Välillä on niitä päiviä, jolloin jokainen askel on kuin hyppelyä, kun mieli pursuaa inspiraatiota ja kaikkialla ympärillään näkee vain hattaraa ja kimallusta ja taikaa. Ja sitten on niitä päiviä, jolloin arjen stressi rutistaa aivot kasaan ja kiristää nahkavyön sydämen ja keuhkojen ympäri. Tuntuu, ettei saa ilmaa, että aikaa on aivan aivan aivan liian vähän, jotta voisin millään selviytyä kaikesta työmäärästä, josta kuitenkin jotenkin kummassa pitäisi selviytyä.
Tänään on jälkimmäinen päivä. Samoin oli eilen. Vaikka joskus on oikein suotavaa lykätä ikävystyttäviä juttuja myöhemmäksi, joskus ne on kohdattava. Ja joskus ne tajuaa sitten kohdata vähän liian myöhään, ja sitä tajuaa olevansa pulassa. Silloin on pakko purra hammasta yhteen ja sanoa itselleen lets do this girl!
Kovin voitokas olo ei kyllä tällä hetkellä ole. Mutta kun jaksan paiskia töitä vielä viikon, se toivon mukaan palkitaan. Siihen saakka koetan jaksaa olla ahkera syömällä vähän joulutorttuja ja katsomalla Good wifen ensimmäisen kauden jaksoja uudestaan (koska ensimmäiset kaudet vaan olivat niin paljon parempia kuin nämä viimeisimmät!!!)
Jos koulu/työ/huolet/elämä painaa jollakulla muullakin päälle niin täältä lähtee sinne suuuuren suuri virtuaalinen tsemppihalaus. You can do it!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti