Tänään sanat ovat kauneinta mitä tiedän

Tänään mieleni pursuaa sanoja, lauseita, virkkeitä. Tänään ne pyrkivät kiemurtamaan ulos kynän kärjestä, jota käteni niin hellästi liikuttaa pitkin paperia. Tänään paperi ja kynä ovat niin paljon kovempi juttu kuin näppäimistö ja tietokoneen liian kovaa valoa hohkaava näyttö. Tänään tunnen olevani läsnä, kirjoittavani sydämeni pohjasta, vuodattavani tekstiä monen monen päivän edestä. Tänään minun täytyy kirjoittaa joka hetki, koko ajan, paljon paljon, kiihdyttävällä nopeudella ja täydellä antaumuksella, aidosti.

Tänään juon enemmän kahvia kuin muutoin joisin. Tänään haaveilen omasta työhuoneesta, jossa on seinän kokoinen kirjahylly täynnä romaaneja, muhkea sohva tai lepotuoli sekä vanha, kauniisti kulunut puinen työpöytä, jonka lohkeillutta kantta koristaisi kimpullinen valkoisia pioneja lasisessa maljakossa. Pöydällä olisi myös tietokone ja kasa muistikirjoja sekä valtava valikoima kyniä, jotka saisivat mielikuvitukseni laukkaamaan. Työpöytä olisi vasten suurta ikkunaa, josta näkisin, että ulkona aurinko pilkistää pilvien takaa, mutta silti sataa ropisten vettä. Hörppäisin kahvia ja sulkisin silmät. Tietäisin olevani siellä mihin kuulun, tekemässä sitä, mitä todella niin kovin olen jo kauan halunnut.

Tänään mielikuvitukseni on vilkas ja unelmani suuria ja aitoja. Tänään olen kuitenkin myös entistä vahvemmin tässä hetkessä, haaveilustani huolimatta. Tänään tiedän, että tulen saavuttamaan kaiken, mitä ikinä haluan saavuttaa. Tänään kahvini maistuu vaniljalta ja onnellisuudelta.