Jos jollekin herkulle olen erityisen perso, se on munkit. Missä vaan, milloin vaan, millainen munkki vaan: minulle kyllä maistuu! Vapussakin parasta on tietysti tuo uljas sokeroitu herkkurinkilä. Minulle vapun vietto kulminoituukin oikeastaan hyvään ruokaan ja herkutteluun, se kun ei noin niin kuin muuten ole koskaan ollut itselleni järin merkityksellinen juhla.
Koskaan en ole ihan ymmärtänyt tosin sitä, miksi vappuakin vietetään enemmän vappuaattona, kuin vappupäivänä. Ja sama juttuhan on toki juhannuksen ja joulun kanssa. Jouluaatto nyt on niin vakiintunut, että sen jotenkin käsittää. Mutta vappu ja juhannus, eikö niiden juhlimisen voisi erityisesti keskittää vappupäivään ja juhannuspäivään? Tai no, parempi tietysti juhlia vaikka molempina, koska juhlathan on aina oikein jees. Ainakin silloin kun niitä saa juhlia juuri sillä itselle sopivalla tavalla, mukavassa seurassa.
Tänään vappuaattona olen kotikotona kaikkien rakkaimpien ihmisten kanssa. Ainoastaan siskoni uupuu joukosta, mutta onneksi hänetkin näen taas pian. Maha on ihan pullollaan munkkeja, mieli onnesta soikiona (liittyy kenties eilisen tapahtumiin, joista lisää myöhemmin!) ja iltaruoka valmistumassa. Vappu, niin kuin kaikki juhlapäivät, ovat minulle yhtä syömisen juhlaa. Hyvä ruoka, parempi mieli, niin se vaan menee!
Loppuillan ja huomisen suunnitelmat sisältävät lähinnä vatsa sylissä ähöttämistä. Ehkä käyn kaupungilla haistelemassa kevätilmaa. Ehkä katselen vanhojen autojen kulkuetta. Ehkä ostan jopa kuvioilmapallon, jollaista minulla ei ole koskaan ollut. Tai sitten suunnitelmat muuttuvatkin joksikin ihan muuksi. Keväässä kivaa on se, että suunnitelmat saakin muutua yhtä kevyesti ja nopeasti kuin raikas tuuli puhaltaa.
Kivaa vappua kaikille jo näin aattopäivänä toivoteltuna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti