12 TARINAA KIRJOITTAMISESTA

Yksi parhaita viime syksyn aikana lukemiani kirjoja oli Mikko Toiviaisen ja Ronja Salmen 12 tarinaa kirjoittamisesta. Nimensä veroisesti lukija löytää kansien välistä kahdentoista henkilön ajatuksia siitä, mitä kirjoittaminen heille merkitsee ja mikä heidän suhteensa kirjoittamiseen on.

Kirjoittaminen ja kirjat ylipäänsä ovat aina olleet merkittävä osa elämääni, joten teos imaisi minut kertaheitolla mukaansa. Kirjasta löytyy monen kiinnostavan henkilön tarinat: mukana ovat esimerkiksi Samuli Putro, Emmi Itäranta, Paperi T sekä Justimus Films. Osa henkilöistä oli minulle tutumpia, toisista en ollut ehkä aikaisemmin juuri kuullutkaan. Jokaisen tarina oli kuitenkin innostava, ja avasi uusia, tuoreita näkökulmia kirjoittamiseen.

Parasta kirjassa on sen oivaltaminen, että kirjoittaminen on vahvasti läsnä hyvin monenlaisessa työssä toimivien ihmisten arjessa, mutta kirjoittamisen tavat, muodot ja prosessit voivat olla hyvinkin paljon toisistaan poikkeavia. Kirjailijan, muusikon, journalistin ja elokuvaohjaajan työtä yhdistää kirjoittaminen, vaikka se toteutuukin eri tavoilla. On ihmeellistä mitä kaikkea sanat, lauseet ja erilaiset tekstit voivat saada aikaan, mitä kaikkea niiden avulla voidaan tehdä! Tarinan kertominen sanojen avulla on upeaa, oli tarina sitten biisi, uutinen tai vaikka sketsi.

Minulla oli kovat odotukset tätä kirjaa kohtaan ennen kuin aloitin lukemisen. Voin ilokseni kertoa, että kaikki odotukset ja toiveet täyttyivät: kirja oli mielettömän inspiroiva ja ajatuksia herättävä! Suosittelen tätä lämpimästi kaikille, joita kirjoittaminen vähääkään innostaa.

UUSIA ALKUJA

Olen aina teoriassa pitänyt uusista aluista, mutta todellisuudessa uusia alkuja kohdatessani olen ollut usein myös hyvin ahdistunut.

Suuret uudet alut kuten muutot paikkakunnalta toiselle, opiskelujen aloittaminen täysin uudessa kaupungissa ja oppilaitoksessa ja uuden työpaikan saaminen ovat usein olleet jännittäviä ja hyvin stressaavia minulle. En ole aina osannut nauttia niistä, koska alkuja ovat varjostaneet menetyksen tunteet. Uuden vaiheen alkaessa entinen on päättynyt, ja olen tuntenut siitä usein haikeutta ja surua.

Pienemmistä uusista aluista olen kuitenkin aina nauttinut suuresti. Jokainen tammikuu ja syksyllä uuden lukuvuoden starttaaminen ovat minulle sopivia uusia alkuja, jolloin olen täynnä energiaa ja intoa. Silloin kaikki tuntuu innostavalta. Romantisoin mielessäni luennoilla istumisen ja muistiinpanojen rustaamisen kauniisiin vihkoihin. Haaveilen kahvilassa istumisesta ja kirjoittamisesta, inspiraaton virrasta. Jaksan taas liikkua, joogaan, venyttelen ja lenkkeilen. Myös talviurheilu innostaa vuoden alussa aivan uudella tavalla ja kaivan esiin niin sukset kuin luistimetkin.

Vuoden alussa haluan myös aina laittaa kotia kivemmaksi. Siivoan, järjestelen ja yritän hankkiutua eroon turhasta roinasta, vaikka olenkin siinä huono. Tuntuu että siivoamalla kämpän siivoan samalla päätäni. Karsin turhat ajatukset ja heitän ne romukoppaan.

En koskaan tee uudenvuodenlupauksia, mutta tavallaan päätän usein tammikuun startattua hiljaa mielessäni tekeväni tänä vuonna taas jotain vähän eri tavalla tai paremmin kuin menneenä vuotena. Tänä vuonna haluaisin raivata kalenteristani enemmän tilaa itseni toteuttamiselle. Haluaisin kirjoittaa enemmän, soittaa kitaraa enemmän ja opetella miksaamaan paremmin. Haluaisin oppia valmistamaan uusia kasvisruokalajeja ja stressata vähemmän. Haluaisin hymyillä leveämmin, olla kaikille kiltti ja avoin, oppia entistä lempeämmäksi itseä ja muita kohtaan. Haluaisin mieleni täyttyvän onnellisista jutuista ja ikävien asioiden leijailevan korvista ulos samalla vauhdilla kuin ne mieleeni putkahtivatkin.

Elän vielä vähän lomameiningeissä. Tällä hetkellä uusi vuosi näyttää tosi valoisalta ja kevyeltä, mutta olen toisaalta saanut juuri lomailla melkein kaksi viikkoa. Huomenna paluu arkeen koittaa, on loppiainen ja ensimmäinen työpäiväni loman jälkeen. Toivottavasti saan pidettyä lipun korkealla ja stressin kaukana. Sitä toivon myös ihan jokaiselle teille siellä ruudun takana! Pitäkää mieli avoinna ja antakaa onnen tehdä pesä sisällenne<3

JOULUNAIKAA

Uusi vuosi on jo pyörähtänyt käyntiin, mutta koska pidin joululoman verran lomaa myös tietokoneella kyhjöttämisestä, ajattelin jakaa parit joulukuvat!

Lomani meni erittäin ihanasti. Vietin joulun kotikotona perheeni parissa, ulkona riitti lunta ja tunnelma oli huipussa. Aatto sisälsi kaikki oman perheen perinteet ja eteni siis samoissa merkeissä kuin aiempinakin vuosina. Tuttua ja turvallista ja aina yhtä mukavaa.

Joskin sanottakoon, että aattopäivänä on vähän turhankin paljon tohinaa ja hyörinää, joten oikeastaan se rauhoittumisen aika alkaa vasta illasta ja jatkuu sitten loppuloman. Tämän syksyn jälkeen rauhoittuminen tuli kyllä tosiaan tarpeeseen, ja onneksi se toteutui erinomaisesti herkkujen, kirjojen, lautapelien ja hyvien elokuvien äärellä.

 

Kirjoista puheenollen, kevyttä hömppälukemista kaipaaville (vaikka sitten ensijouluun tai jälkijoulutunnelmoijille. Eihän se ole vielä edes loppiainen vai mitä? ;>) Jenny Colganin The Christmas Surprise on varmasti oivallista lomaluettavaa. Superkevyttä mutta ihan viihdyttävää. Kategoriana tämänkaltaiset kirjat ei ole se minun juttuni, mutta näitä voi lueskella aina vähän painavampien romskujen välissä, ettei käy liian raskaaksi.

 

Meillä perinteiset joulutortut on aina tehty sekä luumuhillola että vadelmahillolla, koska allekirjoittanut ei ole koskaan ollut pahemmin luumun  perään intoilevaa sorttia. Kyllä se vadelmaa olla pitää! Myös omenakanelihilloisia torttuja tulee tehtyä joulun alla runsaasti.

Pian alkavat taas työt ja opiskelut, mutta on ollut kyllä i-ha-naa saada nauttia pitkästä lomasta rakkaiden ihmisten parissa. Olo tuntuu vihdoin levänneeltä. Ah. Puolet joululomasta meni flunssaisena, mutta sekään ei oikeastaan haitannut, koska sairasteluhan takasi pakkolepäämisen :) Ihan kuin nyt muutenkaan olisin koskaan joululomalla kovin kovasti menossa mihinkään. Tälläkin lomalla näin muutamia ystäviä, kävin veljieni kanssa elokuvissa katsomassa uusimman Star Warsin ja sittenpä oikeastaan loppuaika meni ihan vaan oloillessa. Parhautta!

Mutta nyt on siis varmaan aika pikkuhiljaa kääntää katseet kohti tätä hiljattain alkanutta tammikuuta. Kovia pakkasia ja aurinkoisia päiviä odotellessa!

JOULULUKEMISTA

En malta odottaa pian alkavaa joululomaa.

Malttamattomaan odotukseen on toki monta syytä. On ihanaa päästä viettämään joulua perheen pariin, syödä maha pullolleen jouluruokaa (odotan erityisesti omatekoisia pipareita ja karjalanpiirakoita!) ja ähöttää sohvalla onnellisena ja kiitollisena koko maailmankaikkeudelle kaikesta jouluun liittyvästä rauhasta ja rakkaudesta.

Mutta näin kiireisen syksyn jälkeen odotan lomalta erityisesti myös sitä, että minulla on vihdoin taas aikaa lukea enemmän kirjoja. Pystyn jo sieluni silmin näkemään kirjapinon, teemukin, äidin virkkaaman jouluisen viltin ja minut viltin alla autuas hymy huulillani ja avonainen kirja sylissäni. Onnea ovat kaikki ne maailmat ja seikkailut, joihin kirjat tulevat minut joululomalla kuljettamaan!

Ajattelin tulevissa postauksissa ehdottaa teosta jos toistakin mukavaksi lomalukemiseksi. Tässäpä siis ensimmäinen vinkkaus!

Cecelia Ahern 

 

Olen huomannut, että monet tykkäävät joulun aikaan lukea melko kepeitä ja huolettomia kirjoja. Sama taitaa päteä myös elokuviin, ainakin päätellen niin sanottujen "jouluelokuvien" sisällöstä. Kepeäksi joululukemiseksi sopivatkin mainiosti irlantilaisen Cecelia Ahernin teokset. Ne ovat mukaansa tempaavia, nopealukuisia ja kaikin puolin miellyttävää luettavaa. Ahernin teokset eivät ole pelkkää hömppää vaan niissä on hyviä juonenkäänteitä ja henkilöhahmoja ja kielenkäyttö on miellyttävää. Täytyy myöntää, että ennen Ahernin kirjojen lukemista suhtauduin näihin vähän skeptisesti, koska luulin teosten olevan pelkkää aivotonta romantiikkahöttöä. Mutta ennakkoluuloni osoittautuivat vääriksi, ja yllätyin positiivisesti! Tosin myönnettäköön, etten edelleenkään ole vakuuttunut Ahernin suositusta teoksesta P.S. Rakastan sinua, enkä siitä tehdystä elokuvasta. Jokin kyseisessä tarinassa ei vain iske.

Mutta takaisin kuvassa esiintyviin kirjoihin! Erityisesti Lahja, sopii mainiosti joululomalukemiseksi, koska se sijoittuu joulun aikaan. Pidin kirjasta kovasti lukiessani sen itse muutamia vuosia sitten ylioppilaskirjoituksiin valmistautumisen lomassa. Sanottakoon, että Lahja oli kovasti kaivattua vastapainoa kaikille lukiokirjoille!

Sadan nimen mittaisen matkan sen sijaan ajattelin itse lukea lomanaloittajaisiksi. Teos on julkaistu vuonna 2012, mutta jotenkin se on jäänyt minulta aiemmin lukematta. Nyt olkoon sen vuoro.

HEMMOTTELUHETKI

Viimeiset viikot ovat olleet täynnä opiskelua ja töitä. Vapaa-aikani on kulunut pääasiassa nukkumiseen ja itsen psyykkaamiseen, jotta jaksaa vielä muutaman päivän. Liikunnalle, musiikille tai muille harrastuksille ei ole liiemmin ollut tilaa arjessani viime aikoina, mikä on kyllä ollut harmillista.

Kaiken kiireen keskellä naputeltiin kuitenkin yhtenä päivänä äitini kanssa Dermosil -tilaus. Kaipasimme molemmat pientä hemmottelua ja selasimme Dermosil -kauppaa kuin lapset lelulehteä. Vaikka erityisesti omalla kohdallani ajattelin ihanaa arjen hemmottelua tilauksen tekemisen motivaattorina, tulivat osa tuotteista kyllä ihan tarpeeseenkin, sillä ihoni ja hiukseni ovat talvisin rutikuivat ja kaipaavat tuhtia kosteutusta ja hoitoa.

Oli kyllä ihan kuin joulu olisi jo tullut, kun paketillinen kosmetiikkaa tuotiin kotiovelle ja pääsimme äidin kanssa hypistelemään ostoksiamme. Hassua miten voide-, hoitoaine- ja meikkiputelit voivatkin ilostuttaa niin kovasti. Jo pelkkä tuotteiden katsominenkin hymyilyttää, niin kauniisiin purkkeihin ja rasioihin aineet on pakattu.

Olen aina pitänyt Dermosil -tuotteista ulkonäön lisäksi ihan muutenkin: hinnat ovat inhimillisiä, tuotteet riittoisia ja voi veljet miten toimivia! Voin ihan rehellisesti sanoa, etten ole tainnut pettyä vielä tähän mennessä yhteenkään tilaamaani tuotteeseen, ja onhan noita vuosien varrella tullut testailtua useampia. Tuotteiden tuoksut ovat miellyttäviä ja koska tuotteita löytyy varsin runsaasti, luulisi niiden joukosta löytyvän jokaiselle jotakin.

Kuvissa näkyvistä tuotteista erityisesti Tulips -mattahuulipuna ja shampanjainen huulikiilto sekä Beauty Scent -tuoksut ilahduttivat ja toivat mukavaa luksusta arjen keskelle. Mattapuna päätyi heti liki päivittäiseen käyttöön ja kaikki kolme tuoksua olivat ihanan raikkaita ja keveitä, erilaisiin tilanteisiin sopivia. Suosittelen molempia tuotteita lämpimästi!

Jos joku pähkäilee joululahjojen suhteen, niin tässäpä oivallinen vaihtoehto! Dermosililta löytyy tuotteita niin miehille kuin naisille ja saaja varmasti ilostuu näistä kaunokaisista.

TUNNELMAVALAISTUKSEN LOISTEESSA

Kuten olenkin jo kertonut, rakastan tunnelmallisia juttuja, joihin jouluvalot, kynttilät ja sen sellaiset vahvasti lukeutuvat.

Olen myös niitä ihmisiä, joilla jouluvaloilla tunnelmointi karkaa helposti lapasesta. En suinkaan ole niin paha tapaus kuin ne amerikkalaiset joulufanaatikot, jotka vuoraavat talonsa ulkoseinistä lähtien värikkäinä kirkuvien jouluvalojen alle. Ei, minun jouluvaloni pysyvät kyllä neljän seinän sisällä (parvekkeella kun ei ole pistoketta..) ja väritkin pysyttelevät hillityn lämpimän ja kylmän valkoisessa.

Mutta siinä mielessä homma lähtee lapasesta että valoja täytyy olla paljon. Ja joka huoneessa. Kun pimeä koputtelee ikkunoihin, en tykkää käyttää isoja kattovaloja, vaan sytyttelen mieluummin paljon pienempiä eri tunnelmiin sopivia valoja ja kynttilöitä. Tällä hetkellä olohuoneessani komeilevat kaksi valosarjaa, kasa kynttilöitä sekä jalkalamppu, jonka valoa saa himmennettyä tai kirkastettua mielialan mukaan. Täydellistä!

Keittiöstä puolestaan löytyy kynttelikkö ja lähes aina ruokapöydässä palavat ruokailun aikana myös kynttilät. Joko jalalliset tai tuikut, ei sen niin väliä. Aikaisemmin minulla oli myös yksi valosarja keittiössäkin, sen jouduin tänä vuonna siirtämään toiseen huoneeseen. Mutta ehkä ostan vielä yhden...

Makuuhuoneesta löytyvät peilin ympärille köytetyt pallovalot ja haaveilen myös valosarjasta sängynpäätyä tai vaaterekkiä koristamaan. Ikkunassa roikkuu lyhty, johon saa sytytettyä kynttilän lämpöä tuomaan.

Ainoastaan eteisestä ja vessasta ei vielä tunnelmavaloja löydy. Voi olla, että niidenkin aika koittaa.

Ja kuten voitte ehkä arvatakin, en todellakaan ymmärrä miksi jouluvalot saisi laittaa esille vasta joulun alla ja miksi ne pitäisi ottaa heti joulun jälkeen pois. Hölynpölyä sanon minä! Minun huushollissani valot saavat luoda lämpöistä talventunnelmaa koko pimeän ajanjakson ajan. Oi onnea!

Mites siellä ruudun toisella puolella, löytyykö teidän kotoa useammat jouluvalot tai oletteko intohimoisia kynttilöiden polttelijoita?

OI MAAMME SUOMI

Suomi100 on ollut vahvasti esillä koko vuoden. Tänään kaikki hype ja ne osin hassutkin Suomi100 jutut saavat huipennuksen, sillä tänään Suomi on todella ollut itsenäinen pyöreät sata vuotta.

Vietän itse rakkaan maamme itsenäisyyspäivää kotisohvalta pahan flunssan kourissa. Mutta mikäs tässä omenakaneliteetä litkien ja joulutorttuja syöden. Kohta alkaa linnanjuhlatkin, joten kauniiden (ja ei niin kauniiden) mekkojen bongausta on vielä luvassa.

Vaikka en pysty tämän kummempiin juhlallisuuksiin tänään, ajattelin kuitenkin muistaa Suomea miettimällä, mitä Suomi minulle erityisesti merkitsee. Pidemmittä puheitta, Suomi tarkoittaa minulle...



Luontoa. Vaikka maailma on pullollaan toinen toistaan upeampia maisemia ja paikkoja, oma sieluni lepää Suomen maisemissa. Tiheät havumetsät, lapin tunturit ja lukuisat järvet, joet ja kosket. Ah.

Äidinkieltä. Minusta suomi on niin kaunis kieli ja sillä voi tehdä upeita asioita. Mikään muu kieli ei sykähdytä samalla tavalla kuin suomi, joka kaikessa tuttuudessaan yllättää minut yhä uudestaan ja uudestaan. Suomen kieleen en koskaan kyllästy.

Turvallisuutta. Mikään maa ei ole täysin turvallinen ja jokaisessa maassa riittää vaaroja ja pahoja ihmisiä. Siitäkin huolimatta koen, että Suomi on verrattain turvallinen maa. Meitä on täällä moniin maihin verrattuna niin vähän, että että jo pieni väkiluku riittää luomaan turvallisuutta.

Upeita ihmisiä. Suomalaisissa riittää asennetta! Niin omasta tuttavapiiristäni kuin myös yleisemmällä tasolla, Suomesta löytyy valtavasti kauniita, hauskoja, aitoja, empaattisia ja taitavia ihmisiä, jotka teoillaan parantavat maailmaa.

Kotia. On ihanaa käydä ulkomaanmatkoilla ja olisi varmasti valaisevaa elää jonkin aikaa jossain vieraassa maassa. Siitä huolimatta Suomi on koti, jonne on aina mukavaa palata. Täällä minä olen koko ikäni elänyt ja täällä minä haluan jatkossakin elää.



Ihanaa itsenäisyyspäivää Suomelle ja kaikille suomalaisille!

JOULUKUUN TOKA

Heippa hei taas pitkästä aikaa!

Hirviömarraskuu on ohi! Vihdoin! Voin kertoa, että olipahan raskas kuukausi, joka onneksi sujahti hetkessä. Tai onneksi ja onneksi: elin semmoisessa yliopistolle-töihin-kotiin-toista -sumussa, että koko kuukaudesta on hyvin vähän muistoja. Ehdin onneksi piipahtamaan poikaystävän kanssa Helsingissä, mikä tuntui irtiotolta arjesta vaikka todellisuudessa koko reissu olikin opintoihini liittyvä osasuoritus. Myös muutama raukea koti-ilta taisi kuukauteen mahtua. Muuta en sitten töiden ja koulun lisäksi muistakaan.

Mutta hei joulukuu! Aina yhtä ihana joulukuu on vihdoin täällä. Lukeudun aivan ehdottomasti niihin, jotka touhottaa jouluvalojen kimpussa heti kun illat alkaa pimentyä. Glögiä ja pipareita kuluu. Autossa soi tietysti jouluradio. Lista jouluelokuvista, jotka täytyy tänäkin vuonna katsoa on jo valmiina ja joulukalenterikirjat on aloitettu. Oi ihana joulu ja tunnelma ja rakkaus!

Ja jouluihmisen (ja talvi-ihmisen ylipäänsä) onneksi ulkona maa on lumen peitossa ja puiden oksillakin kimmeltää kauniisti. Pakkaslukemat ei päätä huimaa, mutta kunhan on lunta niin kaikki on hyvin.

Parasta on, että nyt joulukuun käynnistyttyä ja marraskuun deadlinejen jäätyä taakse, minulla on vihdoin aikaa somistaa koti joulukuntoon. Olen jo kaavaillut joulusiivouksen, kaivanut joulukoristeet esiin ja päättänyt ostaa vielä yhdet jouluvalot. On ihanaa huomata, että virtaa riittää pikkuhiljaa muuhunkin kuin nukkumiseen ja muihin pakollisiin toimintoihin.

Leivoin myös joulutorttuja. Joulu on virallisesti startattu!

Ihanaa joulukuun alkua tyypit!

NIIN PALJON KIIRETTÄ

Aamulla kun heräsin oli taas sellainen olo niin kuin niin monena muuna päivänä viime aikoina. Tunne siitä, että nouseminen on aivan mahdotonta, edessä oleva päivä kuin ylitsekiipeämätön vuori ja tekemistä niin paljon, että pelkkä ajatuskin saa sydämen käpertymään pieneksi tiukaksi ahdistuspalloksi.

Olen nimennyt tämän vuoden marraskuun uudestaan. Sen nimi on Hirviömarraskuu.

Vaikka olen kokenut stressiä opiskelun, töiden ja muun elämän yhteensovittamisesta ennenkin, tämä marraskuu vetää kyllä pisimmän tikun ihan kepeästi. Minulla on NIIN paljon opiskelua, NIIN paljon töitä eikä juuri yhtään vapaa-aikaa. En ehdi keskittyä mihinkään niin suurella tarmolla kuin haluaisin, mutta mitään en voi jättää poiskaan.

Odotan jo joulukuun puoliväliä, jolloin alkaa loma yliopistosta. Työt jatkuvat vielä siitä eteenpäin, mutta ainakin olen saanut kaikki esseeni ja luentopäiväkirjani palautettua.

Niin siis jos selviän tästä marraskuusta hengissä.

Jotenkin kummassa elämä meni niin, että lähestulkoon kaikki tälle lukuvuodelle kaavailemani kurssit sijoittuivat syksypuolelle, ja niiden kaikkien opintosuorituksien deadlinet marraskuulle. Lisäksi kävi niin, että marraskuulle sijoittui myös aimo annos projektiluonteista ylimääräistä työtä, joten teen varmaan tuplasti sen mitä normaalisti.

Pää ei tunnu nollautuvan millään. Yleensä tykkään marraskuusta, eikä minua ole koskaan häirinnyt pimeä ja kaamos ja kaikki se mistä niin monet jaksavat vuodesta toiseen valittaa. Tämä työmäärä vain on uuvuttanut minut.

Jaksan kuitenkin yrittää: juon päivittäin hirmuisia määriä teetä. Ulkoilen loskassa ja pidän minitaukoja opiskelusta. Tulin kotikotiin, missä minun ei tarvitse huolehtia kaupassakäynneistä, siivoamisesta ja ruoanlaitosta. Töistä vapaita iltojani en edelleenkään suostu uhraamaan opiskelulle, vaan keskityn katsomaan Peaky Blindersia, Olipa Kerran:ia tai Breaking Badia tai vaihtoehtoisesti luen romaaneja, ainakin sen muutaman sivun ennen kuin nukahdan silkasta uupumuksesta syyyyvään uneen.

Kyllä se tästä. Onneksi minulla on ihana perhe, joka jaksaa kannustaa jaksamaan raskaidenkin viikkojen läpi.

Mites teidän marraskuu? :)

KIRJOITUSKURSSI UPDATE

Kerroin aikaisemmin kuinka aloitin tänä syksynä ensimmäisen kirjoituskurssini ikinä. Kyseessä on kansalaisopiston kurssi, jolla perehdytään laajasti eri kirjallisuuden lajeihin. Tähän saakka olemme ehtineet jo perehtyä esimerkiksi henkilökuvan luomiseen, miljöökuvaukseen, runoihin, satuihin sekä novelleihin.

Kurssilla kirjoitetaan niin yksin, pareittain kuin ryhmissäkin. Viime kerralla kirjoitimme koko ryhmän kesken yhdessä runoja niin, että yksi henkilö kirjoitti säkeen, toinen toisen ja niin poispäin. Runoista tuli mielettömiä! En ole aikaisemmin nähnyt kirjoittamista kovin yhteisöllisenä touhuna, mutta kurssilla olen huomannut, että ei yhteisen tekstin tuottaminen hassumpaa ole.

Jokaisella kurssikerralla me sekä kirjoitamme, että luemme ja kommentoimme kirjoituksiamme. Päätin jo ennen kurssin alkamista, että minä tulen tekemään jokaisen kotitehtävän ja lukemaan jokaisen tekstini, jotta saisin mahdollisimman paljon palautetta. Omien kirjoitusten lukeminen oli aluksi ihan hirveää! Jännitti niin että lukiessa meinasi unohtaa hengittää ja kädet tärisi. Onneksi en ollut ainoa: moni totesi oman tekstin "julkisesti" lukemisen olevan kova jännäämisen paikka.

Joka kurssikerralta saamme kotitehtävän tai useamman vaihtoehtoisen tehtävän, joista valita. Tehtävää ei ole pakko tehdä, jos se ei innosta, mutta itse olen tehnyt kaikki läksyni kuin ahkera pieni koululainen. Vaikka tähän mennessä jokainen kotiläksy on jäänyt viimeiseen iltaan (okei, viimeksi paukutin näppäimistöä hullun lailla vain pari tuntia ennen kurssin alkua), aina on kuitenkin tullut valmista. Deadlinet ovat puolittain ahdistaneet, puolittain auttaneet, koska ne ovat pakottaneet minut töihin. Ja lopputulokset ovat olleet yleensä varsin kelvollisia!

Olen oppinut kurssilla paljon itsestäni kirjoittajana. Kirjoitan paremmin paineen alla kuin silloin, kun aikaa hiomiselle on rajattomasti. Ideat teksteihin voivat syntyä mitä pienimmistä asioista. Runot ovat minulle hyvä tapa pitää kirjoittamista yllä silloin, kun aivot eivät kykene miettimään laajoja juonikuvioita. Ja jälleen kerran olen entistä vakuuttuneempi siitä, että kirjoittamista oppii parhaiten lukemalla (tai kuuntelemalla) muiden tekstejä.

Olen oppinut paljon ja paljon on vielä opittavaa! Kurssi jatkuu myös kevätkaudella, joten riemukkaat kirjoittamissessiot eivät onneksi lopu vielä tähän. Eikä kirjoittaminen nyt tule koskaan loppumaan - se on minulle liian rakasta puuhaa.

Kivaa maanantaita tyypit! ♥

HERKULLISET PANNUPERUNAT RUOHOSIPULIN JA PINAATIN KERA

Olen viime aikoina syönyt entistä enemmän kasvispainotteista ruokaa ja vähentänyt lihansyöntiäni huomattavasti. Uusien kasvisruokien kokeilu on ollut hauskaa mutta myös haastavaa: koko ikänsä lähinnä liharuokia syöneenä sitä on löytänyt itsensä jatkuvasti jääkaapin edestä tuijottamasta kaapin sisältöä tietämättä mitä sitä oikein keksisi. Eihän siinä ole sitten muu auttanut kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhtyä kokeilemaan.

Päätinkin siis pitkästä aikaa jakaa reseptejäni myös teille! Seuraava ohje on super helppo, herkullinen ja helposti varioitavissa, koska sen kanssa voi yhdistää oikeastaan mitä tahansa.

Peruna-ruohosipuli-paistos

Tarvitset: 
- Ruohosipulia 
- Perunoita (kesäperunoita tai muita melko kiinteitä perunoita)
- Voita
- Oliiviöljyä
- Grillimaustetta
- Mustapippuria ja suolaa
- Valkosipulijauhetta
- Pinaattia (babypinaattia tai ihan tavan) 
 

Valmistus:

1. Pese perunat ja paloittele ne pyöreiksi lätyiksi (paksuus kannattaa määritellä sen mukaan kuinka nopeasti toivot perunoiden kypsyvän. Kiireisenä kokkina suosin itse kohtalaisen ohuita viipaleita, jotka kypsyvät suhteellisen nopeasti). Mikäli perunoissa on paksut kuoret kannattaa ne myös kuoria, mutta jos käytät kesäperunoita, kuoret voi myös jättää.

2. Laita paistinpannu kuumenemaan ja pannulle reilu pala voita. Kun pannu on kuuma ja voi sulanut, lisää perunat.  Jos haluat valmistaa suuren määrän perunoita, kannattaa ne valmistaa pienemmissä erissä niin, että jokaisella perunalla olisi kuitenkin kosketuspintaa pannun kanssa. Tarkoitus on paistaa perunoita voissa niin, että ne kypsyvät läpikotaisin ja saavat kauniin kullanruskean pinnan. Pienennä lämpöä etteivät voi ja perunat pala.

3. Lisää joukkoon hieman oliiviöljyä (mikäli haluat) makua tuomaan. Kääntele perunoita jotteivat ne pala, älä päästä levyä liian kuumaksi. Mausta perunat esimerkiksi grillimausteella, mustapippurilla ja suolalla sekä ripauksella valkosipulijauhetta. Maustamiseen voit toki käyttää muitakin mausteita, mistä nyt eniten pidätkään! Itse olen kokenut, että erityisesti grillimauste tuo hyvän säväyksen näihin pannuperunoihin. 

4. Kun perunat alkavat olla lähes kypsiä, silppua joukkoon ruohosipulia haluamasi määrä. Suosittelen laittamaan ruohosipulia reilulla kädellä, koska se tuo kaunista väriä ja makua annokseen! Kypsyttele vielä hetki pannulla ja muista maistella: kaipaavatko perunat lisää mausteita?

5. Kun perunat ovat kypsiä ja maukkaita lastaa ne lautaselle, kasaa päälle aimo annos pinaattia ja voilá! lisuke on valmis! Ruohosipulilla ja pinaatilla höystetyt fondantperunat ovat toki maukkaita ihan sellaisinaankin, mutta voit myös yhdistää ne vaikkapa muihin kasviksiin ja vihanneksiin, pannulla paistettuun kalaan tai uunissa hiljaksiin haudutettuun lihaan. 

Kuvissa olen yhdistänyt perunat pannulla paistettuun perus tölkkitonnikalaan, jonka maustoin vielä grillimausteella. Myös ruohosipulin lisäsin tällä kertaa kokeilumielessä itseasiassa tonnikalaan enkä perunoiden joukkoon, mutta suosittelen ruohosipulin lisäämistä perunoihin! :)