Minun ruokafilosofiani

Minä rakastan ruokaa. Tarkoitan siis että minä R A K A S T A N ruokaa, siitä huolimatta, että äidinkielenopettajani huomautti minulle joskus vuosia sitten, ettei ole sopivaa käyttää sanaa "rakastaa" turhan heppoisissa yhteyksissä. Koska mielestäni maailmassa ei kuitenkaan ole koskaan liikaa rakkautta, enkä ymmärrä miksei asioita voisi reippaasti sanoa rakastavansa jos näin on vaan pitäisi kutistaa tunteet "tykkäämiseksi" tai "pitämiseksi", totean ihan uhallani vielä kerran: minä todella rakastan ruokaa. 

On kolme ruokaan liittyvää asiaa, joita en omalla kohdallani suostu tekemään.

1. Dieetit
2. Rajoittaminen
3. Huonon omantunnon tunteminen siitä mitä syön

En ole koskaan ymmärtänyt miksi normaalipainoisen, terveen ihmisen tulisi ryhtyä noudattamaan tiettyä tarkkaa ruokavaliota tai elämään jonkin dieetin mukaan. Miksi haluaisin jättää jonkin ruoka-aineen pois, jos sen syöminen kohtuullisissa määrin ei ole minulle kuolemaksi vaan se pikemminkin tuottaa minulle suurta nautintoa? Luin juuri taannoin jutun sokerista ja siitä kuinka kamalaa valkoinen sokeri on ja kuinka se aiheuttaa syöpää ja blaablaa. Nykyään lähestulkoon kaikki tässä maailmassa tuntuu aiheuttavan syöpää, joten minua ainakaan moinen argumentti ei saa pelkäämään kakkuja ja karkkia. Sitä paitsi olisi kamalan rasittavaa vahdata koko ajan onko jossain tuotteessa sokeria tai ei ja voinko syödä tuota tai tätä vai en. Kun ei ole rajoituksia, ei ole huolia ruuan suhteen ja kaikkea saa syödä hyvällä omalla tunnolla.

 

 

Olen siis kaikki ruokainen. En oikeastaan rajoita syömisiäni millään tavalla, enkä ole koskaan rajoittanutkaan. En ole nähnyt sitä omalla kohdallani tarpeelliseksi. En halua tuomita ketään, sillä mielestäni kaikki saavat syödä ihan niinkuin haluavat ja jättää syömättä niitä juttuja mitä eivät halua syödä. Itseni kohdalla en vain näe rajoittamista millään tavalla järkeväksi. Ruoka tuottaa minulle nimittäin niin suurta nautintoa, etten ole valmis luopumaan mistään. Rakastan pastaa ja kermaisia kastikkeita. Pidän kovasti lihan mausta mutta myös kasvispitoisista ruuista. Ympäristösyistä olen pyrkinyt vähentämään lihan käyttöä, mutta myönnän, etten ole valmis luopumaan siitä täysin. Tykkään myös herkuttelusta. Karkki ei niinkään minua houkuttele, mutta erilaiset leivonnaiset, kakut, pullat, munkit ja piirakat. Ah ja nam. Parasta ovat itsetehdyt laskiaispullat ja vappumunkit.

 

Koska liikun usein ja tiedän syöväni kaikkea kohtuudella, en koe tarvetta tuhlata voimiani pakkausselosteiden syynäämiseen ja kaloreitten laskemiseen. Ruoan suhteen menen lähinnä mututuntumalla, syön sitä, mitä kulloinkin tekee eniten mieli. Joskus se on valtava lautasellinen (tai kaksi) spagettia ja jauhelihakastiketta, toisinaan taas salaatti. Kahvilassa tilaan kunnon mehevän kakkupalan ja kahvin kermalla. Koska elämästä kuuluu mielestäni ottaa ilo irti ja nauttia, en aio jatkossakaan rajoittaa syömistäni tai tuntea minkäänlaista huonoa omaatuntoa ruokailutapojeni suhteen. Mielestäni ei ole mitään itua tuhlata kallisarvoista aikaa miettimällä jatkuvasti mitä voin syödä ja mitä en voi syödä ja paljonko tässä on kaloreita ja apua sokeria apua vehnää apua. Kaiken sen ajan voin mieluummin käyttää rakastamiseen, nauramiseen ystävän seurassa kahvin äärellä, leipomiseen, luomiseen, hengittämiseen ja tyytyväisenä olemiseen. Elämässä on kuitenkin valtavan paljon tärkeämpiä asioita kuin sen kyttääminen mitä suuhunsa pistää.

Mitä jos nautitaan ruoasta ja elämästä enemmän kuin mietitään ja rajoitetaan itseämme! Ainakin tämä ruokafilosofia tekee minut onnelliseksi ja ruokanautinnot saavat jatkua elämässäni :)