sunnuntai 28. elokuuta 2016

Sanasurinaa



Mitä ihmiset haluavat lukea, mistä he haluaisivat minun kirjoittavan?
Tätä mietin joskus ennen tekstin aloittamista, ja mitä siitä silloin syntyy: varsinaista soopaa.
En osaa kirjoittaa miettien, mitä minulta halutaan.
En halua kirjoittaa asioista, joihin minulla ei ole intohimoa, ei varsinaista tunnesidettä.
En voi kirjoittaa sanoilla ja tavoilla, jotka eivät tunnu minulta, jotka eivät tule sisimmästä.
Siispä kirjoitan vain niin kuin voin, osaan, haluan ja pystyn.
Kirjoitan lyhyesti tai pitkästi.
Kirjoitan verkkaisesti tai hengästyttävällä tahdilla.
Kirjoitan kuin en koskaan olisi tehnyt mitään muuta.
Kirjoitan: ehkä runoja, ehkä jotain muuta.
Ehkä löydän joskus vakaan tyylin, jossa haluan pysytellä, turvallisesti tietyissä raameissa.
Tänään en halua, en vielä.
Tänään  kuuntelen punk-musiikkia, pukeudun 80-luvun farkkuihin ja sitaisen ananastukkani poninhännälle.
Tänään kirjoitan muutaman sanan, lisään ehkä asiaan liittymättömän kuvan.
Tänään menen töihin ja syön ehkä kantarelleja.
On aika elää, on aika tehdä mitä ikinä haluan.
Niin kuin eilenkin, niin kuin huomennakin, kunpa vain muistaisin sen.
Ei välitetä bokseista, säännöistä, rajoituksista, eihän?
Ollaan vapaita ja villejä, lauletaan ja tanssitaan missä ikinä viiletetäänkin.
Ollaan elossa ja onnellisia siitä, joohan?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti