Minun joulukuuni

Joulukuu on ollut toimintaa täynnä.

Olen tehnyt töitä ja koulutöitä. 

Olen lukenut tieteellistä tekstiä aivan riittämiin, kaunokirjallisuutta liian vähän.

Autolla hurruuteltuja kilometrejä on kertynyt useampia satoja.

Liukkaat ovat olleet tiet, mutta luonto niin kaunis niin kaunis.

Adventit ovat viilettäneet ohi vauhdilla, nyt ovat takana jo kaikki neljä.

Olen ollut kiireinen, mutta myös onnellinen.

Olen tavannut sukulaisia, juhlinut 80-vuotista.

Syönyt mahani äärimmilleen useammin kuin kerran, eikä vielä ole edes aatto.

Joulutorttuja ja pipareita olen leiponut, hymyillyt paljon niistä nauttiessani.

Jouluradio on ollut kuuntelussa hyvin paljon.

Ja vastapainoksi toki vähän punkkia ja rokkiakin.

Olen viettänyt aikaa läheisteni kanssa, rakastanut jokaista lämmintä, yhdessä vietettyä hetkeä.

Olen kertonut ystävilleni välittäväni, muistanut joulukortilla, soitolla tai vierailulla. 

Olen ostanut ja valmistanut lahjoja rakkaudella, miettinyt ja punninnut tarkkaan.

Olen ollut läsnä.

En ehkä internetissä tai sosiaalisessa mediassa,

mutta siinä oikeassa elämässä.

Ja vain sillähän on oikeasti merkitystä.

Kun maailman kauneus varasti huomioni

Niin siinä vain kävi, että vaikka minulla marraskuun lopussa oli pää kukkuroilleen täynnä ideoita, joista olisin voinut tänne raapustaa, en sitten ole toteuttanut yhtäkään. Sanotaanko vaikka niin, että tuli pari muuttujaa.

Yksi sellainen muuttuja on ollut ihan vaan yksinkertaisesti elämä. Oikeassa elämässä, joka ei koostu tietokoneen ruudusta ja virtuaalitodellisuudessa seikkailevista ihmisistä, on vaan ollut aika täyttä viime aikoina.

Hyvällä tavalla täyttä. Kaunista. Upeaa. Uskomattoman tunnelmallista.

(Okei, myönnetään, myös kouluhommat ja työt ovat toki syöneet osan ajastani. Mutta eivät nekään huonoja asioita ole olleet.)

Talvi on ollut tähän saakka niin valtaisan inspiroiva. Olen yrittänyt ulkoilla joka päivä, myös sellaisina, joina töihin mennessä ja sieltä lähtiessä on jo aivan pimeää.

Yhtenä päivänä ihastelin Kallaveden rannalla auringonnousua kylmillä rantakivillä istuen. Kylmyys ei haitannut, kun olin vuorautunut toppavaatteilla päästä varpaisiin. Toisena iltana tuijotin haltioituneena lähes täyttä kuuta, joka loisti niin kirkkaana. Pilvet lipuivat valtavana möllöttävän palleron ohi mahdottomalla nopeudella. Ilma oli raikasta hengittää, ajatukset selkeitä.

Tänään olen herännyt varhain, paljon tavallista aikaisemmin. Ulkona on vielä ihan pimeää, tulee olemaan vielä varmaan ainakin tunnin. Ajattelin lämmitellä aamuglögit ja syödä pari piparia. Ehkä luen hetken hyvää kirjaa. Ehkä olen vain hiljaa ja kuuntelen aamun rauhaa. Ehkä myös vähän Tom Odellia.

On tuntunut hyvältä olla kirjoittamatta hetkeen.

Samoin tuntuu hyvältä kirjoittaa tätä nyt.

Tuntuu hyvältä olla elossa ja lipua kohti joulua. Tai no, minun jouluni on ollut käynnissä jo tovin joululahjojen hankkimisen/tekemisen, joulukorttien, piparien, torttujen ja glögin muodossa.

Rauhallista joulukuun kahdettatoista kaikille. Muistakaa välillä pysähtyä ihmettelemään elämää ♥