Olen pohtinut viime aikoina vahvuutta. Mitä oikeastaan on olla vahva? Onko vahvuus heikkouden vastakohta? Ainakaan niinä hetkinä, kun koko elämä tuntuu kaatuvan päälle ja lamaannun pelkästään ajatusteni painosta, olo ei tunnu kovin vahvalta. Olenko siis heikko sellaisina hetkinä, jolloin ainoa oikea tapa toimia, on käpertyä kippuraan peiton alle ja paeta koko maailmaa?
Pohdittuani asiaa olen päätynyt lopputulemaan, että vahvuus on oikeastaan aika monimutkainen juttu. Ja kaiken selvyyden vuoksi sanottakoon, että en nyt puhu fyysisestä vahvuudesta. Myönnän tosin, että toisille fyysinen vahvuus voi luoda vahvuuden ja pystyvyyden tuntemuksia monilla elämän osa-alueilla. En kuitenkaan halua nyt puhua sellaisesta vahvuudesta, vaan pikemminkin siitä, joka kumpuaa meidän sisältämme.
Vahvuutta voidaan katsoa olevan hyvin monenlaista. Halusin kuitenkin yrittää eritellä hieman omasta mielestäni vahvuuteen kuuluvia tekijöitä. Seuraavat kohdat ovat siis vain oman kokemukseni ja pohdintojeni tulosta siitä, millainen on mielestäni vahva ihminen, millaisia asioita vahvuuteen kuuluu. Voitte olla joko eri mieltä tai samaa mieltä, keskustelu aiheesta kuin aiheesta on aina tervetullutta!
Vahvuutta on ymmärtää elämän keskeneräisyys, epävarmuus ja epätäydellisyys niin muissa ihmisissä, itsessä, kuin maailmassa ylipäänsä, ja hyväksyä se. Maailma ei tule koskaan valmiiksi, emmekä me ihmisetkään tule. On vahvuutta ymmärtää, ettei kaikkia asioita voi muuttaa, ja toisaalta kykyä muuttaa niitä asioita, mitkä ovat muutettavissa, jos se tuottaa paremman lopputuloksen lähtötilanteeseen verrattuna.
Vahvuutta on hyväksyä ja näyttää tunteensa avoimesti. Se voi olla pelottavaa ja se voi olla vaikeaa. Mielestäni on kuitenkin ehdottomasti vahvuutta kyetä hyväksymään ja näyttämään tunteensa niiden pelottavuudesta huolimatta. On vahvuutta näyttää, ettei aina mene hyvin. On vahvuutta näyttää, että on joskus vähän rikkinäinen. Samalla on kuitenkin myös vahvuutta nähdä hyvää elämän vaikeissakin tilanteissa, eikä jäädä märehtimään kurjiin tunteisiin liian kauaksi aikaa.
Vahvuus on myötätuntoa ja kykyä empatiaan. Se on taitoa nähdä ja kohdata ihminen ihmisenä ja osoittaa toiselle ymmärrystä. Vahvuus on lähimmäisen rakkautta niin tuttuja kuin tuntemattomiakin kohtaan. Vahvuus on erilaisuuden hyväksymistä ja avointa, lämmintä kanssakäymistä toisten ihmisten kanssa.
Vahvuus on myös sitä, ettei vastaa pahaan pahalla, vaikka olisi kokenut vääryyttä. Vahvuus on kykyä olla katkeroitumatta ja antaa anteeksi, koska se on ainoa tapa lisätä hyvää. Kostaminen tai jatkuva vihanpito ja kaunankantaminen ei lisää elämään rakkautta ja hyvää, vaan ainoastaan pahaa oloa. On vahvuutta kyetä antamaan anteeksi. Tietenkin saa vihastua, saa tuntea kurjia tunteita ja olla äkäinen, mutta loppupeleissä anteeksianto on paljon suurempaa vahvuutta kuin ikuinen viha ja suru.
Vahvuus ei siis ole pelottomuutta. Vahvuus on kykyä elää ja kohdata muutoksia ja epävarmuuden hetkiä peloista ja epäilyksistä huolimatta. Vahvuus on luottoa elämään, itseen ja muihin. Vahvuutta ei ole virheettömyys tai täydellisyys tai se, että jaksaa aina päivästä toiseen murtumatta tai pahoittamatta mieltään. Vahvuutta on ymmärrys elämää kohtaan ja kaikkien elämän puolien hyväksyminen. Ja ennen kaikkea vahvuus on rakkautta, joka tekee kaikista ja kaikesta kauniimpaa ja voimakkaampaa.
Siinäpä hieman minun ajatuksiani vahvuudesta. Samaistuitteko, vai mietittekö, että en ole kyllä yhtään samoilla linjoilla? Olisi kiva kuulla ajatuksia vahvuudesta, millainen ihminen teidän mielestänne on vahva?
Ihanaa tiistaita ja alkanutta marraskuuta ! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti