Vapaapäivän aktiviteetteja

Tämänhetkisessä elämässäni minulla on harvoin aivan vapaita vapaapäiviä, jolloin minun ei tarvitse a) käydä töissä, b) istua luennoilla yliopistossa tai c) lukea tenttiin, tehdä ryhmätöitä tai muita kouluhommia. Kesälomani oli ja meni kesäkuussa niin että huiskis vaan, joten nyt elämäni on jälleen enemmän tai vähemmän työntäyteistä ja melko hektistäkin.

Silloin tällöin jopa minunkin kohdalleni kuitenkin sattuu niitä ihmeellisiä onnenpotkaisuja, joita vapaapäiviksikin kutsutaan. Sellaisina päivinä minuun yleensä iskee tarve tehdä jotain sellaista, mitä en muulloin tekisi, yleisimmin ajanpuutteen vuoksi.

Taannoisena vapaapäivänäni heti aamulla herättyäni ja kurkistettuani verhojen raosta täydeltä terältä paistavaa aurinkoa päähäni pälkähti ajatus, josta en osannut millään enää päästää irti: tänään on juuri se päivä, jolloin minun täytyy päästä puistoon lukemaan kirjaa, mieluiten take away -kahvi kädessäni. Minun vain täytyy täytyy nyt päästä puistoon lukemaan!

Sain houkutelluksi poikaystävän mukaan vapaapäivän tempaukseeni, ja niin me marssimme aivan ensimmäiseksi ostamaan kupit kahvia (voi miten idylliseltä pahvikupista nautittu kahvi voikaan tuntua!) ja sen jälkeen kirjat kainalossa läheiseen puistoon. Aurinko paistoi mutta ilma oli kirpeän viileä, penkki oli yöllisestä kasteesta kostea, mutta ei sekään haitannut. Mikään ei olisi voinut hetkauttaa minua, eikä pilata hyvää tuultani.

Siinä me sitten istuimme, luimme kumpainenkin romaanejamme, minä naurahdin välillä ääneen päähenkilön koheltaessa tai sanoessa jotain hölmöä ja myötähäpeää herättävää ja joimme kahvia, joka viileni harmillisen nopeasti. Vapaapäivän hetkemme oli kuitenkin täydellinen, eikä se olisi kaivannut mitään enempää. Siinä hetkessä oli hyvä ja tunsin, kuinka pienet asiat todella voivat tehdä ihmisen valtaisan onnelliseksi.