tiistai 14. helmikuuta 2017

KIRJOITTAMISESTA



Olen aina ollut kirjoittaja, tai ainakin olen aina uskonut vahvasti omaan kirjoittajuuteeni.

Aloitin tarinoiden sepittämisen varhain, heti kun kynä pysyi kädessä ja kirjoittaminen luonnistui. Sittemmin kirjoitin lapsuudessani paljon myös tietokoneella. Ala-asteikäisenä naputtelin yli sata sivuisen tarinan tytöstä ja hänen koirastaan. Voisin väittää, että innoitukseni Helena Meripaasin kirjasarjasta näkyi tarinassani jopa yhtenevinä tapahtumina, mutta minä kirjoitin ja hehkuin ylpeyttä niin tehdessäni.

Koulussa rakastin ainekirjoitusta. Kerran kirjoitin 24 sivua pitkän kertomuksen, jonka henkilöinä täytyi toimia Matka maailman ympäri -tarinasta tutut veijarit. Passepartoutin nimi tuotti ärtymyksen huokauksia vaikeudessaan, mutta minä kirjoitin, enkä olisi halunnut lopettaa.

Yläasteella ainekirjoitus alkoi muuttua tarinamuotoisesta asiapitoisempaan. Minua harmitti niin vietävästi. Olisin vain halunnut maalailla paperille korulauseita, kuvitella kuvittelemasta päästyäni ja seikkailla keksimissäni maailmoissa mielikuvitusihmisten parissa. Lopulta totesin, että olihan mielipidetekstien ja omien ajatusten ylösrustaaminenkin ihan mukiinmenevää puuhaa, kynä suihki menemään ja niin minä jälleen kirjoitin, innostuneena, sanoja ruutupaperille.

Opiskelujen edetessä olen kirjoittanut runsaasti esseitä ja tieteellistä tekstiä. Äidinkielen ällä ylioppilaskirjoituksista on ylpeyden aiheeni.  Yliopistossa olen saanut kirjoittaa asiatekstiä enemmän kuin ehkä haluaisinkaan.

Vapaa-ajallani olen pitäytynyt pääsääntöisesti tarinoissa, lyhyissä ja joskus pitemmissäkin. Harmillisen moni on jäänyt kesken, mutta toisaalta ajattelen, että kaikille yrityksilleni voi vielä joskus tulla käyttöä. Kirjoitan päiväkirjaa, kirjoitan unelmistani. Bussimatkoilla, kahviloissa ja luennoilla kirjoitan runoja ja jokunen kuukausi sitten aloitin myös tämän blogin.

Kaikki tämä, koska haluan kirjoittaa, haluan harjoitusta, haluan leikitellä sanoilla ja oppia. Haluan kehittyä paremmaksi, haluan julkaista tekstiä, haluan, että joku lukee mitä minulla on sanottavana.

Kirjoitan, koska en tiedä mitä muutakaan tekisin. Kirjoitan, koska tunnen olevani siinä hyvä ja koska se tuottaa minulle iloa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti