tiistai 13. syyskuuta 2016

Luota siihen, että kaikki menee niin kuin pitääkin


Hyvää huomenta sosiaalinen media!

Toivottavasti te kaikki muut olette nukkuneet viime yönne paremmin kuin minä, sillä itseäni kiusasi koko yön aina vain jatkuva flunssa ja kovat selkäkivut, jotka sain riesakseni viime viikolla. Aamulla herätessäni olo ei ollut niin hyvä kuin se olisi voinut olla, mutta aamuaurinko oli kullannut keittiömme suorastaan hehkuvan valoisaksi ja ruokapöydällämme hyvät huomenet minulle toivotti suuri oranssi gerbera, joten pakkohan siinä oli vähän hymyillä, väsymyksestä huolimatta.




Tänään minulla on edessäni tentti, johon olen valmistautunut enemmän tai vähemmän huonosti. Eilen illalla päätin, että kertaan vielä tänä aamuna mahdollisimman paljon, että pääsisin tuon kurjan kokeen edes läpi. Istuessani tässä, edelleen aamupalapöydässä, juomassa kahvia, kellon tikittäessä aina vaan lähemmäs ja lähemmäs yliopistolle lähtöhetkeäni, lukeminen ei kuitenkaan tunnukaan enää kovin mielekkäältä vaihtoehdolta.

Toki se olisi järkevää. Vaikka viimehetken lukemisesta on harvoin sen suurempaa hyötyä, tässä tapauksessa tuntuu, että voisi olla ihan hyödyllistä tarkistaa muutamat epäselviksi jääneet teoriat. Ihan vain kaiken varalta.

En siltikään tee niin. En aio koskea kirjoihin.

Tänään minusta tuntuu, että kaikki menee niin kuin pitääkin. Ylipäänsä uskon, että elämässä kaikki menee, niin kuin kuuluukin mennä, kaikki järjestyy tai ei järjesty, jos ei ole tarkoitus, ja sekin on ihan okei. En usko, että sillä, käytänkö aamuni lukemiseen vai ehkä kuitenkin Gilmoren tyttöjen katselemiseen, on merkittävää eroa tenttituloksilleni. Enkä loppujen lopuksi myöskään usko, että koko tentillä on kovinkaan suurta merkitystä elämälleni, meni se sitten läpi tai ei.



Tentin voi aina uusia, jos se ei mene läpi. Tätä aamua, tämän hetken tunnetta ja taikaa en voi kuitenkaan täsmälleen samanlaisena uusia. Elämä kun ei vaan mene niin. Tässä hetkessä tunnen suurta rauhaa, ja usko tai älä, se on minulle hyvin harvinaista ennen tenttiä. Yleensä olen stressaantunut ja ahdistunut, mutta nyt kaikki nuo tunteet ovat tipotiessään. Olen läsnä, olen tässä, olen ihan kaikessa rauhassa ja kaikki on hyvin.

Hengitän syvään auringon tuoksua, parvekkeen ovi sepposellaan. Luotan siihen, että kaikki menee niin kuin pitkääkin. Luotan elämään.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti