KIRJOITTAMISESTA

Olen aina ollut kirjoittaja, tai ainakin olen aina uskonut vahvasti omaan kirjoittajuuteeni.

Aloitin tarinoiden sepittämisen varhain, heti kun kynä pysyi kädessä ja kirjoittaminen luonnistui. Sittemmin kirjoitin lapsuudessani paljon myös tietokoneella. Ala-asteikäisenä naputtelin yli sata sivuisen tarinan tytöstä ja hänen koirastaan. Voisin väittää, että innoitukseni Helena Meripaasin kirjasarjasta näkyi tarinassani jopa yhtenevinä tapahtumina, mutta minä kirjoitin ja hehkuin ylpeyttä niin tehdessäni.

Koulussa rakastin ainekirjoitusta. Kerran kirjoitin 24 sivua pitkän kertomuksen, jonka henkilöinä täytyi toimia Matka maailman ympäri -tarinasta tutut veijarit. Passepartoutin nimi tuotti ärtymyksen huokauksia vaikeudessaan, mutta minä kirjoitin, enkä olisi halunnut lopettaa.

Yläasteella ainekirjoitus alkoi muuttua tarinamuotoisesta asiapitoisempaan. Minua harmitti niin vietävästi. Olisin vain halunnut maalailla paperille korulauseita, kuvitella kuvittelemasta päästyäni ja seikkailla keksimissäni maailmoissa mielikuvitusihmisten parissa. Lopulta totesin, että olihan mielipidetekstien ja omien ajatusten ylösrustaaminenkin ihan mukiinmenevää puuhaa, kynä suihki menemään ja niin minä jälleen kirjoitin, innostuneena, sanoja ruutupaperille.

Opiskelujen edetessä olen kirjoittanut runsaasti esseitä ja tieteellistä tekstiä. Äidinkielen ällä ylioppilaskirjoituksista on ylpeyden aiheeni.  Yliopistossa olen saanut kirjoittaa asiatekstiä enemmän kuin ehkä haluaisinkaan.

Vapaa-ajallani olen pitäytynyt pääsääntöisesti tarinoissa, lyhyissä ja joskus pitemmissäkin. Harmillisen moni on jäänyt kesken, mutta toisaalta ajattelen, että kaikille yrityksilleni voi vielä joskus tulla käyttöä. Kirjoitan päiväkirjaa, kirjoitan unelmistani. Bussimatkoilla, kahviloissa ja luennoilla kirjoitan runoja ja jokunen kuukausi sitten aloitin myös tämän blogin.

Kaikki tämä, koska haluan kirjoittaa, haluan harjoitusta, haluan leikitellä sanoilla ja oppia. Haluan kehittyä paremmaksi, haluan julkaista tekstiä, haluan, että joku lukee mitä minulla on sanottavana.

Kirjoitan, koska en tiedä mitä muutakaan tekisin. Kirjoitan, koska tunnen olevani siinä hyvä ja koska se tuottaa minulle iloa.

PARHAAT TREENI&HYVINVOINTIKIRJAT

Jos nykypäivänä suuntaa kirjakaupan hyvinvointi- ja treenikirjahyllyille löytää itsensä keskeltä kirjaviidakkoa, jossa kirja toisensa perään toitottaa urheilun ja terveellisen ravinnon sanomaa. Vaikka valikoima on suuri ja olen lukenut useampiakin tämän kategorian opuksia, vain kahdesta olen oikeasti pitänyt.

Sofi Fahrmanin ja Julia Forsin hyvinvointikirjat Bodylicious ja Superlicious ovat aitoja, iloa tuottavia ja miellyttäviä kirjoja. Niissä ei kannusteta dieetteihin tai tarkasti rajattuun ruokavalioon eikä niissä vaadita lukijalta päätä huimaavia liikuntamääriä. Teoksissa pääpointtina on hyvän olon saavuttaminen, itsensä rakastaminen sellaisena kuin on ja terveellinen, aktiivinen elämäntapa. Himoliikuntaa tai tiukkaa kuria keittiön puolella ei näissä kirjoissa liputeta.

Niin Bodylicious kuin Superliciouskin esittelevät kuitenkin lukijalleen tehokkaita treenejä, mitkä voi (mikä parasta) tehdä kotona ilman sen kummempia välineitä. Koska itse rakastan kehonpainolla tehtäviä nopeita treenejä, kirjan harjoitukset ovat olleet minulle aivan täydellisiä. Niistä voi helposti muokata omaa kuntotasoaan vastaavat tai toteuttaa sellaisinaan. Ja nämä treenit todella toimivat, kokeile vaikka!

Varsinaisten lihaskuntoharjoituksien lisäksi kirjoista löytyy esimerkiksi ruokaohjeita ja muita syömiseen liittyviä vinkkejä, pidempiä treeniohjelmia, niksejä juoksuharrastuksen aloittamiseen, raskauden aikaiseen liikuntaan ja niin edelleen. Itse tykkään tosi paljon kumpaisestakin opuksesta juurikin niiden lempeän ja elämänmyönteisen asenteen vuoksi. Ei kenenkään tarvitse lopettaa herkkujen syöntiä kokonaan tai käydä salilla viittä kertaa viikossa, jotta voisi elää terveellistä elämää ja voida hyvin. Pääasia hyvinvoinnissa on nimenomaan tasapaino, aktiivisuus ja hyvä olo, EI itsensä rääkkääminen, syömisten jatkuva kyttääminen/kalorien laskeminen ja alituinen suorittaminen.

Kun minulla on vaikeuksia löytää motivaatiota liikuntaan, ei tarvitse muuta kuin napata Sofin ja Julian teokset hyllystä, selailla hetki, ja heti on parempi mieli. Ja vaikkei hikitreeni innostaisikaan, löytyy kirjoista harjoitteita myös kevyempään joogaan ja venyttelyyn. Väsyneenä kevyt kehonhuolto voikin olla sitä, mitä kroppa eniten kaipaa. Täytyy vain  muistaa olla lempeä itselleen huomatakseen sen.

Ja juuri lempeyttä itseä kohtaan nämä hyvinvointi/treenikirjat opettavat.

PÄIVÄN AJATUS

Ajatus päivääsi. 

Tommy Tabermannia, totta kai.

Hieno mies ja niin viisaita sanoja. 

Tämän ajatuksen voimalla eteenpäin.

Kaunista päivää juuri Sinulle!
♥ ♥ ♥

KEHON- JA MIELENHUOLTOA

 

Helmikuu näyttäytyy minulle kiireellisenä mutta jännittävänä kuukautena. Töitä on paljon samoin opiskelua ja tapahtumia ja levätäkin pitäisi ehtiä jossain välissä. Kalenteri pullistelee ja mieli kiskoo minua milloin mihinkin suuntaan aivan suuna päänä.

Olenkin päättänyt huolehtia itsestäni entistäkin paremmin nyt, kun kiirettä pitää ja elämä on vauhdikasta. Aion ravita niin kehoani kuin mieltäkin ja keskittyä hyvinvoimiseen ja stressittömyyteen.

Siispä viime päivinä olen hemmotellut kroppaani muun muassa kunnon kosmetiikkakylvyllä! Joskus paras rentoutumiskeino on yksinkertaisesti kuuma suihku ja kaiken maailman kosmetiikalla läträäminen. Kasvot raikastuvat misellivedellä ja ihon saa tuoksuvaksi herkullisilla suihkugeeleillä. Vannotin myös itseäni muistamaan koko kropan rasvauksen, mikä näin talvella olisi ehdottoman tärkeää kaltaiselleni kuivaihoiselle.

Vaikka en ole kovinkaan tunnollinen tai ahkera meikkaaja olen huomannut, että toisinaan huolella tehty meikki piristää kummasti. Olen myös vihdoin löytänyt itselleni sopivan helpot ja nopeat meikit, joilla syntyy täydellisen kevyt mutta raikas nassu! Voi että, vaikka nautin myös meikittömyydestä, joskus sitä itsekukin kaipaa vähän freesausta :)

Siinä missä keho nauttii kosmetiikkakylvystä ja päivittäisestä venyttelystä, herkkusmoothieista, joita olen taas alkanut tehtailla ahkerammin sekä pari kertaa viikossa repäistystä hikitreenistä, myös mieli kaipaa hoitoa ja rentoutumista. Siinä minua on auttanut Unelmakarttakirja, jonka sain syntymäpäivälahjaksi. Mikä olisikaan sen ihanampaa kuin uppoutua unelmiin ja värittää, piirtää ja kirjoittaa omaan unelmakarttakirjaan. Kirjan neuvojen avulla myös hetkeen tarttuminen ja läsnäolo ovat tulleet osaksi arkea entistä konkreettisemmin.

Ai että, helmikuu on alkanut aika loistokkaasti näissä merkeissä. Aurinko paistaa ja maanantaipäiväni on ollut mitä ihanin. Muistakaa tekin ravita sekä mieltänne että kehoanne niin elämä hymyilee! Olkaa armollisia itsellenne ja nauttikaa elämästä :)

ONNELLINEN KOVANONNENPÄIVÄ

Tänään on ollut taas sellainen päivä, jolloin kaikki tuppaa menemään pikkuisen nurinkurin ja pieleen. Tavarat on hukassa, polvi kipuilee, opiskelu takkuaa, kahvit onnistuin loiskauttamaan keittiön verhoihin ja kakun unohdin liian pitkäksi aikaa uuniin. Pahus sentään.

Siitä huolimatta tässä päivässä on jotain kumman hyvää, kommelluksista huolimatta sisimmässä hyrisee lempeästi. Aamulla poikaystävä oli keittänyt minulle kahvit valmiiksi, keittiönpöytää koristavat neilikat ja porkkanakakku maistuu aina makoisalta, vaikka vähän turhan pitkään paistettunakin. Hetkisen aikaan päivällä paistanut aurinko sai suupielet kohoamaan ihan tahtomattaankin ja sisällä tuoksuu kotoisasti kanelilta.

Kun päivä kääntyy jo illaksi huomaan tuumivani, että kai tämä tämmöinen on sitä yleistä elämään tyytyväisyyttä. Että vaikka kaikki mitä yrität tehdä menee penkin alle, on elämä silti aika hyvää. On hieno tunne olla onnellinen arjessa, kovanonnenpäivänäkin. Ehkä huomenna olen vähemmän sotkuinen ja saan enemmän aikaan. Tässä hetkessä tuntuu, että tämän kirjoituksen jälkeen on hyvä sulkea tietokone, lukea kirjaa ja syödä pari pasteijaa.

Nautin elämästä tällä hetkellä aika kovasti, nautithan sinäkin? 

(ps. onko se kovan onnen päivä vai kovanonnenpäivä?! ;D)

BATAATTIPORKKANAKEITTO

Viime aikoina minusta on ollut hauskaa tehdä uusia aluevaltauksia mitä ruokiin ja keittiössäpuuhaamiseen tulee. En ole koskaan aikaisemmin ollut järin innostunut kasvissosekeitoista, sillä ne ovat aina aiheuttaneet minussa pahoja mielleyhtymiä vauvanruokaan. Vuosi 2017 on kuitenkin tuonut tullessaan sosekeitot minunkin lautaselleni ja voi sitä iloa, kun ensimmäistä kertaa elämässään onnistuu pyöräyttämään lautaselle herkullisen ja väriloistollaan sokaisevan annoksen! Siinä hetkessä on taikaa, joka nostattaa hymyn huulille.

Ajattelin siis jakaa tämän super helpon, herkullisen ja nopeatekoisen bataattiporkkanakeiton ohjeen. Tein koko keiton vähän summittaisilla aineksilla ilman reseptiä, joten määriä voi muokkailla itselleen sopivaksi. Näillä määrillä sain aikaiseksi noin 3-4 hyvän kokoista annosta. Kokeilkaa tai älkää, mutta suosittelen kuitenkin kokeilemaan! :)

Tarvitset:
- 1 bataatti
- 4 porkkanaa
- keitinvettä (niin että bataatti ja porkkanapalat juuri ja juuri peittyvät)
- loraus kevytmaitoa
- 1 kasvisfondue
- loraus soijakastiketta
- valkopippuria (+ hiven mustapippuria)
- valkosipulimaustetta
- sipulijauhetta
- suolaa
- kurpitsansiemeniä annoksen päälle ripoteltavaksi

1. Kuori, pese ja paloittele bataatti ja porkkanat ja keitä niitä kattilassa kunnes ne ovat pehmeitä. Mitä pienempiä paloja teet, sitä nopeammin ne kypsyvät ja pääset syömään.

2. Ota kattila pois liedeltä ja anna jäähtyä pieni hetki. Muussaa sitten bataatti ja porkkanat tehosekoittimella tasaiseksi mössöksi. Lisää maitoa sen verran, että keitto on mieleisesti paksuista.

3. Laita kattila takaisin liedelle, miedolle lämmölle. Keiton ei enää tarvitse kiehua mutta maidon lisäämisen jälkeen sitä voi olla tarpeen lämmittää. Seuraavaksi on maustamisen vuoro. En koskaan mittaa mausteita vaan viskon niitä ruokaan mututuntumalla. Muista maistella! Itse halusin keitosta talvisen lämmittävän herkun, joten lisäsin valkosipulia ja valkopippuria melko reilulla kädellä. Jos keitto maistuu maustamisesta huolimatta liian makealta, soijakastikkeella on helppo taittaa tätä makeutta suolaisempaan suuntaan.

4. Kun mausteet ovat mielestäsi kohdallaan, kata pöytä kauniisti ja tarjoile keitto silmää miellyttävistä astioista. Keiton päälle voi ripotella esimerkiksi kurpitsansiemeniä tuomaan rapeutta ja suutuntumaa.

5. HYVÄÄ RUOKAHALUA!

VINKKI: En käyttänyt tässä keitossa tuorejuustoa, mutta epäilemättä se kävisi tähänkin sosekeittoon vallanmainiosti, mikäli kaipaat hieman lisää kermaisuutta. Elä ujostele myöskään tehdä erilaisia maustekokeiluja, sillä ruoanlaiton kuuluu olla hauskaa ja innostavaa. Reseptejä voi ja kannattaakin soveltaa aina omaa makua miellyttäväksi! :)

TAMMIHULINAT

Olen aina, siis ihan aina, ollut kotihiiri.

Parasta on, kun koko perhe on koolla, teemme hyvää ruokaa ja vietämme aikaa yhdessä. Myös poikaystävän kanssa kahdestaan vietetyt päivät ja illat ihan vaan kotosalla leppoisasti toistemme seurasta nauttien kuuluvat tähän paras-tapa-vietää-päivä -kategoriaan.

En keksi mitään, mikä kotona olemisessa olisi kurjaa: saa hipsutella menemään pehmoisissa vaatteissa villasukat jalassa, ei ole mitään tarvetta harjata tukkaa tai huiskia naamaan meikkiä, ei tarvitse valvoa myöhään illalla jos ei huvita eikä herätä aamulla aikaisin jos väsyttää.

Näin siis, jos ei ole pakollisia menoja. Ja jos minulla on päiviä jolloin niitä ei ole, vietän ne yleensä juurikin näin, kaikessa rauhassa, kuulostellen.

Tämä tammikuu on ollut kuitenkin vähän toisenlainen.

En tiedä missä on valtavan toimeliaisuuteni alkulähde, mutta minuun on nyt kuukauden päivät kummunnut jostakin niin paljon tarmoa, että pelkän kotoilun sijasta olen ehtinyt tehdä vaikka mitä.

Olen opiskellut, siis todella opiskellut ahkerasti. Kanditekstiä on suttaantunut jo vallan mukavasti ja muutkin opinnot etenevät hyvällä innolla. Olen jopa löytänyt tekniikoita, joiden avulla opiskelu on ollut mukavaa. Viimeisen vuoden aikaan se on ollut minulle melko vieras tunne, joten nyt olen toivottanut sen tervetulleeksi kuin vanhan ystävän.

Sosiaalinen elämäni on myös saanut piristeruiskeen tässä tammikuun aikana: olen käynyt kahviloissa, kyläillyt ystävien luona paljon tavallista enemmän, käynyt lounaalla kavereitten kanssa ja jopa iltaaistumassa isommalla porukalla(tämä on minulle melko harvinaista koska 1) olen armottoman iltauninen ihminen ja 2) minulla on usein iltavuoroja töissä, minkä jälkeen en jaksa enää lähteä minnekään).

Myös kulttuuria ja liikuntaa olen ehtinyt harrastaa aivan uudella innolla. Elokuvissa on tullut rullattua useammin kuin tavallisesti ja kävin myös pitkästä aikaa teatterissa. Lisäksi olen vihdoin löytänyt oman tapani harrastaa säännöllisesti liikuntaa, mikä on tuntunut tosi tosi hyvältä.

Osittain olen saanut lisätarmokkuutta liikunnasta mutta luulen että suurin syyllinen (tai pikemminkin kiitoksen ja ylistyksen kohde) on ollut se, että aktiivisuudestani huolimatta oloni on levännyt, pitkästä aikaa. Minulla ei ole ollut pakollisia menoja juurikaan koko kuussa, ja se on tuntunut tosi hyvältä. Olen pystynyt olemaan spontaani, keskittymään harrastuksiini ja opiskeluun. On ollut ihanaa voida elää hetki ilman jatkuvaa kalenterin tuijottelua ja sen varmistelua, että ehdin varmasti levätä riittävästi, jotta selviän taas seuraavasta viikosta.

Olen saanut ihan uutta puhtia mikä on purkautunut aktiivisuutena. Ja kaiken hyvän lisäksi olen myös ehtinyt kotoilla ja viettää aikaa läheisteni kanssa aivan riittävästi, vaikka välillä olenkin ollut muuallakin menossa. Oikeastaan juuri silloin perheen kanssa vietetty rauhaisa yhdessäolo tuntuu entistä paremmalta.

Toivon tämän ilon ja aktiivisuuden jatkuvan koko kevään ajan. Voi veljet, minulla on niin paljon ideoita ja inspiraatiota, että välillä en malta olla hymyilemättä. Elämä maistuu hyvältä!

Kuinka tehdä blogista erityinen?

Internet on pullollaan blogeja.

On pieniä blogeja ja suurempia blogeja, on ammattibloggaajia ja harrastelija kirjoittajia.

Blogeja kirjoitetaan musiikista, muodista, kirjoista, sisustamisesta, ruoasta, käsitöistä, askartelusta, meikeistä, hiuksista, parroista, kosmetiikasta ja niin edelleen ja niin edelleen. Toiset rajaavat bloginsa koskemaan tiukasti tiettyä aihepiiriä, toiset kirjoittavat hövelisti elämästään sen kummempia rajailematta.

Blogeja kirjoittavat monen ikäiset, miehet ja naiset, vaikkakin naiset taitavat olla vankassa enemmistössä.

Mutta mikä tekee blogista erityisen?

Tähän kysymykseen jokaisella on toki oma mielipiteensä, ihmiset kun tuppaavat viehättymään erilaisista asioista. Minulla on ainakin mielessäni selkeä joukko piirteitä, jotka aiheuttavat myönteisen päännyökytysrefleksin sekä sellaisia juttuja, jotka ovat ehdoton no-no. Ajattelinkin jakaa pari ajatusta siitä, millainen blogi on omasta mielestäni lukemisen arvoinen ja innostava.

Ensinnäkin kirjoitusasu. En oikeastaan pidä blogeista, joissa kirjoitetaan liian puhekielisesti. Neutraali kirjakieli yhdistettynä värikkäisiin ja kekseliäisiin ilmaisuihin on ehdoton lemppariyhdistelmäni blogeja lukiessa. Oikeastaan tämä sama pätee myös kirjoihin: jokin niissä "sit mä tein sitä ja sit mä tein tätä" - teksteissä niin kirjojen kuin blogienkin osalta vain tökkii ja pahasti!

Ja toki miellyttävään kirjoitusasuun liittyy myös se, että oikeinkirjoitus on edes pääosin oikein.

Toisekseen mielestäni blogissa pitää olla ajatusta. Blogi, jossa kirjoitetaan postaus toisensa perään siitä, mitä kirjoittaja on kunakin päivänä tehnyt, ei vain ole järin kiinnostava. Tykkään kirjoituksista, joilla on väliä, joissa käsitellään tärkeitä aiheita ja jotka innostavat itseäni pohtimaan aihetta enemmänkin. Pidän siitä, että teksteistä näkyy niihin käytetty aika ja vaiva. Erilaiset vinkit, niksit, ohjeet ja arvostelut ovat myös blogeissa kiinnostavia, koska niistä on jotakin hyötyä lukijallekin.

On aina plussaa, jos blogi on inspiroiva, tai oikeastaan se on aika ehdoton juttu. Tämä voi näyttäytyä hyvinkin monella tavalla: kuvien, tekstien, tunnelman ym. kautta. Turha valittaminen (esimerkiksi näin talviaikaan monen bloggaajan harrastama kylmästä ja pimeästä ruikuttaminen) on ehdottoman epäinspiroivaa. Inspiroivuus liittyy vahvasti myös tuohon edelliseen kommenttiini siitä, että blogissa pitää olla ajatusta. Luen blogeja enimmäkseen juurikin saadakseni inspiraatiota ja intoa, joten tämä kohta on erityisen tärkeä.

Kauniit kuvat on silmänilo, mutta teksti on siltikin tärkeämpi juttu. En kauheasti välitä lukea blogeja, joissa on tonnikaupalla kuvia kirjoittajasta itsestään: enhän minä useimmiten ole kiinnostunut hänen ulkonäöstään vaan siitä, mitä sanottavaa hänellä on. Kuvat noin ylipäänsä ovat toki mainio juttu, ettei tekstistä tule liian raskas. Mielestäni kuvat eivät kuitenkaan ole pääasia, ja lukemattomat samaan postaukseen lisätyt kuvat itsestä samassa kuvaustilanteessa ovat aika joutavia. Minusta postaus ilman kuvia on myös tosi ookoo silloin tällöin!

Monesti sanotaan, että ripeä julkaisutahti on yksi reitti suosittuun blogiin. Olen kuitenkin todennut, että julkaisutahdilla ei ole kovin suurta merkitystä minulle, jos kirjoituksissa on muutoin kaikki kohdallaan. Hyvää ja ajatuksia herättävää postausta jaksaa kyllä odottaa vähän pidempäänkin. Sanoisin, että sopiva julkaisutahti on sellainen, että jokaiseen tekstiin riittää ajatusta ja sanottavaa. Vaikka julkaisisi uuden kirjoituksen joka päivä mutta sisältö on silkkaa huttua, niin eihän siitä mitään kovin hyvää voi seurata. Laatu korvaa määrän, tässäkin asiassa.

Aitous on totta kai myös tekijä, joka blogeissa viehättää. Samastuttava kirjoittaja on yleensä myös suuri syy siihen, miksi jatkan blogin lukemista. Jos minulla ei ole mitään muuta yhteistä kirjoittajan kanssa kuin samanlaiset housut, on hyvin epätodennäköistä, että jaksan lukea hänen juttujaan.

Siinäpä listattuna ainakin muutama juttu, jotka minua blogeissa innostavat ja toisaalta myös pari seikkaa, jotka saavat minut surffailemaan toisille sivustoille. Tällä hetkellä en tosin lue aktiivisesti kovinkaan montaa blogia. Ne harvat joita luen, ovat kuitenkin sitäkin parempia, ja auttavat minua innostumaan elämän pienistä asioista yhä uudelleen ja uudelleen.

Millaisista blogeista te tykkäätte? Entä mitä et missään nimessä halua blogissa nähdä/lukea?
 

Motivaatiopula opiskelun suhteen? Ei hätää!

Kärsiikö täällä joku muukin motivaatiopulasta mitä opiskeluun tulee? Minun motivaationi ei ollut järin korkealla koko syksynä, eikä se tuossa loman huvetessa sen enempää päätänsä nostanut. Pikemminkin tunnen oloni entistä vähemmän motivoituneeksi koulun suhteen ja tavattoman innostuneeksi kaikkea muuta elämistä kuten leipomista, liikkumista, ystävien tapaamista ja kaikenlaista harrastamisa kohtaan. Ei siis kovin hyvä yhtälö, kun pian olisi alkamassa kolme uutta kurssia + kandin etenemisen pitäisi olla mahdollisimman tehokasta tässä kuussa. Hngh, mikäs nyt neuvoksi?

 

Vaikka motivaation löytäminen voi olla joskus vaikeaa, sitä helpottamaan on onneksi luotu ihana sivusto nimeltä Pinterest! Olen kerännyt sinne motivaatiotaulua pahan päivän varalle. Taulussani on motivoivia kuvia ja ajatuksia paitsi opiskeluun myös esim. liikuntaan ja elämään ylipäänsä. Kaikkein harmaimpina hetkinä kun mieli tekisi lysähtää nojatuoliin tuijottamaan tv-sarjoja ja leffoja mutta opiskella täytyy, klikkaan itseni selailemaan motivaatiotauluani. Toimii, kunhan ei vain jämähdä tuntikausiksi selailemaan kaikkia mahdollisia muita kuvia siinä samalla!

Motivaatiopulaan auttaa myös se, että tekee opiskelusta astetta kivempaa. Keitä kahvia tai tee joku pieni herkkupala opiskelun oheen nautittavaksi. Mene kahvilaan lukemaan kirjaa tai kirjoittamaan esseetä. Joskus kotoa poistuminen on paras keino saada kouluhommat tehtyä, sillä kotoa löytyy aina jotain siivoiltavaa tms. tekemistä, mikä päihittää koulukirjat mennen tullen. Opiskelumotivaatiota voi myös kohottaa se, että sopii jotain kivaa menoa kaverin kanssa parin tunnin päähän, ja tee koulujuttuja siihen saakka. Muutoinkin itsensä palkitseminen toimii ainakin minulla: kun olen saanut tenttikirjat luettua annan itselleni luvan käydä ostamassa kaupasta jonkin kivan hömppälehden.

Omaan motivaatiopulaani auttaa myös se, että päätän opiskella hetken aikaa. En siis yritäkään pakottaa itseäni lukemaan kolmea tuntia putkeen tai kirjoittamaan kymmentä sivua yhdeltä istumalta. Etenkin aloittamista helpottaa se, että päättää työskentelevänsä ahkerasti vaikka puoli tuntia. Helposti sitä sitten huomaakin uppoutuneensa hommaan vähän pidemmäksikin aikaa, mutta pääasia onkin, ettei vaadi alunperin itseltään liikoja. Mieltä on helppo huijata pienillä nikseillä.

Oh well, pidemmittä puheitta taitaakin olla meikäläisen aika siirtyä jälleen opiskelumaailmaan. Sanottakoon vielä kuitenkin se, että mikäli yksikään näistä motivoimiskeinoista ei auta ja olet totaalisen jumissa omassa saamattomuudessasi, on vain pakotettava itsensä työhön. Joskus mikään muu ei auta. Käy pienellä happihypyllä ulkona, syö välipalaa ja sitten kun olo on virkeä ja kylläinen sano itsellesi varmalla ja vakuuttavalla äänellä: JUST DO IT.

 KUVAT: PINTEREST

Porkkanakakkua ja kaunokirjallisuutta

Voi veljet, miten hyvää porkkanakakkua onnistuin leipomaan muutama päivä sitten! Vaikka kakku onkin sittemmin jo tuhottu (eikä siinä kovin kauaa kestänyt) hymy leviää huulilleni edelleen kun vain ajattelenkin sen suloista makua. En ollut aikaisemmin leiponut porkkanakakkua ja reseptissäkin jouduin tekemään aika paljon omaa muokkaamista kahden valmiin reseptin välillä, joten en oikein tiennyt mitä lopputulokselta odottaa. Se oli kuitenkin ihan täysi kymppi! Tätä kakkua teen varmasti toistekin!

Kakkupalanen maistui erityisen hyvältä paitsi kahvikupposen myös hyvän kirjan kera nautittuna. Sain joululahjaksi pari uutta romaania, joista toisen (Grace McCleenin Ihana maa) olen ehtinyt lukea jo lähes loppuun saakka, toinen (Sarah Blaken Jos saat tämän kirjeen) vielä odottelee vuoroaan. Ihana maa on ainakin tähän mennessä sykähdyttänyt minua kovasti kertomuksellaan 10-vuotiaasta kiusatusta tytöstä. Pidän kirjan kielestä, aitoudesta ja tunteista, joita se minussa herättää, ja pystyn samaistumaan kirjan henkilöihin erittäin hyvin.

 

Tänä vuonna aion ehdottomasti pyrkiä lukemaan enemmän kaunokirjallisuutta kuin viime vuonna! Vuonna 2016 minua nimittäin harmitti useammin kuin muutaman kerran se tosiasia, että kun joutuu lukemaan joukoittain tieteellistä tekstiä, intoa kaunokirjallisuudelle ei jää juuri nimeksikään. Silmät ja aivot kun tuntuvat kaipaavan ihan jotain muuta kuin lukemista kaikkien niiden raskaiden koulukirjojen vastapainoksi. Se on surullista, ja haluaisin tehdä tässä asiassa muutoksen tänä vuonna. Miten olisi "vähemmän koulukirjoja, enemmän romaaneja" -metodi? Kuulostaa hyvältä minusta.

Jonossa minulla onkin jo melkoinen ryhmä kirjaehdokkaita, jotka kaikki haluasivat kertoa tarinansa minulle. Olen haalinut hyllyyni omia lemppareitani takavuosilta, joita olisi ihana lukea uudestaan. Olen ostanut myös pari klassikkoa, jotka minun on pitänyt lukea jo kauan aikaa. Myös toiselle puoliskolleni lahjaksi ostamissa romaaneissa on monta helmeä, jotka houkuttelevat minuakin puoleensa. Kirjat eivät vähällä lukulistaltani lopu, kun vain aikaa olisi riittämiin niihin kaikkiin paneutumiselle.

Tänään suosittelen kaikkia tarttumaan johonkin romaaniin. Keitä kuppi teetä tai kahvia, tai piipahda vaikka kahvilaan opus mukanasi. Jos sinun on mahdollista napata vierelle pala kakkua, sitä parempi. Ota hyvä asento, lykkää lusikallinen kakkua suuhusi, mutustele onnellisena ja anna katseesi ahmia tekstiä. Uppoudu vieraisiin maailmoihin ja antaudu seikkailulle.

Onnellisia lukuhetkiä! ♥

Tammikuu on toivoa täynnä

Oi joulukuu ja itse joulu! Olit minulle jälleen niin hyvä, täytit mieleni ja sieluni rauhalla ja rakkaudella. Joulukuusi meillä kotikotona on vielä voimissaan, joten en aio sanoa joulun täysin vielä loppuneen (eihän ihan vielä ole loppiainenkaan!), mutta pikkuhiljaa on aika siirtää katse tammikuun puoleen.

Olen aina pitänyt tammikuusta. Lapsena tällä viehtymyksellä oli varmasti jotain tekemistä sen kanssa, että syntymäpäiväni sattuu napottamaan keskellä kyseistä kuukautta, mutta olen huomannut, että tammikuussa on hyvin paljon sellaista, mikä saa sydämmeni läikähtelemään. Kylmyys ja pimeys eivät ole koskaan minua vaivanneet, joten en oikeastaan osaa nostaa yhtäkään ikävää asiaa esiin koko kuukaudesta.

Lumi ja pakkanen ovat aina olleet minulle sydäntä lähellä. Kirjoittaessani tätä ulkona rapsahtelee 20 asteen pakkanen, auton ikkunat ovat umpijäässä ja ulos mennessä poskia alkaa nipistellä muutamassa minuutissa. Taivas on kirkas. Aurinko kurkottaa säteillään läheisten kerrostalojen ylimpiä kerroksia kohti. Olisinpa siellä, missä aamuaurinko paistaa. Täyttäisipä kylmä mutta samalla lämpöinen valo minunkin keittiöni.

Kun tammikuuta 2017 on nyt eletty jo pari päivää, olen havainnoinut olevani aivan uudella tavalla toivoa täynnä. Tunnen oloni tavoitteelliseksi, ainakin enemmässä määrin kuin syksyllä. Minulla on energiaa liikkua, halua kokeilla valmistaa uusia ruokia, toteuttaa itseäni. Ehkä kaikki tämä johtuu siitä, että nyt minulla on enemmän aikaa, vaikka kandin kirjoittaminen tosin syökin tästä aikakakusta melko suuren palan. Minulla ei myöskään ole pakotteita olla tietyssä paikassa tiettynä aikana, vaan voin itse laatia omat aikatauluni. Se tuntuu ihanalta, ja aion ottaa siitä kaiken irti nyt tämän yhden kuukauden verran, kun se on mahdollista.

Joskus vielä haluan elämääni enemmän tätä: vapautta ja aikaa. En haluaisi olla liian sidottu aikatauluihin tai paikkoihin. Haluaisin voida tehdä vapaasti töitä. Nykyisen kaltainen elämäntilanteeni (tätä kuukautta lukuunottamatta) ei kuitenkaan ole omiaan mahdollistamaan tällaista elämää. Mutta se onkin haave. Pitäähän ihmisellä unelmia olla.

Kirkasta ja kaunista tammikuun alkua kaikille!  ♥