ILOSAARIROCK 2017

 

Olen ollut varsin monena vuotena Ilosaarirockissa vapaaehtoistöissä. Useimmiten niin, että työpäivät ovat ajoittuneet joko ennen tai jälkeen rokin, joten itse festaripäivistä on ehtinyt nauttia täysin siemauksin. Viime vuosi oli minulle sen sijaan välivuosi koko rokista: esiintyjissä ei ollut juuri mitään sellaista bändiä tai artistia, jota en olisi jo ennestään nähnyt tai jonka olisin jotekin palavasti halunnut nähdä. Niin jäi koko festarit väliin.

Tänä vuonna hinku kotifestareille rokkailemaan olikin sitten varsin suuri välivuoden takia! Päätin olla hakematta vapaaehtoiseksi, koska arvelin aikataulujen sumplimisen menevän liian hankalaksi töitteni vuoksi. Päädyimme poikaystäväni kanssa ostamaan liput vain perjantaille, koska muiden päivien kattaus ei vaikuttanut niin mielenkiintoiselta, emmekä halunneet maksaa festareista täyttä hintaa. 

Ja perjantai oli kyllä oivallinen valinta! Kävimme katsomassa monta keikkaa, joista erityisen mainioita olivat Poets of the Fall, Mew ja Imagine Dragons, joka oli illan pääesiintyjä. Illan päätteeksi ääni oli käheänä ja jalat turtana kaikesta seisomisesta, mutta oli hienoa saada kuulua taas iloiseen festarikansaan. 

Parasta keikoilla käymisessä on se mieletön elossaolemisentunne, minkä livemusiikista ja yhteishengestä parhaillaan saa. Silloin tuntuu kuin minkään maailman huolia ja murheita ei olisi olemassakaan, on vain liikettä, yhteenkuulumista ja ääntä, joka saa sydämen hakkaamaan niin, että tuntuu kuin musiikki virtaisi suonissa. Se on niin hieno tunne, että en voi ymmärtää ihmisiä, jotka viettävät festarinsa mieluummin alkoholia kitaten ja leirinnässä rymyten, kuin keikoilla fiilistellen. 

Vaikka ilta venyi pikkutunneille saakka ja seuraava päivä meni sängynpohjalla koomatessa, kaikki oli jälleen kerran sen arvoista. Lauantaina en tosiaankaan olisi enää jaksanut lähteä rokkailemaan, joten oli hyvä, ettei lippuja muille päiville ollutkaan. Perjantai jäi kuitenkin mieleeni onnentäyteisenä iltana. Iltana, jolloin olin enemmän elossa kuin pitkään aikaan.

Ilosaaressa paistaa aina aurinko: niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisestikin ♥

SUUNNITELMIA LOPPUKESÄLLE

Vaikka minulla ei olekaan enää kesälomaa jäljellä, se ei tarkoita ettenkö voisi nauttia kesäjutuista työn ja opiskelujen ohessa. Täyspäiväinen opiskelu jatkuu vasta syyskuun alussa, joten vielähän tässä on puolitoista kuukautta aikaa nauttia elämästä ilman aamusta-iltaan-kalenteri-täpösentäynnä -päiviä. Tajuttuani jälleen ilokseni kuinka paljon kesää on vielä jäljellä, aloin miettiä asioita, joita haluaisin vielä näinä pitkinä valoisina päivinä tehdä. Suunnitelmissa ainakin seuraavaa:

Ilosaarirock. Suomen ykkösfestarit! Paitsi että ne ovat minulle kotifestarit, ovat ne muutoinkin parhaiten järjestetyt festarit, joilla olen käynyt. Tänä vuonna menen fiilistelemään bändejä vain yhdeksi päiväksi (TÄNÄÄN!) ja odotan jo innolla etenkin Poets of the Fallin, Mewin ja Imagine Dragonsin keikkoja. Vähän harmittaa että lauantaina/sunnuntaina esiintyvät Ultra Bra, Pixies ja Mø jäävät tällä erää näkemättä, mutta uskon tämän päivän kattauksen korvaavan menetyksen :)

Turistipäivä kotikaupungissa. Tähän kuuluu ehdottomasti kaikkien somien pikkuputiikkien kiertelyä, jätskiä torilla tai satamassa, päiväkahvit jollain söpöllä pikkuterassilla tai piknikinomaisesti puistossa... Lisäksi voisi vierailla pitkästä aikaa jossakin kaupungin museoista!

 

Mikkelin asuntomessut. En ole koskaan käynyt asuntomessuilla, vaikka hirmuisesti on jo jonkin aikaa kiinnostanut semmoisilla vierailu! Tänä vuonna ajattelin, että jos suinkin työajat antavat myöten, voisin lähteä päiväretkelle Mikkeliin. Mikäs sen ihanampaa kesätekemistä kuin fiilistellä kauniita asuntoja ja hakea inspiraatiota oman kämpän sisustukseen!

Lukea mahdollisimman paljon oman kirjahyllyn toistaiseksi lukemattomiksi jääneitä romaaneja. Olen ahkera ostamaan kirjoja ja taitava tekemään huimanhyviä kirjalöytöjä kirppareilta. Tämän vuoksi hyllyyni on kertynyt yksi jos toinenkin kiinnostava kirja, joita en kuitenkaan ole vielä toistaiseksi ehtinyt lukea. Tulevina sadepäivinä haluan hautautua näihin kirjoihin (sen minkä koulukirjojen pänttäämiseltä ehdin)!

Retkeily. Haluan käydä mahdollisimman monesti retkellä. Lähellä, kaukana, metsässä, rannassa, missä tahansa. Kunhan on hyvät eväät ja iloinen mieli!

Veneily. Joka kesä pitää päästä ainakin parille veneretkelle saareen. Mukaan kahvit termarissa ja jotain hyvää pientä syötävää: ah ja täydellinen kesäpäivä on siinä!

Yksi mökkipäivä. En ole koskaan ollut ahkera mökkeilijä, eikä perheelläni ole koskaan ollut kesämökkiä, koska kukaan meistä ei oikein välitä mökkeilynkonseptista. Kivempaa on aina ollut telttailla, matkustaa asuntoautolla tai jotain muuta vastaavaa. Toisaalta yksi mökkipäivä kesässä on ihan tunnelmallinen juttu (ainaisista itikoista huolimatta) ja tänä vuonna haluaisin toteuttaa mökkipäivän poikaystäväni kanssa hänen perheensä mökillä. Saunomista, järvessä uintia, hyvää ruokaa... Sounds good!

Mansikoiden syönti. Yhdet kotimaiset mansikat olen jo raskinut ostaa ja voi veljet miten makeita ja täydellisiä ne olivat! Lisäksi syynäsin rasian ennen ostoa niin tarkkaan, ettei siinä ollut yhtä ainutta huonoa yksilöä :D

Jalkapalloilu, frisbeegolffaus, puistojumpat. Kesällä on ihanaa liikkua ulkona, joten aina kun intoa vaan riittää, haluan sporttailla ulkona. Yksin, yhdessä, kaikki käy!

Siinäpä muutamia suunnitelmia loppukesälle! Onko teillä jotain, mitä ehdottomasti haluaisitte vielä ehtiä tekemään tänä kesänä? Kamala, kuulostaa ihan siltä kuin kesä olisi jo jotenkin loppumaisillaan, mutta eihän se niin ole. Vielä on kesää jäljellä, hurraa!  

SOLMUKOHTIA SISUSTAMISESSA

Minulla on melko selkeä mielikuva, millaisia huonekaluja ja tunnelmaa haen kotiini. Tykkään valoisasta, raikkaasta ja ilmavasta, uuden ja vanhan sekoittamisesta. Inhoan steriilimäistä kokovalkoista sisustamista mutta myös päävoittoisesti hyvin tumma sisustus herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Tyylini on loppujenlopuksi kuitenkin hyvin moneen muotoutuva ja silmääni miellyttävät milloin mitkäkin jutut. Sisustaminen on minulle tapa käyttää luovuutta, ja luovuushan ei tunne rajoja ;) 

 

Ääripäiden sijasta tykkään väreistä ja niiden oivaltavasta yhdistämisestä niin, että lopputulos on raikas ja harmoninen. Mielestäni tämä harmonisuuden toive ei kuitenkaan sulje pois hyvin kirkkaitakin värejä, kunhan ne istuvat muihin sisustuksen väreihin ja elementteihin hyvin.

Entäs ne otsikossakin mainitut sisustamisen solmukohdat sitten? Missä on ongelma? Tiedän mitä haluan ja olen jopa löytänytkin aivan ihania, juuri minun tyylisiäni huonekaluja - ja jättänyt ne silti kauppaan.

Asia on vähän niin että... minulla on sisustamiseen liittyen parikin ongelmaa.

 

Ongelma numero yksi on tämänhetkinen asuntomme, joka on sattumoisin opiskelijakämppä. Tämä tarkoittaa, että asunnossa ei ole luvallista esimerkiksi maalata tai tapetoida seiniä (itseasiassa jopa reikien tekeminen seinään on kielletty, vaikka olen kyllä ruuvannut pari hyllyä kiinni seinään tästä huolimatta). Opiskelija-asuntojen haittapuoli on myös sisustamisen kannalta se, ettei asuminen ole pysyvää. Tiedän, ettemme tule asumaan tässä kämpässä enää kuin aivan korkeintaan kolme vuotta. Jos siis ostaisin vartavasten tähän asuntoon sopivia huonekaluja, ne eivät ehkä olisikaan sopivia sitten parin kolmen vuoden päästä, kun olemme muuttaneet uuteen (toivottavasti isompaan) asuntoon.

Tämänhetkisessä kämpässämme on myös se ongelma, että huoneet ovat kummallisen muotoisia, tai ainakin yksi huoneistamme on. Makuuhuone ja keittiö vielä menettelevät, mutta olohuone/työhuone yhdistelmänä toimiva huone on hankala: se on kapea ja pitkulainen valon päästessä sisään vain huoneen yhdessä nurkassa olevasta ikkunasta. Paitsi hankalanmuotoinen, huone on siis myös melko pimeä toisesta päästä. Nämä seikat aiheuttavat monia haasteita nykyisillä huonekaluillamme, sillä esimerkiksi isompaa sohvaa kuin kahden hengen pienenpieni sohvamme olisi mahdotonta saada istumaan olkkariimme.

Mistä pääsemmekin seuraavaan sisustusongelmaani: nykyiset huonekalut. Minulla on ihan kivoja huonekaluja tällä hetkellä: pieni punainen sohva, vanha kirjoituspöytä (joka tosin kaipaisi pintakäsittelyä), nostalginen vanha nojatuoli lapsuudenkodistani, hiljattain uusittu tv-taso, tilanjakaja... Ongelmana on se, että tämän kokoiseen asuntoon huonekaluja on ehkä vähän liikaakin, tai ainakin ne ovat hankalan kokoisia ja muotoisia. Todellinen ongelmani on kuitenkin se, etten osaa luopua vanhoista huonekaluistani. Pidän niistä, vaikka toisaalta haaveilenkin erilaisista. Toistaiseksi olen siis jumissa.

 

Oh well, on tämä elo vaikeaa. :D Pää pursuilisi sisustusideoita, mutta suurempia hankintoja tuntuu olevan tämänhetkisessä tilanteessani mahdotonta tehdä. Samoin kaikki remppaus/maalaus/tapetointi jutut on asuntomme takia no-no. Ehkä pitäisi alkaa katsella uutta isompaa asuntoa jo nyt. Sinne voisin sitten mahduttaa kaikki vanhat huonekaluni ettei niistä tarvitsisi luopua, ja silti tilaa olisi uusillekin hehe! Joo, tiedän, olen toivoton tapaus.

KUVAT: PINTEREST

Millainen sisustus teitä sykähdyttää? Tai painiskeleeko joku samanlaisten ongelmien kanssa kuin minä? :)

KUN KESÄLLÄ PITÄISI JAKSAA OPISKELLA

Olen ensimmäistä kertaa elämässäni tilanteessa, kun minun pitäisi jaksaa opiskella kesäkuukausina. 

Aina tähän vuoteen saakka olen saanut suoritettua tarvittavat opinnot toukokuun loppuun mennessä tai aivan viimeistään kesäkuun parilla ensimmäisellä viikolla. Sen jälkeen onkin saanut unohtaa opiskelut koko loppukesäksi ja nauttia lomasta (ja työnteosta) vailla painetta koulujuttujen edistämisestä.

Vaan tämä kesä on erilainen. Huomaan olevani tilanteessa, jossa deadlinet painavat päälle. Heinäkuun aikana pitäisi saada suoritettua itseopiskeluna psykologiaa ja kandikin pitäisi puskea valmiiksi, johan siihen on aikaa tuhrautunutkin.

Mutta mistä löytää motivaatiota opiskeluihin kesällä? Eri juttu olisi, jos en olisi töissä ja suorittaisin aktiivisesti vain kesäopintoja. Silloin sitä olisi jo alunperin omaksunut opiskelumoodin, ajatuksen kesästä opiskelujen parissa. Nyt aikaa ja intoa koulukirjojen pänttäämiselle ja esseiden kirjoittamiselle tuntuu olevan ihan mahdotonta löytää.

Olen kuitenkin löytänyt tavan, jolla saan puristettua itsestäni irti ainakin hippusen opiskelijan ahkeruutta. Niin paljon kuin pitkään aamulla nukkumista rakastankin, olen viime aikoina ottanut tavaksi herätä samaan aikaan kuin poikaystäväni, joka lähtee joka arkiaamu kahdeksaksi töihin. Kun heräämme yhdessä jo ennen seitsemää, ehdimme syödä rauhallisen aamupalan ja silti olen valmis päivän askareisiin siinä kahdeksan maissa. Kun jään asuntoomme yksin eikä kello ole vielä paljon mitään, on sama uhrata aamusta pari tuntia opiskeluun. Tavallisesti nukkuisin kymppiin asti, mutta tällä menetelmällä olen siihen mennessä ehtinyt jo opiskella tehokkaasti pari tuntia kahvia samalla isosta mukista litkien. Miinuspuolena tässä on toki se, että omina työpäivinäni tämä ei oikein onnistu, ja silloin opiskelut jäävät helposti välistä. Mutta eihän sitä liian ahkera pidäkään olla, eheh.

Aikaisin heräämisen lisäksi yritän keksiä tapoja tehdä opiskelusta kesällä vähän siedettävämpää. Hyvällä säällä voi linnoittautua parvekkeelle auringonottotamineissa koulukirjan seurassa, tai lähteä vaikka puistoon tai rannalle lukemaan. Lisäksi huomaan jaksavani opiskella paremmin, jos minulla on jotain pientä hyvää naposteltavaa tekemisen ohessa: pähkinöitä, mansikoita, mitä nyt ikinä tekeekään mieli. Minitaukojen pitäminen on myös ihan must juttu, samoin kuin itsensä palkitseminen: jos jaksan opiskella kaksi tuntia, saan katsoa tunnin mittaisen jakson lemppari tv-sarjaani.

Tärkeää kesällä opiskelussa ainakin itselleni on myös se, ettei vaadi itseltään liikaa. Sen vuoksi en pakerra koko päivää koulun parissa vaan yritän pureskella pienen palan kerrallaan. Kun päivän koulurupeaman tekee jo aamulla, loppupäivän voi hölläillä ja olla stressaamatta. En myöskään yritä saada aikaan täydellistä: joskus riittävän hyvä on aivan riittävän hyvä suoritus. 

Tsemppiä kaikille muille kesäopintoja suorittaville ja aivan ihanaa perjantaita jokaiselle! ♥

HITAIDEN AAMUJEN NAUTINTO

Hitaat aamut ovat luksusta.

Kukapa niistä ei tykkäisi. Tai no, ihmisillä on kyllä joskus aika outoja mieltymyksiä, joten mistäs tuon tietää. Mutta minä niin pidän hitaudesta aamulla.

Parasta on heräily kaikessa rauhassa, mieluiten lisääntyvään auringonvaloon, ei korvanjuuressa kilkattavaan herätyskelloon. Siinä köllötellessä voi olla vain, mietiskellä alkavaa päivää tai muistella juuri näkemäänsä unta. Ei kiirettä, ei huolia.

Entäs pitkä ja hidas aamupala sitten. Kun on saanut kammetuksi itsensä sängynpohjalta, voi tassutella unisin jaloin keittiöön (joka valitettavasti näin kesäisin on kuin sauna aamuauringon vuoksi, mutta ei anneta sen häiritä), keitellä kahvit ja kattaa kauniit astiat pöytään. Kun kasvot on sitten huuhdeltu kylmällä vedellä unihiekan karkottamiseksi, voi istahtaa kahvintuoksuiseen aamupalapöytään.

Monet tykkäävät puuhata samalla jotain syödessään aamupalaa, vähintäänkin selata puhelinta tai lukea lehteä. Itse tykkään ihan vain olla. Mahtavin juttu on, jos aamupalahetken saa jakaa jonkun kanssa. Jos seuraa ei kuitenkaan ole, saatan kuunnella vähän radiota, tai sitten ihan vaan hiljaisuutta. Aamupalalla on mukavaa olla läsnä, kaikessa rauhassa.

Kahvia saatan juoda vielä aamiaisen syötyäni hitaasti vaikka puolitoista tuntia. Hidasta menoa, mutta kyllä se siitä, mikro on onneksi keksitty, ettei tarvitse kylmänä juomaansa nauttia.

Hitaat aamut vaativat onnistuakseen yleensä sen pari tuntia. Siinä ajassa ehtii olla vain, hötkyilemättä. Parasta on, jos sen jälkeenkään ei tarvitse lähteä minnekään. Useimmiten kuitenkin työt tai muu kutsuvat. Mutta päivän haasteetkin on mukavampaa kohdata, kun aamu on lähtenyt kaikessa rauhassa hyvällä mielellä käyntiin.

Taidan mennä lämmittämään kahvini vielä kertaalleen. Se kun pääsi taas jäähtymään. Aamiaisesta on aikaa jo parisen tuntia.

Millaisia fiiliksiä hitaat aamut teissä herättää?

SADEPÄIVÄN LUKUVINKIT

Sadepäivät eivät ole koskaan vaivanneet minua sen kummemmin. Vaikka nautinkin lämpimistä ja aurinkoisista kesäsäistä hyvin paljon, sadepäivissä on omanlaistaan taikaa. Sateenropina kattopeltejä vasten on yksi ihanimmista äänistä ja sadesäällä luonto tuoksuu uskomattoman hyvältä. Sateella vallitseva hämäryyskään ei haittaa, koska silloin voi sytytellä kaikkein tunnelmallisimmat valot tai ripotella vaikka kynttilöitä sinne tänne. 

Sadesäällä lukeminen on ihan ehdoton juttu. Pehmoinen sohva tai nojatuoli, kuppi kuumaa kaakaota ja hyvä romaani: voiko sen enempää oikeastaan edes toivoa? Sadepäivien ratoksi tässä olisi pari kirjavinkkiä, jos kaipaat jotakin kevyttä ja nopealukuista mieltäsi piristämään.

Caraval: Stephanie Garberin nuorten/nuorten aikuisten romaani Caraval kertoo ihmeellisestä, maagisesta pelistä, johon sisarukset Scarlett ja Donatella ottavat osaa. He ovat jo vuosia toivoneet pääsevänsä näkemään Caravalin taiat ja vihdoin heidän toiveensa toteutuu, Scarlettin hääpäivän lähestyessä. Caravalissa kaikki on vain peliä, vai onko sittenkään? Scarlett huomaa tempautuneensa mukaan peliin, jossa todellisuuden ja näytelmän rajat sekoittuvat eikä kehenkään tai mihinkään voi luottaa. Joutuessaan eroon siskostaan Donatellasta Scarlettilla on vain yksi tavoite: löytää sisko ja selviytyä pelistä hengissä.

Caravalin kerronta on nopeatempoista ja tehokkaasti etenevää. Juoni sisältää mielestäni hyviä koukkuja, vaikkakin joiltain osin juoni on hivenen ennalta-arvattava. Toisaalta sekään ei haittaa järin paljoa, joskus on mukavaa lukea kepeitä kirjoja. Garberin kieli on miellyttävää eikä tarina junnaa paikoillaan. Voisin kuvitella nauttineeni kirjasta vielä enemmän, mikäli olisin lukenut sen muutamaa vuotta nuorempana, yläaste-lukioikäisenä. Hyvin tämä kuitenkin toimi nyt yli kaksikymppisenäkin, semmoisena kevyenä kirjallisena välipalana ;)

Tuhat kerrosta: Katharine McGeen Tuhat kerrosta aloittaa tulevaisuuden New Yorkiin sijoittuvan trilogian, joka keskittyy nimensä mukaisesti tuhat kerroksisessa pilvenpiirtäjässä asuvien nuorten elämään ja heidän ihmissuhdesotkuihinsa. Kerronta perustuu hyvin monen henkilön näkökulmiin, kunkin luvun edustaessa eri henkilön näkökulmaa. Luvassa on rikkaiden nuorten rakkaus- ja ystävyyssuhdesotkuja, ihmissuhdeskandaaleita ja muuta mukavaa. Kirjasarjasta suunnitellaan tv-sarjaa, ja siihen teos kyllä tuntuu hyvinkin sopivalta. 

Tuhat kerrosta on vinkeä, koska siinä kuvaillaan paljon esimerkiksi tulevaisuuden teknologiaa, jonka voisi kuvitella olevan hyvinkin mahdollisesti todellisuuttamme reilun sadan vuoden päästä. Kirja on hyvin viihteellinen keskittyessään nuorten ihmissuhdedraamaan, eli juuri sopivaa kesälukemista, kun ei jaksa mihinkään kovin vakavaan välttämättä keskittyäkään. Henkilöitä kirjassa on paljon, ja aluksi oli vähän vaikeaa muistaa kuka kukin on. En ole lukenut teosta vielä aivan loppuun saakka, joten kokonaiskuvaa en pysty vielä luonnehtimaan, mutta tällä erää voin sanoa, että kirja kyllä ihan tempaa mukaansa kaikessa nuortenhömppämäisyydessäänkin.

Pidemmittä puheitta taidankin tästä suunnata lukupuuhiin. Kivaa tiistaita kaikille! ♥

KUVAT: PINTEREST

MATKAVINKKEJÄ RIIKAAN

 

Olen ehtinyt matkustaa pienen ikäni aikana melko paljon ja useassa maassa. Olen matkustanut niin perheeni kuin poikaystäväni kanssa ja reissut ovat olleet hyvin vaihtelevia. Asuntoautolla tehtyjä reissuja muistelen suurella lämmöllä, mutta myös hotellilomat ovat mieleeni. Oikeastaan tykkään vähän kaikenlaisesta matkailusta, eikä yöpymispaikalla tai tavalla ole kovin suurta väliä. Pääasia on, että matkalla pääsee näkemään ja kokemaan uutta.

Riikan matka toteutettiin ajatuksella, että yöpaikasta tingitään mutta ruuasta ei. Siispä yövyimme edullisessa hostellissa nimeltään Latberry. Vaikka jaettu vessa ja kylpyhuone eivät olleet luksusta, yöpaikkamme oli keskeisellä paikalla, perussiisti ja mikä tärkeintä, todella edullinen: kuudesta yöstä kahdelta henkilöltä pulitimme yhteensä vain hieman yli 100 euroa. 

Olimme molemmat ensimmäistä kertaa Riikassa, joten nähtävää ja koettavaa riitti. Tässä siis kurkistus parhaisiin paloihin reissultamme!

SÄÄ

Olimme matkalla kesäkuun alkupuolella, jolloin säät olivat enimmäkseen suotuisat. Aurinko paistoi lähes joka päivä ja lämmintä oli noin 20 astetta, joskus vähän alle, joskus vähän päälle. Vettä satoi kuuroluontoisesti parina päivänä ja yhtenä iltana rankemminkin. Riikaan matkaaville suosittelisin sateenvarjoa tai sadetakkia kassin pohjalle, koska sille voi tulla yllättäen tarvetta säätilan ollessa melko nopeasti muuttuva!

NÄHTÄVÄÄ

Vanhakaupunki 

Vietimme Riikassa viisi kokonaista päivää ja lisäksi yhden illan ja yhden aamun. Meillä oli siis rutkasti aikaa kierrellä tutustumassa kaupunkiin. Kiertelimme paljon vanhassakaupungissa, jossa riitti nähtävää Kissatalosta, Tuomiokirkosta ja Mustapäidentalosta lähtien. Vanhakaupunki on täynnä kauniita katuja ja herttaisia aukioita, ravintoloista, kahviloista ja baareista puhumattakaan. 

Puistot 

Vanhankaupungin liepeiltä ja muualtakin kaupungista löytyy monta ihanaa puistoa ja etenkin Bastionkukkulalle kannattaa askeleensa suunnata. Puistot toimivat monien piknikpaikkoina ja mekin kävimme useampaan otteeseen nauttimassa take away -kahvimme vehreissä puistoissa paikallisten menoa seuraillen. Puistot olivat ihanan suuria ja elämää täynnä, mutta silti ne olivat täydellisiä paikkoja rauhoittumiseen ja luonnosta nauttimiseen.

Jugend -korttelit 

Upean koreista rakennuksista ja hienosta arkkitehtuurista kiinnostuneille Riikan Jugend -korttelit ovat ehdoton juttu. Jugend -korttelin rakennukset olivat kyllä kerrassaan uskomattoman taidokkaasti koristeltuja kaikkine patsaineen ja kaiverruksineen. Alueelta löytyy myös hienojen rakennusten lisäksi paljon kahviloita ja ruokapaikkoja, joista iso osa tosin oli huomattavasti hintavampia kuin esimerkiksi vanhankaupungin kuppilat. 

Keskusmarkkinat

Jos tykkää markkinatunnelmasta, kannattaa suunnata Riikan keskusmarkkinoille, jotka koostuvat suurista kauppahalleista sekä niiden väliin nousevista lukuisista markkinakojuista. Markkinoilla on aivan mahdottoman paljon kojuja, joissa myydään kyllä ihan kaikkea turistikrääsästä ja vaatteista ruokaan. Etenkin kaikki syötävä tuntui markkinoilla olevan varsin edullista. Markkinoille mennessään kannattaa pitää laukustaan kiinni, koska ihmispaljous oli paikoitellen aika läpitunkematon!

Lisäksi suosittelen käymään katsomassa ainakin Vapaudenpatsasta sekä tsekkaamaan mahdollisuuksien mukaan muutaman museon. Me kävimme Riikan taidemuseossa, joka oli kyllä suuri ja komea pytinki ja nähtävää riitti!  Myös juutalaismuseo oli mielenkiintoinen, vaikka holokaustin kauheuksista jääkin aina hieman surkea olo... Juutalaismuseo oli myös ilmainen sunnuntaisin, mikä sopi meille budjettimatkalaisille vallan hyvin!

RUOKA

Riikasta löytyy ihan mahdottoman paljon kahviloita, baareja ja ravintoloita, joista kaikista saa herkullista ruokaa ja juomaa. Kävimme monissa erilaisissa ravintoloissa valiten ruokapaikkamme aina fiiliksen mukaan. Suosittelen erityisesti Lido -ketjun ravintoliota, jotka tarjoavat perinteistä latvialaista ruokaa edulliseen hintaan. Myös majapaikkamme lähellä sijaitseva Villa Amor varasti sydämeni ihanalla terassillaan ja uskomattoman herkullisella ruoallaan!

OSTOKSET

Shoppailusta kiinnostuneille mieluisia ostospaikkoja ovat varmasti ostoskeskukset Gallerij Centrs, joka sijaitsee vanhassakaupungissa sekä rautatieaseman kyljessä sijaitseva Origo. Kävimme kiertelemässä näissä ostoskeskuksissa mutta pääasiassa ostoksemme sijoittuivat kuitenkin pienempiin putiikkeihin, kirjakauppoihin ja kirpputoreille. Vanhassakaupungissa löytyi näitä kaikkia. Erityisesti Suvenier -matkamuistomyymälä viehätti: siellä ei myyty pelkkää halpaa turistikrääsää vaan esimerkiksi latvialaisena käsityönä valmistettuja tuotteita. Kauppa oli melko hintava, mutta aivan ihana! Myös Kilo max -niminen kirppari oli vinkeä: siellä tuotteiden hinta määräytyi painon mukaan. Jokaiselle kuukauden päivälle oli määritelty oma kilohintansa, jonka mukaan kaikkien tuotteiden hinta laskettiin. Onneksi satuimme käymään kyseisessä paikassa päivänä, jolloin kilohinta oli suhteellisen matala. Lisäksi suosittelen ehdottomasti Laima -suklaakaupassa vierailemista, mikäli latvialainen suklaa houkuttelee!


LÄHIALUEET 

Olisi ollut mukavaa ehtiä kiertämään Riikan lähialueita enemmänkin, mutta koska pääkaupungissa itsessään oli niin valtavasti nähtävää ja koettavaa, kaupungin ulkopuolella vierailumme rajoittui Jurmalaan. Kävimme kahtena päivänä lomamme aikana Majorissa, joka on Jurmalan keskus. Majorissakin riitti nähtävää! Ostoskadulla oli paljon mahdollisuuksia shoppailuun ja ruokapaikkoja riitti. Myös Metsäpuisto oli käymisen arvoinen paikka ja siellä olisi ollut mahdollisuus esimerkiksi tasapainoskootterin tai rullaluistinten vuokraamiseen. Lisäksi puistosta löytyi huiman korkea näköalatorni sekä useampi skeittiparkki. Ja tokihan Jurmalassa vieraillessa kannattaa käydä ottamassa aurinkoa myös hulppean pitkällä hiekkarannalla! 25 kilometriä kaunista hiekkarantaa ja ihana meri (jonka vesi tosin oli pirun kylmää!), voiko sitä oikein muuta toivoa. Jurmalassa käymällä onkin Riikan lomasta helppo muokata paitsi kaupunkiloma, myös rantaloma.

Huuuuuh, siinäpä olisi vähän vinkkejä Riikan matkaa suunnittelevalle! Riika on ihana paikka ja Latvia kaunis maa: voisin hyvin vierailla siellä uudemmankin kerran :)

ONNEA ON

... Juoksulenkki sateen raikastamassa säässä täyteläistä vehreyttä tuoksutellen.

... Kirjallisuutta käsitelleen elokuvan katsominen ja sen inspiroimana kirjoittamaan ryhtyminen.

... Nukkua pitkään ja mennä aikaisin nukkumaan, että saisi nukuttua entistäkin pidemmät yöunet. Lomalla parasta on nukkua, vaikka monet voisivatkin väittää valvomisesta samaa.

... Muistella onnistunutta lomamatkaa samalla kun järjestelee reissukuvia. Riika-postaus on kyllä tulossa, stay tuned!

... Venytellä ahkeran liikkumisen aiheuttamia jumeja pois.

... Aloittaa uuden romaanin lukeminen.

... Patonki. Suurta onnea on pehmeääkin pehmoisempi patonki iltapalaksi.


Mitkä asiat on tuottaneet teille onnea viime päivinä? :)

EMBRACE YOUR BODY

Katsoin pari päivää sitten dokumentin nimeltä Embrace. Dokumentti on Taryn Brumfittin käsialaa, ja se sykähdytti minua todella paljon. Dokumentti kuvaa erittäin osuvasti sitä, kuinka suuri osa naisista (ja varmasti miehistäkin) on tyytymättömiä omaan vartaloonsa ja haluaisi kroppansa olevan jotain muuta kuin se tällä hetkellä on. Yhteiskunta ja media luo kaikille meille ihan valtavia paineita näyttää tietynlaisilta, jotta voisimme olla "kauniita".  Tosiasiahan on, että me olemme jo kauniita, omina itsenämme.

Olen pohtinut paljon itsensä hyväksymistä sellaisena kuin on, ja itsensä rakastamista kaikista "vioistaan" huolimatta. Varmaan jokainen tyttö ja nainen on ollut joskus epävarma kropastaan ja toivonut jonkun kohdan itsestään olevan toisenlainen. Miksi? Koska olemme oppineet tietynlaisen kropan olevan kauniimpi kuin toisen. Koska yhteiskunta on saanut meidät ajattelemaan, että meidän pitäisi näyttää samalta kuin mainosten tytöt ja että meidän pitäisi ylipäänsä keskittyä siihen, miltä me näytämme. Vaikka totuus on, että elämässä on niin niin niin moninverroin tärkeämpiä asioita, kuin meidän ulkonäkömme.

Embrace on dokumentti, joka pitäisi mielestäni näyttää jokaiselle tytölle ja naiselle. Se kuvaa hienosti sitä, mistä meidän epävarmuutemme omaa ulkonäköämme kohtaan kumpuaa. Kun oman ankaruutensa kroppaansa kohtaan tunnistaa, ja ymmärtää sen alkuperän, on mielestäni myös helpompaa lähteä purkamaan negatiivisia tuntemuksia. Jokaisen ihmisen kroppa on kaunis. Ei ole yhtä vartalonmuotoa, jolla olisi yksinoikeus tulla kutsutuksi kauniiksi ja täydelliseksi. Kaikki ihmiset ovat kauniita. Kaiken muotoiset, pituiset ja malliset vartalot ovat kauniita. Elämänjäljet kuten arvet, rypyt tai muut vastaavat eivät tee ihmisestä vähäisempää eivätkä rumenna ketään.

Niin monet ihmiset haluavat muokata vartalostaan toisenlaisen, koska luulevat tulevansa onnellisemmiksi sitä kautta. Mutta ei ulkonäkö tuo onnea, ei ainakaan mikäli minulta kysytään. Se, painatko muutaman kilon enemmän tai vähemmän tai ovatko reitesi tämän vai tuon muotoiset ei tee elämästäsi täydempää tai onnellisempaa. Jos ihminen onnistuukin "korjaamaan" jonkin kohdan itsestään, hän yleensä löytää pian seuraavan kohdan, joka täytyy laittaa kuntoon. Kierre on loputon. Sen takia on niin kovin tärkeää olla tyytyväinen itseensä sellaisena kuin on ja hyväksyä itsensä. Samoin äärimmäisen tärkeää on ylistää sitä, mihin kaikkeen kehosi pystyy juuri tuollaisena. Paljon ulkonäköä tärkeämpää on se, että keho on terve ja kuljettaa sinua eteenpäin joka päivä. 

Minä ajattelen, että kehoni on kotini. Haluan olla sille hellä ja rakastava, en osoitella syyttävällä sormella tai rajoittaa. En halua elää kurissa, nuhteessa ja epätyytyväisyydessä. Haluan antaa elämän näkyä kropastani, haluan että olen terve ja jaksan tavoitella unelmiani. Haluan, että elämäni tärkein asia ei koskaan tule olemaan ulkonäkö, sillä se ei johda mihinkään. Perhe, ystävät, rakkaus, terveenä oleminen, ilo ja elämästä nauttiminen sen kaikessa loistossaan on niin paljon parempaa ja merkityksellisempää, kuin itsensä jatkuva kyttääminen ja vartalonmuokkaukseen keskittyminen.

Kuten Embrace -dokumentin lopussa sanotaan: Minä hyväksyn itseni. Hyväksytkö sinä?

Rakastakaa kehoanne ja olkaa sille helliä <3 Ja katsokaa Embrace! Se löytyy ainakin Netflixistä :)

PARASTA MATKALUKEMISTA

Tulipahan tuossa heitettyä poikaystävän kanssa kuuden yön mittainen reissu Riikaan, Latviaan! Palailtiin kotiin eilen, joten vielä en ole ehtinyt käymään kaikkia reissukuvia läpi, mutta reissupostaus Riikan mahtavimmista jutuista on varmasti tulossa tässä kesäkuun mittaan jahka olen vähän ehtinyt järjestellä kuvia koneellani ja ajatuksia päässäni. Tällä hetkellä voin sanoa vain sen verran, että matka oli aivan ihana, säät enimmäkseen suosivat ja käveltyä tuli ihan överipaljon! Ja myös sen tiedän, että on ihanaa olla jälleen koti-Suomessa. ♥

Reissusta luvassa lisää siis myöhemmin, mutta nyt olisi aika vähän pohtia sitä, millainen kirja on hyvää matkaluettavaa. Itsehän olen ihminen, jolla täytyy aina olla luettavaa mukana melkeinpä minne tahansa menenkin ja olipa matka miten lyhyt tahansa. Mikä tahansa lukeminen ei tietenkään kelpaa vaan matkalukemiston varalle minulle on kehittynyt aivan oma kriteeristö! (haha, voiko sanoa kriteeristö? :D)

 

 

Ensinnäkin matkalukemisen tulee olla riittävän kevyt. Ja tällä kertaa tarkoitan siis ihan kirjaimellisesti kevyt, sillä järkälemäistä romaania tuskin on kovin kivaa kanneskella ympäriinsä, kun matkatavarat todennäköisesti ilmankin sitä painavat jo aivan riittävästi. Siispä matkalle mukaani tarttuu yleensä pienikokoinen pokkari, joka ei ole myöskään aivan ylettömän paksu. 

Yleensä tykkään myös siitä, että matkalukeminen on suhteellisen kevyttä sisällöltään. Raskaaseen ja esimerkiksi hyvin paljon kuvailua sisältävään tekstiin voi olla vaikeaa keskittyä, jos lukee esimerkiksi lentokentällä, junassa tai muussa julkisessa paikassa, missä hälinää riittää. Tämän vuoksi jouhevasti etenevät romaanit, joissa on esimerkiksi lyhyet luvut ja paljon vuoropuhelua, toimivat tien päällä mainiosti.

Näppärää matkalukemista ovat myös sellaiset kirjat, jotka olet jo ennestään lukenut, mutta jotka ovat niin hyviä, että luet niitä uudestaan ja uudestaan. Tällaiseen kirjaan on helppo paneutua, koska tarina on ennestään tuttu (ja selvästi koukuttava), eikä vaadi kovin suurta keskittymiskykyä.

Minulla on usein reissuillanikin mukana romaani, mutta yhtä hyvin (joissain tapauksissa jopa paremmin) toimivat myös novellikokoelmat, self-help-tyyliset kirjat ja kevyet elämäkerrat. Lyhyet tekstit ja pitkien juonikulkujen puuttuminen voivat helpottaa pätkittäistä lukemista, jota matkalla usein joutuu toteuttamaan. Ostin itse Riikasta Michael Acton Smithin Calm - mindfullnesia käsittelevän kirjan (tsekkaa eka ja vika kuva!), joka paljastui täydelliseksi matkalukemiseksi. Kirja on sivuiltaan uskomattoman kaunis ja sisältää paljon lyhyitä tekstejä ja harjoituksia. Sanoisin, että täysi kymppi!

Eikä toki sovi unohtaa lehtiä! Mikäli kirjaa ei tule luettua reissussa, lehdet ovat oivallinen valinta tekstinnälkäiselle. Ne ovat kevyitä kantaa, selattavaa riittää, eikä keskittymiskykyä tarvita tässäkään kovin runsaasti.

 

Kaiken kaikkiaan reissulukemista valittaessa tärkeintä on se, että kirja tai lehti on sellainen, jota tulee reissussa oikeasti luettua. Mitä järkeä olisi raahata mukana opusta, jota ei halua avata koko matkan aikana kertaakaan? Ja jos tällainen olo on jokaisen varteenotettavan kirjan kohdalla laukkua pakattaessa, on ehkä parempi jättää lukemisto kotiin. Ja jos tämän jälkeen reissussa iskee kuitenkin kirjojen himo, voihan hyvän teoksen ostaa tien päältäkin.

Millaisia kirjoja te muut tykkäätte reissussa lukea? Vai oletteko enemmän lehtien ystäviä?

ONNEA YLIOPPILAILLE

Taas on päivä, jolloin on aika juhlistaa ylioppilaita. Ylioppilaskirjoituket ovat kyllä sellainen urakka, että kyllä niiden päihittämistä sietää vähän juhliakin. Juhlapäivän sää on perinteisesti kylmä ja räntääkin on vihmonut, mutta tällaistahan se Suomen suvi monesti kesäkuun alussa on.

Tänä vuonna pääsin yhden vuoden juhlahiljaisuuden jälkeen onnittelemaan uutta ylioppilasta, poikaystäväni siskoa. Juhlissa on kyllä jotain taikaa. Kaikki ovat iloisia ja hymyileväisiä, kahvia juodaan ja kakkua syödään. Juhlavieraat ovat ylpeitä juhlittavan puolesta ja tunnelma on lämmin (usein sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti). 

Tämän päiväiset juhlat olivat yhtä onnelliset kuin muutkin ylioppilasjuhlat, joihin olen elämäni aikana saanut osallistua. Paljon naurua. Paljon iloa. Samalla ilmassa leijui jännittävä tulevaisuudenodotus: mitä nyt tapahtuu, mitä ylioppilas seuraavaksi aikoo. Elämä alussa ja maailma avoinna.

Siitä on kolme vuotta, kun painoin itse valkolakin päähäni. Minulla oli kultaiset korkokengät jalassa ja tunsin oloni voittamattomaksi, mutta samaan aikaan oudon heiveröiseksi. Pelkäsin tulevaa. En tiennyt mitä haluan tulevaisuudelta ja silti minusta tuntui, että kohtaloni oli kuitenkin vääjäämätön, ennalta päätetty. Jälkeenpäin ajatellen olisin suonut itselleni huolettomamman juhlapäivän. En kuitenkaan kadu sitä, kuinka elämä on minua kuljettanut, koska loppupeleissä tieni ei ole ollut ennalta päätetty, vaikka minusta joskus siltä tuntui. Minä itse olen antanut asioiden tapahtua ja elämän viedä minut sinne missä nyt olen. Ja vaikka ensin pelotti, olen oppinut ainakin sen, että kaikesta selviää. Kaikesta mitä tulevaisuus tuo tullessaan selviää, ja usein myös tulee oppineeksi matkan varrella kaikenlaista hyödyllistä itsestään ja elämästä.

Vaikka katse kurottelisikin jo tulevaisuuteen, on juhlapäivänä hyvä pitää ajatukset kuitenkin tässä hetkessä. Näiden sanojen voimin haluankin toivottaa kaikille tänään lakin päähänsä painaneille suuresti onnea. Te pystytte mihin vain ja voitte saavuttaa elämässänne mitä ikinä vain haluatte.