torstai 14. kesäkuuta 2018

ZERO WASTE, JÄÄHYVÄISET JÄTTEELLE - OTSO SILLANAUKEE


Muutama vuosi sitten kiinnostuin kierrättämisestä ja ympäristöasioista. Kaikki kauhukuvat ilmastonmuutoksesta ja sen mukanaan tuomista ongelmista, meristä täynnä luontoon dumppattua muovia ja eläimistä kärsimässä ihmisten hedonistisuuden ja välinpitämättömyyden vuoksi saivat minut perehtymään ympäristöasioihin ja miettimään, mitä voisin tehdä omassa arjessani toisin, jotta ympäristötaakkani olisi mahdollisimman pieni.

Koska omien elämäntapojen ja tottumusten muuttaminen ei ole aina helppoa, olen edennyt rauhallisesti, yksi muutos kerrallaan. Muutosten tekeminen on mielestäni parasta aloittaa helpoimmasta päästä, jolloin niillä on paras mahdollisuus vakiintua osaksi jokapäiväistä elämää. Minulle helpoimpia askelia ympäristötaakan pienentämiseen olivat aluksi kierrättäminen sekä kestokahvimukin ja kestovesipullon käyttöönotto ja muovipusseista kieltäytyminen.

Vuosien varrella olen tehnyt enemmänkin muutoksia ympäristöystävällisempään suuntaan, mistä hyvänä esimerkkinä toimii vaikkapa lihankulutuksen vähentäminen. Matkustan vain hyvin harvoin lentokoneella ja pyrin hyödyntämään joukkoliikennettä ja pyöräilyä yksityisautoilun sijaan. Viimeisen vuoden aikana minusta on kuitenkin alkanut tuntua, että voisin tehdä enemmänkin. Olen alkanut ottaa selvää zero waste -elämäntavasta ja jätteiden vähentämisestä. Tietoa jätteettömästä elämästä löytyy paljon netistä, mutta nyt Nollahukka -blogin kirjoittaja Otso Sillanaukee on kirjoittanut aiheesta myös kirjan, Zero Waste - Jäähyväiset jätteille, joka on ehdottomasti lukemisen arvoinen!

Kirjassa Sillanaukee kertoo omasta taipaleestaan kohti jätteetöntä elämää. Lukijan on pakko nostaa hattua: kirjoittaja on onnistunut minimoimaan tuottamansa jätteen määrän uskomattoman hyvin! Kirjassa Sillanaukee jakaa vinkkejä siihen, miten kodin eri huoneista voi luoda mahdollisimman jätteettömät. Luvut sisältävät runsaasti helppoja, keskivaikeita ja edistyneille tarkoitettuja vinkkejä, joiden avulla omaa jätemääräänsä voi näppärästi lähteä vähentämään. Kirjoittajan tarina innostaa, koska hän on kuin kuka tahansa meistä: hän ei ole ollut aina yhtä ympäristötietoinen kuin nyt, vaan on lähtenyt toteuttamaan muutoksia elämässään vasta muutama vuosi sitten. Hänen tarinansa inspiroi sanomallaan: kuka tahansa voi elää zero waste -elämää.

 

Sillanaukeen teksti on erittäin miellyttävää ja helposti lähestyttävää. Kirjassa esitellyt toimintatavat ja vinkit eivät oikeastaan ole millään tavalla uusia vaan niiden avulla voi palata perusasioiden äärelle: vain tarpeeseen ostaminen, mahdollisimman kestävien luonnonmateriaalien suosiminen, ruoan itse kasvattaminen ja kertakäyttötuotteista kieltäytyminen ovat yleishyödyllisiä toimintatapoja, jotka vain ovat päässeet unohtumaan kuluttamiseen turtuneelta nykyihmiseltä.

Kertakäyttöisyyteen perustuva kulttuurimme on alkanut vähän ällöttää minua. Miten paljon tuotteita valmistetaankaan vain heitettäväksi roskiin! Pikamuoti on kehnolaatuista höttöä ja vaatteita ostetaan ja viskataan pois valtavalla vauhdilla (huom, kaikkia tekstiilijätteen aiheuttamia ongelmia ei pelasta vaatteiden eteenpäin myyminen tai hyväntekeväisyyteen lahjoittaminen!). Elektroniikkalaitteista ei enää edes yritetä tehdä vuosikausia kestäviä vaan ne suunnitellaan kestämään vain muutaman vuoden, jotta kuluttaja joutuu ostamaan jälleen uuden laitteen. Länsimaissa ruokaa heitetään roskiin aivan valtavia määriä samalla kun monissa maissa nälänhätä on suuri. Kertakäyttömuovia on pian merissä enemmän kuin kalaa ja monet merieläimet kuolevat muovin aiheuttamiin ongelmiin.

Tämän kaiken lisäksi on tietysti vielä tavaroiden tuotannon ja kuljetuksen aikana syntyvät päästöt ja ongelmat. Nykyisenlainen kulutus tuhoaa maapallomme. Kaikesta tästä huolimatta monet ihmiset eivät ole valmiita tekemään muutoksia omassa elämässään. Ajatellaan, ettei yhden ihmisen tekemisillä ole väliä tai että jossain muussa maassa ympäristön tuhoaminen on vielä paljon suurempaa kuin meillä Suomessa, joten miksi laittaa tikkua ristiin, meillähän on asiat kuitenkin suhteellisen ok ja luonto voi hyvin. Tällainen ajattelu ärsyttää minua suunnattoman paljon. Meillä on yksi yhteinen maapallo, jonka ongelmat on meidän kaikkien yhteisiä. Mielestäni kukaan ei voi pestä käsiään ja sanoa että eipä tässä nyt mitään voida tehdä. Ei meillä ole sellaiseen varaa.

 

On kuitenkin tärkeää, että ympäristöasioista ja ihmisten elintapojen muutoksista puhutaan "lempeällä otteella". Tarkoitan tällä sitä, että yksilöitä on vaikeaa saada muuttamaan toimintatapojaan, jos heidän käsketään mullistaa elämänsä kerta heitolla ja keskittyä pelkästään maailman pelastamiseen. Monista tuntuu, ettei heillä ole aikaa tai jaksamista miettiä ympäristöä, kun on työt ja opiskelut ja perhe ja harrastukset ja kaikki omat murheet ja huolet. Se on täysin ymmärrettävää, mutta ei silti syy toimia vastuuttomasti ympäristömme kannalta.

Zero Waste - Jäähyväiset jätteelle onkin siitä erinomainen kirja, että se antaa oikeasti toteuttamiskelpoisia vinkkejä ihan jokaiselle. Lukija pääsee tutustumaan moniin mielenkiintoisiin faktoihin ihmisen aiheuttaman jätteen määrästä ja vaikutuksista, sekä seuraamaan yhden miehen tarinaa ihan tavallisesta länsimaisesta kuluttajasta kohti zero waste -eläjää. Teos herättelee lukijoita jämäkällä ja asiapitoisella, mutta kuitenkin sydämellisellä ja lempeällä tavalla katsomaan omia kotejaan ja elämäänsä ja miettimään: mistä aloittaisin? Mitä juuri minä voisin tehdä maapallomme hyväksi? 

Ja se onkin se kaikkein tärkein kysymys.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti