nauttikaa elämästä :)

ONNELLINEN KOVANONNENPÄIVÄ

Tänään on ollut taas sellainen päivä, jolloin kaikki tuppaa menemään pikkuisen nurinkurin ja pieleen. Tavarat on hukassa, polvi kipuilee, opiskelu takkuaa, kahvit onnistuin loiskauttamaan keittiön verhoihin ja kakun unohdin liian pitkäksi aikaa uuniin. Pahus sentään.

Siitä huolimatta tässä päivässä on jotain kumman hyvää, kommelluksista huolimatta sisimmässä hyrisee lempeästi. Aamulla poikaystävä oli keittänyt minulle kahvit valmiiksi, keittiönpöytää koristavat neilikat ja porkkanakakku maistuu aina makoisalta, vaikka vähän turhan pitkään paistettunakin. Hetkisen aikaan päivällä paistanut aurinko sai suupielet kohoamaan ihan tahtomattaankin ja sisällä tuoksuu kotoisasti kanelilta.

Kun päivä kääntyy jo illaksi huomaan tuumivani, että kai tämä tämmöinen on sitä yleistä elämään tyytyväisyyttä. Että vaikka kaikki mitä yrität tehdä menee penkin alle, on elämä silti aika hyvää. On hieno tunne olla onnellinen arjessa, kovanonnenpäivänäkin. Ehkä huomenna olen vähemmän sotkuinen ja saan enemmän aikaan. Tässä hetkessä tuntuu, että tämän kirjoituksen jälkeen on hyvä sulkea tietokone, lukea kirjaa ja syödä pari pasteijaa.

Nautin elämästä tällä hetkellä aika kovasti, nautithan sinäkin? 

(ps. onko se kovan onnen päivä vai kovanonnenpäivä?! ;D)