Kuinka löytää liikkumisen ilo

Olen miettinyt pääni puhki mistä näkökulmasta haluaisin lähestyä aihetta nimeltä liikunta. Liikunta ja kuntoilu ovat nykyään aiheita, joista kirjoitetaan ja puhutaan niin valtavasti, ettei niistä tunnu löytyvän enää mitään uutta, mitään kovinkaan erityistä tai kiinnostavaa. Liikunnan tärkeyttä painotetaan ja tuntuu, että nykyään kaikilla pitäisi olla tavoitteita ja pyrkimyksiä liikuntaan ja kuntoiluun liittyen. Oli se sitten voiman kartuttaminen, laihtuminen, lihasten kasvattaminen tai kiinteytyminen, täytyyhän sitä ihmisellä jokin tavoite liikunnan suhteen olla!

Ajatus on melko karmiva. Toki myös liikunnan aiheuttamasta hyvästä olosta ja ilosta puhutaan, mutta useimmiten myös tavoitteet ja päämäärä linkkiytyvät tiiviisti liikuntaan. Ja se on ihan okei, jos jollakulla on selkeä maali urheilunsa suhteen, mutta jos itse ajattelisin liikuntaa tavoitteiden saavuttamisen näkökulmasta, läsnä olisivat myös tietynlaiset suorituspaineet ja stressi, mitkä voisivat vähentää sitä puhdasta iloa, jonka liikunnalla kuitenkin ensisijaisesti haluan saavuttaa. Mikä sitten on minun tapani nauttia liikunnasta ja saavuttaa maksimaalinen ilo ja hyvänolontunne?

 

Yhtä vino päälläänseisonta kuin puukin... Harjoittelen vasta! ;)

Liikkujana olen aina ollut hyvin monipuolinen: lenkkeily, pyöräily, uinti ja yleisurheilu olivat lapsuudessa tärkeässä roolissa, yläasteella rakkaimmaksi liikuntamuodoksi nousi tanssi ja se on pysynyt hyvin lähellä sydäntäni tähän päivään saakka. Nautin luistelusta, lumilautailusta, vaeltamisesta, jalkapallosta, sulkapallosta sekä lyhyistä mutta intensiivisistä kehonpainolla tapahtuvista lihaskuntotreeneistä. Tykkään kokeilla uusia lajeja, järkyttää kehoani ja viedä itseni pois mukavuusalueiltani. Olen joogannut ja pettynyt siihen, joogannut uudestaan ja oppinut pitämään siitä, kokeillut crossfittiä ja saanut jokaisen yläkropassani olevan lihaksen kipeäksi moneksi päiväksi, olen käynyt akrobatia tunneilla ja treenannut breakdancea. Kokeilemistani lajeista toisista olen pitänyt enemmän, toisista vähemmän. Tällä hetkellä en harrasta aktiivisesti mitään tiettyä lajia, vaan pyrin liikuttamaan kehoani juuri sillä tavalla, mikä kulloinkin tuntuu hyvältä ja innostavalta.

Yhdestä en ole kuitenkaan oppinut koskaan erityisemmin pitämään ja se yksi on niin monen nykyään rakastama kuntosalilla käyminen. Jossain vaiheessa yritin käydä salilla aktiivisemmin, mutta se ei vaan ole minun juttuni. Lopulta luovutin ja totesin, ettei minun tarvitse väen vängällä opetella tykkäämään kuntosalitreenistä, varsinkin kun syy sille, miksei se tuntunut omalta oli niin selkeä: mielestäni kuntosalilla käyminen on aivan liian tylsää. Maailmassa on niin paljon kiinnostavia, aktiivisia ja kroppaa haastavia lajeja, että pelkkä painojen nostelu ja erilaisissa laitteissa venkoileminen tuntuu käsittämättömältä ajanhukalta. Eikä aiempaa suuremman painomäärän nostaminen synnytä minussa minkäänlaista iloa, eikä tunnu kummoiselta saavutukselta päinvastoin kuin vaikkapa uuden koreografian sisäistäminen nykytanssitunnilla tai hyppyristä uskaltautuminen lumilautaillessa.

Niinpä olenkin todennut, että paras keino löytää liikunnan ilo ja riemu ja tehdä siitä osa omaa arkea, on etsiä itseä innostava laji, ja sehän tapahtuu vain kokeilemalla erilaisia juttuja. Ja kuka sanoo, että niitä innostavia lajeja pitäisi olla vain yksi, ja että kun sen oman jutun löytää, siinä pitäisi pysytellä ja hyvästellä muut lajit. Minä ainakin aion jatkaa omalla linjallani ja harrastaa niin monipuolisesti erilaisia lajeja kuin kehoni ja mieleni haluaa. Silloin liikunta pysyy innostavana ja hauskana, saan siitä eniten iloa irti, kartutan taitoja monella saralla ja kuntokin kasvaa kohisten - ihan huomaamatta ja sitä varsinaisesti tavoittelematta!