TESTISSÄ: MIFUSUIKALEET

Päädyin tässä yhtenä päivänä testailemaan mifusuikaleita! Kuten jo aiemmin taisin mainitakin, olen pyrkinyt syömisissäni lisäämään entistä enemmän kasviksia ja vähentämään lihankulutustani. En kuitenkaan pidä itseni (tai kenenkään muunkaan) lokeroimisesta, joten en sano itseäni kasvissyöjäksi enkä miksikään muuksikaan, enkä noudata ehdottomasti minkäänlaista ruokavaliota. Minä olen minä, ja syön sitä mikä minusta hyvältä tuntuu. Tällä hetkellä parhaalta tuntuu syödä kasvispainotteisesti, koska tiedän maapallon ja ympäristön kiittävän.

Joka tapauksessa, ne mifut! En ollut koskaan aikaisemmin testannut tai maistanut mifua, en missään muodossa. Mifusuikaleet vaikuttivat kuitenkin testaamisen arvoisilta, joten olkaapa hyvä: helppo ja nopea "kanakastike" mifusuikaleista!

Tarvitset

- Maustamattomia mifusuikaleita

- Kukkakaalia

- Muutama porkkana

- Voita paistamiseen

- Ruokakermaa

- Soijakastiketta

- Grillimaustetta, sipulijauhetta, valkosipulijauhetta, mustapippuria (tai muita mausteita oman maun mukaan) 

- Kanafondue

- Lisäkkeeksi esim. spagettia tai riisiä, ja vihersalaatti niistä aineksista, joista satut pitämään. Omaan perus lisäkesalaattiini kuuluu kurkkua, ruustinnansalaattia, terttutomaattia sekä viinirypäleitä.

Valmistus:

1. Laita ensimmäiseksi vesi kiehumaan spagettia/riisiä tms. varten. Lisäke ehtii mukavasti kypsentyä samalla kun valmistat kastikkeen.

2. Laita paistinpannu kuumenemaan ja pannulle nokare voita. Pilko kukkakaali (itse pilkoin noin nyrkin kokoisen palan kukkakaalia ja se oli varsin sopiva määrä) miellyttäviksi suupaloiksi. Pilko porkkanat (näitäkin se määrä mikä hyvältä tuntuu, itsellä taisi mennä noin 4-5 pienehköä porkkanaa) ohuiksi lätyiksi, jotta ne kypsyvät nopeammin. Lisää kukkakaalit ja porkkanat pannulle. 

3. Paista kukkakaaleja ja porkkanoita pannulla, jotta ne saavat vähän väriä. Mausta esimerkiksi grillimausteella, sipuli/valkosipulijauheella ja mustapippurilla. Voit myös lorauttaa juokkoon hieman soijakastiketta. 

4. Lisää pannulle hieman vettä, jolloin kasvikset kypsyvät nopeammin. Pienennä lämpöä. Anna kukkakaalien ja porkkanoiden kypsyä välillä sekoitellen, ja siirry mifusuikaleisiin.

5. Ruskista mifusuikaleet voissa toisella pannulla. Ohjeen mukaan ruskistamiseen riittää ajaksi n. 2-4 minuuttia, mutta koska en itse kokkaillessa katso kelloa juuri koskaan, paistan niitä kunnes ne näyttävät hyvältä. Mausta suikaleet esim. soijakastikkeella ja grillimausteella. Suikaleet itsessään eivät maistu juuri miltään, joten mausteita saa ja pitää olla!

6. Kippaa mifusuikaleet kukkakaalien & porkkanoiden seuraan, sekoita, ja lisää purkillinen ruokakermaa. Anna kiehahtaa. Lisää sekaan kanafondue ja mausta tämän jälkeen tarpeen mukaan. Sekoittele kastiketta ja muista maistella. Kun maku on kohdillaan ja kerma saanut hetken hiljaksiin kiehua, kastike on valmis!

7. Tarjoile spagetin/riisin ja salaatin kanssa ja nauti!

Tätä ohjettahan voikin sitten varioida ihan loputtomiin! Kokeile eri kasvisten kanssa ja eri lisäkkeiden kanssa. Kokeile myös eri makuyhditelmiä: sopisivatko intialaiset tai ehkä meksikolaiset mausteet? Entäs tomaattinen mifukastike? Kuten jo mainitsinkin mifut itsessään eivät maistu oikein miltään, joten ne tarjoavat valtavat sovellusmahdollisuudet. Mifujen koostumus on hyvin pehmeä ja sileä, mitä ehkä itse ensin karsastin, mutta loppujenlopuksi kastikkeessa ne menevät oikein mukavasti. Ja tästä kastikkeesta tuli kyllä sen verran makoisa, että taidanpa tehdä toistekin!

LUKEMINEN ON ARKEA

Heräsin tänä aamuna hieman flunssaisena, enkä kovin virkeänä. Hipsuttelin paljain jaloin keittiöön ja kurkistin verhojen raosta ulos: syksyisen harmaa ja sateinen päivä tiedossa. Annoin verhojen pysyä kiinni, kaadoin itselleni Nipsu-mukin täydeltä kahvia ja istahdin aamupalalle pohtien kuinka hyvin minulla olisi aikaa tänä aamupäivänä paeta synkkää säätä romaanin sivuille.

Siinä aamukahvista nauttiessani päädyin kuitenkin lukemaan Parnasso -lehden vanhempaa numeroa. Kyseessä on siis kirjallisuutta käsittelevä aikakauslehti, johon vasta hiljattain itsekin tutustuin, ja lainasin muutaman kappaleen kirjastosta luettavaksi. Innostuin lehdestä heti alkusilmäyksellä, ja kyseisen numeron pääkirjoitus sai minut nyökyttelemään päätäni samanmielisyyden kunniaksi. 

Pääkirjoituksen kirjoittanut Karo Hämäläinen pohti sitä, kuinka lukeminen on ollut tärkeä osa suomalaisten elämää aiemmin, mutta nykyään kirjallisuus on tuntunut siirtyneen arjen kiinteästä osasta enemmän juhlaksi. Kirjamyynti laskee ja ihmiset lukevat entistä useammin vain erityisinä hetkinä, juhlana. Kuten Hämäläinen myös minäkin pidän kuitenkin lukemista, kirjoja, kirjallisuutta ehdottomasti arkisena asiana.  Upeana, mutta jokaiseen päivääni kuuluvana asiana.

Minä, toisin kuin monet nykylapset ja nuoret, olen kasvanut lukemisen kulttuuriin. Kotonani luettiin aina hyvin paljon, luetaan edelleen. Meille lapsille luettiin joka ilta iltasatuja ja isommat sisarukset ovat aina lukeneet kirjoja nuoremmille. Sisaruskatraastamme jokainen on myös oppinut lukemaan varhain itse, mutta iltasadut ja toisillemme ääneen lukeminen eivät päättyneet siihen. Nuo hetket olivat aina erityisiä, koska silloin kaikki kuuntelivat samaa tarinaa, eläytyivät ja tunsivat yhteenkuuluvuutta toinen toistensa kanssa.

Lukeminen on minulle joka päiväinen teko. Kirjat ovat olennainen osa päiviäni. Olipa teksti sitten tieteellistä kirjallisuutta opintojani varten, aikakauslehdistä lukemiani artikkeleita tai romaaneja, minä luen päivittäin. Mieluiten luen painettua sanaa, vaikka nykyään olisi toki saatavilla myös digikirjoja ja digilehtiä. 

Toivoisin ihmisten ymmärtävän lukemisen ilot uudelleen. On toki paljon lukijaihmisiäkin, mutta minusta on sääli, että niin monet lapset kasvavat irrallaan lukemisen kulttuurista. Omille tulevaisuuden lapsilleni haluan välittää tarinoiden ja sanojen salat jo varhain. Minun taloudessani tablettien ja kännyköitten räplääminen jääköön vähemmälle huomiolle, lukeminen kun on niin paljon mielenkiintoisempaa puuhaa. 

Kirjat ja lukeminen kuuluvat arkipäiviin, eivät ainoastaan juhlaan. Mitä sinä aiot tänään lukea?

Lukuiloa kaikkien torstaihin! 

RAVINTOA RUUMIILLE JA SIELULLE

Näin viekkaan kuvan saattelemana olen päättänyt, että tänä syksynä pyrin keskittymään täällä blogin puolella erityisesti kahteen asiaan: ruokaan ja kirjallisuuteen. Koska olen rönsyilevä luonne en aio kuitenkaan tehdä sataprosenttista lupausta ettenkö kirjoittelisi muistakina asioista, mutta saahan ihmisellä tavoitteita olla, hehe! Olen viime aikoina joutunut (tai oikeastaan saanut!) opetella paljon uusia ruokalajeja sen takia, että olen muuttanut syömisiäni entistä enemmän kasvispainotteiseksi. Lihaa syön edelleen silloin tällöin, mutta tavoitteeni on pitää liha enemmänkin "juhlaruokana" ja vähentää sen käyttö minimiin arkiruokailussani. Siispä tulen varmasti jakamaan täälläkin syksyn mittaa myös monta hyvää ja helppoa kasvisruokareseptiä, ja testailemaan erilaisia kasvisruokailijan vaihtoehtoja lihalle: tällä hetkellä kokeilemista odottavat muun muassa mifusuikaleet ja quorn-kuutiot.

Miltäs kuulostaa? Onko teillä toiveita sen suhteen, millaisia reseptejä haluaisitte lukea? Ovatko teidän intohimonne makeissa jälkkäreissä ja leipomuksissa vai enemmän suolaisten ruoka-annosten puolella?  Sen lupaan, että minun reseptini eivät tule olemaan vaikeita ja monimutkaisia eivätkä ne sisällä liiaksi outoja ainesosia. Siksipä kaikkien on helppoa lähteä kokeilemaan reseptejäni, kun kynnys ei nouse liian korkeaksi. :)  

HYGGE - HYVÄN ELÄMÄN KIRJA

Olen aina pitänyt erilaisia elämäntapaoppaita varsin viihdyttävinä. Siispä ei liene ihme, että pidän kovasti myös Hyggestä, joka tarjoaa kaikkea sitä mitä kyseiseen kategoriaan kuuluvalta kirjalta voi kaivata.

"Hyggeä on selitetty läheisyyden luomisen taiteeksi, sielun viihtyisyydeksi, rauhoittavista asioista nauttimiseksi ja kaikeksi näiden väliltä. Oma suosikkini on kupillinen kaakaota kynttilänvalossa."

Näin hyggeä kuvaillaan kirjan takakannessa, ja kun sukeltaa opuksen sivuille, saa tietää hyggestä vielä paljon perusteellisemmin. Hygge syntyy kynttilöistä, rakkaista ihmisistä, hyvistä kirjoista ja herkullisesta ruoasta ja juomasta. Suoraan sanottua hygge on juuri sitä, jota haluan elämääni aina vain lisää ja josta nautin enemmän kuin mistään muusta.

Hyggen on kirjoittanut Meik Wiking, The Happiness Research Instituten johtaja, joka on tehnyt onnellisuustutkimusta pitkän kaavan mukaan. Hyggeä lukiessani en voinut olla miettimättä, että onnellisuustutkijan työn täytyy olla metkaa. Mikä voisi olla sen mukavampaa, kuin selvittää, mikä tekee ihmiset onnelliseksi?

Kuten voi päätellä, kirjan mukaan hygge on yksi selkeimmistä onnellisuuteen vaikuttavista tekijöistä, ja etenkin tanskalaiset tuntuvat osaavan hyggeilyn salat varsin hyvin: onhan Tanska sentään ollut kärkimaita lukuisissa onnellisuustutkimuksissa vuosien varrella.

Wikingin teoksen ansiosta myös me muualla kuin Tanskassa asuvat saamme nyt vinkkejä siihen, kuinka tuoda elämäämme vähän enemmän hyggeä. Kirja neuvoo hygge-hätäpakkauksen tekemisessä ja kertoo täsmävinkkejä siihen, kuinka kunakin kuukautena voi hyggeillä. Kirja sisältää myös paljon hauskaa nippelitietoa onnellisuudesta, herkullisen kuuloisia ruokaohjeita ja vinkkejä hyggempään kotiin.

Niin ja tämän kaiken lisäksi Hyggessä on ihanat kuvat, joita katsellessa sielu lepää! Teos on myös aivan täydellisen kokoinen napattavaksi laukkuun mukaan vaikkapa matkalukemiseksi. Näin syksyn pimeneviin iltoihin Hygge on täydellinen valinta!

SYKSYN ENSIHENKÄYKSIÄ, LOPPUKESÄN HAVINOITA

Elokuu on kerrassaan mainiota aikaa. 

Viikot täyttyvät loppukesän lämpimistä päiviä mutta myös saapuvan syksyn kirpeydestä. 

Elokuussa voi vielä liihotella menemään t-paidoissa ja kesämekoissa, mutta illan tullen vetää päälleen lämpimämpää. Ja oikeastaan mieli jo halajaakin villapaitojen ja -sukkien pariin.

Kesän viimeinen ja syksyn ensimmäinen kuukausi on sadonkorjuun aikaa. Tänä vuonna olen venkoillut vattupuskissa, kyykkinyt selkäni kipeäksi mustikkametsässä ja poiminut talteen meheviä punaviinimarjoja kotipihalta. Kyllä tyytyäinen herkuttelijan mieli kiittää sitten talvella omatekoisen marjapiirakan äärellä.

Jos tunnistaisin sieniä, menisin keräämään myös niitä. Vaan näillä tunnistustaidoilla taitaisin saada saaliikseni ainoastaan myrkyllisiä tapauksia.

Sen mitä en itse ole voinut maasta tai pensaista poimia, olen pyrkinyt ostamaan torilta. Vasta viime aikoina olen todella päässyt sisälle torilta ja kauppahallista ostamisen tunnelmaan. Lähiruoan ostamisesta ja syömisestä tulee hyvä mieli. Viime aikoina myös lihansyönti on jäänyt vähälle, mihin olen todella tyytyväinen.

Saapuva syksy on mitä inspiroivinta aikaa! Haaveilen uudesta kattolampusta ja muutoinkin valaistuksen uusimisesta, jotta minulla olisi enemmän mahdollisuuksia erilaisiin tunnelmavalaistuksiin kotona loikoillessani. Pian sytytän tunnelmalliset valosarjat myös ikkunalaudalle koska hei: ulkona on jo tosi pimeää iltaisin! Aika ihanaa!

Vaikka puiden lehdet ovat vielä pääasiallisesti vihreitä, olen aloittanut syksyn fiilistelyn hyvissä ajoin. Mikä olisikaan parempaa kuin hyggeily teemukillisen, kynttilöiden ja hyvien kirjojen parissa.

Hiljaiseloni bloginkin puolella tulee toivottavasti muuttumaan aktiivisemmaksi sanojen naputteluksi. Pimenevät illat kirvoittavat myös kirjoitushaluni aivan uudella tavalla, joten aikaa rakastamalleni harrastukselle luulisi olevan helpompaa löytää.

Tunnelmaa elokuisiin iltoihin!

YHÄ HENGISSÄ

Hiljaiseloa. Sitä olen elänyt viimeiset pari viikkoa.

Kävi nimittäin niin kurjasti, että sairastuin sitkeään kesäflunssaan. Eikä riittänyt tällä kertaa pelkkä nuhakuume, vaan seurakseni sain myös ärhäkän korvatulehduksen, jota ei edes viikonmittainen antibioottikuuri saanut taltutettua. Uutta kuuria putkeen ja takaisin sohvalle peiton alle mötköttämään!

Joten täältä sohvanpohjalta moi. Päiväni koostuvat tällä hetkellä lähinnä tabujen syömisestä, monen tunnin yhtäjaksoisista Gilmoren tytöt maratoneista, nukkumisesta ja teen litkimisestä. Tänään on vähän helpompaa sairastaa, kun ei tarvitse haikailla hellekelien ajamana rantaan kirmaamista - tänään sataa vettä.

Minulla oli paljon suunnitelmia, jotka menivät sairastamisen takia myttyyn. Olo on ollut niin voimaton ja kipuinen, etten ole jaksanut tehdä yhtään mitään. Tervemenoa ompeluinspiraatio, kahviloissa notkuminen, opintojen edistäminen ja torilta ruokaostosten tekeminen!

Vaan on tässä sairastamisessa jotain hyvääkin: voin hyvällä omalla tunnolla siirtää siivoamisen, tiskaamisen ja kaupassa käymisen hamaan tulevaisuuteen. 

Elossa ollaan kuitenkin edelleen, taudista huolimatta. Enkä anna tämän itseäni lannistaa, jospa huomenna olo olisi jo vähän virkeämpi ja jaksaisin vaikka lukea kirjaa... :D

Hei ja elokuukin hiipi luoksemme ihan huomaamatta! Tietyllä tapaa olenkin jo alkanut kaivata syksyn tunnelmaa... Vaikka ei minua haittaisi vielä jonkin aikaa jatkuvat kesäsäät, kunhan tästä paranisin ja pääsisin niistä nauttimaankin.

Nyt teetä kitusiin. Kivaa tiistaita tyypit!

ILOSAARIROCK 2017

 

Olen ollut varsin monena vuotena Ilosaarirockissa vapaaehtoistöissä. Useimmiten niin, että työpäivät ovat ajoittuneet joko ennen tai jälkeen rokin, joten itse festaripäivistä on ehtinyt nauttia täysin siemauksin. Viime vuosi oli minulle sen sijaan välivuosi koko rokista: esiintyjissä ei ollut juuri mitään sellaista bändiä tai artistia, jota en olisi jo ennestään nähnyt tai jonka olisin jotekin palavasti halunnut nähdä. Niin jäi koko festarit väliin.

Tänä vuonna hinku kotifestareille rokkailemaan olikin sitten varsin suuri välivuoden takia! Päätin olla hakematta vapaaehtoiseksi, koska arvelin aikataulujen sumplimisen menevän liian hankalaksi töitteni vuoksi. Päädyimme poikaystäväni kanssa ostamaan liput vain perjantaille, koska muiden päivien kattaus ei vaikuttanut niin mielenkiintoiselta, emmekä halunneet maksaa festareista täyttä hintaa. 

Ja perjantai oli kyllä oivallinen valinta! Kävimme katsomassa monta keikkaa, joista erityisen mainioita olivat Poets of the Fall, Mew ja Imagine Dragons, joka oli illan pääesiintyjä. Illan päätteeksi ääni oli käheänä ja jalat turtana kaikesta seisomisesta, mutta oli hienoa saada kuulua taas iloiseen festarikansaan. 

Parasta keikoilla käymisessä on se mieletön elossaolemisentunne, minkä livemusiikista ja yhteishengestä parhaillaan saa. Silloin tuntuu kuin minkään maailman huolia ja murheita ei olisi olemassakaan, on vain liikettä, yhteenkuulumista ja ääntä, joka saa sydämen hakkaamaan niin, että tuntuu kuin musiikki virtaisi suonissa. Se on niin hieno tunne, että en voi ymmärtää ihmisiä, jotka viettävät festarinsa mieluummin alkoholia kitaten ja leirinnässä rymyten, kuin keikoilla fiilistellen. 

Vaikka ilta venyi pikkutunneille saakka ja seuraava päivä meni sängynpohjalla koomatessa, kaikki oli jälleen kerran sen arvoista. Lauantaina en tosiaankaan olisi enää jaksanut lähteä rokkailemaan, joten oli hyvä, ettei lippuja muille päiville ollutkaan. Perjantai jäi kuitenkin mieleeni onnentäyteisenä iltana. Iltana, jolloin olin enemmän elossa kuin pitkään aikaan.

Ilosaaressa paistaa aina aurinko: niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisestikin ♥

SUUNNITELMIA LOPPUKESÄLLE

Vaikka minulla ei olekaan enää kesälomaa jäljellä, se ei tarkoita ettenkö voisi nauttia kesäjutuista työn ja opiskelujen ohessa. Täyspäiväinen opiskelu jatkuu vasta syyskuun alussa, joten vielähän tässä on puolitoista kuukautta aikaa nauttia elämästä ilman aamusta-iltaan-kalenteri-täpösentäynnä -päiviä. Tajuttuani jälleen ilokseni kuinka paljon kesää on vielä jäljellä, aloin miettiä asioita, joita haluaisin vielä näinä pitkinä valoisina päivinä tehdä. Suunnitelmissa ainakin seuraavaa:

Ilosaarirock. Suomen ykkösfestarit! Paitsi että ne ovat minulle kotifestarit, ovat ne muutoinkin parhaiten järjestetyt festarit, joilla olen käynyt. Tänä vuonna menen fiilistelemään bändejä vain yhdeksi päiväksi (TÄNÄÄN!) ja odotan jo innolla etenkin Poets of the Fallin, Mewin ja Imagine Dragonsin keikkoja. Vähän harmittaa että lauantaina/sunnuntaina esiintyvät Ultra Bra, Pixies ja Mø jäävät tällä erää näkemättä, mutta uskon tämän päivän kattauksen korvaavan menetyksen :)

Turistipäivä kotikaupungissa. Tähän kuuluu ehdottomasti kaikkien somien pikkuputiikkien kiertelyä, jätskiä torilla tai satamassa, päiväkahvit jollain söpöllä pikkuterassilla tai piknikinomaisesti puistossa... Lisäksi voisi vierailla pitkästä aikaa jossakin kaupungin museoista!

 

Mikkelin asuntomessut. En ole koskaan käynyt asuntomessuilla, vaikka hirmuisesti on jo jonkin aikaa kiinnostanut semmoisilla vierailu! Tänä vuonna ajattelin, että jos suinkin työajat antavat myöten, voisin lähteä päiväretkelle Mikkeliin. Mikäs sen ihanampaa kesätekemistä kuin fiilistellä kauniita asuntoja ja hakea inspiraatiota oman kämpän sisustukseen!

Lukea mahdollisimman paljon oman kirjahyllyn toistaiseksi lukemattomiksi jääneitä romaaneja. Olen ahkera ostamaan kirjoja ja taitava tekemään huimanhyviä kirjalöytöjä kirppareilta. Tämän vuoksi hyllyyni on kertynyt yksi jos toinenkin kiinnostava kirja, joita en kuitenkaan ole vielä toistaiseksi ehtinyt lukea. Tulevina sadepäivinä haluan hautautua näihin kirjoihin (sen minkä koulukirjojen pänttäämiseltä ehdin)!

Retkeily. Haluan käydä mahdollisimman monesti retkellä. Lähellä, kaukana, metsässä, rannassa, missä tahansa. Kunhan on hyvät eväät ja iloinen mieli!

Veneily. Joka kesä pitää päästä ainakin parille veneretkelle saareen. Mukaan kahvit termarissa ja jotain hyvää pientä syötävää: ah ja täydellinen kesäpäivä on siinä!

Yksi mökkipäivä. En ole koskaan ollut ahkera mökkeilijä, eikä perheelläni ole koskaan ollut kesämökkiä, koska kukaan meistä ei oikein välitä mökkeilynkonseptista. Kivempaa on aina ollut telttailla, matkustaa asuntoautolla tai jotain muuta vastaavaa. Toisaalta yksi mökkipäivä kesässä on ihan tunnelmallinen juttu (ainaisista itikoista huolimatta) ja tänä vuonna haluaisin toteuttaa mökkipäivän poikaystäväni kanssa hänen perheensä mökillä. Saunomista, järvessä uintia, hyvää ruokaa... Sounds good!

Mansikoiden syönti. Yhdet kotimaiset mansikat olen jo raskinut ostaa ja voi veljet miten makeita ja täydellisiä ne olivat! Lisäksi syynäsin rasian ennen ostoa niin tarkkaan, ettei siinä ollut yhtä ainutta huonoa yksilöä :D

Jalkapalloilu, frisbeegolffaus, puistojumpat. Kesällä on ihanaa liikkua ulkona, joten aina kun intoa vaan riittää, haluan sporttailla ulkona. Yksin, yhdessä, kaikki käy!

Siinäpä muutamia suunnitelmia loppukesälle! Onko teillä jotain, mitä ehdottomasti haluaisitte vielä ehtiä tekemään tänä kesänä? Kamala, kuulostaa ihan siltä kuin kesä olisi jo jotenkin loppumaisillaan, mutta eihän se niin ole. Vielä on kesää jäljellä, hurraa!  

SOLMUKOHTIA SISUSTAMISESSA

Minulla on melko selkeä mielikuva, millaisia huonekaluja ja tunnelmaa haen kotiini. Tykkään valoisasta, raikkaasta ja ilmavasta, uuden ja vanhan sekoittamisesta. Inhoan steriilimäistä kokovalkoista sisustamista mutta myös päävoittoisesti hyvin tumma sisustus herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Tyylini on loppujenlopuksi kuitenkin hyvin moneen muotoutuva ja silmääni miellyttävät milloin mitkäkin jutut. Sisustaminen on minulle tapa käyttää luovuutta, ja luovuushan ei tunne rajoja ;) 

 

Ääripäiden sijasta tykkään väreistä ja niiden oivaltavasta yhdistämisestä niin, että lopputulos on raikas ja harmoninen. Mielestäni tämä harmonisuuden toive ei kuitenkaan sulje pois hyvin kirkkaitakin värejä, kunhan ne istuvat muihin sisustuksen väreihin ja elementteihin hyvin.

Entäs ne otsikossakin mainitut sisustamisen solmukohdat sitten? Missä on ongelma? Tiedän mitä haluan ja olen jopa löytänytkin aivan ihania, juuri minun tyylisiäni huonekaluja - ja jättänyt ne silti kauppaan.

Asia on vähän niin että... minulla on sisustamiseen liittyen parikin ongelmaa.

 

Ongelma numero yksi on tämänhetkinen asuntomme, joka on sattumoisin opiskelijakämppä. Tämä tarkoittaa, että asunnossa ei ole luvallista esimerkiksi maalata tai tapetoida seiniä (itseasiassa jopa reikien tekeminen seinään on kielletty, vaikka olen kyllä ruuvannut pari hyllyä kiinni seinään tästä huolimatta). Opiskelija-asuntojen haittapuoli on myös sisustamisen kannalta se, ettei asuminen ole pysyvää. Tiedän, ettemme tule asumaan tässä kämpässä enää kuin aivan korkeintaan kolme vuotta. Jos siis ostaisin vartavasten tähän asuntoon sopivia huonekaluja, ne eivät ehkä olisikaan sopivia sitten parin kolmen vuoden päästä, kun olemme muuttaneet uuteen (toivottavasti isompaan) asuntoon.

Tämänhetkisessä kämpässämme on myös se ongelma, että huoneet ovat kummallisen muotoisia, tai ainakin yksi huoneistamme on. Makuuhuone ja keittiö vielä menettelevät, mutta olohuone/työhuone yhdistelmänä toimiva huone on hankala: se on kapea ja pitkulainen valon päästessä sisään vain huoneen yhdessä nurkassa olevasta ikkunasta. Paitsi hankalanmuotoinen, huone on siis myös melko pimeä toisesta päästä. Nämä seikat aiheuttavat monia haasteita nykyisillä huonekaluillamme, sillä esimerkiksi isompaa sohvaa kuin kahden hengen pienenpieni sohvamme olisi mahdotonta saada istumaan olkkariimme.

Mistä pääsemmekin seuraavaan sisustusongelmaani: nykyiset huonekalut. Minulla on ihan kivoja huonekaluja tällä hetkellä: pieni punainen sohva, vanha kirjoituspöytä (joka tosin kaipaisi pintakäsittelyä), nostalginen vanha nojatuoli lapsuudenkodistani, hiljattain uusittu tv-taso, tilanjakaja... Ongelmana on se, että tämän kokoiseen asuntoon huonekaluja on ehkä vähän liikaakin, tai ainakin ne ovat hankalan kokoisia ja muotoisia. Todellinen ongelmani on kuitenkin se, etten osaa luopua vanhoista huonekaluistani. Pidän niistä, vaikka toisaalta haaveilenkin erilaisista. Toistaiseksi olen siis jumissa.

 

Oh well, on tämä elo vaikeaa. :D Pää pursuilisi sisustusideoita, mutta suurempia hankintoja tuntuu olevan tämänhetkisessä tilanteessani mahdotonta tehdä. Samoin kaikki remppaus/maalaus/tapetointi jutut on asuntomme takia no-no. Ehkä pitäisi alkaa katsella uutta isompaa asuntoa jo nyt. Sinne voisin sitten mahduttaa kaikki vanhat huonekaluni ettei niistä tarvitsisi luopua, ja silti tilaa olisi uusillekin hehe! Joo, tiedän, olen toivoton tapaus.

KUVAT: PINTEREST

Millainen sisustus teitä sykähdyttää? Tai painiskeleeko joku samanlaisten ongelmien kanssa kuin minä? :)

KUN KESÄLLÄ PITÄISI JAKSAA OPISKELLA

Olen ensimmäistä kertaa elämässäni tilanteessa, kun minun pitäisi jaksaa opiskella kesäkuukausina. 

Aina tähän vuoteen saakka olen saanut suoritettua tarvittavat opinnot toukokuun loppuun mennessä tai aivan viimeistään kesäkuun parilla ensimmäisellä viikolla. Sen jälkeen onkin saanut unohtaa opiskelut koko loppukesäksi ja nauttia lomasta (ja työnteosta) vailla painetta koulujuttujen edistämisestä.

Vaan tämä kesä on erilainen. Huomaan olevani tilanteessa, jossa deadlinet painavat päälle. Heinäkuun aikana pitäisi saada suoritettua itseopiskeluna psykologiaa ja kandikin pitäisi puskea valmiiksi, johan siihen on aikaa tuhrautunutkin.

Mutta mistä löytää motivaatiota opiskeluihin kesällä? Eri juttu olisi, jos en olisi töissä ja suorittaisin aktiivisesti vain kesäopintoja. Silloin sitä olisi jo alunperin omaksunut opiskelumoodin, ajatuksen kesästä opiskelujen parissa. Nyt aikaa ja intoa koulukirjojen pänttäämiselle ja esseiden kirjoittamiselle tuntuu olevan ihan mahdotonta löytää.

Olen kuitenkin löytänyt tavan, jolla saan puristettua itsestäni irti ainakin hippusen opiskelijan ahkeruutta. Niin paljon kuin pitkään aamulla nukkumista rakastankin, olen viime aikoina ottanut tavaksi herätä samaan aikaan kuin poikaystäväni, joka lähtee joka arkiaamu kahdeksaksi töihin. Kun heräämme yhdessä jo ennen seitsemää, ehdimme syödä rauhallisen aamupalan ja silti olen valmis päivän askareisiin siinä kahdeksan maissa. Kun jään asuntoomme yksin eikä kello ole vielä paljon mitään, on sama uhrata aamusta pari tuntia opiskeluun. Tavallisesti nukkuisin kymppiin asti, mutta tällä menetelmällä olen siihen mennessä ehtinyt jo opiskella tehokkaasti pari tuntia kahvia samalla isosta mukista litkien. Miinuspuolena tässä on toki se, että omina työpäivinäni tämä ei oikein onnistu, ja silloin opiskelut jäävät helposti välistä. Mutta eihän sitä liian ahkera pidäkään olla, eheh.

Aikaisin heräämisen lisäksi yritän keksiä tapoja tehdä opiskelusta kesällä vähän siedettävämpää. Hyvällä säällä voi linnoittautua parvekkeelle auringonottotamineissa koulukirjan seurassa, tai lähteä vaikka puistoon tai rannalle lukemaan. Lisäksi huomaan jaksavani opiskella paremmin, jos minulla on jotain pientä hyvää naposteltavaa tekemisen ohessa: pähkinöitä, mansikoita, mitä nyt ikinä tekeekään mieli. Minitaukojen pitäminen on myös ihan must juttu, samoin kuin itsensä palkitseminen: jos jaksan opiskella kaksi tuntia, saan katsoa tunnin mittaisen jakson lemppari tv-sarjaani.

Tärkeää kesällä opiskelussa ainakin itselleni on myös se, ettei vaadi itseltään liikaa. Sen vuoksi en pakerra koko päivää koulun parissa vaan yritän pureskella pienen palan kerrallaan. Kun päivän koulurupeaman tekee jo aamulla, loppupäivän voi hölläillä ja olla stressaamatta. En myöskään yritä saada aikaan täydellistä: joskus riittävän hyvä on aivan riittävän hyvä suoritus. 

Tsemppiä kaikille muille kesäopintoja suorittaville ja aivan ihanaa perjantaita jokaiselle! ♥

HITAIDEN AAMUJEN NAUTINTO

Hitaat aamut ovat luksusta.

Kukapa niistä ei tykkäisi. Tai no, ihmisillä on kyllä joskus aika outoja mieltymyksiä, joten mistäs tuon tietää. Mutta minä niin pidän hitaudesta aamulla.

Parasta on heräily kaikessa rauhassa, mieluiten lisääntyvään auringonvaloon, ei korvanjuuressa kilkattavaan herätyskelloon. Siinä köllötellessä voi olla vain, mietiskellä alkavaa päivää tai muistella juuri näkemäänsä unta. Ei kiirettä, ei huolia.

Entäs pitkä ja hidas aamupala sitten. Kun on saanut kammetuksi itsensä sängynpohjalta, voi tassutella unisin jaloin keittiöön (joka valitettavasti näin kesäisin on kuin sauna aamuauringon vuoksi, mutta ei anneta sen häiritä), keitellä kahvit ja kattaa kauniit astiat pöytään. Kun kasvot on sitten huuhdeltu kylmällä vedellä unihiekan karkottamiseksi, voi istahtaa kahvintuoksuiseen aamupalapöytään.

Monet tykkäävät puuhata samalla jotain syödessään aamupalaa, vähintäänkin selata puhelinta tai lukea lehteä. Itse tykkään ihan vain olla. Mahtavin juttu on, jos aamupalahetken saa jakaa jonkun kanssa. Jos seuraa ei kuitenkaan ole, saatan kuunnella vähän radiota, tai sitten ihan vaan hiljaisuutta. Aamupalalla on mukavaa olla läsnä, kaikessa rauhassa.

Kahvia saatan juoda vielä aamiaisen syötyäni hitaasti vaikka puolitoista tuntia. Hidasta menoa, mutta kyllä se siitä, mikro on onneksi keksitty, ettei tarvitse kylmänä juomaansa nauttia.

Hitaat aamut vaativat onnistuakseen yleensä sen pari tuntia. Siinä ajassa ehtii olla vain, hötkyilemättä. Parasta on, jos sen jälkeenkään ei tarvitse lähteä minnekään. Useimmiten kuitenkin työt tai muu kutsuvat. Mutta päivän haasteetkin on mukavampaa kohdata, kun aamu on lähtenyt kaikessa rauhassa hyvällä mielellä käyntiin.

Taidan mennä lämmittämään kahvini vielä kertaalleen. Se kun pääsi taas jäähtymään. Aamiaisesta on aikaa jo parisen tuntia.

Millaisia fiiliksiä hitaat aamut teissä herättää?