lauantai 2. marraskuuta 2019

VUODEN JÄLKEEN



Miten vaikeaa onkaan palata blogin pariin pitkän ajan jälkeen. 

Sitä miettii pitäisikö kirjoittaa kaikesta siitä, mitä tauon aikana on tapahtunut.

Vai pitäisikö vain jatkaa kuin taukoa ei koskaan olisi ollutkaan?

Tuntuu, että viimeisen vuoden aikana minä itse ja minun elämäni ovat muuttuneet niin monilla tavoilla, etten edes itse pysty käsittämään saati sanoittamaan kokemuksiani ja tuntemuksiani. Olen kokenut valtavan syvää iloa mutta myös epätoivoisen syvää surua. On ollut paitsi valtavan innostavaa myös vähän karmivaa huomata muutoksia itsessään ja omassa ajattelussaan. Ehkä osin siksi myös tämä blogi on ollut tauolla. Minulla on ollut kiire yrittää pysyä omassa henkilökohtaisessa elämässäni mukana, tunnemyllerryksen kurimuksessa. 

Mutta tässä sitä ollaan. Elossa, elämästä hämmentyneenä ja silti suhteellisen hyvinvoivana ja kiitollisena, marraskuisen jään ja lumituiskeen keskellä. Tuntuu hyvältä kirjoittaa taas. Kirjoitusteni säännöllisyyttä en tule tälläkään kertaa lupaamaan. Elämästä kun ei koskaan tiedä, milloin mikäkin seikkailu kolkuttaa ovelle ja silloin on mentävä.

Mukavaa lauantaita ja levollista pyhäinpäivää.